Suomalainen unelma – kuinka paljon erilaiset ihmisryhmät voivat menestykseensä ja elintasoonsa Suomessa vaikuttaa?

[mjr]

Sen sijaan pelikentän keinotekoinen tasapaistäminen tappaa yrittämisen ja ilman sitä tarvittavaa kilpailua jää ne huippusuoritukset saavuttamatta. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä kommunismi.

Tässä puhut ehkä siis lopputulosten tasapäistämisestä pakkokeinoin? Minusta yhteiskunnallisen kilpailun vapaus ja vilkkaus vaatii pelikentän mahdollisimman suurta tasaisuutta ja avoimuutta, mutta pelin lopputuloksiin ei tule väkisin puuttua - on hyvä että on yhteiskunnallisen kilpailun (suhteellisia) "voittajia" ja "häviäjiä" ja esim. tuloerot ovat tiettyyn rajaan saakka pelkästään positiivinen ja yhteiskuntaa dynaamistava asia. Mutta jos karsitaan tästä kilpailusta suuri osa ikäluokkaa jo synnytyslaitoksella, se olisi todellakin kilpailun heikentämistä ja yhteiskunnan kartellisointia.

 

[Hiltsu04]

Voiko muuten peruskoulussa ja, voi hyvänen aika, vielä lukiossakin smart-shaming yhä hyvin ja paksusti? Ainakin vielä kymmenkunta vuotta sitten voi.

Edit. Tai ehkä pitäisi paremminkin sanoa: peruskoululaisten ja lukiolaisten tai lasten ja nuorten keskuudessa tmv.

Omakohtaisesti muistan tulkinneeni niin, että myös tytöt tuota harrastivat, mutta se oli paljon peitellympää. Kuppikuntaisuutta, piilovittuilua ja jotkut näistä keräsivät myös salaa kelpoa arvosanoja. Pojilla se oli hyvin suoraa. En sanoisi kiusaamiseksi, mutta jatkuvaa naljailua ja oman aseman pönkittämistä kylläkin. Ei se välttämättä järin kehittävää ole esittää hölmömpää ja epäkiinnostunutta koulussa ollakseen "one of the guys".

Näin lukio-opiskelijana voisin ottaa tähän kantaa. Ei tuo juurikaan ole muuttunut siitä, mitä mainitsit tuossa jälkimmäisessä viestissä. Muistan itsekin peruskouluaikana jossain historiantunnin tietovisassa vastanneeni tarkoituksella väärin pari kertaa, jotta en olisi voittanut liian suurella erolla. Ei tuota meillä hirveästi esiintynyt, eikä varsinaisesti tarvinnut pelätä silmätikuksi joutumista, mutta toisaalta tuli ehkä alitajuisesti vältettyä yliaktiivisuutta tunneilla jne. Nyttemmin lukiossa meininki on vähän rennompaa, kun koulusta vähemmän kiinnostuneet ovat siirtyneet pääosin ammattikoulun puolelle ja lukioporukassa arvostetaan hyviä arvosanoja ja pärjäämistä kokeissa peruskoulua enemmän.

En siis sanoisi, että tuota erityisen suuressa mittakaavassa tapahtuu, mutta jollain tasolla kylläkin. Riippuu varmasti paljon myös koulusta ja luokasta, oma luokkani oli ihan hyvää tasoa ja kokeiden keskiarvot olivat reippaasti rinnakkaisluokkaa parempia, jolloin meillä ehkä ilmapiiri oli vähän kannustavampi ja myönteisempi opiskeluun kuin rinnakkaisluokalla. Ihan mielenkiintoinen muuten tuo jakauma luokkien välillä, meidän B-luokalta lähti yhteensä 12 oppilasta lukioon, ja suunnilleen samansuuruiselta A-luokalta vain 4.

 

[Metukka]

Minusta tässä puhut ehkä siis lopputulosten tasapäistämisestä pakkokeinoin? Minusta yhteiskunnallisen kilpailun vapaus ja vilkkaus vaatii pelikentän mahdollisimman suurta tasaisuutta ja avoimuutta, mutta pelin lopputuloksiin ei tule väkisin puuttua - on hyvä että on yhteiskunnallisen kilpailun (suhteellisia) "voittajia" ja "häviäjiä" ja esim. tuloerot ovat tiettyyn rajaan saakka pelkästään positiivinen ja yhteiskuntaa dynaamistava asia. Mutta jos karsitaan tästä kilpailusta suuri osa ikäluokkaa jo synnytyslaitoksella, olisi todellakin kilpailun heikentämistä ja yhteiskunnan kartellisointia.

Tätä juurikin tarkoitin. Kaikilla tulee olla mahdollisuus opiskelun kautta edetä elämässään ja saada jalka oven väliin, mutta siitä eteenpäin ratkaisee se oma tekeminen ja hyvät suoritukset joista palkitaan.
Tuo boldaamaani lause, ei missään nimessä mitään luokkayhteiskuntaa jossa syntymätodistus asettaa rajat valinnoille karsien vaatimattomista olosuhteista tulevat lahjakkuudet.

 

[Cobol]

Aihe on mielenkiintoinen ja tutkimuksia löytyy vinopino. Tämän ketjun alkupuolella oli kommentoitu, että nimen omaan kovalla työllä ja näyrällä asenteella on mahdollisuus nousta köyhyyden loukusta. Sikäli kuitenkin ironista, että tässä joku viikko takaperin oli Hesarissa juttu isosta tutkimuksesta, jossa todettiin, että ns parempiosaiset opettavat lapsilleen enenemmän itsenäistä ajattelua, kun taas köyhempien olojen kodeissa painotetaan nöyrää työntekoa. Nykyisessä työelämässä tuo itsenäinen ajattelu johtaa paremmin etenemiseen yms..

Hyvää pohdintaa ja samaa olen miettinyt joskus. Erityisesti työväenluokalle nöyryys on tullut osin uskonnon ja sen kirjoittajien, kuten Lutherin opeista. Ei tule yrittää, vaan uskoa, kaikki on siinä. Toinen tekijä on ainakin vasemmistolaisessa teoriassa kirkon yleinen tehtävä: kun kirkko saarnaa kuulijoille alistuneisuutta ja nöyryyttä, tarkoitus on ennen kaikkea huolehtia "riistäjäluokan" (tuota termi käyttävät) oikeuksista maan päällä.

Todettakoon, että vasemmistoideologit eivät väitä uskonnon syntyneen keksittynä kansan sortamisvälineenä. Kysymyshän on uskonnon soveltuvuudesta "riistäjäluokkien" tarkoituksiin. Omistava luokka ja heidän lapsensa ovat tässä teoriassa paremmassa asemassa alusta alkaen, sillä heitä ei kasvateta nöyriksi ja alistuneiksi "koneenosiksi", vaan omistamaan ja johtamaan prosesseja ja tuotantoa.

Tämä vain kommenttina, miksi parempiosaiset opettavat lapsilleen enemmän itsenäistä ajattelua ja miten vasemmisto siihen suhtautuu. Vasemmistoideologien kuvaama yhteiskunnallinen tilanne on kuitenkin muuttunut Suomessa paljon viimeisen 30-50 vuoden aikana, mutta kasvatuksen häntä näkyy mielestäni edelleen Suomessa. Se on yksi este ihmisten paremmalle elämänhallinnalle kun esimerkiksi odotetaan, että valtio järjestää työtä, mutta itse ei olla valmiita kouluttautumaan ja muuttamaan.

 

[Virveliä kainaloon]

Muistan itsekin peruskouluaikana jossain historiantunnin tietovisassa vastanneeni tarkoituksella väärin pari kertaa, jotta en olisi voittanut liian suurella erolla. Ei tuota meillä hirveästi esiintynyt, eikä varsinaisesti tarvinnut pelätä silmätikuksi joutumista, mutta toisaalta tuli ehkä alitajuisesti vältettyä yliaktiivisuutta tunneilla jne.

Joo meillä aika samat. Jos oli joku visa, niin laskin pisteitä ja lopetin vastaamisen kun voitto oli varma. Ja kyllä tuota lukiossa oli paljon vähemmän, mutta oli sielläkin se oma kapinallinen siipensä (muusikot ja lätkänpelaajat yliedustettuna). Ehkä ne ei ollut enää niin cool, kun jäivät vähemmistöön ja keskittyivät enemmän vaan omiin juttuihinsa.

Ihan mielenkiintoinen muuten tuo jakauma luokkien välillä, meidän B-luokalta lähti yhteensä 12 oppilasta

Tätäkin on ihan kiva muistella. Yläasteella oli jonkun verran vaihtuvuutta, mutta olisikohan siinä yhteensä se kolmisenkymmentä ollut eri vaiheissa yhteensä. Aika polarisoitunut luokka oli kyllä. Uskoakseni lisäkseni sieltä tuli luokkaa 5-6 maisteria tai ainakin yliopistotason opiskelijaa. Toisaalta löytyi thug life -dropouttia ja yhdellä oli ilmeisesti aivan kamalaa kotona ja sai välillä silmittömiä raivokohtauksia. Pitäisi varmaan käydä somesta stalkkaamassa, mutta käsittääkseni ryysyistä rikkauksiin -tarinoita tuossa ei ole toistaiseksi ollut. Päinvastaisia ehkä.

 

[Walrus21]

Tätä aihetta voi tietysti lähestyä kahdesta kulmasta: joko tilastollisesti tai moraalisesti. Usein molemmat näkökulmat ovat läsnä.

Tilastollinen näkökulma painottaa suuria massoja, keskiarvoja sekä kasvuympäristön vaikutusta. Moraalinen on useammin individualismin ja hierarkkisen kilpailun puolella.

Kukaan tuskin voi väittää, etteikö ihmisellä olisi lukuisia vaikutusmahdollisuuksia oman elämänsä kulkuun. Jokainen löytää myös varmasti omasta elämästään ne hetket, jolloin tuli tehtyä hyvä tai huono päätös.

Tästä päästäänkin siihen, haluammeko keskittyä yksittäisten ihmisten elämänpolkujen tutkimiseen vai suuriin ihmisjoukkoihin. Olemmeko kiinnostuneita siitä, miten ihmiset keskimäärin toimivat, vai poikkeusyksilöistä, jotka kulkevat vastavirtaan?

Media on yleensä kiinnostunut jälkimmäisistä, eikä asetelma rajoitu ainoastaan koulu- ja työelämämenestykseen. Vuodesta toiseen saamme lukea inspiroivia tarinoita superlaihduttajista, entisistä huumenuorista ja elämänmuutoksen tehneistä menestyjistä. Tällaiset tarinat vetoavat yleisöön, sillä ne vahvistavat kontrollin tunnetta: minäkin voin vaikuttaa omaan elämääni.

Juuri tämä moraalikeskustelu pyörii jatkuvasti erilaisten arvolatautuneiden käsitteiden ympärillä. Puhutaan laiskuudesta, ahkeruudesta, luovuttamisesta ja itsensä ylittämisestä. Näin luodaan asetelma, jossa yksilö ikään kuin itse päättää, menestyykö hän elämässään vai ei. Tämä on aika lailla jokaisen self-help -teoksen ja bestsellerin käsikirjoitus, ja kuten myyntitilastoista havaitaan, se uppoaa erinomaisesti yleisöönsä.

Edellä mainittiin varsin kiinnostava yksityiskohta. Nimittäin se, että jokaisella terveellä ihmisellä on vastuu omasta elämästään. Ymmärrän, mitä tällä haetaan, mutta tartun kuitenkin tuohon terve-sanaan. Oletan, että sillä viitataan fyysiseen terveyteen, eli siihen, että kykenee toimimaan työelämässä ja suoriutumaan päivittäisistä rutiineista. Emme lähde siis tuomitsemaan neliraajahalvaantunutta siitä, että tämä ei pysty elättämään itseään.

Entäpä sitten ne ihmiset, joilla on mielenterveyteen liittyviä ongelmia? Rajanveto on paljon hankalampaa, koska - jälleen kerran - olemme tottuneet pärjäämään sekä vastuuttamaan itseämme ja toisiamme monista asioista. Menestynyt ihminen puhuu yleensä siitä, miten hän pääsi ahkeruudellaan, sinnikkyydellään ja kovalla työnteolla asemaansa. Ääneen lausumattomana oletuksena on, että jollakin toisella ei ole näitä ominaisuuksia, minkä vuoksi hän ansaitseekin työttömyyden, köyhyyden tai mielenterveysongelmansa.

Kuten huomataan, astutaan jälleen moraalisen puheen alueelle. Pidämme moraalisesti toivottavana, että jokainen ihminen huolehtii toimeentulostaan ja pärjäämisestään. Moni meistä nauttii siitä, että pääsee vertailemaan itseään laiskureihin ja huonon itsekurin omaaviin ihmisiin.

Jää kuitenkin avoimeksi, mistä laiskuus ja ahkeruus kumpuavat. Ovatko ne yksilön päätöksiä, geneettisiä ominaisuuksia vai ympäristön tuotetta? Moni haluaa ainakin uskoa, että on olemassa jonkinlainen vapaa tahto, joka jyrää yli fyysisistä tai ympäristöllisistä esteistä. Ajatus on vapauttava, sillä se lisää hallinnan tunnetta: En ole vain lastu laineilla, vaan pystyn itse päättämään kohtalostani.

Oma näkemykseni on, että ihmisellä on huikea potentiaali kehittyä tuottavaksi ja hyvinvoivaksi yksilöksi. Potentiaalin realisoituminen taas riippuu sattumasta, peritystä kasvuympäristöstä ja osin myös yksilön omasta persoonasta. Sitä en kuitenkaan allekirjoita, että kysymys olisi vain laiskuudesta tai yrityksen puutteesta.

Jos ajatellaan vaikka hyvinvoivia tietotyöläisiä, niin harvemmin heidän arkensa on puurtamista tai jatkuvaa ylisuorittamista. Realistisempaa olisi puhua mielekkäästä itsensä haastamisesta kohtuullista korvausta vastaan. Yleensä siihen asemaan on vieläpä päädytty opiskelemalla mielenkiintoisia asioita itselle sopivassa oppimisympäristössä. Ahkeruudelle ja motivaatiolle on ollut oiva kasvualusta.

Edellä kuvaillulle henkilölle on helppoa tuntea ylemmyyttä suhteessa niihin ihmisiin, jotka eivät pärjää yliopiston pääsykokeissa, kirjallisessa ilmaisussa tai työpaikkarekryjen ryhmähaastatteluissa. Yhteiskunnan kannalta nämä eroavaisuudet yksilöiden menestyksessä ovat tiettyyn pisteeseen asti hyväksyttäviä. Ongelmia syntyy vasta sitten, kun huonosti pärjäävien joukko kasvaa. Hyvinvoivat alkavat suojelemaan asemaansa, mikä katkeroittaa heikosti pärjääviä. Syntyy tilanne, jossa ihmiset eivät pysty enää samaistumaan erilaisiin elämänpolkuihin.

Suomessa tilanne on tältä osin hyvä, sillä erot ihmisten välillä eivät ole massiivisen suuria. Sen takia viestini voi olla turhan pessimistinen. Näen kuitenkin pidemmän aikavälin uhkana sen, että kaikista heikoiten pärjäävä joukko kasvaa määrällisesti ja eriytyy hyvin toimeen tulevista. Se voisi johtaa massiivisiin kansantaloudellisiin tappioihin ja yhteiskunnallisen luottamuksen heikkenemiseen.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

.

Tätä juurikin tarkoitin. Kaikilla tulee olla mahdollisuus opiskelun kautta edetä elämässään ja saada jalka oven väliin, mutta siitä eteenpäin ratkaisee se oma tekeminen ja hyvät suoritukset joista palkitaan.
Tuo boldaamaani lause, ei missään nimessä mitään luokkayhteiskuntaa jossa syntymätodistus asettaa rajat valinnoille karsien vaatimattomista olosuhteista tulevat lahjakkuudet.

Nyt kun olette ja olemme useimmat samaa mieltä perusprinsiipeistä, niin on mielenkiintoista siirtyä pohdinnassa pari pykälää konkretian suuntaan. Millä tavalla on järkevää edistää mahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista, ja millä tavoin ei niinkään? Otan seuraavaksi yhden aiheen tarkastelun alle.

Kuten jo aiemmin lyhyesti sivusin, mielestäni suomalainen koululaitos tukee tai on tukevinaan hitaampien ja oppimisvaikeuksista kärsivien oppimista usein keskiverto-oppilaiden ja etenkin lahjakkaimpien kustannuksella. En viittaa nyt ns. erityislapsiin, vaan fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan täysin toimintakykyiseen enemmistöön. Yksi ilmenemismuoto on jo aiemmin viittaamani suuret luokat, joihin sullotaan niin lahjakkaat, tavalliset, hitaat kuin häirikötkin. Hitaat ja ylivilkkauden takia heikosti oppivat saavat kyllä avustajan tukea, ja osin heidän vuokseen on etenemistahti toisinaan kovin verkkainen, vaikka suunnitelmathan sen määräävät, mihin asti milläkin luokka-asteella tulee opetuksessa yltää. Niin tai näin, lahjakkaimpien potentiaalin ulosmittaaminen tuntuu olevan lähinnä kuriositeetti, jonka eteen panostetaan monin paikoin vain hyvin vähän tai ei lainkaan. Toki eri tavalla lahjakkaille on tarjolla koululaitoksen ulkopuolella monenmoista haastetta, mutta niitä ajatellen käytettävissä oleva raha muodostuu monesti rajoitteeksi. Koska peruskoulun oppilas käyttää koulutyöhön merkittävän osan ajastaan, niin olisi tietenkin suotavaa, että myös lahjakkaita oppilaita tuettaisiin pyrinnöissään, tai ei ainakaan ”potkittaisi nilkoille” tunkemalla häiriköitä ja perässävedettäviä ihan joka tunnille samaan luokkaan. Vähintä olisi, että opetuksessa siirryttäisiin rehellisiin tasoryhmiin.

Toisaalta. Monet kunnat ovat olleet tämän tästä pakotettuja etsimään säästöjä, ja erittäin usein säästöt ovat kohdistuneet kouluihin. Tämä on saattanut näkyä mm. peruskoulujen erityisopetuksen pienenevinä resursseina, luokkakokojen suurentamisena, eläköityvien ja muualle siirtyneiden viranhaltijaopettajien korvaamisena määräaikaisilla, ja niin edelleen. Kyllä tuo iskee yhtä lailla kaikkiin oppilaisiin, joiltakin osin vähän eri tavoin eri tilanteessa oleviin. Asioita voidaan korjata, mutta samalla puhutaan myös fundamentaalisesti isoista kysymyksistä, jotka ovat viime kädessä kytköksissä talouspoliittisiin valintoihin ja rakenteellisiin tekijöihin. Tämänhetkinen valtion velkaantumistahti ei varsinaisesti puolla perusopetuksen toimintaedellytysten merkittävää kohenemista, ihan sama puhutaanko lahjakkaista vai hitaista oppilaista. Populaation tasolla on kuitenkin selvää, että yhteiskuntaa eniten kehittävät ja hyödyttävät yksilöt kasvavat todennäköisemmin lahjakkaiden oppilaiden kuin hitaimpien joukosta. Siksi näkisin, että yhteiskunnalla pitäisi olla erityinen intressi lahjakkuuksien motivoimiseksi ja heidän luotsaamisekseen elämässä eteenpäin.

 

[Cobol]

Yllä olevaan liittyen, Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio totesi kauan sitten näin:

”Jos pitäisi sanoa, mikä on yliopiston tärkein tuote, se ei ole tieteellinen julkaisu, joista valtaosa on yhdentekeviä ja liian suuri osa jopa vääriä. Yliopiston tärkein tuote on hyvin koulutettu nuori ihminen, joka kävelee ulos yliopistosta, menee yhteiskuntaan ja muuttaa maailmaa.”

Olemme kaukana tärkeimmästä tuotteesta. Tällä hetkellä peruskoulu on heikomman aineksen sekä lahjakkaamman aineksen osalta jos ei kriisissä, ongelmissa. Iso osa koululaisista ei osaa lukea 3-4 luokalla, ja iso osa koululaisista ei hallitse suomea riittävästi pystyäkseen opiskelemaan. Näistä löytyy tutkimuspohjaista tietoa sen lisäksi, että opettajat ja rehtorit ovat avanneet suunsa aiheesta.

Lahjakkaiden koululaisten ja oppilaiden tukeminen on kouluissamme ilmeisen heikkoa. Suuret ryhmäkoot jättävät heidät vaille haastetta eteepäin. Muutama lisätehtävä tuskin motivoi.

Olisi syytä käydä yhteiskunnallista keskustelua peruskoulun uudistamisesta. Sullominen samaan luokkaan määrältään suurena ryhmänä tuskin tuottaa parasta polkua elämässään eteenpäin kenellekään, kun opetus ei palvele heikoimpia riittävästi ja jättää lahjakkaat oikeastaan yksin.

 

[finnjewel]

Olisi syytä käydä yhteiskunnallista keskustelua peruskoulun uudistamisesta. Sullominen samaan luokkaan määrältään suurena ryhmänä tuskin tuottaa parasta polkua elämässään eteenpäin kenellekään, kun opetus ei palvele heikoimpia riittävästi ja jättää lahjakkaat oikeastaan yksin.

Tämä on suuri ongelma, ja sen ratkaisemiseen tarvitaan uusia keinoja, lateraalista ajattelua ja suunnittelua.
Taso- ja erikoisryhmät ja -luokat on kokeiltu; eivät toimineet ja aiheuttavat nyky-yhteiskuntaa kauhistuttavaa eriarvoistumista.
Minulla ei ole ratkaisua, mutta rahan puute ei yksin selitä ilmiötä. Rahat pitää pystyä kohdistamaan tehokkaasti, tavalla tai toisella.

 

[Hiltsu04]

Iso osa koululaisista ei osaa lukea 3-4 luokalla

Onko todella näin? En sinänsä epäile, mutta kunhan pisti silmään. On siitä jo kymmenen vuotta kun itse aloitin ekaluokan, joten näiden vuosien aikana on varmasti tapahtunut muutosta, mutta omasta ikäluokastani lähes kaikki osasivat jo toisella tai viimeistään kolmannella luokalla lukea kohtuullisen hyvin. Toki tässäkin asiassa esiintyy varmasti koulu- ja luokkakohtaista vaihtelua.

Äärimmäisen huolestuttava kehityssuuntahan tämä on, ja suurin syy lienee lasten ja nuorten vähäinen kiinnostus lukemiseen. Itse opin lukemaan jo pari vuotta ennen kouluikää, ja olen siitä lähtien lukenut todella paljon käytännössä kaikkea mahdollista. Siitä on ollut valtavasti hyötyä, esimerkiksi äidinkielen opiskelussa ja yleissivistyksen kehittymisessä. Erittäin hyödyllinen harrastus ja kaikille suositeltava, mutta ikävä kyllä nykylasten kiinnostuksen kohteet ovat muualla.

 

[Petri1981]

Ammattikoulun käyneenä voin sanoa että meidän luokalla oli kaksi maahanmuuttajataustaista joista voi sanoa ettei lukeminen juurikaan onnistunut. Kyseiset henkilöt siis Suomessa olivat asuneet pienestä lapsesta asti. En tiedä miten olivat peruskoulun suorittaneet, mutta ammattikoulusta tuli sitten lähtö kun ei onnistunut. Enkä halua että tämä ketju ajautuu mihinkään maahanmuuttokeskusteluun, vaan kunhan nyt mainitsin että löytyyhän noita. Tai noh, laitetaan nyt vielä taannoinen ylen artikkeli suomen maahanmuuttajien erittäin heikosta koulumenestyksestä:

"En olisi odottanut tätä sinulta", sanoi opettaja – Suomessa maahanmuuttajataustaiset oppivat huonommin kuin muut, tutkijan mukaan syrjintä rehottaa | Yle Uutiset | yle.fi

 

[Cobol]

Onko todella näin? En sinänsä epäile, mutta kunhan pisti silmään. On siitä jo kymmenen vuotta kun itse aloitin ekaluokan, joten näiden vuosien aikana on varmasti tapahtunut muutosta, mutta omasta ikäluokastani lähes kaikki osasivat jo toisella tai viimeistään kolmannella luokalla lukea kohtuullisen hyvin. Toki tässäkin asiassa esiintyy varmasti koulu- ja luokkakohtaista vaihtelua.

Äärimmäisen huolestuttava kehityssuuntahan tämä on, ja suurin syy lienee lasten ja nuorten vähäinen kiinnostus lukemiseen. Itse opin lukemaan jo pari vuotta ennen kouluikää, ja olen siitä lähtien lukenut todella paljon käytännössä kaikkea mahdollista. Siitä on ollut valtavasti hyötyä, esimerkiksi äidinkielen opiskelussa ja yleissivistyksen kehittymisessä. Erittäin hyödyllinen harrastus ja kaikille suositeltava, mutta ikävä kyllä nykylasten kiinnostuksen kohteet ovat muualla.

On, jos uutisiin on luottaminen:

Joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea

Suomessa joka kahdeksas peruskoulun loppuvaiheessa oleva poika ei osaa lukea tasolla, joka mahdollistaa jatko-opinnot tai työelämässä menestymisen, sanoo lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

www.mtvuutiset.fi

Pääkirjoitus: 61 000 ekaluokkalaisesta joka kymmenes ei opi lukemaan kunnolla

Suomella ei pitäisi olla varaa syrjäyttää yhtään koululaista puutteellisen lukutaidon vuoksi.

www.iltalehti.fi

Kun tiedetään lukutaitoisten määrä peruskoulun päättyessä, se on alle päätösvaiheen jossain 3-4 luokalla. En osaa tarkkaa lukua sanoa, mutta voisi olla 2x tai 3x suurempi kuin peruskoulun päättävien osalta.

Pääkaupunkiseudun koulujen tilannetta tunnen jonkin verran. Ongelmat ovat täällä haasteelliset.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ammattikoulun käyneenä voin sanoa että meidän luokalla oli kaksi maahanmuuttajataustaista joista voi sanoa ettei lukeminen juurikaan onnistunut. Kyseiset henkilöt siis Suomessa olivat asuneet pienestä lapsesta asti. En tiedä miten olivat peruskoulun suorittaneet, mutta ammattikoulusta tuli sitten lähtö kun ei onnistunut. Enkä halua että tämä ketju ajautuu mihinkään maahanmuuttokeskusteluun, vaan kunhan nyt mainitsin että löytyyhän noita. Tai noh, laitetaan nyt vielä taannoinen ylen artikkeli suomen maahanmuuttajien erittäin heikosta koulumenestyksestä:

"En olisi odottanut tätä sinulta", sanoi opettaja – Suomessa maahanmuuttajataustaiset oppivat huonommin kuin muut, tutkijan mukaan syrjintä rehottaa | Yle Uutiset | yle.fi

Linkin takaa avautuvaa käppyrää voisi joku analysoida myös niin, että joiltakin osin Matti Vanhasen isä-vainaan eri kansoihin kohdistuneista älykkyystutkimuksissa on saattanut populaatiotasolla olla sittenkin jotain tolkkua.

Niin tai näin, maahanmuuttajien ja kantaväestön välisiin PISA-tulosten eroihin vaikuttaa moni asia. Yksi tekijä on tietysti se, millä tasolla rima on siinä maassa mihin on muutettu. Jos Suomessa scoret ovat kantaväestöä korkealla, niin myös mamujen pitää saada täällä korkeampia lukemia kuin niissä maissa, joissa kantaväestö pärjää PISA-lukemien valossa Suomea paljon heikommin. Jenkkien kunnallisten koulujen taso tiedetään.

Eroja on varmasti myös eri maiden maahanmuuttaja-aineksessa, myös keskimääräisen maahanmuuttaja-aineksen kulttuurillisessa distanssissa suhteessa kohdemaahan ja sen oppimisympäristöön. Monissa muissa OECD-maissa on lisäksi pidempi ja syvempi monikulttuurisuuden historia kuin esimerkiksi Suomessa. Suomi on myös pieni ja eksoottinen kielialue; kielellisesti kynnys muuttaa melkein mistä tahansa Suomeen on aivan olennaisesti korkeampi kuin vaikkapa Yhdysvaltoihin.

Israelin mukanaolo käppyrässä on mielenkiintoinen yksityiskohta. Oletan, että kohtalainen osuus Israeliin muuttaneista on nykyäänkin muuttanut maahan ainakin osin uskonnollisista syistä. Israeliin muuttaminen juutalaisena juutalaisten keskuuteen on hieman eri kulmakertoimen juttu, kuin jos Afrikan sarvesta päädyttiin 20-30 vuotta sitten Helsingin Itäkeskukseen.

 

[Cobol]

Tämä on suuri ongelma, ja sen ratkaisemiseen tarvitaan uusia keinoja, lateraalista ajattelua ja suunnittelua.
Taso- ja erikoisryhmät ja -luokat on kokeiltu; eivät toimineet ja aiheuttavat nyky-yhteiskuntaa kauhistuttavaa eriarvoistumista.
Minulla ei ole ratkaisua, mutta rahan puute ei yksin selitä ilmiötä. Rahat pitää pystyä kohdistamaan tehokkaasti, tavalla tai toisella.

En itsekään osaa sanoa, mitä tarkalleen pitäisi tehdä, mutta Saksan mallia uskallan tarjota ainakin pohdittavaksi. Siellä muistaakseni suurin osa ikäluokasta käy oppisopimuskoulutuksen, jossa on hyvä, yhtenäinen koulutusosuus. Palkka on 10-30 prosenttia ammattipätevän palkasta, ja 2-3 vuodessa oppii paljon. Järkevä uudistus myös korkeakoulutukseen Saksan tapaan harkintaan.

 

[Hiltsu04]

On, jos uutisiin on luottaminen:

Joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa lukea

Suomessa joka kahdeksas peruskoulun loppuvaiheessa oleva poika ei osaa lukea tasolla, joka mahdollistaa jatko-opinnot tai työelämässä menestymisen, sanoo lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

www.mtvuutiset.fi

Pääkirjoitus: 61 000 ekaluokkalaisesta joka kymmenes ei opi lukemaan kunnolla

Suomella ei pitäisi olla varaa syrjäyttää yhtään koululaista puutteellisen lukutaidon vuoksi.

www.iltalehti.fi

Kun tiedetään lukutaitoisten määrä peruskoulun päättyessä, se on alle päätösvaiheen jossain 3-4 luokalla. En osaa tarkkaa lukua sanoa, mutta voisi olla 2x tai 3x suurempi kuin peruskoulun päättävien osalta.

Pääkaupunkiseudun koulujen tilannetta tunnen jonkin verran. Ongelmat ovat täällä haasteelliset.

Ajattelinkin että olin joskus nähnyt uutisen aiheesta, en silti muistanut osuuden olleen noin iso. Erittäin huolestuttava kehityssuunta tosiaan kyseessä, jos yli kymmenesosa oppilaista ei opi peruskoulun aikana lukemaan kuin auttavasti. Ongelmat eivät ole ehkä ihan vastaavalla tasolla pienissä kunnissa, täällä oppilasmäärät ovat sen verran pienemmät että jonkinlainen yksilöllinen opetus ja tukiopetus on mahdollista. Pääkaupunkiseudun tilannetta en juuri tunne, mutta tilanne on varmasti hyvin haasteellinen jo ihan isommasta oppilasmäärästä johtuen, kun vastaavaan yksilöllisyyteen ei ole mahdollista panostaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Onko todella näin? En sinänsä epäile, mutta kunhan pisti silmään. On siitä jo kymmenen vuotta kun itse aloitin ekaluokan, joten näiden vuosien aikana on varmasti tapahtunut muutosta, mutta omasta ikäluokastani lähes kaikki osasivat jo toisella tai viimeistään kolmannella luokalla lukea kohtuullisen hyvin. Toki tässäkin asiassa esiintyy varmasti koulu- ja luokkakohtaista vaihtelua.

Äärimmäisen huolestuttava kehityssuuntahan tämä on, ja suurin syy lienee lasten ja nuorten vähäinen kiinnostus lukemiseen. Itse opin lukemaan jo pari vuotta ennen kouluikää, ja olen siitä lähtien lukenut todella paljon käytännössä kaikkea mahdollista. Siitä on ollut valtavasti hyötyä, esimerkiksi äidinkielen opiskelussa ja yleissivistyksen kehittymisessä. Erittäin hyödyllinen harrastus ja kaikille suositeltava, mutta ikävä kyllä nykylasten kiinnostuksen kohteet ovat muualla.

Aloitin koulunkäynnin 1977 maalaiskunnan syrjäkylän pienellä ala-asteella. Voi olla, että aika kultaa muistot, mutta siihen aikaan oli ihan tavallista, että moni osasi kouluun mennessään lukea ainakin jonkin verran, jotkut hyvin. Minä olin oppinut lukemaan jo ennen neljättä ikävuotta, joka oli tietysti vähän harvinaisempaa, mutta ei millään lailla ennenkuulumatonta. Kuten muutkin lukutaitoiset ekaluokkalaiset, niin minäkin sain lukea itsekseni koulun kirjahyllyn valikoimaa sillä aikaa, kun muut ottivat lukutaitoa haltuun. Muistaakseni kaikki osasivat lukea vähintään tyydyttävästi jo Joulun jälkeen, ja saattoivat jopa ymmärtääkin mitä lukivat. Talvella minun ei ainakaan tarvinnut enää lukea omaan tahtiini, kun opettaja saattoi keskittyä ekaluokkalaisten kanssa muuhunkin kuin lukemisen opettamiseen.

Ajat ovat sittemmin vähän muuttuneet. Joillekin lapsille luetaan edelleen, muutamille varmaan paljon, ja se näkyy myöhemmin eroina lasten sanavarastossa ja kielellisissä valmiuksissa. Omia aikojaan tapahtuva lukemaan oppiminenkin saattaa tapahtua nykyään hieman eri reittejä pitkin kuin 1970-luvulla. Pelilaitteen ruudulla näkyvä teksti ja muut asiat näyttelevät nekin jotain roolia, kuten kaikki muutkin tekstit, jotka ovat osa lasten arkea ja ajankäyttöä. Mitä olen ihmisten kanssa jutellut ja omia havaintoja tehnyt, niin karkeasti ottaen alle 10-vuotiaat lapset lukevat kirjoja ja lehtiä enää pienen murto-osan verran siitä, mitä tuon ikäiset tyypillisesti lukivat noin 40 vuotta sitten. Paljon on tullut hyvääkin tilalle, mutta pelkään että kirjallisten ja kielellisten valmiuksien osalta heiltä jää paljon ns. katveeseen.

Minun lapsuudessa tai ainakin minun kotonani oli ihan normihommaa 1970-luvulla, että lapsi katsoi vanhempiensa kanssa teeveestä puoli yhdeksän uutisia. Nykyään taitaa olla tavallisempaa, että lapsia oikein suojellaan todellisuudelta. En nyt tiedä, pitääkö pieniä ihmisiä ihan tyystin pumpulissakaan kasvattaa, kuten tuntuu paikoin olevan meininki, vaikka on nykymenossa tietysti puolensakin. Jos nyt ei muuta, niin pyöräilykypärä on suht järkevä innovaatio.

 

[Wiljami]

En itsekään osaa sanoa, mitä tarkalleen pitäisi tehdä, mutta Saksan mallia uskallan tarjota ainakin pohdittavaksi. Siellä muistaakseni suurin osa ikäluokasta käy oppisopimuskoulutuksen, jossa on hyvä, yhtenäinen koulutusosuus. Palkka on 10-30 prosenttia ammattipätevän palkasta, ja 2-3 vuodessa oppii paljon. Järkevä uudistus myös korkeakoulutukseen Saksan tapaan harkintaan.

Vaatisi vaan rahaa tämä, kuten muukin panostus koulutukseen. Ei peruskouluakaan tarkoituksella ole ajettu alas, mutta kun ei ole varaa pitää ammattitaitoista väkeä siinä määrin että ryhmäkoot pysyvät tolkullisina edes auttavalle yksilölliselle oppimiselle, saati että pystyttäisiin pitämään pienempiä kouluja pystyssä ainakaan alle kymmenien kilometrien koulumatkoilla. Opettajia pitäisi kouluttaa enemmän, niitä pitäisi palkata enemmän ja niille pitäisi maksaa enemmän jotta ala olisi houkutteleva. Äkkiseltään kallista, toisaalta kustannukset saataisiin varmasti säästettyä myöhemmistä pakollisista sosiaalimenoista. Sama toki monella muullakin "pehmeällä", sosiaalisia ongelmia ennaltaehkäisevällä alalla että niistä leikataan kun asiakkaat ei huuda ja sitten säästetyt rahat siirtyy moninkertaisena tulipalojen sammutteluun (joissain tapauksissa sananmukaisestikin, mutta rahallisesti isommin mm. työttömyysturvaan ja inhimillisen kärsimyksen suhteen viime kädessä vankeinhoitoon yms). Päättävillä tahoilla poliittisesta laidasta riippumatta tuntuu puuttuvan käsitys pitkäaikaisen suunnittelun oleellisuudesta budjetteja laadittaessa.

edit: Siihen amikseen vielä, niin muistelinkin että parisen vuotta sitten oli aihe isosti esillä ja sen jälkeen ollut taas unohduksissa:

Ammatillisen koulutuksen laadun pelätään heikentyvän tuntuvasti rahoituksen leikkaamisen myötä – "Kehityskulku on kuin kuolleen aivokäyrä"

Ammatillisen koulutuksen rahoitusta on leikattu tuntuvasti ja opettajien määrä on vähentynyt viime vuosien aikana 1600:lla. Tämän pelätään heikentävän ammatillisen koulutuksen laatua merkittävästi.

www.mtvuutiset.fi

Ylellä oli kanssa iso juttu missä sähköpuolen opettaja kertoi ettei uskaltaisi antaa kenenkään silloisilla opetusmäärillä ja -vaateilla tutkinnon saaneen opiskelijan vetää omiin tiloihinsa sähköjä ja että käytännössä kaikki pitää opettaa valmistuneille sähköfirmoissa alusta pitäen. Että kontaktitunteja kurssia kohti kolme, ohjeistus että "lukekaa kirja" ja kaikille pakko saada todistus käteen ettei rahoitusta leikata entisestään.

 

[Petri1981]

Niin tai näin, maahanmuuttajien ja kantaväestön välisiin PISA-tulosten eroihin vaikuttaa moni asia. Yksi tekijä on tietysti se, millä tasolla rima on siinä maassa mihin on muutettu. Jos Suomessa scoret ovat kantaväestöä korkealla, niin myös mamujen pitää saada täällä korkeampia lukemia kuin niissä maissa, joissa kantaväestö pärjää PISA-lukemien valossa Suomea paljon heikommin. Jenkkien kunnallisten koulujen taso tiedetään.

0-hypoteesia ei voisi hylätä tuolla rimateorialla kyllä. Esimerkiksi Suomen kanssa samassa "sarjassa" tuolta listalta Kanada, UK, Irlanti, Hollanti ja Belgia saa pisa-pisteissä yli 500 pistettä (Suomi 516 pistettä vuonna 2018). Yhdysvallatkin saa 495 pistettä, eli melko vähäisiä on nuo erot verrattuna siihen, että maahanmuuttajat saavat Suomessa kantaväestöä 74 pistettä huonommat tulokset, kun vaikka Kanadassa maahanmuuttajien ja kantaväestön pisteissä ei ole juuri eroja. Kanada on Suomea karvan verran edellä 2018 pisa tuloksissa. Jos Suomi ei kykene maahanmuuttajien suhteen parempaan, niin suomalainen unelma tulee olemaan yhä harvempien saavutettavissa.

PISA 2018 Worldwide Ranking - average score of mathematics, science and reading - FactsMaps

 

[Dynamo]

En itsekään osaa sanoa, mitä tarkalleen pitäisi tehdä, mutta Saksan mallia uskallan tarjota ainakin pohdittavaksi. Siellä muistaakseni suurin osa ikäluokasta käy oppisopimuskoulutuksen, jossa on hyvä, yhtenäinen koulutusosuus. Palkka on 10-30 prosenttia ammattipätevän palkasta, ja 2-3 vuodessa oppii paljon. Järkevä uudistus myös korkeakoulutukseen Saksan tapaan harkintaan.

Olen ymmärtänyt, että Saksassa neljännen - kuudennen luokan jälkeen tehdään "isojako", jossa jaetaan oppilaat kykyjensä* mukaan niihin, jotka jatkavat yleissivistävillä opinnoilla kohti yleissivistävää lukiota ja yliopistotutkintoa ja muihin, joiden suunta on kohti ammattitutkintoa. Hyppäys myöhemmin on mahdollista, mutta kuten todettua, isojako tehdään tuolloin. Suomessa vastaava isojako tehdään vasta peruskoulun päättyessä, yhdeksännen luokan jälkeen.

Onhan tuossa sikäli järkeä, että allokoidaan resursseja aiemmin kohti nuoren työelämää. Toisaalta taas, lapset kehittyvät eri tahtiin, ja jako tuossa vaiheessa määrittää elämää jatkossa "aika paljon".

*Olen myös ymmärtänyt, että tässä isojaossa myös vanhempien sosio-ekonominen asema vaikuttaa paljon siihen, mitä linjaa opettajat lapselle suosittavat.

 

[Cobol]

Olen ymmärtänyt, että Saksassa neljännen - kuudennen luokan jälkeen tehdään "isojako", jossa jaetaan oppilaat kykyjensä* mukaan niihin, jotka jatkavat yleissivistävillä opinnoilla kohti yleissivistävää lukiota ja yliopistotutkintoa ja muihin, joiden suunta on kohti ammattitutkintoa. Hyppäys myöhemmin on mahdollista, mutta kuten todettua, isojako tehdään tuolloin. Suomessa vastaava isojako tehdään vasta peruskoulun päättyessä, yhdeksännen luokan jälkeen.

Onhan tuossa sikäli järkeä, että allokoidaan resursseja aiemmin kohti nuoren työelämää. Toisaalta taas, lapset kehittyvät eri tahtiin, ja jako tuossa vaiheessa määrittää elämää jatkossa "aika paljon".

*Olen myös ymmärtänyt, että tässä isojaossa myös vanhempien sosio-ekonominen asema vaikuttaa paljon siihen, mitä linjaa opettajat lapselle suosittavat.

Tuohon päälle vielä Saksan työvoiman tarjonnan lisääminen (tukia leikattiin) ja työpaikkojen määrän lisääminen (sääntelyä purettiin), niin tulokset ovat sellaisia, että istuin itsekin kuuntelemassa eräässä seminaarissa aihetta "Saksan menestymisen syyt". Toki syitä oli muitakin, mutta nuo lähinnä tähän keskusteluun liittyen.

 

[finnjewel]

Niin tai näin, maahanmuuttajien ja kantaväestön välisiin PISA-tulosten eroihin vaikuttaa moni asia. Yksi tekijä on tietysti se, millä tasolla rima on siinä maassa mihin on muutettu. Jos Suomessa scoret ovat kantaväestöä korkealla, niin myös mamujen pitää saada täällä korkeampia lukemia kuin niissä maissa, joissa kantaväestö pärjää PISA-lukemien valossa Suomea paljon heikommin.

Jostain tällaisesta kertonee, että käppyrän seitsemän heikoimman joukossa olivat Pohjoismaat ja Viro.

 

[Petri1981]

Jostain tällaisesta kertonee, että käppyrän seitsemän heikoimman joukossa olivat Pohjoismaat ja Viro.

Esim. Kanada Suomea edellä vuoden 2018 pisa-tuloksissa ja moni muu maa aika samoissa lukemissa Suomen kanssa.

 

[finnjewel]

Esim. Kanada Suomea edellä vuoden 2018 pisa-tuloksissa ja moni muu maa aika samoissa lukemissa Suomen kanssa.

Nyt ei taideta katsoa samaa tilastoa.

 

[Petri1981]

Nyt ei taideta katsoa samaa tilastoa.

PISA 2018 Worldwide Ranking - average score of mathematics, science and reading - FactsMaps

Selitä nyt minulle se kuinka Suomen ylivoimaiset pisa-pisteet selittävät 74 pisteen eron maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä.

 

[Dynamo]

0-hypoteesia ei voisi hylätä tuolla rimateorialla kyllä. Esimerkiksi Suomen kanssa samassa "sarjassa" tuolta listalta Kanada, UK, Irlanti, Hollanti ja Belgia saa pisa-pisteissä yli 500 pistettä (Suomi 516 pistettä vuonna 2018). Yhdysvallatkin saa 495 pistettä, eli melko vähäisiä on nuo erot verrattuna siihen, että maahanmuuttajat saavat Suomessa kantaväestöä 74 pistettä huonommat tulokset, kun vaikka Kanadassa maahanmuuttajien ja kantaväestön pisteissä ei ole juuri eroja. Kanada on Suomea karvan verran edellä 2018 pisa tuloksissa. Jos Suomi ei kykene maahanmuuttajien suhteen parempaan, niin suomalainen unelma tulee olemaan yhä harvempien saavutettavissa.

PISA 2018 Worldwide Ranking - average score of mathematics, science and reading - FactsMaps

Kanada on pakolais-/siirtolaispolitiikassaan huomattavan kaksinaismoralistinen. Rusinat poimitaan pullasta. Pakolaisstatuksen saa helposti, jos henkilöillä on hyvä koulutus, ja sitä myöten hyvät edellytykset integroitua yhteiskuntaan. Vastaavasti pakolaisstatuksen saaminen on melko mahdotonta, jos osaaminen on nollatasoa. Kanada siis hakee koulutettuja siirtolaisia, vaikka poliittisessa jargonissa he puhuvat pakolaisista. (Oikeisiin siirtolaisiin, eli työn perässä muuttaviin, Kanadassa on sama suhtautuminen.) Muissa maissa pakolaisstatuksen saanti on kiinni enemmänkin siitä, kuinka paljon henkilö on suojelun tarpeessa. Ja kun Kanada ottaa osaajia "pakolaisina", ovat leireille jääneet keskimäärin entistä huonompia integroitumaan maihin, joista saavat turvapaikan.

PISA-tuloksia verrattaessa voidaan myös huomioida Ruotsi, joka väärensi omia tuloksiaan, jättämällä 11 % maahanmuuttajista pois testeistä, vaikka OECD:n hyväksytty raja oli 5 %.

Maahanmuuttajat eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä. Esim. Suomesta lähtevät ovat usein korkeasti koulutettuja, kun taas Suomeen muuttavat eivät ole. Toinen asia on maahanmuuttomaan suhtautuminen tulijoihin. On käsittämätöntä, että Suomessa tarjotaan tulkkipalveluita jopa 10 vuotta maassa asuneille. Tällä on välitön vaikutus toisen polven maahanmuuttajien menestymiseen kouluissamme.