Suomessa on yksi maailman loivin koulutie suoraan menestykseen. Kaikki on maksutonta ja peruskoulutus on laadukasta. Missä muualla maailmassa on näin!?
Silti joidenkin tavoitteena on huonontaa tätäkin systeemiä, "ettemme eläisi lastemme taskuista" (siis mitä helvettiä, tässä on kyllä melkoisesti ironiaa).
Itse olen syntynyt perheeseen, jossa äiti on monisairas eläkeläinen ja isä palvelusalan perusduunari, joka oli pitkäaikaistyötön lähes koko lapsuuteni (sittemmin työllistynyt, onneksi). Kukaan ei ollut alkoholisti tai hullu, eli en nyt mitään kauhulapsuutta ole elänyt, mutta kouluttautumisesta sain kyllä oppia ihan itse ja esim. omaa laiskuuttani (lahjakkuudella pärjää pitkälle) katsottiin kotona ikuisesti läpi sormien. Lukion loppuun tultaessa en esimerkiksi ollut tehnyt kertaakaan läksyjä käytännössä kuuteen vuoteen.
Ilmeisesti useat ihannoivat angloamerikkalaista "oman onnensa seppien kulttuuria", jossa todellinen sosiaalinen liikkuvuus on vähäistä. Sellaisessa yhteiskunnassa olisin ilman muuta tippunut rattailta viimeistään high schoolin jälkeen. Vaikka olin lahjakas, en ollut mikään stipendioppilas ja keskiarvokin oli jämähtänyt siihen kasipuokkiin, koska minulla ei ollut mitään motivaatiota tai kunnianhimoa sen nostamiseen. Kirjoitin hyvin, mutta koulutuspaikan sijaan hain hanttihommia ja tein niitä seuraavan vuoden.
Kun sitten myöhemmin hain ja pääsin yliopistoon, olin edelleen ihan pihalla kaikista mahdollisista käytännöistä ainakin kolmen vuoden ajan. Kandin paperini ovat kolmosen tasoa ja tulivat myöhässä. Maisterivaiheessa löysin viimein sisäistä motivaatiota ja kirjoitin itseni töitä samalla tehden valmiiksi tasan laudaturin keskiarvolla kaikesta, jonka jälkeen olen epäseksikkäällä humanistisen tiedekunnan tutkinnollakin kokenut kokonaista 6 työtöntä päivää ja vaihtoehtoja piisaa. Ansiotasoni on parempi kuin vanhemmillani koskaan.
Jossain muualla olisin töissä pesulassa tai ehkä myyntityössä, varmaan masentunut ja itsetunnoltani varsin eri ihminen. Äänestän siis tämän hetken omia henkilökohtaisia etujani vastaan, koska arvostan järjestelmää, joka on inhimillinen ja antaa mahdollisuuksia meillekin, joita ei ole opastettu kädestä pitäen jo varhaisessa vaiheessa tekemään hyviä ratkaisuja oman hyvinvointimme eteen. Kaikista typeristä valinnoistani huolimatta ajattelen lopulta päätyneeni sinne, missä ansaitsenkin olla, vaikka vapaamman markkinatalouden (johon liittyy suppeampi sosiaalinen turvaverkko) lainalaisuudet olisivatkin johtaneet jonnekin muualle.
En ole sitä mieltä, että tukitasojen
parantaminen olisi joku iso ongelma ja vaatisi keskittymistä. Haluan, että usein kansainvälisin mittarein hyväksi todettu, taloudellista vaurautta (ei ehkä maksimaalisesti, mutta kuitenkin) ja onnellisuutta sekä sosiaalista liikkuvuutta tuottava järjestelmä
pysyy hengissä. Ettei sitä uusliberalistisin talouspoliittisin työkaluin kuristeta hengiltä. Hyvinvointivaltio on oikeasti hyvinvointia edistävä ja yhteiskuntarauhaa ylläpitävä systeemi, josta pitää pitää kiinni ja sen rampauttamista aion vastustaa.
