En yleensä vaivaudu Jatkoaikaan tai mihinkään some-alustoille avautumaan arkisista vitutuksen aiheista, mutta nyt alkaa mennä vähitellen vati nurin paikallisen nuorison liikennekäyttäytymisestä. Kun näyttää siltä, että millään kaksipyöräisillä, ei mopoilla eikä polkupyörillä ajaminen enää onnistu heiltä normaalisti. Koko ajan pitää tehdä jotain älyttömiä sirkustemppuja ja kiihdytellään keula pystyssä muun liikenteen seassa. Mikä siinä on niin helkkarin vaikeaa, ettei kulkuneuvoa voi kuljettaa niin kuin sillä on tarkoitettu, eli molemman pyörät maassa?
Tai jos ei ajeta jatkuvasti etuhaarukka ylhäällä, niin sitten pitää alati nysvätä puhelinta ja muu ympäristön havainnointi unohtuu. Toki myös autoilijoissa on näitä kännykän näplääjiä, mutta mitään niin tärkeää siellä luurissa ei pitäisi olla, etteikö fillarin selässä ilmankin pärjäisi sen 15-30 minuutin ajon aikana.
Tässä juuri päivänä eräänä joku räkänokka esitteli keulintataitojaan paikallisen Supermarketin pääsisäänkäynnin edustalla, kun allekirjoittanut haki lähistöltä parkkiruutua. Eikä se jäänyt monesta senttimetristä kiinni, ettei tämä jonne tullut päistikkaa auton kylkeen, kun meinasi Jopo karata käsistä juuri ratkaisevalla hetkellä.
Laajempaa empiiristä tutkimusaineistoa minulla ei aiheesta ole, mutta ainakin näillä kulmilla olen huommannut ilmiön nopean yleistymisen ja jollain tavalla linkittänyt sen korona-ajan tuomaan levottomuuteen. Viime, ja sitä edellinen kesä on mielestäni näkynyt selvästi aiempaa holtittomampana nuorten alaikäisten liikehdinnässä. Ajakoot muuten vaikka yötä myöten ja aamusta iltaan kylillä, mutta se p*rkeleen keuliminen yleisillä teillä saa luvan loppua!
Edit: Viime aikoina mediassa vellonut keskustelu sähköpotkulaudoista olkoon kokonaan oma lukunsa. Niistä en ole täällä maaseutumaisessa pitäjässä kovasti harmia (vielä) havainnut, mutta näistä perinteisemmistä kaksipyöräisistä sitäkin enemmän.