Täällä maaseudulla pikkuteitä paljon ajellessa on tullut vastaan kaksi hämmentävän usein toistuvaa asiaa.
1. Sulkuviivalla ohittaminen. Tiet ovat pääosin mutkaisia ja mäkisiä ja näkyvyys on huono. Oma ajonopeuteni näillä teillä on useimmiten tasan tarkkaan korkein sallittu. Useimmiten siksi, että joskus höllään vauhtia, kun ei tiedä minkälainen mutka on kyseessä. Mutta silti, useamman kerran viikossa ohitse painellaan sulkuviivan kohdalla, vaikka mahdollisuuksia kiireisten ohittaa on ennen ja jälkeenkin, ihan sallituissa paikoissa. Muuten ei jaksaisi kiinnostaa, mutta nuo lapset takapenkillä eivät ansaitse jonkun kusiluumun sekoilusta aiheutuvaa kolaria.
2. Pyöräilijät. Siis nyt puhutaan aidoista trikoosukkuloista, ei mummopolkijoista. Sellainen n. 10 hengen trikoojengi vetää menemään tuolla ajoväylillä, useampi fillari vierekkäin. Välillä kuikitaan olan yli ja fillari vatkaa kuin hullun mulkku jne., mutta elettäkään ei tehdä, että siirryttäisiin vähän erilaiseen muodostelmaan. Tuossa sitten mennään parhaimmillaan useampi minuutti 20 km/h ylämäkeä, kun ohi ei pääse (edelleen huono näkyvyys ja sulkuviiva) ja trolliarmeija jatkaa rinnakkain etenemistään ja taakseen vilkuillen. Yksittäin kulkiessaan osaavat hienosti käyttää tien oikeanpuoleista reunaa hyväkseen, mutta laumautuessaan kaikki järki katoaa, ja vasemmanpuoleisin vetää reilusti kaistan keskikohdan vasemmalla puolella. Siinä ei paljon oma turvallisuus vaakakupissa paina, kun rajoitus on 80 km/h ja joskus kohdalle voi osua sellainenkin autoilija, joka ei tajua tai jota ei kiinnosta.