Kyllä se onnistuu helposti keula edelläkin, jos jalkakäytävän reuna ei ole liian korkea ja siellä on tilaa. Silloin kun kisa parkkipaikoista on kova, pyrin suorittamaan taskupysäköinnin keula edellä, mikäli vain mahdollista.
No toki keula edelläkin voi mennä, jos tuo reuna on matala, mutta peruuttamalla se on aina ns. laakin peli, vaikka ruutu olisi ahtaampikin ja reuna korkea, koska rengas ei osu siihen reunaan. Keula edellä mennessä sitä joutuu helposti parikin kertaa vekslaamaan. Itse olen tosiaan jonossa ajettaessa tehnyt tuota, että ajanut vain siihen ruudun kohdalle, ja antanut sen jonon mennä ohi, jolloin ei kukaan muu ole yrittänyt ajata siihen samaan ruutuun kanssani.
N. puolessa matkassa juutuin autoletkan perään joka satasen tiellä kulki n. 55 - 60 kmh, jonossa edelläni ehkä kolmisenkymmentä autoa, joukossa pari rekkaakin, eli totesin, että millään en ohitse pääse ennen moottoritien alkua, joten ajelin rauhassa omalla paikallani.
Tämä on kyllä selvä ongelma nyky-yhteiskunnassa. Alinopeuden ajaminen on yhtä vaarallista, kuin ylinopeudenkin, ellei jopa vaarallisempaa. Aina näitä "ihailijoita" tai miksiköhän heitä voisi kutsua, riittää ilman mitään kiirettä kaikkien muiden tukkeeksi. Tämäkin tapaus on ilmeisesti sattunut vielä aamuruuhkaan, joka entisestään pahentaa tilannetta, ja se taakse kertyvä jono muodostuu varsin nopeasti. Ajokulttuuriin kuuluu myös se, että osataan katsoa taustapeiliin, selvästi muita hitaampana annetaan toisille tietä, eikä rakenneta mitään monen kilometrin jonoja.
Meikäläisellä palaa aina käämit kiinni näissä tapauksissa, enkä pysy tuolla jonossa, vaan ohi lähdetään pienellä riskilläkin. Tosin omistan kyllä auton, jolla pienet jonot ohittaa varsin helposti, mutta voi niistä joskus vaaratilanteitakin myös tulla. Se tosin täytyy puolustuksekseni sanoa, etten ole koskaan ajanut yhtään kolaria vastaavissa tilanteissa.