Tuo otsikon kysymys on varsin selkeä. Ja vastaus on siihen myös selkeä: paljon. Se, miten menestystä mitataan on sitten eri asia. Kaikista ei tule Nalle Wahlrooseja, vaikka halua olisikin. Kaikki eivät menesty (rahassa mitaten) kuten Jari Sarasvuo, vaikka jättikin opintonsa kesken. Jokainen voi kuitenkin vaikuttaa esim. siihen, kuinka laadukasta työtä tekee. Jokaisessa pienemmässä kunnassa on tiedossa ne raksaheput, joilta kannattaa tilata vaikka terassin rakentaminen ja sitten tiedossa on myös ne, joilta tilataan, jos muita ei saada. Ne hyvää jälkeä tekevät eivät ole saaneet mainettaan tyhjästä. Ei heistä tule miljonäärejä varmaankaan, mutta leipä tulee joka päivä pöytään, auton voi päivittää silloin tällöin parempaan jne. On ihmisiä, jotka palkkatyössä pudottavat kynän klo 16.15, jos palkan maksu loppuu siihen. Sitten on ihmisiä, jotka tekevät sen ekstran, vaikka puoli tuntia tai enemmän omiin nimiin. Ei varmaan tarvitse arvailla, kummat ihmiset pitkällä aikavälillä saavat parempia hommia, isompaa palkaa, vastuuta ja kaikkea sellaista, joka vaikuttaa lopputulokseen: "onko menestynyt vai ei". Isoissa asianajotoimistoissa menestymisen halu näkyy selkeästi. Joillakin lakimiehillä huoneessa on valot säännöllisesti päällä klo 19 jälkeen illalla, ja sitten on niitä joilla ei. Eivätkä ylimääräiset tunnit välttämättä näy kovinkaan kummoisesti palkassa, mutta myöhemmin, kun toimistossa mietitään keitä tulisi nostaa ylöspäin, (ja lopulta osakkaiksi), tehdyillä näytöillä on suuri merkitys.
Jos menestystä mitataan vain sillä, että saa varallisuutta kerrytettyä vaikkapa miljoona euroa, niin ei siihen kaikilla ole mahdollisuuksia. On sairauksia, vähäistä älyä, sosiaalisia puutteita jne. Kilpailu aurinkoisimmista paikoista on kovaa, ja joillakin on elämässään paremmat lähtökortit, tämä nyt on selvää. Oletus siitä, että ihmiset olisivat jotenkin tasa-arvoisia on täysin väärä. Eivät ole. Eikä ihmisiä saada tasa-arvoisiksi millään. Vaikka olemassa oleva varallisuus uusjaettaisiin tasan kaikille nyt, jo huomenna varallisuudessa olisi eroja. Ja erot vain kasvaisivat, vaikka erilaisilla tulonsiirroilla niitä eroja myöhemmin pyrittäisiin tasaamaan.
Se, että lähtökortit ovat erilaiset (mm. vanhemmat, varallisuus, äly, terveys, sosiaaliset taidot jne) ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaikilla ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa elintasoonsa ja menestymiseensä.
Jos menestystä mitataan sillä, että saa hyvin duunia omalla alallaan, ja on omalla alallaan arvostettu, on tämä ensisijaisesti henkilön omaan vaikutuspiiriin kuuluva asia. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa merkittävästi siihen, miten "menestynyt on". Menestymiseen liittyvät olennaisesti tavoitehakuisuus ja pitkäjänteisyys. Eroa on esimerkiksi sillä, laittaako säästöön jääneet rahat a) sijoituksiin vai b) kulutukseen. Keskipalkkaisella* (palkka jotain 40 k€ vuodessa) ei oikeasti ole ongelmaa säästää muutamaa tonnia per vuosi, jos sen priorisoisi tärkeäksi ja näin haluaisi tehdä. Kymmenessä tai parissa kymmenessä vuodessa tuollaiset summat sijoitettuna alkavat jo tuoda pääomalle kivasti tuottoja. Mutta tätä ei tietenkään tapahdu, jos fyrkat on tuhlattu teknisiin laitteisiin, vaatteisiin, matkoihin, ravintoloihin, autoihin, päihteisiin ja ties mihin. Tietysti nämä kulutukseen laitetut rahat ovat nostaneet henkilön elintasoa, joten valinta "parempi TV ja matka Kreetalle" on painanut valinnoissa enemmän kuin "haluan kerryttää varallisuuttani". Elintason valinta voi siis hyvinkin näyttäytyä siten, että varallisuutta ei juurikaan kerry. Nämä ovat omia valintoja, siis omien vaikutusmahdollisuuksien piiriin kuuluvia asioita.
Kun kysymys kuuluu onko mahdollisuus vaikuttaa, niin vastaus on selvä. On. Ja paljon.
*Nykyisellä koulutusjärjestelmällä käytännössä jokaisella perusjampalla on mahdollisuus kouluttautua keskituloiseksi.