Suomalainen liikennekäyttäytyminen

[Shardik]

Tilanne kuin tilanne, jossa on pyöräilijä ja autoilija, niin niissä mennään puolin ja toisin ihan fiiliksen mukaan. Autoilijoista ja pyöräilijöistä hyvä jos puolet osaavat polkupyöräilijän väistämissäännöt.

Itsellä kokemusta autoilijana ja pyöräilijänä.

Mielestäni säännöt voisi yksinkertaistaa niin, että kaikki tiellä liikkuvat väistävät kaikkia suojatiellä liikkuvia. Suojatietä kulkeville 15 km/h nopeusrajoitus.

Tämä sopisi itselle sekä autoilevana, että pyöräilevänä henkilönä.

 

[Vuokralainen]

Mä olen autoilija, pyöräilijä, kävelijä ja mitä lie vielä?
Miksi yritetään luoda joku tsydeemi, että ollessani eri rooleissa liikenteessä ymmärtäisin ja osaisin toteuttaa liikennesääntöjä eri tavalla?

 

[444]

Mielestäni säännöt voisi yksinkertaistaa niin, että kaikki tiellä liikkuvat väistävät kaikkia suojatiellä liikkuvia. Suojatietä kulkeville 15 km/h nopeusrajoitus.

Tämä sopisi itselle sekä autoilevana, että pyöräilevänä henkilönä.

Aivan samaa mieltä. Nyt on luotu ajan saatossa sellainen himmeli, että suuri osa ihmisistä ei tiedä, kenellä missäkin tilanteessa on velvollisuus väistää. Sekaan vielä ne, jotka eivät välitä tippaakaan omasta terveydestään, vaan ovat vain oikeassa.
Viimeksi tänään tein äkkijarrutuksen - tosin max 30 vauhdista - kun jalankulkija veti 90 asteen käännöksen suojatielle. Kyllä, minun kuului väistää häntä. Tilanteessa olisi helpottanut, jos hän olisi edes vilkaissut taaksepäin nähdäkseen, tuleeko autoja tai muuta, joiden alle ei kannata jäädä. Minun näkökulmastani hän ei ollut lähestymässä ko. suojatietä (vaikka toki kulki lähemmäs sitä), vaan oli jatkamassa suoraan eteenpäin risteävän tien yli. Törmäyksessä minä olisin ollut sata kertaa sadasta syyllinen ja hyväksyisin silloin syyllisyyteni. En silti ymmärrä sitä, että tuolla mennään kuulokkeet korvilla ja lärvi kiinni ruudussa luottaen siihen, että kyllä ne muut väistää, koska niiden kuuluu väistää. Jalankulkijana olen mieluummin hengissä kuin oikeassa. Kerta kerrasta ylittäessäni tietä varmistun siitä, että autoilija huomaa minut; mikäli olen jo ylittämässä tietä ja autoilijan vauhti ei tunnu hidastuvan, niin otan mieluummin askeleen taakse kuin eteen, vaikka autoilijan kuuluisikin väistää. Esim. viime vuonna sain Tampereella Mariankadulla viime hetkellä tempaistua lastenrattaat sivuun suojatiellä, kun jollain keski-ikäisellä miehellä olikin yhtäkkiä helvetillinen kiire kiihdyttää siinä kohtaa edessä loimottaviin punaisiin valoihin. Ei edes yrittänyt jarruttaa. Ehti kyllä mulkoilla kohti ohittaessaan. Olisi tullut hyvin ikävää jälkeä, jos olisin pitänyt kiinni oikeudestani.

 

[adolf]

Peukku täältä noille väistämissääntöjen yksinkertaistuksille. Jostain muistini sopukoista muistelisin joskus lukeneeni jotain kyselytuloksia, jossa yli puolet vastaajista oli kertoneet, että eivät tiedä mitä pyörätien jatke risteysalueilla tarkoittaa, ja miten se eroaa tavallisesta suojatiestä. Monet pyöräilijät menevät tuolla risteyksissä yli sillä lailla, kuten kyseessä olisi aina pyörätien jatke.

Vähän samantyyppinen asia, kuin se että moottoriteillä moni ei ymmärrä sen kolmion merkitystä, kun kiihdytyskaistalta ollaan liittymässä moottoritielle.

Kun jossain asiassa on kollektiivisesti opittu johonkin, niin ei noista oikein opita enää pois, kun jollain ihan selkeällä muutoksella.

 

[Tadu]

Peukku täältä noille väistämissääntöjen yksinkertaistuksille. Jostain muistini sopukoista muistelisin joskus lukeneeni jotain kyselytuloksia, jossa yli puolet vastaajista oli kertoneet, että eivät tiedä mitä pyörätien jatke risteysalueilla tarkoittaa, ja miten se eroaa tavallisesta suojatiestä. Monet pyöräilijät menevät tuolla risteyksissä yli sillä lailla, kuten kyseessä olisi aina pyörätien jatke.

Vähän samantyyppinen asia, kuin se että moottoriteillä moni ei ymmärrä sen kolmion merkitystä, kun kiihdytyskaistalta ollaan liittymässä moottoritielle.

Kun jossain asiassa on kollektiivisesti opittu johonkin, niin ei noista oikein opita enää pois, kun jollain ihan selkeällä muutoksella.

Onhan tuokin kanssa absurdia, että auton kohdatessa suojatiellä sähköskuutin, pitäisi autoilijan tunnistaa kulkeeko vastapuolen skuutti yli 15 km/h, jotta tietää onko väistämisvelvollinen vai ei.

Sama kun pitäisi autoilijana miettiä onko kolmion takaa tulevassa autossa yli 100 hevosvoimaa vai ei.

Käsittämätön himmeli kyllä.

 

[valkeaori]

Tuohan tarkoittaa sähköpotkulautojen rakenteellista nopeutta, eli käytännössä lähes kaikki sähköpotkulaudat ylittävät tuon ja ovat siis samassa asemassa polkupyörän kanssa. Olisi kai tuollainen suojatien max 15 km/h vauhdilla aika hankala sekin, sillä ei polkupyörissä ole nopeusmittareita. Vai aletaanko katsastamaan jatkossa pyörät toimivan nopeusmittarin osalta. Ei tietenkään.

Se, että polkupyöräilijä olisi aina etuajo-oikeutettu suojatiellä, aiheuttaisi kyllä entistä enemmän vaaratilanteita. Toki erityisesti lasten (ja myös ajokortittomien aikuisten) osalta liikennesääntöjen tunteminen vaikkapa pyöräillessä tai potkulautaillessa on hankala rasti, sillä ajokorttia ei ymmärrettävistä syistä polkupyörän tai skuutin ajamiseen tarvita.

 

[Tadu]

Tuohan tarkoittaa sähköpotkulautojen rakenteellista nopeutta, eli käytännössä lähes kaikki sähköpotkulaudat ylittävät tuon ja ovat siis samassa asemassa polkupyörän kanssa. Olisi kai tuollainen suojatien max 15 km/h vauhdilla aika hankala sekin, sillä ei polkupyörissä ole nopeusmittareita. Vai aletaanko katsastamaan jatkossa pyörät toimivan nopeusmittarin osalta. Ei tietenkään.

Luonnollisesti tuota tarkoitin, minkä olisit voinut päätellä tuosta vertauksesta auton hevosvoimiin.

 

[Shardik]

Tuohan tarkoittaa sähköpotkulautojen rakenteellista nopeutta, eli käytännössä lähes kaikki sähköpotkulaudat ylittävät tuon ja ovat siis samassa asemassa polkupyörän kanssa. Olisi kai tuollainen suojatien max 15 km/h vauhdilla aika hankala sekin, sillä ei polkupyörissä ole nopeusmittareita. Vai aletaanko katsastamaan jatkossa pyörät toimivan nopeusmittarin osalta. Ei tietenkään.

Se, että polkupyöräilijä olisi aina etuajo-oikeutettu suojatiellä, aiheuttaisi kyllä entistä enemmän vaaratilanteita. Toki erityisesti lasten (ja myös ajokortittomien aikuisten) osalta liikennesääntöjen tunteminen vaikkapa pyöräillessä tai potkulautaillessa on hankala rasti, sillä ajokorttia ei ymmärrettävistä syistä polkupyörän tai skuutin ajamiseen tarvita.

Nopeuden osalta voisi olla jokin helposti muistettava sääntö. Ajokaista on leveydeltään n. 3,5 m. Sovitaan, että suojatiellä ajokaistan ylitystä ei saa tehdä alle sekunnissa eli nopeus enintään 3,5 m/s eli 12,6 km/h.

Pointtihan ei ole katsoa, meneekö joku pyörä tai skuutti yli suojatien 13 vai 15 km/h, vaan ettei kukaan tuusaa siihen 35 km/h. Toki etenkin alkuun olisi hyvä olla poliisin tehovalvontoja ja kampanjioita, jotta asia iskostuisi.

Siis yksinkertaistetusti: autoilija väistää ja suojatiellä kulkija kulkee maltillisella nopeudella. Kaikki tietää silloin miten pitäisi toimia. Liikennesääntöjen rikkojia toki aina on. Ajaahan suurin osa autoilijoistakin ylinopeutta, vaikka kaikissa autoissa on nopeusmittarit.

 

[HokiJone]

Mielestäni säännöt voisi yksinkertaistaa niin, että kaikki tiellä liikkuvat väistävät kaikkia suojatiellä liikkuvia. Suojatietä kulkeville 15 km/h nopeusrajoitus.

Mielestäni ei. Tuota 15kmh ei noudattaisi kukaan ja toisekseen tuokin on kova vauhti kun tullaan sillä skootilla tai pyörällä talon kulman takaa suojatielle. Siinä on autoilija helisemässä kyllä kaupukiliikenteessä.

Nykyiset uudistetut säännöt ovat hyvät, jos niitä vaan osaisi sekä pyöräilijät ja autoilijat noudattaa.

 

[valkeaori]

Luonnollisesti tuota tarkoitin, minkä olisit voinut päätellä tuosta vertauksesta auton hevosvoimiin.

Käsittämätön lakihan tuo on, mutta en näe tuota siis mitenkään oleellisena asiana tässä koko keskustelussa, kun tuollaisia maksimissaan 15 km/h kulkevia sähköpotkulautoja ei liikenteessä käytännössä ollenkaan ole.

Olen samaa mieltä ylläolevan kanssa siitä, että nykyiset liikennesäännöt ovat hyvät (liikenne on väistämättäkin monimutkaista), mutta niitä eivät selvästikään riittävän moni osaa. Eli jonkinlaista tietoisuuden, tai liikennemerkkien, lisäämistä tarvittaisiin.

 

[flintstone]

En sano että lähellekään kaikki pyöräilijät osaisivat (lasten ei tarvitsekaan niitä osata) liikennesääntöjä mutta peräänkuuluttaisin varsinkin niitä autoilijoita jotka kokevat että pyöräilijät ei osaa väistämissääntöjä kokeilemaan itse ajaa kaupungissa pyörällä siellä liikenteessä, se voisi avata silmiä sen suhteen kuinka hyvin autoilijat niitä sääntöjä tuntee tai ainakin noudattavat, kehoitan kuitenkin varovaisuuteen.

Yleisellä tasolla sanon kuitenkin että pääsääntöisesti tuolla liikenteessä selviää hyvin niin pyörällä kuin autolla liikkuessa kun pitää silmät auki ja osaa tarvittaessa joustaa. Siitä en toki pidä jos ei osata edes katsoa kevyenliikenteenväylä kohti.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

En sano että lähellekään kaikki pyöräilijät osaisivat (lasten ei tarvitsekaan niitä osata) liikennesääntöjä mutta peräänkuuluttaisin varsinkin niitä autoilijoita jotka kokevat että pyöräilijät ei osaa väistämissääntöjä kokeilemaan itse ajaa kaupungissa pyörällä siellä liikenteessä, se voisi avata silmiä sen suhteen kuinka hyvin autoilijat niitä sääntöjä tuntee tai ainakin noudattavat, kehoitan kuitenkin varovaisuuteen.

Yleisellä tasolla sanon kuitenkin että pääsääntöisesti tuolla liikenteessä selviää hyvin niin pyörällä kuin autolla liikkuessa kun pitää silmät auki ja osaa tarvittaessa joustaa. Siitä en toki pidä jos ei osata edes katsoa kevyenliikenteenväylä kohti.

Olettaisin, että ihminen jolla on ajokortti on todennäköisesti joskus ajanut myös polkupyörällä. Itse ainakin olen tilanteesta riippuen liikenteessä vaihtoehtoisesti joko autoilija, polkupyöräilija tai jalankulkija.

- Autoilijana koetan mahdollisesta etuajo-oikeudestani huolimattakin välttää muihin liikenteenkäyttäjiin törmäämistä;
- Jalankulkijana koetan tarkkailla (mm. korvanappeja en liikenteessä käytä) muuta liikennettä, etten joudu esim. inhimillistä virheestä johtuen lanatuksi;
- Ja polkupyöräilijänä olen ensisijaisesti alati valmiudessa väistämään kaikkea muuta liikennettä, sillä törmäsipä pyörällä mihin tai keneen tahansa, varmaa on että itseen sattuu.

Suurin osa pyöräilijöistä epäilemättä tuntee liikennesäännöt ja toimii hienosti niiden puitteissa, mutta heidän prosentuaalisesta osuudesta riippumatta suuremmassa kaupungissa/taajamassa osaamattomien/piittamattomien määrä on vastaavasti myös suurempi. Ja se tekee kaupungissa autoilusta lähes päivittäistä joustamista kikkailevien pyöräiljöiden oman turvallisuuden takaamiseksi.

Jos lapsi ei osaa pyöräilysääntöjä, lapsi ei pyöräile yksin. On vanhempien vastuulla arvioida lapsensa pyöräilyosaaminen.

 

[Txjokeri]

Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää...

Olen huomannut joidenkin pyöräilijöiden todellakin nousevan pyöriltään ja taluttavan kulkuvälinettään jalkakäytävää pitkin. Näille olen (henkisesti) nostanut hattua.

MUTTA tänään näin todellisen huippusuorituksen: olin einestämässä läheisessä pikkupizzeriassa (kolme ruokailupaikkaa sisällä, kaksi ulkona), kun eräs sankari ajoi pyörällään ovesta sisään kyselemään paikan tarjonnasta. Siinä kaveri seisoi hajareisiin pyörän päällä, etupyörä kiinni tiskissä, takapyörä puoliksi ulkona.

Ja sitten jotkut pyöräilijät jaksavat ihmetellä, miksi heidän liikkumismuotoaan ei kunnioiteta.

 

[Tadu]

Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää...

Olen huomannut joidenkin pyöräilijöiden todellakin nousevan pyöriltään ja taluttavan kulkuvälinettään jalkakäytävää pitkin. Näille olen (henkisesti) nostanut hattua.

MUTTA tänään näin todellisen huippusuorituksen: olin einestämässä läheisessä pikkupizzeriassa (kolme ruokailupaikkaa sisällä, kaksi ulkona), kun eräs sankari ajoi pyörällään ovesta sisään kyselemään paikan tarjonnasta. Siinä kaveri seisoi hajareisiin pyörän päällä, etupyörä kiinni tiskissä, takapyörä puoliksi ulkona.

Ja sitten jotkut pyöräilijät jaksavat ihmetellä, miksi heidän liikkumismuotoaan ei kunnioiteta.

Tää menee offtopiciksi ja oikea ketju olisi ”junttimaisinta mitä tiedät”, mutta lasken samaan kategoriaan, kun Helsingissä näkee useasti lounasravintoloissa koiria sisällä. Koirat ja pyörät voisi tosiaan jättää ulos.

 

[Moto]

Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää...

Olen huomannut joidenkin pyöräilijöiden todellakin nousevan pyöriltään ja taluttavan kulkuvälinettään jalkakäytävää pitkin. Näille olen (henkisesti) nostanut hattua.

MUTTA tänään näin todellisen huippusuorituksen: olin einestämässä läheisessä pikkupizzeriassa (kolme ruokailupaikkaa sisällä, kaksi ulkona), kun eräs sankari ajoi pyörällään ovesta sisään kyselemään paikan tarjonnasta. Siinä kaveri seisoi hajareisiin pyörän päällä, etupyörä kiinni tiskissä, takapyörä puoliksi ulkona.

Ja sitten jotkut pyöräilijät jaksavat ihmetellä, miksi heidän liikkumismuotoaan ei kunnioiteta.

Lauttasaaressa Itälahdenkadun S-Marketin sisäänkäyntiin ilmestyi joskus tämän kevään aikana (tai ainakin itse kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota) kieltomerkki ja teksti, joka kieltää polkupyörien tuomisen sisään myymälään. Jotenkin luulen, että ei sitäkään ole siihen ihan huvikseen laitettu, vaan joku neropatti on tosiaan joskus tullut pyörällä kauppaan (kirjaimellisesti).

 

[Dino]

Tänään ysitiellä Kuopion ja Jyväskylän välillä kolme todellä läheltäpiti-tilannetta muutaman kymmenen kilometrin matkalla. Ja kaikki johtuivat todella aivottomista sokko-ohituksista. Ensin meinasi tulla punainen Focus kopiksi Volvon keulaan kun lähti ohittamaan viiden auton letkaa yhdellä kertaa ja tuon tilanteen pelasti omat reaktioni ja juuri kohdalle oikealla hetkellä osunut levike, jonne sain jarrutuksen jälkeen väistettyä karkuun.

Toinen tilanne oli lähes identtinen, kun harmaa Polestar lähti ohittelemaan pitkässä letkassa useampaa autoa ja ehti omalle kaistalleen vain koska edelläni ajanut kuljettaja (ja minä hänen perässään) teki tiukan jarrutuksen ja antoi tilaa sen minkä kaista antoi myöden.

Kolmas tuli sitten melkein heti perään, kun minut juuri ohittanut ja edelläni ajanut Luxemburgin kilvissä oleva Mersu lähti ohittamaan ihan olemattomassa välissä kahta peräkärryä vetänyttä autoa ja ehti vain täpärästi ohittamaan. Tässäkin tapauksessa edellä ajaneet kärryn vetäjät ja minä jarrutettiin, että Mersu ehti omalle kaistalleen.

Ei noita ohituksia voi millään puolustella, ei kenelläkään saisi olla niin kiire että otetaan noin kaistapäisiä riskejä, mutta se täytyy sanoa että liikkeellä oli myös harvinaisen paljon kaikenlaisia hidastelijoita ja letka-ajajia, jotka myös omalla toiminnallaan edesauttavat noiden tyhmien ohitusten syntymistä.

Kyllä jokainen voisi miettiä, että mikäli kuivalla aurinkoisella säällä ei kykene ajamaan valtatiellä 80 km/h alueella kuin 55-70 km/h nopeuksia, tai satasen alueella 75-85 km/h, niin onko auton ratti oikea paikka ko. henkilölle? Sen ymmärtää, että joskus esim. kärryä vetäessä joutuu ajamaan vähän alle, mutta silloinkin olisi hyvä kurkkia tiuhaan niihin peileihin ja tehdä ohitukset takanatulijoille mahdollisimman helpoksi, tai sitten vetää välillä levikkeelle.

Ja jokaisen olisi hyvä muistaa myös se, että jos ei ole tarkoitusta ohittaa sitä edellä ajavaa hidastelijaa, niin jättää sitten reilun välin siihen edellä ajajaan, ettei pääse syntymään näitä usean auton letkoja joissa kaikki ajaa ihan tappituntumalla ja ohittaminen vaatii koko letkan ohittamista kerralla tai sitten aika turvatonta puikkausta johonkin väliin. Jostakin syystä vaan suomalaiseen liikennekulttuuriin on pesiytynyt tämä, että ohittamisesta pitää pyrkiä tekemään muille mahdollisimman vaikeaa, ja valtateillä ajaessa peilien olemassaolo tuntuu unohtuvan ihan kokonaan.

 

[Shardik]

Lauttasaaressa Itälahdenkadun S-Marketin sisäänkäyntiin ilmestyi joskus tämän kevään aikana (tai ainakin itse kiinnitin ensimmäistä kertaa huomiota) kieltomerkki ja teksti, joka kieltää polkupyörien tuomisen sisään myymälään. Jotenkin luulen, että ei sitäkään ole siihen ihan huvikseen laitettu, vaan joku neropatti on tosiaan joskus tullut pyörällä kauppaan (kirjaimellisesti).

Joku aika sitten näin Prismassa 2 poikaa sisällä kaupan puolella pyörien kanssa. Taluttivat sentään. Jotain n. 12-13 v. olivat.

 

[444]

Olettaisin, että ihminen jolla on ajokortti on todennäköisesti joskus ajanut myös polkupyörällä. Itse ainakin olen tilanteesta riippuen liikenteessä vaihtoehtoisesti joko autoilija, polkupyöräilija tai jalankulkija.

- Autoilijana koetan mahdollisesta etuajo-oikeudestani huolimattakin välttää muihin liikenteenkäyttäjiin törmäämistä;
- Jalankulkijana koetan tarkkailla (mm. korvanappeja en liikenteessä käytä) muuta liikennettä, etten joudu esim. inhimillistä virheestä johtuen lanatuksi;
- Ja polkupyöräilijänä olen ensisijaisesti alati valmiudessa väistämään kaikkea muuta liikennettä, sillä törmäsipä pyörällä mihin tai keneen tahansa, varmaa on että itseen sattuu.

Suurin osa pyöräilijöistä epäilemättä tuntee liikennesäännöt ja toimii hienosti niiden puitteissa, mutta heidän prosentuaalisesta osuudesta riippumatta suuremmassa kaupungissa/taajamassa osaamattomien/piittamattomien määrä on vastaavasti myös suurempi. Ja se tekee kaupungissa autoilusta lähes päivittäistä joustamista kikkailevien pyöräiljöiden oman turvallisuuden takaamiseksi.

Jos lapsi ei osaa pyöräilysääntöjä, lapsi ei pyöräile yksin. On vanhempien vastuulla arvioida lapsensa pyöräilyosaaminen.

Suosittelisin myös lähes kaikille autoilijoille esim. muutaman tuhannen kilometrin ajamista (ei toki yhdellä kertaa) moottoripyörällä. Siinä tulee hämisvaistot tutuiksi, kun huomaa, miten onneton havainnointi- ja arviointikyky monella autoilijalla on. Sen luulisi jäävän mieleen myös auton rattia pyöritellessä, että sen pään pitää ihan oikeasti kääntyä liikenteessä.
Omassa pyörässäni, jota en enää omista, oli kuitenkin hyvät valot, joten siitä ei jäänyt kiinni. Kyllästyin kuitenkin harrastukseen, kun ei ollut jatkuvan stressaamisen arvoista.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Suosittelisin myös lähes kaikille autoilijoille esim. muutaman tuhannen kilometrin ajamista (ei toki yhdellä kertaa) moottoripyörällä. Siinä tulee hämisvaistot tutuiksi, kun huomaa, miten onneton havainnointi- ja arviointikyky monella autoilijalla on. Sen luulisi jäävän mieleen myös auton rattia pyöritellessä, että sen pään pitää ihan oikeasti kääntyä liikenteessä.
Omassa pyörässäni, jota en enää omista, oli kuitenkin hyvät valot, joten siitä ei jäänyt kiinni. Kyllästyin kuitenkin harrastukseen, kun ei ollut jatkuvan stressaamisen arvoista.

Varmaan noinkin, mutta moottoripyöräilijän on paljon itsekin vaikutettava havaittavuuteensa, koska on prätkällään huomattavasti muuta liikennettä vaikeammin havaittavissa. Ei se välttämättä aina ole autoilijoiden huonosta pään kääntelystä kiinni, jos vaikka motoristi singahtaa yllätysmomentilla kuolleesta kulmasta ohi.

Motouutisten sivuilla muistutellaankin, jotta:

""Moottoripyöräilijälle on tärkeää erottua liikenteessä. Henkilöautoa pienempänä moottoripyörä voi jäädä herkästi katveeseen tai kuljettajalta huomaamatta. Riittävä etäisyys muihin, ajolinjan valinta ja katveessa ajamisen välttäminen parantavat motoristin näkyvyyttä."

""Moottoripyörä on kapeampi ja huomattavasti pienempi ajoneuvo kuin henkilöauto. [..] Mitä pienempi lähestyvä ajoneuvo on, sitä vaikeammaksi etäisyyden ja nopeudenarviointi muuttuu. Pääsääntöisesti etäisyydet yliarvioidaan ja nopeudet aliarvioidaan."

"Moottoripyöräilijä voi parantaa havaittavuuttaan pitämällä riittävää etäisyyttä edellä ajavaan ja kiinnittämällä huomiota ajolinjaan.
– Kunnon turvavälillä moottoripyörällä ei ajaudu edellä kulkevan katveeseen. Samoin kannattaa varoa ajamasta kovin lähellä tien oikeaa reunaa, näin motoristi erottuu ympäristöstä paremmin. Liikenteessä toisen etäisyys ja nopeus arvioidaan yleensä nopeusrajoituksen mukaan. Kun välttää kovia kiihdytyksiä ja noudattaa rajoituksia, motoristi ei yllätä muita liikkujia ja on paremmin ennakoitavissa".

"Valkoinen tai kirkkaan värinen kypärä ja ajoasu erottuvat myös liikenteestä paremmin kuin mustat varusteet."

Miksi muuten monet motoristit tuikkaavat kaupungissa liikennevalojonossa kaistojen välistä jonojen ohi? Jos motoristit eivät koe varaavansa auton paikkaa liikenteessä, miksi he sitten olettavat heidän havainnointinsa olevan yhtä helppoa.

 

[Tadu]

Suosittelisin myös lähes kaikille autoilijoille esim. muutaman tuhannen kilometrin ajamista (ei toki yhdellä kertaa) moottoripyörällä. Siinä tulee hämisvaistot tutuiksi, kun huomaa, miten onneton havainnointi- ja arviointikyky monella autoilijalla on. Sen luulisi jäävän mieleen myös auton rattia pyöritellessä, että sen pään pitää ihan oikeasti kääntyä liikenteessä.
Omassa pyörässäni, jota en enää omista, oli kuitenkin hyvät valot, joten siitä ei jäänyt kiinni. Kyllästyin kuitenkin harrastukseen, kun ei ollut jatkuvan stressaamisen arvoista.

Mä en rehellisesti sanottuna enää perheenisänä uskalla ajaa pärrällä vaikka kortti on. Liian vaarallista touhua.

 

[Iisoppi]

Suosittelisin myös lähes kaikille autoilijoille esim. muutaman tuhannen kilometrin ajamista (ei toki yhdellä kertaa) moottoripyörällä.

Ei voi ajaa, ei oo korttii...

Enkä ole myöskään koskaan ajanut moottoroidulla kaksipyöräisellä ajoneuvolla.

 

[444]

Varmaan noinkin, mutta moottoripyöräilijän on paljon itsekin vaikutettava havaittavuuteensa, koska on prätkällään huomattavasti muuta liikennettä vaikeammin havaittavissa. Ei se välttämättä aina ole autoilijoiden huonosta pään kääntelystä kiinni, jos vaikka motoristi singahtaa yllätysmomentilla kuolleesta kulmasta ohi.

Motouutisten sivuilla muistutellaankin, jotta:

""Moottoripyöräilijälle on tärkeää erottua liikenteessä. Henkilöautoa pienempänä moottoripyörä voi jäädä herkästi katveeseen tai kuljettajalta huomaamatta. Riittävä etäisyys muihin, ajolinjan valinta ja katveessa ajamisen välttäminen parantavat motoristin näkyvyyttä."

""Moottoripyörä on kapeampi ja huomattavasti pienempi ajoneuvo kuin henkilöauto. [..] Mitä pienempi lähestyvä ajoneuvo on, sitä vaikeammaksi etäisyyden ja nopeudenarviointi muuttuu. Pääsääntöisesti etäisyydet yliarvioidaan ja nopeudet aliarvioidaan."

"Moottoripyöräilijä voi parantaa havaittavuuttaan pitämällä riittävää etäisyyttä edellä ajavaan ja kiinnittämällä huomiota ajolinjaan.
– Kunnon turvavälillä moottoripyörällä ei ajaudu edellä kulkevan katveeseen. Samoin kannattaa varoa ajamasta kovin lähellä tien oikeaa reunaa, näin motoristi erottuu ympäristöstä paremmin. Liikenteessä toisen etäisyys ja nopeus arvioidaan yleensä nopeusrajoituksen mukaan. Kun välttää kovia kiihdytyksiä ja noudattaa rajoituksia, motoristi ei yllätä muita liikkujia ja on paremmin ennakoitavissa".

"Valkoinen tai kirkkaan värinen kypärä ja ajoasu erottuvat myös liikenteestä paremmin kuin mustat varusteet."

Miksi muuten monet motoristit tuikkaavat kaupungissa liikennevalojonossa kaistojen välistä jonojen ohi? Jos motoristit eivät koe varaavansa auton paikkaa liikenteessä, miksi he sitten olettavat heidän havainnointinsa olevan yhtä helppoa.

Totta kai on vaikutettava. Mulla oli valkoinen ajoasu juuri tuosta syystä. Pahaa tekee katsoa nykyäänkin, kun todella monella on täysmusta asu päällä.
Risteykset ovat yksi asia, joissa saa maanteillä olla tarkkana. Rampit ovat toinen, joskin aika helposti ennakoitava prätkän selästä. Ohitustilanteissa saa olla tarkkana, ettei joku vaihda kaistaa suoraan eteen tai kylkeen.

Mä en rehellisesti sanottuna enää perheenisänä uskalla ajaa pärrällä vaikka kortti on. Liian vaarallista touhua.

Sama. Tosin luovuin prätkästä jo hurjina sinkkuaikoinani, koska oli vain liian vaarallista. En ehtinyt ”urallani” kaatua tai kolaroida kertaakaan, mutta en mä siitä vaarantunteesta mitään nautintoa saanut. Kun ymmärtää jäävänsä kerta kerrasta kakkoseksi maantiellä, niin se saa asiat asettumaan tiettyyn perspektiiviin.

 

[Bat79]

Mä ajelin tossa viime viikolla pienen fillariretken (Hanko-Nuorgam), säikähdyksen aiheuttanieta tilanteita oli vaikka kuinka ja monta enkä nyt sen kummemmin niihin palaa muuta kuin sanomalla että autossa on jarru ja sitä voi käyttää, aina ei oo pakko ajaa siitä pyöräilijästä ohi paikassa jossa tulee ajoneuvo vastaan ja se piennar on niin kapea että pyöräilijällä ei ole mahdollisuutta mennä lähemmäs ojaa. Ja ennenkuin joku tulee viisastelemaan että käytä pyörätietä niin nyt puhutaan vaikkapa nelostiestä välillä Inari-Utsjoki.

Meidän kaikkien autoilijoiden kannattaa ottaa mallia Saksalaisista matkailuautoilevista turisteista voin nimittäin nyt kokemuksesta sanoa että he osaavat ottaa pyöräilijän huomioon ja löytävät sen jarrupolkimen tarvittaessa.

Laitetaan nyt kuitenkin se räikein tapaus. Taisi olla jossain Inarin pohjoispuolella kun mua (olin siis tsygällä liikenteessä) vastaan jolkotteli poro sillai että se oli just kivasti puolessa välissä kaistaa, pidin vähän ääntä että menes nyt penkalle mutta tää kaveri päätti tulla kohti meiningillä "katsotaan kumpi väistää". Vilkaisu selän taakse -> aha sieltä tulee matkailuauto -> näytin merkkiä että varo ja otin itseltä nopeuden lähes nollaan ja siirryin hieman lähemmäs keskiviivaa, sinne poron ja reunaviivan väliin en kokenut turvalliseksi mennä-> no tämä jaakkoperttisulevi päättikin sitten vetää samalla nopeudella sekä minusta että siitä porosta ohi, jalka ei kaasulta noussut. JUMALAUTA SAATANA että oli kuumottava tilanne.

Mä mietin tuossa kohtaa että eikö sen kiireen ja kusipäisyyden voisi jättää kotiin, lapissa ei saakeli hosuta.

 

[Tadu]

Mä ajelin tossa viime viikolla pienen fillariretken (Hanko-Nuorgam), säikähdyksen aiheuttanieta tilanteita oli vaikka kuinka ja monta enkä nyt sen kummemmin niihin palaa muuta kuin sanomalla että autossa on jarru ja sitä voi käyttää, aina ei oo pakko ajaa siitä pyöräilijästä ohi paikassa jossa tulee ajoneuvo vastaan ja se piennar on niin kapea että pyöräilijällä ei ole mahdollisuutta mennä lähemmäs ojaa. Ja ennenkuin joku tulee viisastelemaan että käytä pyörätietä niin nyt puhutaan vaikkapa nelostiestä välillä Inari-Utsjoki.

Meidän kaikkien autoilijoiden kannattaa ottaa mallia Saksalaisista matkailuautoilevista turisteista voin nimittäin nyt kokemuksesta sanoa että he osaavat ottaa pyöräilijän huomioon ja löytävät sen jarrupolkimen tarvittaessa.

Laitetaan nyt kuitenkin se räikein tapaus. Taisi olla jossain Inarin pohjoispuolella kun mua (olin siis tsygällä liikenteessä) vastaan jolkotteli poro sillai että se oli just kivasti puolessa välissä kaistaa, pidin vähän ääntä että menes nyt penkalle mutta tää kaveri päätti tulla kohti meiningillä "katsotaan kumpi väistää". Vilkaisu selän taakse -> aha sieltä tulee matkailuauto -> näytin merkkiä että varo ja otin itseltä nopeuden lähes nollaan ja siirryin hieman lähemmäs keskiviivaa, sinne poron ja reunaviivan väliin en kokenut turvalliseksi mennä-> no tämä jaakkoperttisulevi päättikin sitten vetää samalla nopeudella sekä minusta että siitä porosta ohi, jalka ei kaasulta noussut. JUMALAUTA SAATANA että oli kuumottava tilanne.

Mä mietin tuossa kohtaa että eikö sen kiireen ja kusipäisyyden voisi jättää kotiin, lapissa ei saakeli hosuta.

Moni autoilija kun näkee pyöräilijän niin verenpaine nousee saman tien, tai pitää jotenkin näyttää sille pyöräilijälle kuka on pomo.

Äsken kirjoitin, että en uskalla perheellisenä ajaa moottoripyörällä, niin en mä kyllä uskalla ajaa tien reunaa polkupyörälläkään.

 

[Bat79]

Moni autoilija kun näkee pyöräilijän niin verenpaine nousee saman tien, tai pitää jotenkin näyttää sille pyöräilijälle kuka on pomo.

Äsken kirjoitin, että en uskalla perheellisenä ajaa moottoripyörällä, niin en mä kyllä uskalla ajaa tien reunaa polkupyörälläkään.

Niin tällaisiakin kusipäitä tuolla liikkuu, moni perseilee kuitenkin tietämättään kun ei osaa asettua toisen tienkäyttäjän tai toisella välineellä liikkuvan asemaan. Mä oon pähkäillyt, että tää meidän liikennekulttuuri jos siis puhutaan siitä että jengi tuntee olonsa turvattomaksi kaksipyöräisen puikoissa johtuu talvesta. Reilusti yli puolet vuodesta kaksipyöräisiä ei juurikaan tienpäällä tapaa ja niiden olemassaolo on siten helppo unohtaa. Kun kevät koittaa niin ollaan taas ihmeissään useamman kuukauden että ai niin noita prätkiä ja fillareitakin on olemassa.