Suomalainen unelma – kuinka paljon erilaiset ihmisryhmät voivat menestykseensä ja elintasoonsa Suomessa vaikuttaa?

[Pisin Kääpiö 186cm]

0-hypoteesia ei voisi hylätä tuolla rimateorialla kyllä. Esimerkiksi Suomen kanssa samassa "sarjassa" tuolta listalta Kanada, UK, Irlanti, Hollanti ja Belgia saa pisa-pisteissä yli 500 pistettä (Suomi 516 pistettä vuonna 2018). Yhdysvallatkin saa 495 pistettä, eli melko vähäisiä on nuo erot verrattuna siihen, että maahanmuuttajat saavat Suomessa kantaväestöä 74 pistettä huonommat tulokset, kun vaikka Kanadassa maahanmuuttajien ja kantaväestön pisteissä ei ole juuri eroja. Kanada on Suomea karvan verran edellä 2018 pisa tuloksissa. Jos Suomi ei kykene maahanmuuttajien suhteen parempaan, niin suomalainen unelma tulee olemaan yhä harvempien saavutettavissa.

PISA 2018 Worldwide Ranking - average score of mathematics, science and reading - FactsMaps

Diagrammiin vaikuttaa enemmän tai vähemmän useita tekijöitä, joista muutamia nostin edellä mahdollisiksi. Onko tuo linkittämäsi rankkaus muuten varmuudella sama kuin mitä on käytetty siinä YLEn kuvaajassa?

Hyvä kysymys sinänsä, kuinka paljon tuo tulos on ”Suomen vika”, ja kuinka paljon tulosta selittävät jotkin muut asiat.

 

[Petri1981]

Diagrammiin vaikuttaa enemmän tai vähemmän useita tekijöitä, joista muutamia nostin edellä mahdollisiksi. Onko tuo linkittämäsi rankkaus muuten varmuudella sama kuin mitä on käytetty siinä YLEn kuvaajassa?

Hyvä kysymys sinänsä, kuinka paljon tuo tulos on ”Suomen vika”, ja kuinka paljon tulosta selittävät jotkin muut asiat.

Ylen jutussa käytettiin nimenomaan vuoden 2018 pisa tuloksien pisteitä.

 

[Cobol]

Ihmettelin joskus, miksi Suomen maahanmuuttajien ja kantaväestön PISA-tulosten ero on OECD-maiden suurin. Mutta kun selvittelin Ruotsin tilannetta huomasin, että ruotsalaiset olivat "väärentäneet" maahanmuuttajien tuloksia. Ruotsalaiset myönsivät menetelmävirheen, jolla maahanmuuttajataustaisten keskiarvoa parannettiin. En tiedä, onko Ruotsi ainoa maa joka näin toimi.

Tämä selittää vain toivottavasti pienen osan erosta ja meillä olisi opittavaa muilta mailta.

 

[Petri1981]

Ihmettelin joskus, miksi Suomen maahanmuuttajien ja kantaväestön PISA-tulosten ero on OECD-maiden suurin. Mutta kun selvittelin Ruotsin tilannetta huomasin, että ruotsalaiset olivat "väärentäneet" maahanmuuttajien tuloksia. Ruotsalaiset myönsivät menetelmävirheen, jolla maahanmuuttajataustaisten keskiarvoa parannettiin. En tiedä, onko Ruotsi ainoa maa joka näin toimi.

Tämä selittää vain toivottavasti pienen osan erosta ja meillä olisi opittavaa muilta mailta.

Tämä on totta. Ruotsissa tuo kuilu saattaa hyvinkin siis olla jopa samaa tasoa kuin Suomella, mikä ei sinänsä tule yllätyksenä.

 

[finnjewel]

PISA 2018 Worldwide Ranking - average score of mathematics, science and reading - FactsMaps

Selitä nyt minulle se kuinka Suomen ylivoimaiset pisa-pisteet selittävät 74 pisteen eron maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä.

Minä tarkoitan tuossalinkkaamassasi YLE:n jutussa olevaa tilastoa

Maahanmuuttajien ja kantaväestön PISA-tulosten ero on Suomessa OECD-maiden suurin

Totesin vain, että Suomen ohella häntäpäässä ovat Pohjoismaat ja Viro. Mistä sitten johtunee.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä selittää vain toivottavasti pienen osan erosta ja meillä olisi opittavaa muilta mailta.

Ei kuulu tähän ketjuun kuin erittäin välillisesti, mutta venäläinen kollegani lausui minulle joskus 15 vuotta sitten aika osuvasti. Osapuilleen se meni niin, että ”te suomalaiset olette kyllä osaavaa ja ahkeraa väkeä, pärjäätte hyvin jääkiekossakin, mutta huijaamisessa te olette kyllä tosi huonoja. Jätätte joskus jopa kokonaan huijaamatta”.

 

[Petri1981]

Minä tarkoitan tuossalinkkaamassasi YLE:n jutussa olevaa tilastoa

Maahanmuuttajien ja kantaväestön PISA-tulosten ero on Suomessa OECD-maiden suurin

Totesin vain, että Suomen ohella häntäpäässä ovat Pohjoismaat ja Viro. Mistä sitten johtunee.

Ok, eli edes tarkoituksesi ei ollut tuoda keskusteluun mitään sisältöä.

 

[Byvajet]

Entäpä sitten ne ihmiset, joilla on mielenterveyteen liittyviä ongelmia? Rajanveto on paljon hankalampaa

Rajanveto on mahdotonta, koska tosiasiassa meillä ei ole keinoa tietää, pystyykö ihminen kussakin hetkessä tekemään valintoja.

Moni kaksisuuntaista sairastava on tuominnut Tapio Suomisen rattijuoppoudet ja toilailut, koska heidän mielestään sairauden kanssakin pystyy kantamaan vastuunsa.

Lääkityksen avulla elämäänsä hallitsevien lisäksi on kuitenkin kaksisuuntaista sairastavia, joiden elämä on vähintään ajoittain holtitonta.

Millä tiedollisella perusteella kukaan pystyy osoittamaan, milloin ihmisellä on mahdollisuus hallintaan? Ei sellaista tiedollista perustetta ole. Kunhan oletamme tunteen vallassa, että pystyisi tai ei pystyisi, mutta nämä oletuksemme ovat umpimielisen irrationaalisia ja uskonnollisia.

Hallintaan ja valinnan mahdollisuuteen uskominen on uskonnon harjoittamista, uskoa korkeampaan voimaan, joka ei ole sidottu luonnonlakeihin. Ikään kuin meillä olisi päissämme kaiken yläpuolella oleva pikku-ukko, joka tekee päätöksiä meihin kohdistuvien mikro- ja makrovaikutteiden ulkopuolella.

Edelle kirjoitettu koskee myös yhteiskunnan perusnormit täyttäviä ihmisiä. Mihin perustuu oletus, että ihminen pystyy tekemään valintoja?

Kun koiralle antaa kaksi ruokakippoa, sen on usein helppo tehdä valinta. Emme kuitenkaan pidä koiraa yleisesti ottaen valitsevana subjektina, vaan oletamme sen toimivan mielihyvän ohjaamana.

Miten ihminen biologisesti eroaa eläimestä? Emmekö mekin ole vain sisäisiin ja ulkoisiin ärsykkeisiin reagoivia tahdottomia lihamöykkyjä, joita johtaa ensisijaisesti tunne, toissijaisesti tunne ja sen jälkeen vielä tunne.

Kun keski-ikäinen eroaa pitkästä avioliitostaan ja aiheuttaa kriisin itselleen ja perheelleen, hän usein selittää asiaa rationaalisesti, vaikka erityisesti miesten tapauksessa kysymys on hyvin usein vain siitä, että vieras pillu kiinnostaa enemmän. Sen vuoksi ollaan valmiita hylkäämään vaimon ja lasten hyvinvointi. Kaikki aikaisemmin rakennettu menettää merkityksensä, kun tunne vie.

Koko ihmisen elämä on hallitsemattomia tunnepoukkauksia. Usein ne eivät ole likikään yhtä suuria kuin avioero, mutta yhtä kaikki meitä vie tunne eikä valinta.

Työikäisistä 20–54-vuotiaista miehistä 65 prosenttia ja naisista 49 prosenttia oli painoindeksin mukaan ylipainoisia tai lihavia vuonna 2020. Suurin osa heistä tahtoisi olla normaalipainoisia, mutta vaikka normaalipainon saavuttaminen ei ylivoimainen tehtävä ole, niin silti harva siinä onnistuu. Niin avuttomia tunteidemme otteessa olemme.

Ja sitten se elämässään pärjännyt ylipainoinen keskiluokkanen vaatii sosiaalitukien leikkaamista, koska ihmisten on kannettava vastuu, vaikka on itse esimerkki siitä, ettei hallintaa ole.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ja sitten se elämässään pärjännyt ylipainoinen keskiluokkanen vaatii sosiaalitukien leikkaamista, koska ihmisten on kannettava vastuu, vaikka on itse esimerkki siitä, ettei hallintaa ole.

Erona on se, ettei kyseinen keskiluokkainen ole todennäköisesti ulisemassa yhteiskuntaa apuun painonpudotuksen sekä elämäntaparemontin kustantamiseksi. Sitä vastoin keski-ikäinen ja -luokkainen rahoittaa veronmaksajan ominaisuudessa useammankin keskustelupalsta-jaarittelijan arkea ja pohdintoja tahdosta ja tahdon puutteesta. On keskiluokkainen toki ollut rahoittamassa myös tulevaa mahdollista ohitusleikkaustaan, olettaen että jollekulle tulee mieleen syyllistää häntä omien tunteidensa takia ilmenneistä elämäntapojen ongelmakohdista.

 

[Ollakseni]

Israelin mukanaolo käppyrässä on mielenkiintoinen yksityiskohta. Oletan, että kohtalainen osuus Israeliin muuttaneista on nykyäänkin muuttanut maahan ainakin osin uskonnollisista syistä. Israeliin muuttaminen juutalaisena juutalaisten keskuuteen on hieman eri kulmakertoimen juttu, kuin jos Afrikan sarvesta päädyttiin 20-30 vuotta sitten Helsingin Itäkeskukseen.

No, ei välttämättä kun Etiopian juutalaisia on muuttanut Israeliin viimeisen 40 vuoden aikana merkittävä määrä. Toki varmaan enemmän varmaan maahanmuuttajia muilta alueilta, mutta pisti nyt silmään.

 

[Kimmo_Ahteri]

Kuten jo aiemmin lyhyesti sivusin, mielestäni suomalainen koululaitos tukee tai on tukevinaan hitaampien ja oppimisvaikeuksista kärsivien oppimista usein keskiverto-oppilaiden ja etenkin lahjakkaimpien kustannuksella.

Niinkö? Itse näkisin että jo peruskoulupolun aikana ja jopa ennen sitä on mahdollisuus erinäisiin kielipainotteisiin esikouluihin ja peruskouluihin, esim. yläasteelle siirryttäessä voi hakeutua tiettyä ainetta painottavaan kouluun. Puhumattakaan lukiosta johon pääsee yläasteen päättötodistuksen perusteella. Onhan tätä jakoa koko polun aikana olemassa ja paremmista lukioista valmistuu paremmin arvosanoin. Näillä eväillä siirrytään sitten seuraavalle koulutusasteelle. Mm. lapseni ovat olleet ensimmäisissä pääsykokeissa jo 6v hakiessaan ala-asteelle.

Jos jotakin kaavaa haluaisi esittää ketjun kysymykseen, sen voisi nähdä funktiona

Menestys = F (yksilön ominaisuudet, ympäristötekijät)

Jos toinen tekijä on nolla, ei menestystä ole luvassa. Jos lahjakkaat oppilaat laitetaan samaan sosiaaliseen ympäristöön, on todennäköistä että yksilöt menestyy. Toisaalta, jos muut jätetään omaan ympäristöönsä, heistä tuskin moni pääsee hyödyntämään potenttiaaliansa koska ympäristö myös muokkaa yksilön ominaisuuksia.

Jos aikanaan Suomi oli tunnettu Management by perkele -tyyppisestä johtamisesta, nykyään vaalitaan työntekijöiden sitouttamista yhteisillä arvoilla. tarkoituksella ja visiolla. Työntekemisen ympäristötekijät ovat avoin ilmapiiri, uskallus ottaa riskejä ja tietty positiivinen ilmapiiri. Nämä ovat perua akateemisista tutkimuksista jotka osoittavat että joukkue on enemmän kuin yksilöidensä summa ja tätä kliseistä lausetta on vaikea olla uskomatta. Autoritäärinen johtaminen on onneksi mennyttä aikaa.

Koska koulun tehtävä on kasvattaa yhteiskuntaan valmiita yksilöitä, ja toisaalta työelämän tarve on yhteistyökykyiset "tiimiläiset", tietty tasapäistäminen voisi olla hyväksi myös työelämän tarpeille. Huippuyksilöt jotka valmistuvat huippukouluista luultavasti työllistyvät parhaimpiin työpaikkoihin väkisinkin eriytyvät muista. Mutta me muut tavalliset tallaajat, meidän on tultava toimeen muiden koulutustaustojen kanssa. Siihen koulutusjärjestelmämme valmistaa ihan hyvin.

 

[Siivu]

En tiedä onko tästä jo aiemmilla sivuilla keskusteltu, en jaksanut lukea kaikkea läpi. Yksi mielenkiintoinen pohdittava asia on, miten menestystä mitataan. Määritetäänkö se saavutettujen tutkintojen perusteella, tulotasolla, vai miten?

Olen avoimesti äimistellyt omien nuoruusaikojen morjestuttujen osalta sitä, miten usea vielä siinä ~25-vuoden nurkilla siihen asti aivan perseelleen elämänsä ajanut kaveri on viimein aikuistuessaan onnistunut luomaan itselleen helvetin hyvät ja rehelliset bisnekset.

Esimerkinomaisesti tutuhko jannu, joka vielä about kaksvitosena rypesi vuosikaudet menemään uradeekujen puistoporukassa, kunnes ilmeisesti onnistui laittamaan siittämään naaraan yksittäisellä selväpäisellä siittiöllä pesään ja ymmärsi laittaa elämänsä kuntoon. Mitään tutkintoja ei peruskoulun surkean päästötodistuksen lisäksi ole, mutta työmoraalissa löytyy ja vetää nyt mittasuhteissa isohkoa maansiirto- / moniurakointifirmaa.

Perhetaustaltaan ja muutenkin lähtökohdiltaan vaikka itseeni verraten aivan eri lähtökohdista kantapään kautta ponnistanut heppu, jonka nykyisestä elintasosta ole suorastaan suomalaisen kateellinen. Eikä ole ainoa lajissaan, tiedän useampia vastaavia tapauksia. En missään nimessä tahdo sanoa, etteikö tyyppi olisi sitä ansainnut, päinvastoin, vaan pohdin ainoastaan sitä, mihin menestyjäryhmään moinen luokitellaan.

 

[finnjewel]

Jos aikanaan Suomi oli tunnettu Management by perkele -tyyppisestä johtamisesta, nykyään vaalitaan työntekijöiden sitouttamista yhteisillä arvoilla. tarkoituksella ja visiolla. Työntekemisen ympäristötekijät ovat avoin ilmapiiri, uskallus ottaa riskejä ja tietty positiivinen ilmapiiri. Nämä ovat perua akateemisista tutkimuksista jotka osoittavat että joukkue on enemmän kuin yksilöidensä summa ja tätä kliseistä lausetta on vaikea olla uskomatta. Autoritäärinen johtaminen on onneksi mennyttä aikaa.

Nykyaikaisen hyvän johtajan pitää saada joukkue ymmärtämään tämä tosiasia, ja saatava joukkue puhaltamaan samaan hiileen, ilman keskinäistä kyräilyä ja epätervettä kilpailua. Muutaman tällaisen alaisuudessa olen onneksi ollut.

 

[Dynamo]

En tiedä onko tästä jo aiemmilla sivuilla keskusteltu, en jaksanut lukea kaikkea läpi. Yksi mielenkiintoinen pohdittava asia on, miten menestystä mitataan. Määritetäänkö se saavutettujen tutkintojen perusteella, tulotasolla, vai miten?

Tämä on hyvä kysymys. Elintasoa on myös se, ettei joudu tekemään 40-tuntista työviikkoa. Voidaan jopa sanoa, että osa porukasta on ulosmitannut hyvän elintason suurempana vapaa-aikana kuin vaikkapa varallisuuden kerryttämisenä. Jos tälle "uralle" lähtee nuorena, voi arvojen muuttuessa olla aikamoisella takamatkalla omaan ikäluokkaansa, jos elintason määritelmä myöhemmin muuttuu sellaiseksi, jossa rahalla on painavampi osa yhtälössä.

Toinen juttu tähän otsikkoon on aikalailla käsittelemättä. Ehkä se ei ole unelmaa, mutta kolikon kääntöpuolesta on myös hyvä muistuttaa: kuinka paljon ihmisen omat valinnat vaikuttavat siihen, että ihminen ns. "kusee elämänsä"? Ei kai tähänkään voi mitään yleispätevää vastausta antaa. Tiedän omasta tuttavapiiristä henkilön, jolla on kaksi korkeakoulututkintoa, mutta työllistyminen on kiven alla. Jotain harjoittelupaikkoja tai määräaikaisuuksia on ollut, mutta mitään pysyvää työsuhdetta ei. Mun käsitykseni mukaan ko. henkilö on vaan niin "poikkeuksellisen rasittava", että henkilön luonne on suurin syy työllisymiselle. Minkäs teet?

Kai se yhtälö on jotain: Henkilön
A) Kotiolot (vanhempien koulutus, tukeminen jne.),
B) Omat kyvyt, älykkyys, sosiaalisuus, pitkäjänteisyys,
C) Päämäärätietoisuus, (esim. päämääränä on palomies, tai sairaanhoitaja vs. diplomi-insinööri tai lääkäri): jos tavoitteet ovat matalalla, ovat tuloksetkin matalalla.
D) Menestymisen halu (ns. draivi) -> raaka työn tekeminen
E) Riskinottokyky/-halu.
F) Onni ja epäonni.

Mutta ei tästä mitään matemaattista kaavaa A*B*C*D*E saa, koska jokaisella osiolla on muuttuvat kertoimet. Aika harvalla kuitenkaan on niin paljon perittyä fyrkkaa, että menestys on tullut ilman "mitään". Joku Nalle W. on aika hyvä esimerkki menestyjästä. On ollut kaikki kohdat ruksittuna. Mutta eipä Nallekaan olisi menestynyt, jos hänellä ei olisi ollut henkilökohtasia valintoja kohdissa C, D ja E.

Sitten täytyy vielä muistaa se seikka, että usein menestymisellä viitataan rahaan, mutta suurella osalla ihmisistä elämän arvot ovat usein jossain muualla. Rahallisesti menestyneet ihmiset eivät välttämättä ole sen onnellisempia kuin vähemmän menestyneet.

Joku voi mitata menestymistä vaikkapa sillä, että on saanut kuusi lasta. Itse asiassa luonnossa geenien edelleen siirtäminen on muilla eläimillä menestymisen ainoa mittari. Geenien edelleen siirtämisen käyttö menestymisen mittarina on ihmisiin sovellettaessa aika paradoksaalista, sillä nyt jälkeläisiä tuottavat eniten yksilöt, joita ei muilla mittareilla pidetä lainkaan menestyjinä: keskimääräinen väestönkasvu on kehitysmaissa huomattavasti korkeampaa kuin korkean elintason maissa.

 

[olkikuukkeli]

Vaikka nuo tuollaiset kommentit ovatkin jääkylmiä, niin niissä on myös palanen totuutta mukana. Vasemmistolainen uhriutuminen on myös nimittäin aivan täyttä hevonkukkua. Ajatus siitä, että omilla valinnoillaan ei voi yhtään vaikuttaa oman elämänsä menoon ja sen parantamiseen ei yksinkertaisesti pidä paikkansa.

Mitä tämä vasemmistolainen uhriutuminen oikeastaan on? Minusta tuota käytetään ihan liian paljon olkiukkona suhteutettuna siihen, kuinka paljon noin oikeasti ajatellaan. Pidän itseäni enemmän vasemmistolaisena kuin oikeistolaisena ihmisenä ainakin sen suhteen, miten ajattelen yksilön ja yhteiskunnan vastuusta (talouspoliittisesti olen aika liikkuva ja pragmaattinen) ja harvemmin olen törmännyt asenteeseen, jossa yksilöä kohdeltaisiin ajopuuna.

Kuten tuolla jo aiemmin sanoin: "Yksilötasolta katsottuna rakenteet ovat olosuhteita, jotka pitää pyrkiä selättämään, mikäli ne ovat oman onnen tiellä. Yhteiskunnalliselta tasolta taas pitää pyrkiä niitä rakenteita säätämään tavalla, joka mahdollistaa mahdollisimman monelle mielekkään elämän ja tarvittaessa menestyksenkin."

Täällä kun jatkuvasti hehkutetaan Suomea sosiaalisen liikkuvuuden kärkimaana, jossa suhteessa useammat ihmiset kuin muissa maissa nousee yhteiskuntaluokassa tikapuut ylös, niin miksi sitten erilaisissa asukkaiden ja kotitalouksien varallisuutta mittaavissa tilastoissa Suomi romahtaa kärkisijoilta ja kamppailee Etelä-Euroopan maiden kanssa. Eli onko Suomessa tapahtuva sosiaalinen liikkuvuus edes todellista, vai parantuuko edellisestä sukupolvesta vain tutkintonimike, kun muu varallisuus polkee paikoillaan?

Voisit ihan hyvin itsekin löytää tiedon siitä, että Suomessakin varallisuutta kertyy eniten korkeakoulutetuille, kuten oikeastaan kaikissa markkinatalousmaissa. Olisi outoa, jos asia olisi jotenkin toisin.

Suomen eurooppalaisittain varsin köykäisessä kotitalouksien varallisuudessa on kyse ennen kaikkea historiallisesta polkuvaikutuksesta. Vaikka Suomi on ollut itsenäinen jo yli 100 vuotta, Suomen vaurastumiskehitys sai kunnolla tuulta alleen vasta toisen maailmansodan jälkeen. Lähes jokaiselta suomalaiselta löytyy agraarinen tausta vähintään kahden tai kolmen sukupolven takaa. Suurin osa suomalaisista alkutuotannon työntekijöistä on ollut köyhiä. Ns. sukuvarallisuutta on siis kertynyt vasta vain vähän aikaa.

Jos otetaan verrokiksi mikä tahansa keski-eurooppalainen valtio tai jopa ne etelän vähän heikompaa talouskehitystä nähneet maat, on aika selvää, että jopa satojen vuosien ajan kertyneet pääomat näkyvät esittämäsi kaltaisissa tilastoissa. Toisaalta voidaan esim. eteläisemmän Euroopan tilanteesta huomata, että Suomi on ottanut yllättävänkin paljon kiinni takamatkaa 1900-luvun jälkimmäisen puolen voimakkaan talouskasvun ansiosta.

Mitä varallisuustilastoihin yleensä ottaen tulee, niiden merkitystä helposti yliarvioidaan. Usein perheen pääoma kertyy kiinteään omaisuuteen (ennen kaikkea kiinteistöihin/asunto-osakkeisiin), jonka merkitys elintasolle voi olla yllättävän pieni.

 

[Petri1981]

Mitä varallisuustilastoihin yleensä ottaen tulee, niiden merkitystä helposti yliarvioidaan. Usein perheen pääoma kertyy kiinteään omaisuuteen (ennen kaikkea kiinteistöihin/asunto-osakkeisiin), jonka merkitys elintasolle voi olla yllättävän pieni.

Näin on. Suomessahan tosiaan kotitalouksien varallisuus on poikkeuksellisen vahvasti kiinni juuri siinä asunnossa, eikä kulutusvoimaa juuri muuhun jää. Tästä kertoo esimerkiksi Euroopan vanhimpiin kuuluva autokanta.

 

[Walrus21]

@olkikuukkeli Lisään tuohon kuvailuusi varallisuudesta, että noita tilastoja ei ole kovin mielekästä vertailla yks-yhteen. Suomessa on kattavat julkiset palvelut, minkä vuoksi yksilöllä ei ole samanlaista tarvetta haalia lasten koulurahoja tai terveysvakuutuksia kuin jossakin toisessa maassa.

Valtioissa, joissa yhteiskunnallinen luottamus on heikkoa, ihmiset alkavat herkästi hilloamaan rahaa patjan alle tai "pahan päivän varalle". Suomessa voit olla kohtuullisen varaton, mutta elät silti ihan mielekästä elämää, koska kaikesta ei tarvitse erikseen maksaa.

Ja toki Suomessa on myös mm. eläkevarallisuutta, jota ei ymmärtääkseni lasketa näihin tilastoihin.

 

[Petri1981]

@olkikuukkeli Lisään tuohon kuvailuusi varallisuudesta, että noita tilastoja ei ole kovin mielekästä vertailla yks-yhteen. Suomessa on kattavat julkiset palvelut, minkä vuoksi yksilöllä ei ole samanlaista tarvetta haalia lasten koulurahoja tai terveysvakuutuksia kuin jossakin toisessa maassa.

Valtioissa, joissa yhteiskunnallinen luottamus on heikkoa, ihmiset alkavat herkästi hilloamaan rahaa patjan alle tai "pahan päivän varalle". Suomessa voit olla kohtuullisen varaton, mutta elät silti ihan mielekästä elämää, koska kaikesta ei tarvitse erikseen maksaa.

Ja toki Suomessa on myös mm. eläkevarallisuutta, jota ei ymmärtääkseni lasketa näihin tilastoihin.

List of countries by financial assets per capita - Wikipedia

Onko Tanskassa, Ruotsissa ja vastaavissa maissa sitten surkeat julkiset palvelut? Ja heikko yhteiskunnallinen luottamus joten pelokkaat ihmiset joutuvat sullomaan rahaa patjan alle? Muutenkin aikamoisia banaanivaltioita tuokin lista täynnä ennen Suomea. Varmaan eläkevarallisuuttakaan näistä maista ei löydy. Tuntuu usein olevan aivan mahdoton ajatus, että joissain asioissa muut suoriutuisivat paremmin kuin me.

 

[Tuamas]

Ja toki Suomessa on myös mm. eläkevarallisuutta, jota ei ymmärtääkseni lasketa näihin tilastoihin.

Tämä on iso kysymys varallisuuskeskusteluissa, joka varsinkin mouhojen toimesta sivuutetaan täysin.

Toki Suomessa varallisuuden kertymään vaikuttavat ennen kaikkea asuntomarkkinat, joiden heilahtelujen mukaan myös valtaosa kansan varallisuudesta heiluu.

Vanhan rahan puute, asumiseen sijoituksena panostaminen, julkiset eläkesäästöt sekä rahapeleihin uppoava vuotuinen rahamäärä ovat ne moniin maihin (mm. Ruotsi, pl. eläke) nähden vahvasti eroavat tekijät (toki eläkesäästöjä lukuunottamatta).

 

[Walrus21]

List of countries by financial assets per capita - Wikipedia

Onko Tanskassa, Ruotsissa ja vastaavissa maissa sitten surkeat julkiset palvelut? Ja heikko yhteiskunnallinen luottamus joten pelokkaat ihmiset joutuvat sullomaan rahaa patjan alle? Muutenkin aikamoisia banaanivaltioita tuokin lista täynnä ennen Suomea. Varmaan eläkevarallisuuttakaan näistä maista ei löydy. Tuntuu usein olevan aivan mahdoton ajatus, että joissain asioissa muut suoriutuisivat paremmin kuin me.

Eivät nämä syyt rajoitu mihinkään yhteen asiaan. Norjassa on öljyfyrkkaa, Ruotsissa vuosisatojen aikana kertynyttä pääomaa ja monipuolinen teollisuus- ja pääomasektori. Tanska on strategisesti hyvällä sijainnilla lähellä Keski-Euroopan suurta talousaluetta. Suomi puolestaan on myöhään teollistunut pussinperä, jonka taloudelinen nousu perustui vahvasti Nokiaan ja paperiteollisuuteen.

Se, mihin nyt lähinnä viittasin, on näiden tilastojen yksipuolinen tulkinta. Annetaan ikään kuin ymmärtää, että suomalaiset ovat jotain rääsyläisiä, joilla on vanhat autot ja tili nollilla. Kun tosiasiassa Suomi on maailman mitassa erittäin vauras ja hyvinvoiva yhteiskunta, jossa ihmisillä menee keskimäärin oikein mallikkaasti.

 

[Petri1981]

Eivät nämä syyt rajoitu mihinkään yhteen asiaan. Norjassa on öljyfyrkkaa, Ruotsissa vuosisatojen aikana kertynyttä pääomaa ja monipuolinen teollisuus- ja pääomasektori. Tanska on strategisesti hyvällä sijainnilla lähellä Keski-Euroopan suurta talousaluetta. Suomi puolestaan on myöhään teollistunut pussinperä, jonka taloudelinen nousu perustui vahvasti Nokiaan ja paperiteollisuuteen.

Se, mihin nyt lähinnä viittasin, on näiden tilastojen yksipuolinen tulkinta. Annetaan ikään kuin ymmärtää, että suomalaiset ovat jotain rääsyläisiä, joilla on vanhat autot ja tili nollilla. Kun tosiasiassa Suomi on maailman mitassa erittäin vauras ja hyvinvoiva yhteiskunta, jossa ihmisillä menee keskimäärin oikein mallikkaasti.

Suomella on taas väestöön suhteutettuna poikkeuksellisen rikkaat luonnonvarat mm. metsissä ja mineraaleissa verrattuna vaikka Tanskaan. Yksipuolista tässä on se oletettu lähtökohta, että muilla on kaikki ikään kuin tarjottimella ja Suomella ei ole mitään, mikä ei voisi vähempää pitää paikkansa. Vähän sivuaa ketjunkin monia viestejä yksilötasolla. Paremmin pärjäävät ja menestyvät ovat saaneet kaikki tarjottimella tai sattuman kaupalla. Huonommin pärjäävillä olosuhteet ovat valmiiksi sellaiset että turha edes yrittää. Kun asenne on valmiiksi se, että emme me voi paremmin suoriutua (luoda varallisuutta kansalle ja sitä kautta nostaa enemmän ihmisiä kohti suomalaista unelmaa), kun meillä ei ole sitä öljyäkään, niin keskustelu ei tule etenemään.

 

[BigRedCat]

Miksi köyhät tekevät rikoksia, sairastavat enemmän ja syövät epäterveellisemmin kuin rikkaat?

Edit: lisätty alustusta ketjuun

Olisi mukavaa kuulla näkemyksiä esimerkiksi teemoista kuten periytyvä köyhyys, vaikeassa asemassa olevat ihmisryhmät (muutkin kuin vaikeasti sairaat), menestymistä haittaavat lait ja käytännöt (ei nyt niinkään verotukseen ja yrittäjyyteen muualla tulleet perusjutut, vaan esim. lääkärivirkojen paikkavähyys, lääkäreitä olisi muttei virkoja), erilaisten korkeampien koulutusten käytännön vaikeudet (miten sinne pääsee, miten pääsee töihin, koulutetaanko liikaa) ja niin edelleen.

Ja miten unelmia Suomessa murskataan?

Ensimmäiseen kysymykseen sanoisin, että kyseessä on enemmän korrelaatio kuin kausaatio köyhyydestä epäterveelliseen ruokaan ja sairastamiseen. Toki vauraus tuo mahdollisuuksia päästä käsiksi esim. yksityisen terveydenhuollon resursseihin, mutta nimenomaan Suomessa kansalaiset saavat kaikki todella tasokasta hoitoa taloustilanteesta riippumatta. Terveellinen ruokavalio ei sekään ole kallis, vaan usein vähempivaraistenkin ruokailutottumukset ovat epäterveellisiä nimenomaan sellaisella tavalla joka tekee niistä tarpeettoman kalliita. Varallisuus ei siis Suomen tapaisessa hyvinvointivaltiossa ole rajoite terveelliselle syömiselle kuin jossain aivan marginaalitapauksissa, joissa tarvitaan väliintuloa.

Selvä kausaliteetti sen sijaan on epäterveellisestä syömisestä sairastamiseen ja samaten yhteisten taustamuuttujien ja rikosten, köyhyyden, sairauden ja epäterveellisten elämäntapojen välillä. Ylipäätään heikko elämänhallinta, joka voi johtua monesta syystä, tuppaa johtamaan huonoihin valintoihin erinäisillä elämän alueilla, ja nämä valinnat kumuloituvat. Tekijät voivat olla geneettisiä: perinnöllisesti sairauden takia tai muuten rajoittunut henkilö voi olla jo lähtökohtaisesti sairas, josta väistämättä seuraa heikommat mahdollisuudet varallisuuden tavoitteluun. Toisaalta ympäristöllä on valtava vaikutus: ympäristö jossa kannustetaan yrittämään ja oppimaan luo aivan toisenlaisen elämänasenteen ja hallinnan verrattuna päinvastaiseen ympäristöön, puhumattakaan turvattomasta ympäristöstä. Toisilla on nuorena suuressa roolissa se, mitä elämältään haluaa ja miten siihen voisi pyrkiä, toiset eivät kykene tällaista luksusta edes pohtimaan vaan aika menee "selviytymiseen". Tämän ei pitäisi viedä johtopäätökseen jonka mukaan "ei voi mitään, kaikki on tsägää", vaan sitä suuremmalla syyllä pitäisi jo alakoulusta lähtien kannustaa yksilölliseen ajatteluun ja oman elämän hallintaan. Suomessa lähes mistä vain oloista voi nousta yhteiskunnan huipulle kun saa oikeanlaista tukea oikeissa paikoissa. Tästä on politiikan huipultakin esimerkkejä.

Yksi epämiellyttävä ja siksi ehkä vähän mainittu asia on älykkyys. Minustakin älykkyysosamääristä puhuminen tarkkoina suureina ja määrittävinä tekijöinä on hyvin epätieteellistä ja harhaanjohtavaa, mutta yleisiä suuntaviivoja voitaneen tutkimuksesta lukea. Älykkyys vaikuttaa olevan voimakkaasti periytyvää (ihan biologisestikin) ja toisaalta esimerkiksi rikollisuuden osalta älykkyys ennustaa pienempää todennäköisyyttä päätyä rikoksen polulle (ja suurempaa todennäköisyyttä terveellisiin elämäntapoihin). Ylipäätään älykkäät ihmiset kykenevät keskimäärin paremmin prosessoimaan tietoa ja tekemään sen tukemina omalta kannaltaan parempia päätöksiä. Tämä ei ole koko kuva, mutta se on yksi mekanismi joka itsessään jo selittää koko mainittua vyyhteä toimien yhtenä mainitsemistani taustamuuttujista.

Vastakkainasettelu "kuka vaan voi tehdä mitä vaan jos haluaa" vs. "kaikki on kiinni lähtökohdista ja onnesta eli turha edes yrittää" -leirien välillä on typerää, koska molemmat väitteet ovat älyttömiä. Mutta kenellä vaan (rajaten pois väistämätön joukko "biologisesti rajoittuneita", kuten saattohoidossa olevia syöpäsairaita) on mahdollisuus, sanotaan vaikka todennäköisyys p, saavuttaa tietty elämänlaadun taso. Tuo todennäköisyys voi olla huomattavastikin erilainen lähtötilanteesta riippuen, mutta siihen voi myös vaikuttaa omilla toimilla. Matalaa lähtötodennäköisyyttä voi omilla toimilla korottaa. Ja tärkeimpänä, p=0 aina jos ei edes yritä. Asiat joita usein esitetään tienä menestykseen ovat oikeastaan vain edellytyksiä. Jos teet niin ja näin, voi olla että menestyt. Mutta jos et tee mitään, on varmaa ettet koskaan menesty. Siksi yksilön omia vaikutusmahdollisuuksia pitäisi korostaa nykyistä enemmän ja tukea yksilöiden omaa hyvän elämän tavoittelua. Liiaksi juututaan siihen, että [kärjistys]kaikki paitsi CIS-miehet ovat alisteisia joten turha edes yrittää mitään[/kärjistys], eikä mikään muka ole kenenkään omaa ansiota...

Loppukaneettina ansioasiaan: jos teet töitä saavuttaaksesi määränpääsi ja onnistut siinä, se on myös sinun ansiotasi. Tietenkin edellytyksenä on vaihteleva määrä onnea joka ikisessä tapauksessa (esim. sinun täytyy pysyä hengissä), mutta sinun tulee itse pelata voidaksesi voittaa. Toisaalta, jos teet yhtälailla töitä etkä saavuta päämäärääsi esimerkiksi huonon onnen vuoksi, ei siinä ole mitään epäonnistumista tai häpeämistä, vaan olisit ansainnut onnistua. Tällaiseen "epäonnistumiseen" pitäisi kannustaa enemmän sen sijaan että sitä piilotellaan, hävetään ja luisutaan apaattisuuteen.

edit: Älykkyyden vaikutuksesta ei siis kovin paljon puhuta julkisuudessa, Jatkoajassa näköjään kylläkin.

 

[Jussih]

Alkuperäiseen otsikon kysymykseen voisi vastata: Ei juuri millään tavalla. Se on aivan sama, kuinka paljon Suomessa tekee töitä ja yrittää kohentaa omaa asemaansa, kyllä sosialistinen valtio ottaa kaiken pois ja jakaa sen erilaisina tukiaisina niille laskoille pummeille, joita työnteko ei juurikaan kiinnostele. Jos kotimaiset pummit eivät riitä syömään kaikkea ahkerien ihmisten kovalla työllä ansaitsemia rahoja, aina voi roudata ulkomailta muutaman elätin lisää. Sen sijaan niitä ihmisiä, jotka olisivat valmiita osallistumaan kakun kasvattamiseen, ei maahan päästetä millään ilveellä. Näin toimii Suomi - Pohjolan Venezuela.

 

[Cobol]

Ja toki Suomessa on myös mm. eläkevarallisuutta, jota ei ymmärtääkseni lasketa näihin tilastoihin.

Tämä on iso kysymys varallisuuskeskusteluissa, joka varsinkin mouhojen toimesta sivuutetaan täysin.

Eläkevarallisuutta ei ole syytä laskea "näihin tilastoihin", koska eläkeyhtiöissä varallisuuteen liittyy vastikkeena tulevia eläkkeitä, joiden maksamiseen on sitouduttu. Puhutaan eläkeyhtiöiden vastuuvelasta, tasausvastuusta, korvausvastuusta jne.

Asiantuntijoiden mukaan epäedullinen väestökehitys tai työpaikkojen katoaminen robotisaation seurauksena ovat usein esitettyjä syitä sille, miksi eläkejärjestelmä voisi romahtaa. Näin paha tilanne ei Suomessa ole, mutta tästä eteenpäin eläkemenojen ennakoidaan olevan maksutuloa suuremmat. Erotus pystytään ainakin toistaiseksi kattamaan sijoitustuotoilla. On kuitenkin mahdollista ja arvioiden mukaan todennäköistä jossain vaiheessa, että sijoitustuotot eivät kata erotusta.

Tällöin eläkeyhtöiden vastuuvelka voi ylittää jollain ajanjaksolla eläkeyhtiöiden sijoitusvarallisuuden. Nyt ollaan 2020 lopulla muistaakseni luokassa 130 yksikköä sijoituksena vs 100 yksikköä vastuuvelkaa isoissa eläkeyhtiöissä.

e: esimerkiksi korona vei keväällä 2020 noin 20-30 mrd eläkevaroista + suorat liikekiinteistö- ja vastaavat sijoitukset heikkenivät arvoltaan. Liikekiinteistöjen kriisi oli huomattavan suuri. Ilman mm. USA:n, EU:n ja Suomen jättielvytystä ja valtioiden lisävelkaantumista eläkeyhtiöiden vastuuvelka olisi saattanut olla suurempi kuin sijoitusvarallisuus.

Lisäksi eläkeyhtiöiden omistama valtion velkaa ei muistaakseni näy tilastoissa.

 

[Denverin Munasyndi]

Alkuperäiseen otsikon kysymykseen voisi vastata: Ei juuri millään tavalla. Se on aivan sama, kuinka paljon Suomessa tekee töitä ja yrittää kohentaa omaa asemaansa, kyllä sosialistinen valtio ottaa kaiken pois ja jakaa sen erilaisina tukiaisina niille laskoille pummeille, joita työnteko ei juurikaan kiinnostele. Jos kotimaiset pummit eivät riitä syömään kaikkea ahkerien ihmisten kovalla työllä ansaitsemia rahoja, aina voi roudata ulkomailta muutaman elätin lisää. Sen sijaan niitä ihmisiä, jotka olisivat valmiita osallistumaan kakun kasvattamiseen, ei maahan päästetä millään ilveellä. Näin toimii Suomi - Pohjolan Venezuela.

En tiedä sinusta, mutta useimmin tällaisia kommentteja kuulee niiden suusta, jotka ovat itse epäonnistuneet elämässään ja yrittävät epätoivoisesti keksiä peiliin katsomisen sijaan jonkin toisen tahon, mitä syyttää. Luuserit takertuvat lillukanvarsiin ja keksivät varsin herttaisia kuvitelmia pahoista sosialisteista.