Black Adder
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät, The Original Six
Olen saanut hieman kosketuspintaa muiden maiden koulutussysteemeihin asumalla ulkomailla. Saksalainen koulusysteemi on aika anteeksiantamaton ja sen periaatteet näkyvät myös amerikkalaisessa koulutusjärjestelmässä - ovathan saksalaiset suurin etninen ryhmä USA:ssa.Kommenttina @olkikuukkeli, Kanadassa, Australiassa, Saksassa ainakin ja varmaan monissa muissa maissa yhteiskunta mahdollistaa ihmisten kasvun oman vastuun kautta. Koulutus ja tulo- sekä varallisuuserot poikkeavat Suomesta. Itse asiassa jo Ruotsissa "tasapäistäminen" on Suomea pienempää koulutuksesta ja suuremmista tulo- ja varallisuuseroista lähtien.
Kysymys jota voisi joskus pohtia on se, tulisiko Suomessa lisätä yksilön vastuuta itsestään, vaatia tarvittaessa uuden ammatin opiskelua ja sallia suuremmat tulo- ja varallisuuserot. Tähän menestyneemmät yhteiskunnat perustuvat. Ja tuottavat myös lahjakkaampia, itsenäisempiä, valmiimpia ja sosiaalisempia ihmisiä.
Näen siis avaimena suuremman yksilön vastuun elämästä. Ihan sama toimii Keski-Euroopassa ja Pohjoismaissa.
Saksassa koulujärjestelmä on jaettu Grundschuleen ja sitä seuraaviin Realschuleen ja Gymnasiumiin. Tavat ja nimitykset poikkeavat osavaltioiden välillä, mutta perusperiaatteeltaan homma on seuraava. Grundschulea käyvät kaikki oppilaat kuusi vuotiaasta eteenpäin ja valitsevat 3/4 luokan aikana, eli n. 8-9 vuotiaina menevätkö lukioon (Gymnasium) vai Realschuleen (jonkin sortin kansakoulu). Tämä systeemi on perua siitä, että muinaisina aikoina talonpojat eivät halunneet kakaroidensa venyvän koulunpenkillä turhan pitkään vaan mukulat piti saada työvoimaksi maatilalle. Kun taas ns. valkokaulustyöläisten luokan lapset jatkoivat opintoja pidempään taatakseen paremmat opinnot, mm. yliopistoihin. Saksassahan ovat vahvat perinteet kisällikulttuurille (Ausbildung) ja perheyrityksille. Eli työ on opittu usein kotona tai on jatkettu vanhempien viitoittamalla tiellä.
Homma tökkää siinä, että jos Gymnasiumiin jättää menemättä syystä tai toisesta, niin loop backia korkeampiin opintoihin ei juuri ole. Koulusysteemi on myös rakennettu niin, että kieltä ja kulttuuria täydellisesti osaamattomien maahanmuuttajien mahdollisuudet pärjätä kouluissa ovat erittäin heikot. Suomalaiset lapset tuntuvat menestyvän ko. systeemissä verrattain hyvin, mutta esimerkkinä vaikkapa turkkilaiset - aika harvassa ovat ennen kolmatta sukupolvea sellaiset yksilöt, joilla olisi alla yliopisto-opintoja. Toisaalta ammattiopinnot Ausbildung menetelmällä takaavat nopean tien ammattiin, työpaikkaan ja tuloihin. Suomalaiseen ammattikouluun verrattuna opiskelija oppii paljon kapeammalta alalta osaamista, koska kaikki harjoittelu tapahtuu yrityksessä, johon yleensä jäädään myös töihin.
Suomen koulusysteemissä, jossa korkeakouluopintoihin pääsemisessä painotetaan paljon pääsykoetuloksia (ennen enemmän kuin nyt), on huomattavia etuja esim. saksalaiseen systeemiin verrattuna. Moni lahjakas ja fiksu yksilö on saattanut tehdä nuoruuttaan tai lähtökohdistaan johtuen huonoja valintoja, mutta suomalainen systeemi antaa sen anteeksi ja mahdollistaa uuden suunnan ottamisen vaikka se toki paljon työtä ja uhrauksia vaatiikin. Tämä menetelmä varmasti tuottaa enemmän motivoituneita osaajia yhteiskuntaan kuin saksalainen systeemi.
Saksassa varallisuuserot ovat Euroopan suurimpia. Siihen on monia syitä, mutta yksi on esimerkiksi eteläisessä Saksassa asuntojen hinnat. Aika harvalla perusduunarilla on varaa omaan taloon, tai edes asuntoon. 70-80% kansasta asuu vuokralla. Jos omistat sitten sellaisen perus 150m2 talon, niin sen arvo on paikasta riippuen 800k€-1.5M€. Mukava summa "varalisuuteen". Samahan pätee myös Ruotsiin, jossa asuntojen hinnat ovat karanneet totaalisesti käsistä kasvukeskuksissa.
Viimeksi muokattu: