Jos tuolla on ylinopeutta ajettu, niin tässä yhdistyvät oikein Vantaan liikenteen perisynnit: autoilla ajetaan hurjaa vauhtia taajamissa ja varsinkin pitkillä suorilla, missä ei ole hidasteita sekä nuorten välinpitämättömyys ja tietämättömyys liikennesäännöistä, kun ajelevat kaikenlaisilla vehkeillä.
Olen kauhulla seurannut menoa omalla työmatkallani sekä myöskin kotipihalta, koska asun yläkoulun vieressä. Työmatkani suurelle yhtenäiskoululle menee parin muun koulun ohi, ja niiden kohdalla on kolmenkympin rajoitukset. Kun itse hidastaa niin edellä ajanut katoaa horisonttiin ja takana ajava, usein pakettiauto, liimautuu takapuskuriin kiinni. Oman koulun kulmilla saa sitten taas varoa miten sattuu ajelevia huoltajia, jotka koulun eteen kääntöpaikalle aiheuttavat joka aamu kaaoksen. Välissä pujottelee koululaisia pyörillä, skuuteilla, mopoilla, koppimönkkäreillä ja ties millä vehkeillä, usein liian kovalla nopeudella, lisänä vielä lastenrattaita työntelevät, jotka vievät lapsiaan viereiseen päiväkotiin. Meno on pahimmillaan ihan hullua.
Seuraavaksi tietysti aletaan miettiä liikennekasvatusta kouluihin. En ole varma, onko sitä enää minkään aineen opetussuunnitelmassa, ei ainakaan yläkoulussa ole. Osaavatko opettajatkaan niin hyvin sääntöjä, että voisivat niitä opettaa? Aikanaan kouluissa kiersi liikennekasvattajia, mopokouluttajia ja muita, joille maksettiin esityksestä. Poliisit pitivät myös esityksiä. Nyt ei poliisia saa koululle pitämään esityksiä oikein millään, eikä kouluilta löydy rahoja liikennekasvattajien esityskuluihin. Kotien vastuu liikennekasvatuksessa korostuu, mutta monen perheen asiat ovat niin huonossa jamassa, että liikennekasvatuskin jää olemattomaksi.