Ohitat oikealle kaistalla ajavaa autoletkaa 121 km/h nopeudella. Takanasi on 1 km tyhjää tietä. Yht’äkkiä siitä oikealta letkasta joku sankari vaihtaa Nissan Qashqailla 95 km/h vauhdilla suoraan eteesi, ja joudut jarruttamaan välttääksesi törmäyksen.Meneehän ne onnibussitkin motarilla satasta ohi, jos edessä on hitaampi. Ok, eivät saa kovempaa mennäkään, mutta noita hitaammin ohittavia nyt on, halusitte tai ette. Teidän tehtävänne on sopeutua, ei suivaantua.
Myönnän, ettei siitä ole pitkäkään aika, kun keräsin itsekin raivoa, jos joku ei ollut keskimääräistä parempi kuski ja MINÄ jouduin hidastamaan. Enää en oikein jaksa suutahtaa. Ainakaan joka kerta.
- oliko Nissan-kuski tarinan sankari, koska sai torpattua vauhdin nopeammaltaan, leikkien liikennepoliisia, toki riskeeraten omankin terveytensä tai vaihtoehtoisesti ei vaan älynnyt katsoa peileihin, mutta mitä pienistä?
- vai olisiko Nissan-kuski voinut odottaa sen 1-3 s kaistanvaihtonsa kanssa, onhan hänen oltava perillä tilanteesta ohituskaistalla tarkkailtuaan peileistä takaa tulevaa liikennettä?
Uskomatonta, että pari sankaria jaksaa näinkin ilmiselvästä asiasta vääntää.
Pari pointtia vielä:
- jos tuo jonkun epäkohdan esille, ei se välttämättä tarkoita, että olisi suutahtanut saati että elämä olisi pilalla, toki hienoa aina tuoda itseään esille teiden Gandhina
- itse en ole hermostunut niinä lukuisina kertoina, kun jossain päin Eurooppaa motarilla joku rekka ohittaa 88 km/h nopeudella toista 87 km/h ajavaa rekkaa, vaikka ohitukseen näin meneekin pari kilometriä. Mutta jos joku urpo vaihtaa kaistaa suoraan eteeni ajaen reilusti hitaammin, ja takanani olisi ollut reilusti tyhjää tilaa, voin kyseenalaistaa tämän henkilön ajotavan.