Rekan perseessä hiihtäviä lienee kahta eri tyyppiä. On niitä, jotka eivät haluakaan ohittaa, mutta eivät ymmärrä turvavälin merkityksestä mitään.
Lisätäänpä soppaan vielä ne rekkamiehet, joilla ammattiautoilijoina luulisi olevan jonkinlainen käsitys turvaväleistä ja liikenneturvallisuudesta noin yleensä.
Ajelin Marraskuun alkupuolella vanhempien kotia kohti renkaanvaihtoa suorittamaan ja matkan loppupäässä, missä on melko mäkisiä maisemia, auton lämpömittari alkoi maastosta riippuen heilahdella +1 ja -2 asteen välillä.
Tiellä oli jo kahdeksankympin rajoitus ja minulla vauhtia se perinteinen kaupparatsukymppi sallitun päälle. Tiputin vauhtia kuitenkin paikoin alimmillaan kahdeksaankymppiin, koska olin huomaavinani tienpinnan jäätyvän ja kohta oli rekka puskurissa. Väliä ei takuulla ollut kuin pari-kolme metriä, joten yritin pariin kertaan antaa sumuvalolla ammattikuskille signaalia, että olisiko pieni väli pahitteeksi.
Paskan marjat, siinä sitten ajeltiin kotipaikan liittymään jäljellä olevat viitisentoista kilometriä peräkanaa. Välillä sain pienen raon aikaiseksi kiihdyttämällä ylämäessä, mutta liukkaan näköisissä paikoissa hieman himmatessani paskiainen tuli taas aivan puskuriin.
Kotipaikkakunnan risteystä edellyttää melko pitkä alamäki ja mittari näytti taas tuolla paikoin paria pakkasastetta, joten aloitin jarruttamisen hiukan normaalia aikaisemmin. Ja tästäkös tämä teiden ritari otti viimeiset herneet, tuli taas aivan puskuriin ja minun liittyessäni kääntymiskaistalle painoi takakulmaa hipoen torvi pohjassa ohi.
Joku tulee varmasti kohta sanomaan, että olisit idiootti antanut tietä. Jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänytkin, mutta matkaa oli tosiaan 15 kilometriä ja nopeus pääsääntöiseti samalla tasolla kuin mihin rekan vauhdin pitäisi rajoittua. Hölmömmäksi tilanteen tekee vielä se, että kun rekka liittymässä porhalsi ohi, näin sen olevan kemikaalirekka, jolla oli omaan liittymäänsä matkaa minun liittymästäni sellaiset viisi kilometriä. Tämä toki olettaen, että tämä oli matkalla entiseen duunipaikkaani, jossa ko. liikkeen autoja pyöri paljon ja jatkuvasti. Kuski olisi siis parhaassa tapauksessa saattanut voittaa jopa toistakymmentä sekuntia kallista aikaa.
Tiedä sitten oliko kuskilla paha päivä, kärpäsiä päässä, vai puuttuiko kaverilta tilannetaju täysin. Luulisi kuitenkin sen verran pyörivän hatussa asioita, ettei loppusyksyn ensimmäisillä liukkailla ajelisi aivan vastuuttomasti, varsinkaan kemikaalikuormassa, jos sellainen nyt oli päällä.