Tämä on valitettavan totta. Joskus Tampereen Paasikiventien aamuruuhkissa vilkautin jarruvaloja hannulle, joka ajoi niin perseessä ettei ajovaloja enää peilistä näkynyt. Kun oli näköjään muijakin vielä kyydissä, moista signalointia omasta arviointikyvystä ei miehinen haba kestä, joten tämä hannu vaihtoi kaistaa, ajoi rinnalle ja esitti lapsellisen oraaliseksigesturen. Hienoa.Tarkoitin siis yleisesti noita olemattomia turvavälejä.
"Tuohan"? Siehän nyt sälli oot. Nopeus ja turvaväli olivat olosuhteisiinkin nähden täysin buenot kunnes mainitsemani hitaampi ajoneuvo kiilasi eteen.
Miksi niitä turvavälejä sitten pidetään, jos ei yllättäviä tilanteita varten? Jos hitaamman ajoneuvon kiilaaminen aiheutti ongelman, eikö silloin automaattisesti turvaväli nimenomaan ollut liian lyhyt?
Tuusulantie (ei)
Mistä lähtien kiihdytyskaistaa ajavalla on ollut etuajo-oikeus?Miksi niitä turvavälejä sitten pidetään, jos ei yllättäviä tilanteita varten? Jos hitaamman ajoneuvon kiilaaminen aiheutti ongelman, eikö silloin automaattisesti turvaväli nimenomaan ollut liian lyhyt?
Juuri näin. Ja itsellä tähän sisältyy se optimistinen oletus, että kiihdytyskaistalta liittyjä saisi sen oman vauhtinsa sovitettua heti siihen liikennevirtaan. Näin liikenne olisi sujuvaa ja turvallista.Turvaväli on myös sitä varten, että siihen voi ajaa kiihdytyskaistalta. Tällöin takana ajava höllentää kaasua ja jättää uuden turvavälin.
Juuri näin. Kuten lähes aina liikenteessä, tilanne vaatii molemmilta kuljettajilta järkeä. Useasti tämä on toki liikaa vaadittu.Juuri näin. Ja itsellä tähän sisältyy se optimistinen oletus, että kiihdytyskaistalta liittyjä saisi sen oman vauhtinsa sovitettua heti siihen liikennevirtaan. Näin liikenne olisi sujuvaa ja turvallista.
Tässä tapauksessahan turvaväli ei ollut se ongelma, vaan yleistä kiihdytyskaistalta liikennevirtaan surutta reilusti hitaammin (n.100km/h vs. n.70kmh) suikkaava auto, joka vastoin kaikkea ennakointikykyä ja järjellistä oletusta kiilasi suoraan autoni eteeni, jolloin jouduin tekemään lukkojarrutuksen. Moottoritiellä. Millä helvetillä sinä sellaiseen varautuisit? Pudottamalla nopeutesi viiteenkymppiin jokaisen rampin kohdalla, vai?Turvaväli on myös sitä varten, että siihen voi ajaa kiihdytyskaistalta. Tällöin takana ajava höllentää kaasua ja jättää uuden turvavälin.
Tuokin on ihan totta, että on parempi yrittää siihen jonoon sitä seitsemääkymppiä kuin pysähtyä ja yrittää nollavauhdista. Siinä ollaan todellisen jännän äärellä, jos muut liikkujat eivät ole täysin hereillä.Pääasiallisestihan kiihdytyskaistat ovat hyviä ja riittävän pitkiä, mutta esimerkiksi Riihimäen ja Hyvinkään välillä oleva Sahanmäen(?) liittymä on aivan käsittämättömän paska, erityisesti talvella. Suht tiukka kaarre liukkaalla estää kovan vauhdin ennen liittymistä, koska itse kiihdytyskaista tuon kaarteen jälkeen on niin naurettavan lyhyt, että mun rutkulla vauhtia ei millään saa sinne sataseen. Tulee siis ihan tahattomasti tehtyä välillä tuollainen kusipäinen temppu, kun ei oikein ole ollut vaihtoehtojakaan.
Jos ajaa tyhjää tietä ja alaston hirvi hyppää puskasta eteen,
Oletko koskaan ajanut autolla tai moottoripyörällä?Miksi niitä turvavälejä sitten pidetään, jos ei yllättäviä tilanteita varten? Jos hitaamman ajoneuvon kiilaaminen aiheutti ongelman, eikö silloin automaattisesti turvaväli nimenomaan ollut liian lyhyt?
Tämä sama on tullut todistettua itsekin liian usein. Ajan aina tasaista nopeutta ja reilu turvaväli edellä olevaan kun olen kiihdytyskaistojen kohdalla. Silti aina löytyy joku urpo, joka tulee siihen vierelle jurnaamaan samaa vauhtia. Ja sitten kun kiihdytyskaista loppuu niin joko pistetään liinat kiinni tai sitten ängetään väkisin päälle. Ei se helvetti ole moottoritietä ajavan tehtävä antaa liittyjälle tietä, vaan moottoritielle liittyvän on itse sovitettava se autonromunsa sopivaan väliin.Minulle on monen monta kertaa käynyt moottoritiellä ajaessa niin että kiihdytyskaistalla oleva jurraa vieressä olettaen minun väistävän.
Esimerkkinä tuossa yksi päivä kyseisen tilanteen lopputulos oli se että kiihdytyskaistalla ollut veti jarrut kiinni koska kaista loppui, mihin minä siitä katoaisin kun ohituskaistallakin menee autoja ohitse? Eikö viitsisi vaikka hiukan tiputtaa vauhtia ja liittyä taakse? Ei. Nopeuteni on se tasainen 103km/h oikeaa nopeutta.
Kerkesin jo vastaamaan viestiisi ennen kuin kirjoitit sen.Tässä tapauksessahan turvaväli ei ollut se ongelma, vaan yleistä kiihdytyskaistalta liikennevirtaan surutta reilusti hitaammin (n.100km/h vs. n.70kmh) suikkaava auto, joka vastoin kaikkea ennakointikykyä ja järjellistä oletusta kiilasi suoraan autoni eteeni, jolloin jouduin tekemään lukkojarrutuksen. Moottoritiellä. Millä helvetillä sinä sellaiseen varautuisit? Pudottamalla nopeutesi viiteenkymppiin jokaisen rampin kohdalla, vai?
Ei ole ei, mutta ikävä kyllä jotkut "kohteliaat" muuttelevat siltikin nopeuttaan. Mikäpä olisi mukavampaa kuin jos on katsonut, että on hyvä liittyä jonkun taakse ja sovittanut nopeutensa siihen, ja tämä päättääkin sitten "auttaa" hidastamalla omaa nopeuttaan. Toisaalta onhan se vähän tylsää pitää nopeutensa vakiona, koska se poistaa kaiken yllätyksellisyyden.Ei se helvetti ole moottoritietä ajavan tehtävä antaa liittyjälle tietä, vaan moottoritielle liittyvän on itse sovitettava se autonromunsa sopivaan väliin.
Jokainen kaupungissa pyöräilevä on varmasti joskus "törmännyt" takaraivo menosuuntaan etenevään vastaantulijaan. Törmään tähän ilmiöön jatkuvasti, ja otan siitä sitten kierroksia tarpeettoman paljon. Eilisellä työmatkalla todistin minuutin sisään kolmesti tilannetta, jossa selvästi merkitylle pyöräkaistalle lonnii joku onneton, tietenkin katse lähes päinvastaisessa suunnassa menosuuntaan nähden.
Ensimmäinen oli ehkä seitsemänvuotias poika, joka ryntäsi auton takaa suoraan eteeni takaraivo minuun päin. Tämän nyt voi vielä antaa anteeksi. Toinen oli elämää suurempi katumaasturi, joka lipui hiljalleen pyöräkaistan päälle. Kuskin katse oli tietenkin täysin päinvastaiseen suuntaan, eikä tämä ilmeisesti huomannut minua, vaikka hiljensin kävelyvauhtiin auton vieressä ja huidoin käsilläni, että mene helvettiin siitä. Kolmas tapaus minuutin sisään oli koiraa ulkoiluttava täti, joka hiippaili pyöräkaistalle suoraan eteeni takaraivo minua kohti.
Miten tällaiset ihmiset ovat selvinneet hengissä tähän päivään asti, kysynpähän vaan. Tuossa ei minusta ole edes kyse siitä, ettei olisi tottunut pyöräkaistoihin, vaan siitä, että on täydellisen pihalla tilanteissa, joissa pitäisi vähintääkin katseen kohdistamisella pystyä viestittämään muille liikkujille omat aikeet. Sujuvasta kommunikaatiosta seuraa sujuva liikenne, ja takaraivo edellä kulkeminen tuhoaa sujuvuuden täysin.
Ehkä tämä sitten joskus helpottaa, kun pyöräkaistat ovat vallanneet koko Helsingin. Hähää.