Suomalainen unelma – kuinka paljon erilaiset ihmisryhmät voivat menestykseensä ja elintasoonsa Suomessa vaikuttaa?

[Black Adder]

Luulet vaan. Ei sulle todellakaan ole samantekevää, onko Suomessa sellaisia pääomia, jotka mahdollistavat investoinnit tuotekehitykseen olemassaolevissa yrityksissä ja start up -yritysten rahoituksen. Yksi suurimmista syistä Suomen talouden perässä laahaamiseen suhteessa esim. Ruotsiin on yksityisten pääomien puutteen muodostama pullonkaula yritysten kasvulle ja menestymiselle. Niitä miljonäärejä tarvitaan - niin karmeaa kun se perusdemarille onkin, että jollain voi olla jotakin enemmän kuin hänellä.

Ongelma, että Suomesta ei löydy investoijia ei ole todellinen. Suomesta ei löydy pitkäjänteisiä investoijia ja todella suuren pääoman investoijia yrityksiin, jotka ovat kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Siihen ei pikkumiljonääreillä ole osaa eikä arpaa vaan puhutaan Wallenbergin ja Wahlroosin tapaisista suurinvestoijista ja sulauttajista, jotka rakentavat pohjoismaisia ja eurooppalaisia konserneja. Ruotsista tällaisia suursijoittajia löytyy ja he ovat jossain määrin isänmaallisia. Suomessa on aika vähän ns. vanhaa suurpääomaa, joka pumppaisi rahaa kotimaisiin yrityksiin. Ruotsi on muutenkin hieman huono vertailukohta, koska heillä on niin pitkä ja menestynyt historia teollisuudessa. Suomesta löytyy yksi kansainväliset mitat täyttävä suuryritys, Nokia. Ruotsalaisilla niitä on kymmenkunta. Rahaa ja vaurautta on virrannut luvattuun maahan pidempään kuin Suomella on itsenäistä historiaa.

 

[444]

Kuluneen latteuden mukaan "raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta se helpottaa onnettomuuden kestämistä." Itseäni tässä ei jurpi niinkään se, että tekemällä töitä aivan sikana (kun olen jossain määrin kunnianhimoinen ja pidän työn teosta) ei käteen jää juurikaan enempää "maallista hyvää" kuin monelle sellaiselle, jolle työnteko on täysin vieras käsite ja jonka mielestä on itsestään selvää, että yhteiskunta rahoittaa hänen terassi-istuntonsa. Asia on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että oikeudentajuni ei hyväksy sitä, että osa jengistä voi vapaasti loisia muiden kukkarolla - ja vielä vähemmän kun se sattuu olemaan minun kukkaroni. Ja ennen kuin kukaan muistuttelee koulutukseni kustannuksista yms., maksan vuodessa n. 40 000 euroa veroja joten enköhän ole jo tähän ikään mennessä koulumaksuni yhteiskunnalle palauttanut.

Lopuksi disclaimer: minulla ei ole mitään sitä vastaan, että yhteiskunta huolehtii ihmisten terveydenhuollosta tai että työtön saa kohtuullista työttömyyskorvausta (jos etsii aktiivisesti duunia) tai että kirjastoja tai tutkimusta tai teatteria tuetaan verorahoilla. Vastustan vain julkisen rahan holtitonta käyttöä ja sen palkkaamista alle 20 prosentin suomalaisista selkänahasta revittävällä yliverotuksella.

Työttömyyskorvauksen peruspäiväraha on 33,78€ ja se maksetaan 5 päivältä viikossa. Keskimäärin siis n. 700€/kk, josta sitten pidätetään osa ja lopulta käteen jää n. 560€ nettona. Ja kun puhutaan niistä kuuluisista ”elämäntapapummeista”, niin peruspäivärahalla ei taida olla kukaan, koska sitä maksetaan maksimissaan 300 päivältä, mikäli työelämää on alle 3 vuotta takana. Muille sitten 400 päivän ajan. Tämän jälkeen pudotaan käsittääkseni toimeentulotuen varaan, joka kattaa välttämättömät menot.
Epäilen siis hieman laskelmiasi siitä, kuinka ”töitä aivan sikana tekevälle” ei jäisi juurikaan enempää taskun pohjalle kuin sellaiselle, jolle ”työnteko on aivan vieras käsite”. Tuo mainitsemasi 40000€/v veroja tarkoittaa n. 8000€ kuukausituloja. Olettaen, että puhutaan kokonaisveroprosentista, sisältäen kaikki palkasta pidätettävät maksut. Nettona tuosta jää kahdessa kuukaudessa enemmän käteen kuin peruspäivärahalla elävälle ”pummille” vuodessa. Minulla ei ole tarvetta vähätellä kenenkään vitutusta tai ottaa kantaa muiden tienesteihin, mutta pieni reality check olisi kyllä paikallaan, jos kuvittelee, että valtio systemaattisesti pitää yllä ”pummien” terassielämää tai muuta rietastelua.

Aletaan olla sen verran kaukana otsikon aiheesta, että voidaan palata takaisin itse aiheeseenkin.

 

[Jussih]

Tuo mainitsemasi 40000€/v veroja tarkoittaa n. 8000€ kuukausituloja. Olettaen, että puhutaan kokonaisveroprosentista, sisältäen kaikki palkasta pidätettävät maksut. Nettona tuosta jää kahdessa kuukaudessa enemmän käteen kuin peruspäivärahalla elävälle ”pummille” vuodessa. Minulla ei ole tarvetta vähätellä kenenkään vitutusta tai ottaa kantaa muiden tienesteihin, mutta pieni reality check olisi kyllä paikallaan, jos kuvittelee, että valtio systemaattisesti pitää yllä ”pummien” terassielämää tai muuta rietastelua.

Tuohon sosiaalipummin käteen jäävään fyrkkaan voisit toki lisätä myös asumistuet ja fattan erilaiset harkinnanvaraiset avustukset, jolloin käteen jääkin jo jonkin verran enemmän. Mutta olet toki oikeassa siinä, että minulle jää käteen enemmän kuin työttömälle. Se lienee (ehkä) vasemmistolaisellekin selvä, että jos tekee duunia kuutena päivänä viikossa, alla on kymmenen vuoden kouluttautuminen omiin tehtäviin, käteen pitääkin jäädä enemmän kuin peruskoulun jälkeen fattan varaan heittäytyneelle kaljan kittaajalle. Kysymys kuuluu paljonko? Mielestäni 2-3 kertaa enemmän ei riitä, kun meidän veroja maksavien pitää maksaa myös opintolainamme ja omat asuntomme ihan itse.

 

[moby]

Työttömyyskorvauksen peruspäiväraha on 33,78€ ja se maksetaan 5 päivältä viikossa. Keskimäärin siis n. 700€/kk, josta sitten pidätetään osa ja lopulta käteen jää n. 560€ nettona. Ja kun puhutaan niistä kuuluisista ”elämäntapapummeista”, niin peruspäivärahalla ei taida olla kukaan, koska sitä maksetaan maksimissaan 300 päivältä, mikäli työelämää on alle 3 vuotta takana. Muille sitten 400 päivän ajan. Tämän jälkeen pudotaan käsittääkseni toimeentulotuen varaan, joka kattaa välttämättömät menot.
Epäilen siis hieman laskelmiasi siitä, kuinka ”töitä aivan sikana tekevälle” ei jäisi juurikaan enempää taskun pohjalle kuin sellaiselle, jolle ”työnteko on aivan vieras käsite”. Tuo mainitsemasi 40000€/v veroja tarkoittaa n. 8000€ kuukausituloja. Olettaen, että puhutaan kokonaisveroprosentista, sisältäen kaikki palkasta pidätettävät maksut. Nettona tuosta jää kahdessa kuukaudessa enemmän käteen kuin peruspäivärahalla elävälle ”pummille” vuodessa. Minulla ei ole tarvetta vähätellä kenenkään vitutusta tai ottaa kantaa muiden tienesteihin, mutta pieni reality check olisi kyllä paikallaan, jos kuvittelee, että valtio systemaattisesti pitää yllä ”pummien” terassielämää tai muuta rietastelua.

Aletaan olla sen verran kaukana otsikon aiheesta, että voidaan palata takaisin itse aiheeseenkin.

Minulla on kokemusta pummielämästä ja ns. normaalista elämästä. Yritin etsiä Kelan sivuilta ikivanhoja etuuspäätöksiä, mutta ne on heivattu helvettiin sieltä. Kuitenkin pummielämässä mulle jäi n. 700€ vuokran jälkeen kätöseen n. 700€/kk pummirahaa kuukaudessa sisältäen työttymyysturvan, asumistuen ja toimeentulotuen. Tämä siis sen jälkeen, kun olin pudonnut ansiosidonnaisen ulkopuolelle.

Siis aivan järjetön määrä vastikkeetonta rahaa joutilaalle. Toki määrä on pienempi jos asuu Koijaamon tai SATOn jne. kusetusfirman kämpässä, eikä viitsi etsiä kustannustehokkaampia vaihtoehtoja. Olen siis asunut Helsingissä viimeiset 21v. Jos joku väittää, ettei tuolla tule toimeen, niin huh huh. Ei nyt mitään kulutusjuhlaa, mutta kyllä siellä terasseillakin tuli notkuttua. Minusta tuollaisilla rahoilla juuri ylläpidetään sitä pummielämää. Jos tulee pummina hyvin toimeen, ei tarvitse tehdä yhtään mitään oman tilanteen parantamiseksi, koska ei ole PAKKO.

Esim. @Uimalakki tarina oli hyvin samankaltainen kuin oma tarinani. Silloin kun se kupla puhkeaa, silloin on PAKKO tehdä jotain omalle elämälleen ja kun on PAKKO, silloin tulee sykittyä sen eteen, että pystyy parantamaan tilannettaan. Minulla tuli toki välissä tuo pummivaihe, mutta kun tuli tarpeeksi paha olo pummeilusta, oli pakko tehdä jotain. Nyt olen 46v ja uraputki on taas nopeassa nousussa, koska en halua tehdä loppuelämääni mitään perustason hommia, joihin yleensä otetaan nuorempia tilalle.

Tietotaito ja itsensä kehittäminen on kaikki kaikessa ja myös se vaikuttava ulosanti/itsensä myyminen rekrytoijille. Varsinkin tuohon ulosantiin olen satsannut aika lailla, jotta päästään yli ikäkysymyksestä. Toki minulla on nuorempiin nähden etuja, kuten se, että lapset ovat jo omillaan, eikä ole mitään sitoumuksia mihinkään suuntaan. Nyt näyttää kuitenkin hyvältä ja olen edennyt ihan junnutasolta manageritasolle(joo vielä perushomma) kahdessa vuodessa. Tästä eteenpäin tulee olemaan hankalaa, mutta motivaatio on kova kehittyä sekä ammatillisesti, että ihmisenä.

@Jussih mainitsema vitutus varmasti iskee jossain vaiheessa, kun katsoo tilinauhaa, mutta minulla on enää 20v eläkeikään ja yrittäjäksi ryhtyminen/suuret riskit eivät kiinnosta, joten tavoitteet ovat maltilliset, eli mukava elintaso ja mahdolliselle eläkkeellä sen verran fyrkkaa, että voi muuttaa palmun alle viettämään eläkepäiviä.

Minä olen tähän tyytyväinen, kaikki eivät ole, joten silloin on taas PAKKO keksiä jotain millä tulotasoa saa nostettua, tai verotusta pienennettyä. Tsemppiä. Silloin kun vituttaa, yleensä keksii jonkun ratkaisun siihen vituttavaan ongelmaan.

 

[/dev/null]

Mutta millaista elämää se todellinen taloudellinen menestys sitten vaatii? Onko se edes elämää?

"Minä olen valvonut tuhat yötä,
tehnyt työtä tyhjää kuin kuolemaa"

Joku sanoi, että toisten toimistossa palaa säännöllisesti valo klo 19 jälkeen, ja toisten ei pala. He joilla ei pala ovat menneet ehkä kotiin viettämään laatuaikaa perheen kanssa tai kalastamaan. Ne jotka tekevät niitä ylitöitä pääsevät kiinni ylennyksiin ja isompiin rahamasseihin. Mutta lapset eivät tunne isäänsä ja voivat henkisesti pahoin, vaimo jättää kun mies ei ole koskaan kotona, lopulta jäljellä on pelkkä tyhjä ihmisen kuori. Jolla tosin on hieno auto ja muhkea osakesalkku.

Vai sitten kuitenkin siten että miehellä on mielenkiintoista tekemistä, vaimo on iloinen elintasosta, harrastuksista, ulkomaanmatkoista ja hienoista autoista. Lapset ihailevat isäänsä ja panostavat opintoihinsa. Omakotitalo, kesämökki meren rannalla, purjevene, saksalaiset autot, ylellisiä lomia, automaattikelloja ja hienoja vaatteita. Pätäkkää eläkepäiville.

 

[444]

Tuohon sosiaalipummin käteen jäävään fyrkkaan voisit toki lisätä myös asumistuet ja fattan erilaiset harkinnanvaraiset avustukset, jolloin käteen jääkin jo jonkin verran enemmän. Mutta olet toki oikeassa siinä, että minulle jää käteen enemmän kuin työttömälle. Se lienee (ehkä) vasemmistolaisellekin selvä, että jos tekee duunia kuutena päivänä viikossa, alla on kymmenen vuoden kouluttautuminen omiin tehtäviin, käteen pitääkin jäädä enemmän kuin peruskoulun jälkeen fattan varaan heittäytyneelle kaljan kittaajalle. Kysymys kuuluu paljonko? Mielestäni 2-3 kertaa enemmän ei riitä, kun meidän veroja maksavien pitää maksaa myös opintolainamme ja omat asuntomme ihan itse.

Kovin eri tavalla maailma nähdään tällaisen kermapersekommarin ja pikkupersun silmin. Oma nettopalkkani on karvan päälle 3000€/kk (eli olen palstan riistokapitalistien silmissä köyhä pummi) enkä koe minkäänlaista ahdistusta tai vitutusta maksaa veroja. Käteen jäävä osa riittää minulle mainiosti. Lisäksi olin aikanaan niin tyhmä, etten 9kk työttömyysjakson aikana nostanut päivääkään tukea, vaan elin omillani.
Varmasti osa työttömistä saa liikaa tukia. En kuitenkaan allekirjoita sitä, että tukia tulisi leikata systemaattisesti kaikilta, jotta työssä käyvä tuntisi olonsa hyväosaisemmaksi ja rikkaammaksi. Eikö kaikkien pitänyt olla oman onnensa seppä? Löytää oma sisäinen sankarinsa? Eli jos haluaa olla rikkaampi ja että käteen jää enemmän rahaa, niin pitää löytää keinot tienata enemmän. On vähän laiskaa ajatella, että toisten tulisi pärjätä vielä huonommin, jotta itse tuntisi olonsa paremmaksi. Toki, jos jollekin työttömälle jää kaikkien pakollisten menojen jälkeen rokkirahaa 700€/kk, niin se on liikaa, koska toimeentulotuen tulisi nimenomaisesti turvata toimeentulo eli tuoda ruoka pöytään ja ehkä mahdollistaa joku kulttuurimeno kuukausittain. Tuo lähes 25€/päivä mahdollistaa jo aika helvetin paljon enemmän. Joskin oma epäilykseni on, että se ei kaikkien kohdalla mene ihan noin.

 

[El Gordo]

Vai sitten kuitenkin siten että miehellä on mielenkiintoista tekemistä, vaimo on iloinen elintasosta, harrastuksista, ulkomaanmatkoista ja hienoista autoista. Lapset ihailevat isäänsä ja panostavat opintoihinsa. Omakotitalo, kesämökki meren rannalla, purjevene, saksalaiset autot, ylellisiä lomia, automaattikelloja ja hienoja vaatteita. Pätäkkää eläkepäiville.

Useimmat taitaa tulla varakkaiksi sillä lailla että syntyvät varakkaaseen perheeseen. Osaa onni potkaisee tai ovat superlahjakkaita. Silloin voi rikastua yhdessä vilauksessa. Jos taas rikkauksiin päästään kiinni työskentelemällä sinnikkäästi joka päivä iltamyöhään asti, niin siinä on vähän se vaara että ankarasta työskentelystä ja vaurauden kasvattamisesta tulee itsetarkoitus, ja siirtymää siihen vaiheeseen jossa otetaan kevyemmin ja nautitaan elämästä ei sitten koskaan tapahdukaan. Alkuperäisessä suunnitelmassa raha oli väline, jotta voi myöhemmin keskittyä niihin asioihin, joista oikeasti välittää. Myöhemmässä vaiheessa ura ja raha ovat niitä asioita, joista oikeasti välittää.

No, varmaan monessa tapauksessa vältetään tuollaiseen ansaan joutuminen, ja vauraus tuo elämään niitä asioita joita siltä odotettiinkin.

Ehkä "tavallinen" elintaso riittääkin eikä niitä ylellisyyksiä välttämättä tarvita,. Tällöin voi jäädä paremmin aikaa keskittyä niihin asioihin joista oikeasti välittää jo heti työuran alusta alkaen.

Paljoltihan ylellinen elämäntyyli on statussymboleja ja mainonnan luomaa harhaa. Ei niitä oikeasti tarvita. Vaikka säännölliset ulkomaanmatkat, kuka siellä alvariinsa haluaa ravata? Lentokentällä ei ole erityisen ihanaa vaikka oleilisikin loungessa. Ei myöskään lentokoneessa vaikka olisikin bisnesluokassa. Huone viiden tähden hotellissa, no lopultakin se on vain hotellihuone. Ravintolaillallisen löytää kotimaastakin. Nähtävyydet sitten tietysti on joita ei kotikulmilla näe.

 

[Consumed]

Vai sitten kuitenkin siten että miehellä on mielenkiintoista tekemistä, vaimo on iloinen elintasosta, harrastuksista, ulkomaanmatkoista ja hienoista autoista. Lapset ihailevat isäänsä ja panostavat opintoihinsa. Omakotitalo, kesämökki meren rannalla, purjevene, saksalaiset autot, ylellisiä lomia, automaattikelloja ja hienoja vaatteita. Pätäkkää eläkepäiville.

Kuvitelkaa kuinka beta cuck pitää olla, että roikottaa elämässään sellaista naista, jota kiinnosta sun varallisuutesi.

 

[Redimor]

Eikö "suomalainen unelma" ole matalapalkkainen (alle 7000 euroa kuussa) työ ja helvetisti velkaa josta EHKÄ selviää ennen eläkettä.

 

[444]

Eikö "suomalainen unelma" ole matalapalkkainen (alle 7000 euroa kuussa) työ ja helvetisti velkaa josta EHKÄ selviää ennen eläkettä.

Tämä yhdistettynä siihen, että tietää varmasti jollain muulla menevän vielä huonommin. Ja jos köyhä ei ole tarpeeksi paljon köyhempi kuin mitä itse on, niin köyhän elämää täytyy yrittää kurjistaa.

Mutta joo, tässä on useamman viestin voimin sivuttu jo mielestäni hyvin tärkeää aihetta, eli sitä, miten hyvinvointi mitataan. Minulle se ei ole maallinen mammona. Tykkään asua maaseudulla talossa, jonka hinnalla Helsingin keskustasta ei saisi edes kylpyhuonetta. Tykkään ajaa autolla, jota ”premiumautoilijat” katsovat naureskellen. Tykkään matkustaa mieluummin reppu selässä hostelleissa ja teltassa majoittuen kuin viiden tähden hotelleissa trendikkäissä kohteissa. Nautin elämässäni hyvin yksinkertaisista asioista enkä koe tarvetta kasvattaa varallisuuttani vain testamentateksani (vittu mikä sana, varmaan meni väärin) sen mahdollisesti joskus syntyvälle jälkipolvelle. Ja näitä arvoja aion opettaa myös heille tulevaisuudessa. Tärkeintä ei ole maallinen mammona ja sijoittuminen ylimpään tulodesiiliin ja nimen löytyminen iltapulujen verotiedoista, vaan huomattavasti pehmeämmät arvot. Toki jos tienaisin enemmän voisin tehdä vielä enemmän yhteiskunnan hyväksi, mutta itsekkyyteni estää tämän toteutumasta. Arvostan vapaa-aikaani liikaa, jotta haaskaisin sitä opiskelemalla pidemmälle tai tekemällä enemmän töitä.

 

[Petri1981]

Vai sitten kuitenkin siten että miehellä on mielenkiintoista tekemistä, vaimo on iloinen elintasosta, harrastuksista, ulkomaanmatkoista ja hienoista autoista. Lapset ihailevat isäänsä ja panostavat opintoihinsa. Omakotitalo, kesämökki meren rannalla, purjevene, saksalaiset autot, ylellisiä lomia, automaattikelloja ja hienoja vaatteita. Pätäkkää eläkepäiville.

Varmaan useammin näin. Tai en ole sellaisiin varakkaisiin törmännyt, jotka olisivat halunneet luopua kaikesta ja muuttaa kaksioon, sekä aloittaa varastomiehen hommat. Eiköhän kaikki onnellisuuteen ja terveyteen liittyvät tilastot totea, että varakkaampana elämä on kaikilta osin parempaa. Elät todennäköisesti esimerkiksi pidemmän ja terveemmän elämän. Esimerkkinä kun minulla oli toistakymmentä vuotta nuorena ja opiskelijana eräs vaiva joka olisi vaatinut leikkaushoitoa, mutta julkisella puolella asialle ei vain tehty mitään, koska sitä ei pidetty "välttämättömänä". Sitten kun valmistumisen jälkeen pääsin työuralle ja yksityisen terveysvakutuuksen piiriin, niin leikkaus hoidettiin heti pois päiväjärjestyksestä ja elämänlaatu ja yleinen terveystilani koheni merkittävästi.

 

[/dev/null]

Kuvitelkaa kuinka beta cuck pitää olla, että roikottaa elämässään sellaista naista, jota kiinnosta sun varallisuutesi.

Mielummin itken kuitenkin saksalaisessa laatuautossa kun metrossa Mellunmäen asemalla Ja haluan vaimon jota kiinnostaa oma varallisuutensa, minun varallisuuteni ja yhteinen varallisuutemme.

Voit testata naisesi tai puolisosi ylipäänsä siten että hankit köyhän ja paskan elämän, jos hän pysyy mukanasi, häntä ei kiinnosta varallisuutesi.

 

[Metukka]

Kuvitelkaa kuinka beta cuck pitää olla, että roikottaa elämässään sellaista naista, jota kiinnosta sun varallisuutesi.

Aika vähäinen kokemus on naisista, kun tällaista tuubaa sanoo. Ei sellaista naista olekaan jota ei kiinnostaisi miehen varallisuus. Se ero on, että hyvin oman "arvonsa" tiedostava nainen uskaltaa sanoa ja tehdä sen selväksi heti alussa.

 

[444]

Aika vähäinen kokemus on naisista, kun tällaista tuubaa sanoo. Ei sellaista naista olekaan jota ei kiinnostaisi miehen varallisuus. Se ero on, että hyvin oman "arvonsa" tiedostava nainen uskaltaa sanoa ja tehdä sen selväksi heti alussa.

Aika mielenkiintoinen ja totaalisen paikkansa pitämätön väite. Aivan kuin naiset olisivat jokin geneerinen ihmisryhmä, joiden ainoa tehtävä on elää muiden varoilla ja olla täydellisen avuttomia ja aivottomia huollettavia, tavoitteena päästä rikkaisiin naimisiin. Oikeastaan aika surullista, että kellään voi olla noin kyyninen maailmankatsomus.

 

[Redimor]

Aika vähäinen kokemus on naisista, kun tällaista tuubaa sanoo. Ei sellaista naista olekaan jota ei kiinnostaisi miehen varallisuus. Se ero on, että hyvin oman "arvonsa" tiedostava nainen uskaltaa sanoa ja tehdä sen selväksi heti alussa.

Melko haaskoja on etitty jos rahan perässä vaan kulkevat.
Meillä päin ne tienaa omat rahansa ja loukkaantuvat jos alkaa hyyssäämään.

 

[Metukka]

Aika mielenkiintoinen ja totaalisen paikkansa pitämätön väite. Aivan kuin naiset olisivat jokin geneerinen ihmisryhmä, joiden ainoa tehtävä on elää muiden varoilla ja olla täydellisen avuttomia ja aivottomia huollettavia, tavoitteena päästä rikkaisiin naimisiin. Oikeastaan aika surullista, että kellään voi olla noin kyyninen maailmankatsomus.

Tuo on ihan omaa tulkintaasi, koska näin en ole väittänyt. Lue vielä kertaalleen se viesti mihin vastasin. Enkä nyt tarkoita mitään suuria ja ohi meneviä teinirakkaus-tunteita vaan aikuista parisuhdetta jossa nainen valikoi itselleen miehen jonka kanssa avioitua ja perustaa perhe jne.

 

[Metukka]

Melko haaskoja on etitty jos rahan perässä vaan kulkevat.
Meillä päin ne tienaa omat rahansa ja loukkaantuvat jos alkaa hyyssäämään.

En ole myöskään väittänyt, että kulkevat vain rahan perässä.
Mutta on älyllistä epärehellisyyttä väittää, ettei naista kiinnostaisi miehen varallisuus jos on vakavissaan tämän kanssa. Ei ne hyvinkään toimeentulevat naiset halua mitään uunoturhapuroa pysyvästi sohvalle makaamaan.

 

[Tadu]

Ei ne hyvinkään toimeentulevat naiset halua mitään uunoturhapuroa pysyvästi sohvalle makaamaan.

On tällaisiakin nähty. Selittyykö sitten isolla munalla vai millä, niin en tiedä. Oman parisuhteeni alussa tienasin vähemmän kuin vaimoni ja olin muutenkin köyhempi. [/humblebrag]

Eli siis en nyt mitenkään yleistäisi, että kaikkia naisia kiinnostaa miehen omaisuus.

 

[Metukka]

On tällaisiakin nähty. Selittyykö sitten isolla munalla vai millä, niin en tiedä. Oman parisuhteeni alussa tienasin vähemmän kuin vaimoni ja olin muutenkin köyhempi. [/humblebrag]

Siinä on vaan se, että se ison munan lumo kestää aikansa ja sitten kun aletaan vakavasti miettimään avioliittoa sekä perheen perustamista alkaa se miehen toimeentulokin viimeistään siinä vaiheessa kiinnostamaan.
Fiksuna kaverina tiedät kyllä mitä tarkoitan.

 

[Tadu]

Siinä on vaan se, että se ison munan lumo kestää aikansa ja sitten kun aletaan vakavasti miettimään avioliittoa sekä perheen perustamista alkaa se miehen toimeentulokin viimeistään siinä vaiheessa kiinnostamaan.
Fiksuna kaverina tiedät kyllä mitä tarkoitan.

Tiedän joo, mutta ei se siltikään päde kaikkiin naisiin. Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen on se paremmin tienaava osapuoli. Nämä pariskunnat ovat olleet jo pitkään yhdessä ja heillä on lapsia.

Pikemminkin niin, että jos parisuhteeseen ryhtyy siksi kun toisella on massia, niin todennäköisemmin se päättyy myöhemmin eroon. Varsinkaan jos ei ole avioehtoa.

Tämä toki vain oma subjektiivinen mielipiteeni.

 

[Metukka]

Tiedän joo, mutta ei se siltikään päde kaikkiin naisiin. Tiedän useita pariskuntia, joissa nainen on se paremmin tienaava osapuoli. Nämä pariskunnat ovat olleet jo pitkään yhdessä ja heillä on lapsia.

Tottakai on, mutta eihän tässä siitä ole kyse. Olen itsekin seurustellut reilusti yli 100K€ vuodessa tienaavan naispuolisen yritysjohtajan kanssa joka arvosti sitä, että tienaan itsekin hyvin vs. hänen ex-aviomiehensä joka työttömänä lojui kaikki päivät kotona pelejä pelaten ja mukamas töitä etsien, joita ei kuitenkaan koskaan ottanut vastaan milloin milläkin verukkeella. Sai siitä vuosien kuluessa tarpeekseen ja laittoi miehen kiertoon.
Boldaus oma.

 

[Redimor]

Siinä on vaan se, että se ison munan lumo kestää aikansa ja sitten kun aletaan vakavasti miettimään avioliittoa sekä perheen perustamista alkaa se miehen toimeentulokin viimeistään siinä vaiheessa kiinnostamaan.
Fiksuna kaverina tiedät kyllä mitä tarkoitan.

Subjektiivinen väittämä.

Samoin kuin subjektiivisesti väitän että naiset eivät ole miettimässä rahaa jos he rakastuvat oikeasti.

 

[Redimor]

Tottakai on, mutta eihän tässä siitä ole kyse. Olen itsekin seurustellut reilusti yli 100K€ vuodessa tienaavan naispuolisen yritysjohtajan kanssa joka arvosti sitä, että tienaan itsekin hyvin vs. hänen ex-aviomiehensä joka työttömänä lojui kaikki päivät kotona pelejä pelaten ja mukamas töitä etsien, joita ei kuitenkaan koskaan ottanut vastaan milloin milläkin verukkeella. Sai siitä vuosien kuluessa tarpeekseen ja laittoi miehen kiertoon.
Boldaus oma.

No tässähän ei ole kyse nyt rahasta vaan siittä että toinen on aikaansaamaton vätys. Todennäköisesti ei edes pannut emäntäänsä.

Tuskin sinäkään, sohvalla makaavaa naista joka ei seksiä haluaisi, katselisit kovin kauaa?

 

[Metukka]

No tässähän ei ole kyse nyt rahasta vaan siittä että toinen on aikaansaamaton vätys. Todennäköisesti ei edes pannut emäntäänsä.

Ei nyt lähdetä tälle tasolle. Voit tehdä omat olettamuksesi ihan miten haluat. Elämä opettaa niin kuin sitä sanotaan ja iän myötä sitä kokemusta saa.
Omalta osaltani jätän tämän jankkaamisen nyt tähän, kun ei suoranaisesti edes kuulu tämän otsikon alle.

 

[Petri1981]

Hyvin harvassa on ne naiset, jotka vain omaisuutta tuijottaisivat, vaikka kyllä niitäkin tietysti löytyy. Mutta väitän että lähes jokainen nainen haluaa että mies on / tulee olemaan taloudellisesti vakavarainen ihminen, jos nainen haluaa tulevaisuudeltaan vakavan parisuhteen ja perheen. Näin se vain menee, ja tästä asiasta on oikeasti edes turha väitellä eipäs joopas tyyliin.