Seuraava tarina on tosi ja tapahtui tänään Turun ja Helsingin välisellä tieosuudella, hieman ennen Hangontien risteystä, muistaakseni Nummi-Pusulan kunnan alueella.
Satoi. Ajelin rauhallisesti jonon viimeisenä melko lähellä edellä ajavaa harmaata Toyotaa, joka oli hetki sitten roikkunut peräloosterissani kiinni ja tilaisuuden tullen ohittikin. Nyt tämä samainen, käyttäkäämme kuskista tarkoituksellisen halventavaa nimitystä Neropatti, roikkui edellämme ajavan punertavan hieman vanhemmanmallisen Mondeon perässä, hiillostaen sitä ajamaan kovempaa. Jätkä ajoi aivan Mondeon perässä kiinni, kieputteli riisikeppiään tien puolelta toiselle, mutta Mondeo ajoi kaikesta huolimatta samaa tasaista vauhtia jättäen eteensä kunnon turvavälin. Hieman kauempana edessä ajoi rekka vetäen perässään muutaman auton jonoa, sateesta ja tien laadusta johtuen ohituspaikkoja ei juurikaan ollut. Tietöitäkin matkalla on kun rakentavat sitä kauan odotettua motaria. Nopeusrajoitus oli kahdeksankymppiä suurimman osan matkaa.
Viimein tuli ohituspaikka, Toyotallaan kaasutellut Neropatti laittoi nastan lautaan ja eikun Mondeon rinnalle ja ohi. Mutta juuri kun taivas oli auennut herra Neropatille ja tie edessä oli auki, mitä tapahtuikaan? Mondeon kuskin ikkuna avattiin, ja ulos työnnettiin pyöreä lätkä ja auto alkoi ujeltaa. Aivan oikein, siviilipoliisiauto. En takaapäin nähnyt lukiko lätkässä jotakin, oletettavasti STOP.
Muuten tietysti ohittaminen on sallittua mutta kun jätkällä oli ohituksessaan n.satanen vauhtia ja ohituksen kohdalla alkoi juuri kuudenkympin rajoitus. Enkä usko että poliisi perässä roikkumistakaan hyvällä katsoi.
Takana ajavassa Volvossa, siis minun autossani, oli hilpeä mutta myös samalla salaa huojentunut tunnelma...
