Suomalainen unelma – kuinka paljon erilaiset ihmisryhmät voivat menestykseensä ja elintasoonsa Suomessa vaikuttaa?

[Metukka]

No voivatko ne löytyä muualta kuin itsestä vai ei? Miten näkisit esimerkiksi tuon @mjr :n vertauksen? Voisiko se olla todensuuntainen vai ei? Jos voi, onko olosuhteiden syyttäminen (syytös on minusta kyllä huono sana, puhuisin "aiheutumisesta") "vasemmistolaista retoriikkaa" vai tosiasia maailmasta? Pahoittelut kovasti raskaudesta, jos on liian raskasta niin en edellytä vastaamaan.

Et vaan nyt ymmärrä, en voi sille mitään. En ole väittänyt ettei olosuhteet ja ympäristö vaikuta - tottakai ne vaikuttaa, mutta ne eivät ole este. Työtä vaan joutuu huonoista lähtökohdista tekemään enemmän. Ymmärrän kyllä, että itsessään jo tuo sana työ on monelle vasemmalle kallellaan olevalle punainen vaate. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä, jos terveeksi on syntynyt.
Niin ne alkoholistitkin keksii kaikki mahdolliset muut ulkoiset syyt juomiselleen unohtaen, että yleensä se oma käsi ne juomat sinne kurkkuun kaataa.

 

[Cobol]

Kommenttina @olkikuukkeli, Kanadassa, Australiassa, Saksassa ainakin ja varmaan monissa muissa maissa yhteiskunta mahdollistaa ihmisten kasvun oman vastuun kautta. Koulutus ja tulo- sekä varallisuuserot poikkeavat Suomesta. Itse asiassa jo Ruotsissa "tasapäistäminen" on Suomea pienempää koulutuksesta ja suuremmista tulo- ja varallisuuseroista lähtien.

Kysymys jota voisi joskus pohtia on se, tulisiko Suomessa lisätä yksilön vastuuta itsestään, vaatia tarvittaessa uuden ammatin opiskelua ja sallia suuremmat tulo- ja varallisuuserot. Tähän menestyneemmät yhteiskunnat perustuvat. Ja tuottavat myös lahjakkaampia, itsenäisempiä, valmiimpia ja sosiaalisempia ihmisiä.

Näen siis avaimena suuremman yksilön vastuun elämästä. Ihan sama toimii Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa.

 

[Metukka]

Kommenttina @olkikuukkeli
Näen siis avaimena suuremman yksilön vastuun elämästä.

Amen. Vastuu omasta elämästä on loppupelissä aina yksilöllä itsellään (terveellä) .

 

[mjr]

Amen. Vastuu omasta elämästä on loppupelissä aina yksilöllä itsellään (terveellä) .

Tarkoitatko esim. sitä, että jos Suomessa tehtäisiin sellaisia koulutuspoliittisia uudistuksia, että esim. jo hyvälaatuinen keskiasteen koulutus olisi maksullista niin olisi yksilön omalla vastuulla, ettei hänen vanhemmillaan ole rahaa maksaa hänen koulutuksestaan? Tämä ei ole maailmalla mitenkään kauhean poikkeuksellinen tilanne. Itse olen sitä mieltä, että yksilöiden välinen yhteiskunnallinen kilpailu on erinomainen asia ja että se tulee pitää mahdollisimman tehokkaana niin ettei esim. vanhempien varallisuus tai syntyminen väärälle alueelle olisi valmiiksi olennainen este hyvän koulutuksen saavuttamiselle - tälläinen tilanne olisi kilpailueste ja johtaisi inhimillisten resurssien tehottomaan käyttöön.

Onneksi olemme pohjoismaisen mallin maa, jossa pelikenttä on melkoisen tasainen ja avoin ja mahdollisuus sosiaaliseen nousuun edelleen paljon parempi kuin esim. anglosaksisen mallin maissa.

 

[olkikuukkeli]

Et vaan nyt ymmärrä, en voi sille mitään. En ole väittänyt ettei olosuhteet ja ympäristö vaikuta - tottakai ne vaikuttaa, mutta ne eivät ole este. Työtä vaan joutuu huonoista lähtökohdista tekemään enemmän. Ymmärrän kyllä, että itsessään jo tuo sana työ on monelle vasemmalle kallellaan olevalle punainen vaate. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä, jos terveeksi on syntynyt.
Niin ne alkoholistitkin keksii kaikki mahdolliset muut ulkoiset syyt juomiselleen unohtaen, että yleensä se oma käsi ne juomat sinne kurkkuun kaataa.

Kyllä minä ymmärrän mitä yrität sanoa, voisit vastineeksi lukea vasta-argumenttini huolella, koska selvästikään et pysty niihin vastaamaan. Jos ajatellaan, että tiedämme tiettyjen olosuhteiden (vaikka mjr:n keskitysleirin) keskimäärin johtavan 80% syrjäytymisasteeseen, niin onko vain vasemmistolaista retoriikkaa sanoa, että olosuhteet todella voivat estää jotakuta menestymästä? Tämä on yksinkertainen kysymys, johon on yksinkertainen vastaus: ei ole. Olosuhteet luovat kurjuutta ja epäonnea ja monenlainen lahjakkuus jää realisoitumatta vääränlaisissa olosuhteissa, ei tarvitse mennä sinne keskitysleiritasollekaan. Ja käänteisesti hyvät lähtökohdat ja koko elämän jatkuva tuki puolestaan auttavat keskinkertaistakin lahjakkuutta ja tahtoihmistä pärjäämään.

Minun on todella vaikea mitenkään vakavasti suhtautua tekstiin, jossa on alkoholistin kättä ja työtä vieroksuvia vasemmistolaisia. Voidaan keskustella niistä vaikka jossain puhkikuluneimmat stereotypiat-ketjussa, jos sellainen jostain löytyy. Tuo on suunnilleen yhtä tasokasta keskustelua kuin jos alkaisin syyttämään oikeistolaisia riistäjiksi ja sortajiksi.

Kommenttina @olkikuukkeli, Kanadassa, Australiassa, Saksassa ainakin ja varmaan monissa muissa maissa yhteiskunta mahdollistaa ihmisten kasvun oman vastuun kautta. Koulutus ja tulo- sekä varallisuuserot poikkeavat Suomesta. Itse asiassa jo Ruotsissa "tasapäistäminen" on Suomea pienempää koulutuksesta ja suuremmista tulo- ja varallisuuseroista lähtien.

Kysymys jota voisi joskus pohtia on se, tulisiko Suomessa lisätä yksilön vastuuta itsestään, vaatia tarvittaessa uuden ammatin opiskelua ja sallia suuremmat tulo- ja varallisuuserot. Tähän menestyneemmät yhteiskunnat perustuvat. Ja tuottavat myös lahjakkaampia, itsenäisempiä, valmiimpia ja sosiaalisempia ihmisiä.

Näen siis avaimena suuremman yksilön vastuun elämästä. Ihan sama toimii Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa.

Yhteiskunnan voi todella järjestää monella tapaa. Siksihän erilaisia järjestelmiä pyritään mittaamaan ja niiden menestys- tai menestymättömyysreseptejä arvioimaan mahdollisimman monipuolisesti. Kyllä minä aika avoimin mielin suhtaudun esim. kuvailemasi kaltaiseen uudelleenkoulutuspolitiikkaan. Enkä varallisuuserojakaan ole kieltämässä, vastoin joidenkin käsitystä en ole kommunisti.

Amen. Vastuu omasta elämästä on loppupelissä aina yksilöllä itsellään (terveellä) .

No tästä olen sinänsä samaa mieltä ja näin esim. kasvattajan ammatissani ohjeistan yksilöä. Yksilötasolta katsottuna rakenteet ovat olosuhteita, jotka pitää pyrkiä selättämään, mikäli ne ovat oman onnen tiellä. Yhteiskunnalliselta tasolta taas pitää pyrkiä niitä rakenteita säätämään tavalla, joka mahdollistaa mahdollisimman monelle mielekkään elämän ja tarvittaessa menestyksenkin. Olen kirjottanut omasta taustastani tänne aiemminkin.

 

[Cobol]

Yhteiskunnan voi todella järjestää monella tapaa. Siksihän erilaisia järjestelmiä pyritään mittaamaan ja niiden menestys- tai menestymättömyysreseptejä arvioimaan mahdollisimman monipuolisesti. Kyllä minä aika avoimin mielin suhtaudun esim. kuvailemasi kaltaiseen uudelleenkoulutuspolitiikkaan. Enkä varallisuuserojakaan ole kieltämässä, vastoin joidenkin käsitystä en ole kommunisti.

Pidän Euroopassa Ruotsin ja Saksan malleja aika toimivina. Toki johtunee siitäkin, että molemmissa maissa on tuttuja ja lähipiiriä. Vertailua Suomeen on helppo tehdä. Pari piirua täällä oikealle ja hieman yksilön lisävastuun suuntaan tekisi Suomesta kaikille toimivimman.

(Totta kai tämä tarkoittaa joidenkin mielestä ikäviä ratkaisuja. Ansiosidonnainen lyhenisi, maksussa olevia eläkkeitä leikattaisiin, yritys-, maatalous- ja toimentulotuet putoaisivat, kielen opiskeluun haluton turvapaikanhakija ei saisi tukea jne. Mutta yhteiskunta alkaisi vihdoin tervehtyä ja hillitön syömävelan ottaminen päättyisi).

 

[Metukka]

Tarkoitatko esim. sitä, että jos Suomessa tehtäisiin sellaisia koulutuspoliittisia uudistuksia, että esim. jo hyvälaatuinen keskiasteen koulutus olisi maksullista niin olisi yksilön omalla vastuulla, ettei hänen vanhemmillaan ole rahaa maksaa hänen koulutuksestaan?

Tarkoitin sitä mitä kirjoitin. Tuossakin kuvailemassasi tilanteessa joutuisi tekemään enemmän töitä kuten siitäkin olen sanonut. Haastavaa se olisi, mutta täysin mahdollista ja OMISSA käsissä. Varmasti löytyy sekin raja-arvo (esim se keskitysleiri) missä elämä ja päätökset ei ole enää omassa hallinnassa, mutta ei nyt lähdetä siihen jossitteluun. Ihan vaan elämää nykypäivän Suomessa pääasiassa nyt tarkoitan.

 

[muaddib]

Suomi on maailman paras maa suomalaisille demareille ja tulonsiirroilla eläville kehitysmaalaisille - muut siirtävät kykynsä ja rahansa muualle. Onko tämä vielä yllätys jollekin?

 

[teroz]

Se mitä meidän pitää suojella on tämä mekanismi, että siihen on mahdollisuus.

Olemme veljeni kanssa suvun ensimmäiset akateemisen tutkinnon suorittaneet, suku ollut enemmän duunarisektoria ja herranjumala sentään myös demareiden kannattajia, joten kyllä se on hienoa että on mahdollisuuksia laajasti taustasta huolimatta.

 

[Ollakseni]

Tässähän monet ovat sanoneet, että kaikilla "terveillä" on samat mahdollisuudet. Puhdas meritokratia nyt on lähinnä hyödyllinen fiktio, mutta siihen pitäisi pureutua. Isoja kysymyksiä syrjäytymisen estämisessä onkin mitä tehdään näille koulusta putoajille ja niille, jotka ovat vaarassa pudota. Ei niinkään se että leikataan toimeentulotukea tai vastaavia aikuisilta. Resurssit pitäisi laittaa sinne varhaiskasvatukseen ja peruskouluun. Eihän sinne resurssien lisääminen automaattisesti mitään paranna. Jos oletamme että koulussa jossa on C-luokan opetus ostetaan yhtäkkiä kaikille opettajille uudet tietokoneet, ei se paranna tilannetta varmaan ollenkaan. Tai jos opettajien palkkoja nostetaan. Ei sinne maagisesti ilmesty parempia opettajia.

Samalla on tärkeää miettiä pitäisikö Suomessa jatkaa kiihtyvää tilannetta jossa peruskoulupaikoista kilpaillaan. Vai pitäisikö sitä hidastaa. Onko parempi että parempiosaisten lapset menestyvät entistä paremmin, kuin se että heikommin pärjäävien lapset pärjäisivät hieman paremmin? Minulla ei ole tähän ratkaisua. Kaikki lapsethan eivät pärjää tietyissä ympäristöissä alkuun, mutta jos opetus mukautuu hieman tai lapsi pääsee tarvitsevansa avun äärelle olisi näin parempi. On lapsia, autismin häiriöitä, väkivaltaisuutta, persoonallisuushäiriöitä. En näe syytä rangaista näitä lapsia, siitä etteivät he osaa ilmaista itseään kunnolla. Mutta resurssit ovat usein kunnilla rajallisia (sain lintsata 60% viikoista miltei kokonaisen lukuvuoden, ennenkuin päädyin psykiatrille keskustelemaan asiasta).

Suomessa on edelleen mahdollisuus edetä eteenpäin taustasta riippumatta. Kaikki joilla on potentiaalia eivät siihen päädy on sitten kyse jostain addiktiivisesta käytöksestä tai ihan yleisestä kunnianhimottomuudesta. Jos joku näistä kuitenkin tykkää olla siivooja onko se ongelma? Ei järjestelmä parane sillä, että joku lapsi "pakotetaan" opiskelemaan jotain koulussa.

 

[moby]

Tässähän monet ovat sanoneet, että kaikilla "terveillä" on samat mahdollisuudet. Puhdas meritokratia nyt on lähinnä hyödyllinen fiktio, mutta siihen pitäisi pureutua. Isoja kysymyksiä syrjäytymisen estämisessä onkin mitä tehdään näille koulusta putoajille ja niille, jotka ovat vaarassa pudota. Ei niinkään se että leikataan toimeentulotukea tai vastaavia aikuisilta. Resurssit pitäisi laittaa sinne varhaiskasvatukseen ja peruskouluun. Eihän sinne resurssien lisääminen automaattisesti mitään paranna. Jos oletamme että koulussa jossa on C-luokan opetus ostetaan yhtäkkiä kaikille opettajille uudet tietokoneet, ei se paranna tilannetta varmaan ollenkaan. Tai jos opettajien palkkoja nostetaan. Ei sinne maagisesti ilmesty parempia opettajia.

Tottakai meritokratia on fiktiota. Minun syyni nostaa tämä asia esille on puhtaasti se, että joku joka lukee näitä juttuja, saisi motivaation huomata, että on mahdollista vaikuttaa omaan pärjäämiseen ja että elämän paskuus johtuu omasta itsestä sen sijaan, että syyttäisi kaikkia muita ja jättää tekemättä kaikki jutut, jotka voisivat vaikutta oman elämänsä paskuuteen..

Rahaa ja resursseja voi heittää määrättömiä summia ongelmien ratkaisemiseksi , eikä se ole koskaan auttanut. Auttoiko Afganistania 2 biljoonaa dollaria? Ei pätkääkään. Onko loputon rahan syytäminen maahanmuuttajien kotoutumiseen auttanut? Ei yhtään. Kaikki riippuu ihmisen motivaatiosta muuttaa elämäänsä ja sitoutua muutokseen ja tajuta, että kaikki muutos lähtee omasta itsestä ja motivaatiosta/halusta tehdä jotain oman tilanteensa parantamiseksi.

 

[olkikuukkeli]

Rahaa ja resursseja voi heittää määrättömiä summia ongelmien ratkaisemiseksi , eikä se ole koskaan auttanut. Auttoiko Afganistania 2 biljoonaa dollaria? Ei pätkääkään. Onko loputon rahan syytäminen maahanmuuttajien kotoutumiseen auttanut? Ei yhtään. Kaikki riippuu ihmisen motivaatiosta muuttaa elämäänsä ja sitoutua muutokseen ja tajuta, että kaikki muutos lähtee omasta itsestä ja motivaatiosta/halusta tehdä jotain oman tilanteensa parantamiseksi.

No se riippuu vähän. Jos todella vain heittää rahaa jonkun ongelman päälle, niin ei se sillä (välttämättä) ratkea. Jos rakennat niillä resursseilla hyvinvointivaltion, niin voi auttaa paljonkin ja monia.

 

[mjr]

Tarkoitin sitä mitä kirjoitin.

No, näkemyksesi ei ole rationaalinen eikä empiirinen. Vaikka yksilön oma vastuu onkin järkevään rajaan asti hyvä vaatimus ja edellytys niin yhteiskunnan rakenteilla on valtava vaikutus yksilöiden välisessä kilpailussa - pelikenttä tulee olla mahdollisimman tasainen, että se kilpailu olisi tehokasta, ja reilua.

 

[adolf]

Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe.

Muistan kuulleeni joskus, että siitä on ihan pätevää tutkimustietoa olemassa, että vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa hyvin voimakkaasti lapsienkin tulevaan asemaan. Eli melko yleisesti moniongelmaisten päihderiippuvaisten lapsista tulee päihderiippuvaisia mielenterveyspotilaita, duunariperheiden lapsista duunareita ja hyvätuloisten perheistä hyvätuloisia.

Aika kiistatonta lienee myös se, että hyvätuloisesta perheestä tuleva lapsi saa elämälleen ainakin joiltain osin paremmat eväät, kuin köyhästä perheestä tuleva. Täysin mustavalkoisen ehdottomasti asia ei kuitenkaan näinkään välttämättä ole. Myös hyvätuloisissa perheissä vanhemmat voivat olla ankaria ja kylmiä despootteja, ja kääntäen taas köyhissä perheissä lapsi voi kokea olevansa hyvinkin rakastettu ja vanhemmat kuitenkin panostavat sen vähänsä lapsensa paremman tulevaisuuden eteen.

Mutta jos nyt vähän mutkia oikoo, niin kyllä nuo vaakakupit oikeasti todellisuudessa toisin päin kääntyvät. Susanna Kosken "kaikilla meillä kuule on rajoitteita" oli se tyypillinen asennoituminen, jossa paremmista lähtökohdista ponnistaneen ihmisten myötätunto ei riitä ulottumaan sen köyhän ihmisen todellisuuteen. Idealismi sumentaa todellisuuden hahmottamista tässäkin tapauksessa.

Vaikka nuo tuollaiset kommentit ovatkin jääkylmiä, niin niissä on myös palanen totuutta mukana. Vasemmistolainen uhriutuminen on myös nimittäin aivan täyttä hevonkukkua. Ajatus siitä, että omilla valinnoillaan ei voi yhtään vaikuttaa oman elämänsä menoon ja sen parantamiseen ei yksinkertaisesti pidä paikkansa.

Tämä on todella monisäikeinen asia, kun sitä alkaa enemmän miettimään ja siihen vaikuttavat ihan todella monet erilaiset asiat ihmisen elämässä. Myötätuntoa ja toisen ihmisten ymmärtämistä tämä maailma tarvitsisi paljon enemmän, mutta toisaalta taas myös vastuunottoa omasta elämästään ja valinnoistaan. Nähdäkseni nuo kaksi asiaa tulevat käsi kädessä ja niitä molempia tarvitaan.

Ihmisen elämässä vaikuttaa jonkin verran myös ihan puhdas sattuma. Jollain yhdellä pienellä kohtaamisella tai arkisella jutulla voi lopulta olla pitkässä juoksussa ihan valtavan kauaskantoiset vaikutukset. Jos mietin, vaikka omaa elämääni, niin esimerkiksi se tapaus kun aikanaan lopetin erittäin ongelmalliseksi muodostumassa olevan juomiseni. Se tuntui sinä päivänä vielä aivan tavalliselta ja täysin normaalista poikkeamattomalta kesäpäivältä. Mutta nyt kun mietin yli 11 vuoden jälkeen asiaa taaksepäin, niin tällä yhdellä päivällä ja sen päivän tapahtumilla oli aivan valtavasti kaikkeen elämässäni vaikuttanut merkitys. Toki sitä päivää oli pedattu jo pitkään, mutta vastaukseni kuitenkin edelleen esimerkiksi siihen kysymykseen, että miksi joku onnistuu menestyksekkäästi raitistumaan, mutta joku toinen taas ei kuuluu: Minä en tiedä.

 

[Wiljami]

Tämän ketjun perusteella voisi kuvitella Suomen olevan jotenkin erityisen huonossa jamassa oleva kansan"demokratia" joka pitäisi parantaa pistämällä alakoulun oppimäärän pakolliseksi raamiksi Jari Sarasvuon Sisäinen sankari. Sinänsä mielenkiintoista kun maamme taitaa edelleen olla onnellisuusmittareilla (joita ei toki kritisoijat hyväksy minkäänlaisiksi oikeiksi mittareiksi) mitattuna maailman top1 osastoa ja sosiaalinen liikkuvuus heikennyksistä huolimatta maailman kärkitasoa. Ongelmiakin toki löytyy, akuuteimpana leikkaukset tieteen valtionavustuksiin (mikä on toki täyttä kommunismia joka tapauksessa). Self-made -henkilöillä on vähän samaa kuvitelmaa kuin esimerkiksi aikoinaan karppaamalla nopeasti laihtuneilla että tää on helppoo ja kuka vaan voi onnistua kun minä onnistuin, epäonnistumisen johtuessa ainoastaan yrittäjän (/yrittämättä jättäjän) laiskuudesta ja huonoudesta ihmisenä.

Itsehän olen akateemikko ja perheestä löytyy useampi korkeakoulutettu, että minulle on pienestä pitäen kerrottu koulutuksen tärkeydestä ja kehuttu oppimenestyksestä (kun aihetta oli, peruskoulussa laiskuus ikävissä aineissa rajasi jo varmasti joitain urapolkuja pois). Esimerkiksi Käyhkön tutkimuksissa (joka on harmillisesti restricted access, että kuka vaan pääsee oppilaitostunnuksilla hakemaan niin kannattaa tutustua ja muiden on luottaminen mm. hesarin juttuun Koulutus | Reima Launonen kiipesi työväenluokasta yliopistoon, mutta huomasi pian olevansa kuin norsu posliinikaupassa – Kolme luokkahypyn tehnyttä kertoo, millainen kokemus yliopisto oli) on selvitetty työläistaustaisten akateemikoiden pärjäämistä yliopistomaailmassa ja olettaen ettei haastateltavat ole ihmeemmin valehdelleet, täytyy tunnustaa että lähtökohdista missä oppimenestystä mihinkään amista korkeammalle pidetään joko tyhjänpäiväisenä tai suoraan negatiivisena asiana, en varmastikaan olisi nykyisellä koulutustasollani ja nykyisissä tehtävissä.

Aivovuoto on tosiasia, samoin kuin se että Suomessa tuloerot ovat pieniä ja akateemisesti vuosia kouluttautuneita ei palkita opiskelurupeamasta juuri lainkaan verrattuna vaikka (etenkään) monien ihannoimaan jenkkilään. Toisaalta osittain tuloerojen vähyyden ts. korkean verotuksen ansiosta kouluttautuminen on edes teoriassa (suurelta osin myös käytännössä, joskin ne taustat vaikuttavat populaatiotasolla todella paljon vaikka minkälaisia sankariyksilöitä datan outliereinä löytyykin) mahdollista mistä tahansa yhteiskuntaluokasta ponnistavalle. Itselläni rahalla ei ole koskaan ollut kuin välinearvo, eli en ole ahne, niin olen täysin onnellisesti vaihtanut huomattavasti rahakkaamman yksityispuolen homman erittäin heikosti palkattuun tutkimukseen, mutta toki ymmärrän että eri prioriteeteilla tai eri elämäntilanteissa olevilla henkilöillä palkkaus on motivaattori. Eikä sen puoleen, varmaan raha olisi itsellenikin merkityksellisempää omana itsenään jos siitä olisi joskus ollut elämänlaatuun vaikuttavaa akuuttia pulaa. Mutta nämä keiden mielestä akateemisesta ponnistuksesta pitäisi palkita huomattavasti nykyistä suuremmalla palkkatasolla, niin koskeeko sama myös mm. opettajia, vai onko oikeus rikastumiseen ainoastaan lääkiksen, oikiksen, (ehkä) tekun ja kauppiksen käyneillä?

Edit. Haluaisin vielä disclaimerina lisätä etten todellakaan allekirjoita myöskään lähinnä @Byvajet in esittämää ajopuuteoriaa vaikka oikein syvälle aivoihin porauduttaessa vapaa tahto (kuten muutkin tunnereaktiot) ovat pelkkää harhaa.

 

[Kimmo_Ahteri]

Se mitä meidän pitää suojella on tämä mekanismi, että siihen on mahdollisuus.

Olemme veljeni kanssa suvun ensimmäiset akateemisen tutkinnon suorittaneet, suku ollut enemmän duunarisektoria ja herranjumala sentään myös demareiden kannattajia, joten kyllä se on hienoa että on mahdollisuuksia laajasti taustasta huolimatta.

Esitän hiukan tungettelevan kysymyksen, näetkö jotain tekijöitä sosiaalisessa ympäristössäsi aikanaan jotka mahdollisesti edesauttoivat hyppäämään ylemmälle yhteiskuntaluokalle? Perhe, harrastukset, kaverit, asuinympäristö, ym? Vai oliko kyse vaan siitä että kaksi jätkää päätti painaa läpi harmaan kiven vaikkei ympäristö sitä tukenutkaan?

 

[Petri1981]

Täällä kun jatkuvasti hehkutetaan Suomea sosiaalisen liikkuvuuden kärkimaana, jossa suhteessa useammat ihmiset kuin muissa maissa nousee yhteiskuntaluokassa tikapuut ylös, niin miksi sitten erilaisissa asukkaiden ja kotitalouksien varallisuutta mittaavissa tilastoissa Suomi romahtaa kärkisijoilta ja kamppailee Etelä-Euroopan maiden kanssa. Eli onko Suomessa tapahtuva sosiaalinen liikkuvuus edes todellista, vai parantuuko edellisestä sukupolvesta vain tutkintonimike, kun muu varallisuus polkee paikoillaan?

List of countries by financial assets per capita - Wikipedia

List of countries by wealth per adult - Wikipedia

 

[adolf]

Minusta ajattelusi muistuttaa hitusen mm. Intiassa paikoitellen yleistä fatalismia. Ihminen on ikään kuin kohtalonsa orja, jonka on turha panna vastaan hänelle annettua osaa. Henkikin lähtee silloin ja sillä tavalla kuin on jo aiemmin säädetty. Ihan sama mitä olet tahtovinasi, niin käy kuin on määrä käydä.

Ymmärtääkseni Intiassa se kastijärjestelmä on niin kiveen hakatun tiukka, että kasteissa nouseminen ylöspäin ihan kirjaimellisesti on täysin mahdotonta. Ellet nyt sitten satu olemaan joku loistava kriketinpelaaja tai jotain, mutta pääsääntöisesti taitaa mennä niin, että se kasti johon synnyt, on se jossa elät ja jossa kuolet.

Tai näin on ainakin joskus ollut. Sivistäkää toki, jos olen väärässä.

 

[Virveliä kainaloon]

oppimenestystä mihinkään amista korkeammalle pidetään joko tyhjänpäiväisenä tai suoraan negatiivisena asiana, en varmastikaan olisi nykyisellä koulutustasollani ja nykyisissä tehtävissä

Voiko muuten peruskoulussa ja, voi hyvänen aika, vielä lukiossakin smart-shaming yhä hyvin ja paksusti? Ainakin vielä kymmenkunta vuotta sitten voi.

Edit. Tai ehkä pitäisi paremminkin sanoa: peruskoululaisten ja lukiolaisten tai lasten ja nuorten keskuudessa tmv.

 

[Metukka]

No, näkemyksesi ei ole rationaalinen eikä empiirinen. Vaikka yksilön oma vastuu onkin järkevään rajaan asti hyvä vaatimus ja edellytys niin yhteiskunnan rakenteilla on valtava vaikutus yksilöiden välisessä kilpailussa - pelikenttä tulee olla mahdollisimman tasainen, että se kilpailu olisi tehokasta, ja reilua.

Sinä ja nämä tiimikaverisi haluatte ilmeisesti ennakkoasenteiden mukaisesti nyt vaan ymmärtää kaiken sanomani väärin. Olen ihan samaa mieltä tuosta mitä kirjoitat yhteiskunnan rakenteista. Kaikilla tulee olla mahdollisuus taustoista ja lähtökohdista riippumatta.
Sen sijaan pelikentän keinotekoinen tasapaistäminen tappaa yrittämisen ja ilman sitä tarvittavaa kilpailua jää ne huippusuoritukset saavuttamatta. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä kommunismi.

 

[Petri1981]

Voiko muuten peruskoulussa ja, voi hyvänen aika, vielä lukiossakin smart-shaming yhä hyvin ja paksusti? Ainakin vielä kymmenkunta vuotta sitten voi.

Edit. Tai ehkä pitäisi paremminkin sanoa: peruskoululaisten ja lukiolaisten tai lasten ja nuorten keskuudessa tmv.

Voisi painottaa että ainakin poikien keskuudessa varmasti voi hyvin. Tuo on poikien kannalta kyllä erittäin ikävä ja haitallinen asia.

 

[Virveliä kainaloon]

Voisi painottaa että ainakin poikien keskuudessa varmasti voi hyvin. Tuo on poikien kannalta kyllä erittäin ikävä ja haitallinen asia.

Omakohtaisesti muistan tulkinneeni niin, että myös tytöt tuota harrastivat, mutta se oli paljon peitellympää. Kuppikuntaisuutta, piilovittuilua ja jotkut näistä keräsivät myös salaa kelpoa arvosanoja. Pojilla se oli hyvin suoraa. En sanoisi kiusaamiseksi, mutta jatkuvaa naljailua ja oman aseman pönkittämistä kylläkin. Ei se välttämättä järin kehittävää ole esittää hölmömpää ja epäkiinnostunutta koulussa ollakseen "one of the guys".

 

[Wiljami]

Tuossa aiemmin viittaamassani tutkimuksessa oli tuloksissa että nimenomaan naispuolisilla työläistaustaisilla akateemikoilla on selvä menneisyyden/juurien tuoma painolasti tyyliin "petänkö perheeni kouluttautumalla lähtöluokkaani korkeammin?". Toisaalta pojilla täysin mahdollista ettei koko kysymystä pääse heräämään kun ainoa hyväksytty opintopolku vie sinne amiskalle autolinjalle tai metsäkouluun.

 

[Cobol]

Tässähän monet ovat sanoneet, että kaikilla "terveillä" on samat mahdollisuudet. Puhdas meritokratia nyt on lähinnä hyödyllinen fiktio, mutta siihen pitäisi pureutua.

Eivät ole sanoneet. Katsotaan mitä "monet" kirjoittivat ennen viestiäsi:

En ole väittänyt ettei olosuhteet ja ympäristö vaikuta - tottakai ne vaikuttaa, mutta ne eivät ole este. Työtä vaan joutuu huonoista lähtökohdista tekemään enemmän.

Tätä on tutkittu moneen kertaan ja tuloksena on se, että tietty positio periytyy ja esimerkiksi vähävaraisten on vaikeampi kouluttautua kuin rikkaampien. Mutta ei se kuitenkaan poista sitä, että omaan asemaansa voi Suomessa käytännössä jokainen normaali ihminen vaikuttaa ja hankkia akateemisen koulutuksen.

Kansallisuus voi olla haaste. Musta USA:sta ja hyvä koulutus on työmarkkinoilla eri asia kuin musta Somaliasta, ja hyvä koulutus.

Meistä lähes sata prosenttia on sitä mieltä, että 100m juoksussa omien maksimien tavoittelu ei ole merkittävää. Sallimme siinä vaikka 60 prosenttiin maksimeista jäämisen ihan helposti. Mutta hyväksymmekö työttömän henkilön työnhakutaitojen jäämisen 60 prosenttiin taustojen pohjalta? Entä jos hän panostamalla pääsee 85% maksimeistaan mutta sekään ei riitä työhön? Onko se silti laiskuutta kun ei ulosmittaa täyttä potentiaaliaan? Uskon itsekin siihen, että suurimmalla osalla ihmisistä riittäisi kapasiteetti tehdä jotain yhteiskunnallisestikin tuottavaa oman osaamisalueensa rajoissa ja kokonaan ulkopuolelle jääminen on tietyllä tavalla laiskuutta. Kuitenkin se laiskuus on jotenkin ymmärrettävää jos joudut pinnistelemään aivan helvetisti päästäksesi sille tasolle, millä suurin osa väestöstä on luonnollisesti.

Uskon myös siihen että vanhemmilla on merkittävä vaikutus lapsen tuleviin valintoihin.

En löytänyt viestejä - useista puhumattakaan eri kirjoittajilta - joissa sisältönä olisi se, että "kaikilla terveillä on samat mahdollisuudet". Me, jotka korostamme myös yksilön vaikutusmahdollisuuksia, myönnämme perhe- ja ympäristötekijöiden vaikutuksen. Huomautettakoon mahdollisia kommenteja varten: en viitsi vastata kysymyksiin tyyliin "entäs sitten keskitysleirillä".

 

[kharon]

Kyllä. köyhistä oloista tai Romani-taustasta voi Suomessa ponnahtaa lääkäriksi. Myös lääkärin lapsi voi päätyä narkkariksi Esson kulmalle.

Aihe on mielenkiintoinen ja tutkimuksia löytyy vinopino. Tämän ketjun alkupuolella oli kommentoitu, että nimen omaan kovalla työllä ja näyrällä asenteella on mahdollisuus nousta köyhyyden loukusta. Sikäli kuitenkin ironista, että tässä joku viikko takaperin oli Hesarissa juttu isosta tutkimuksesta, jossa todettiin, että ns parempiosaiset opettavat lapsilleen enenemmän itsenäistä ajattelua, kun taas köyhempien olojen kodeissa painotetaan nöyrää työntekoa. Nykyisessä työelämässä tuo itsenäinen ajattelu johtaa paremmin etenemiseen yms..

Eli ihan yksioikoisia "ota itseäsi niskasta kiinni"- asioita nämä ei ole. Moni tekijä vaikuttaa ja kyllä ne, kenellä on etumatkaa muihin nähden tuppaavat juoksukisan voittamaan. Linkin takana vähän amerkikkaisella sokerilla kuorrutettu aiheeseen liittyvä video.