Jostakin syystä moni pyöräilijä polkee munamankeliaan autotiellä vaikka se pyörätie kulkee vieressä. Yleensä nämä sankarit ovat 60+ -ikäisiä.
Se miksi seniilit puskevat autoteillä sykkeleillään, saattaa johtua siitä, että ennen muinoin oli autoteitä ja jalkakäytäviä, ja jos olit yli 12v, jouduit Jopoinesi autojen sekaan, kun lapsukaiset painoivat jalankulkijoiden seassa. Muistan itsekin samaisen säännön, ja taitaa olla vieläkin voimassa, mutta silloin kun 60v+ jengi opetteli pyörällä ajamaan, pyöräteitä tuskin oli - ainakaan niin paljon kuin nykyään, joten "näillä mennään".
Mitä tulee tilan antamiseen ja ottamiseen, niin se että antaa jollekin kiilarille tilaa, tai sulkeen sen, on yhtä merkittävä asia kuin että joku laulaa päin vittua jossain Idolsssa. Tunne on vahva siinä hetkessä, mutta 10 sekuntia sen jälkeen homman pitäisi olla ihan yhdentekevää. Kaikki muistaa sen jonkun huonosti katriviivahelenaa laulaneen ruipelon, mutta kuka sen nyt tunnistaisi kadulla 10 sekuntia sen jälkeen. Joku koittaa kiilata kaistalle, en anna tilaa / annan tilaa; 10 sekunnin jälkeen kun kysytään (molemmilta osapuolilta), että herättääkö tämä autoilija tunteita, niin tuskin herättää. Tai ei ainakaan pitäisi.
Yhtä kaikki; jonottajat jonottavat, ja jos joku vetää loppumetreillä eteen, niin viimeistään kolmas auto jonossa antaa AINA tilaa, jos vain vilkkua näyttää. Ja se on kyllä ainakin Etelä-Suomen liikennekulttuurissa aika huikea asia.
Joskus jos joku on rinnalla ja koittaa tulla kaistalle, vedän nopsasti edessä olevaan välin ihan kiinni, jotta taakseni jäisi tilaa enemmän kaverin ryykätä väliin. Käytännössä aina paikka siitä takaa aukeaa, ja silloin tällöin takaa tulee halogeenia peiliin, ilmeisesti sen takia että olisi pitää toki vetää liinat kiinni, kun kaveri näyttää vilkkua siinä rinnalla. Ei vain tajuta, että se muka-agressiivinen minikiihdytys oikeasti loi sen paikan sille paikan hakijalle.