Suomalainen liikennekäyttäytyminen

[adolf]

Jatkan edelliseen.

Ohituskaistat on näin talvella moottoritiellä usein surkeassa kunnossa. Silloin kun se oikea kaista kuitenkin on oikein hyvin ajettavassa kunnossa, niin silloin olisi erittäin suotavaa, että se oma kiesi saataisiin kulkemaan sen, mitä rajoitukset näyttää. Vituttaa aivan huolella nämä reipasta alinopeutta hyvässä kunnossa olevalla kaistalla posottavat kuljettajat, jotka eivät saa sitä autoaan kulkemaan. Jonkun kerran noita on sitten lähtenyt ohituskaistan kautta pöpperölumessa jännittäen ohittamaan, kun ei kymmeniä kilometriä huvittaisi sitä selvää alinopeuttakaan madella.

 

[DTremens]

Varmaan miljoonia kertoja täälläkin kysyttyjä/avauduttuja juttuja. Mutta mikähän siinä on, että kun ajellaan maantiellä, esim 80:n alueella ja vaikka tie olisi miten hyvässä kunnossa, ilma kirkas ja näkyvyys erinomainen niin ei osata ajaa tasaisella nopeudella? Mä en ole mikään älytön hätähousu enää liikenteessä, mulle kelpaa ajella sitä 85-90 nopeudella 80:n alueella. Mutta se jos jokin vituttaa ovat nämä 65-95 haitarilla saahavat kuskit. Miksi näin tapahtuu? Onko niin heikko keskittymiskyky? Vakionopeudensäädinkin on löytynyt jo 90-luvulta asti autoista, joten miksei anna sen tehdä sitten se duuni? Erikoinen psykologinen ilmiö on myös se, että kun tulee ohituskaista vastaan, niin törtöltä löytyykin yhtäkkiä se kaasupoljin, eikä kukaan saa mennä ohi.

Ei muuten tasan ole kaikissa autoissa vakionopeudensäädintä eikä todellakaan 1990-luvulta asti. Nettiautosta kun katsoo käytettyjä niin ihan raakalla otannalla kaikki henkilöautot 2010-2014 vuosimallia niin valitsemalla vaadituksi varusteeksi vakionopeudensäädin tippuu ~20% tuloksista pois, 2005-2009 välillä ~40%. Varsinkaan pikkuautoluokassa vakionopeudensäädin ei ole vieläkään vakiovaruste kaikilla merkeillä.

 

[smugu]

@palle Tämä kysymyshän se meitä autoilijoita tuntuu kaikkia vuodesta toiseen askarruttavan. Kaikki ihmiset ihmettelee, että miksei nopeutta pysty pitää tasaisena. Siis kaikki ihmiset kenen kanssa on autoilusta jutellut, on ihmetellyt samaa. Keitä ne lukuisat ihmiset sitten ovat, joiden perässä joutuu aina autoillessa hidastella ja kiihdytellä vuorotellen, jos kerta kaikki ihmiset ihmettelevät, että kuka ajaa niin?

 

[UnenNukkuja]

@palle Tämä kysymyshän se meitä autoilijoita tuntuu kaikkia vuodesta toiseen askarruttavan. Kaikki ihmiset ihmettelee, että miksei nopeutta pysty pitää tasaisena. Siis kaikki ihmiset kenen kanssa on autoilusta jutellut, on ihmetellyt samaa. Keitä ne lukuisat ihmiset sitten ovat, joiden perässä joutuu aina autoillessa hidastella ja kiihdytellä vuorotellen, jos kerta kaikki ihmiset ihmettelevät, että kuka ajaa niin?

Oletan, että tällaiset sanoo myös, etteivät koskaan puhu puhelimeen ajaessaan tai räpellä kännykkää muista syistä. Tuo kun kummasti voi hidastaa ajeluakin hetkeksi. Tunnustaisi mokansa edes itselleen, niin osaisi ajatella ehkä hieman toisin.

 

[valkeaori]

Istuin keittiössä aamiaisella, kun ulkoa kuului auton torvensoittoa. Mielenkiinnosta vilkaisin heti ikkunaan ja kadulla liikenneympyrässä matelee kävelyvauhtiakin hiljempaa letka, jota johtaa Nissan Micra ikkunat aivan umpijäässä. Micra matelee eteenpäin auringonpaistetta kohti kuljettajan nähdessä tuskin yhtään mitään. Oikean puolen eturengas käy jalkakäytävänkin puolella kuljettajan haparoidessa ja yrittäessä pysyä tiellä. Liikenneympyrän jälkeen näytti sentään tarkoituksella kääntyvän hetkeksi jalkakäytävälle odottelemaan ikkunoiden sulamista.

Olipahan taas suoritus. Jos joskus on torven soitto paikoillaan, niin tuossa hetkessä oli.

 

[benicio]

Keitä ne lukuisat ihmiset sitten ovat, joiden perässä joutuu aina autoillessa hidastella ja kiihdytellä vuorotellen, jos kerta kaikki ihmiset ihmettelevät, että kuka ajaa niin?

En tiedä, mutta varmaankin samat hidastelijat heittävät roskansa tienvarteen. Koska kukaan ei myönnä heittävänsä mutta silti pientareet on täynnä roskia.

 

[axe]

Sen mitä mää oon autoliikenteen sujuvuudesta oppinut liikenteessä ajamalla on se, että on oikeastaan vain kaksi asiaa millä on mitään merkitystä: ennalta-arvattavuus (ts. yleensä ajoissa käytetty vilkku) ja autojen välinen etäisyys. Valoista liikkeelle lähdettäessä nopeasti toimien pienet välit, vauhdissa ollessa vauhtiin sopivan pitkät välit, ettei joka hetki tarvi nykiä sitä jarrua vaan pelkkä hetkellinen kaasun höllennys riittää ja että esim. liittymistä tulevat löytää ketterämmin välin mihin puikata mukaan.

Tuohon viimeiseen kohtaan liittyy se bubbling under: joustavuus. Ei aina tarvi olla niin niiden omien oikeuksiensa perään, vaan sieltä kolmion takaa tulevankin voi kaikkien sujuvuuden vuoksi joskus päästää siihen eteensäkin eikä silti menetä itse yhtään mitään.

Autoliikenteen hämmentävin asia on kyllä ne kuskit, jotka kilometritolkulla ajavat toisen perässä puskurissa kiinni. Siinä on kyllä joku sellainen mielenhäiriö johon haluaisi joskus päästä jotenkin kiinni, että mikä on homman nimi ja miksi tekee ajamisesta itselleen niin vaikeaa.

 

[haunted shores]

@palle Keitä ne lukuisat ihmiset sitten ovat, joiden perässä joutuu aina autoillessa hidastella ja kiihdytellä vuorotellen, jos kerta kaikki ihmiset ihmettelevät, että kuka ajaa niin?

Ainakin yhden ihmisryhmän voin nostaa esiin. Yli 60-vuotiaat miehet ja naiset ovat tässä todella tehokkaasti yliedustettuna. Siellä missä näin talviaikaan valot avustamassa (liittymien läheisyys jne) ajellaan 85km/h ja kun valot loppuvat, pitkät menevät päälle jos menevät, mutta nopeus tippuu tehtaan takuulla lukemiin 65km/h.

Edes sillä ei ole mitään merkitystä, ovatko olosuhteet kuinka hyvät. "ihan vaan varuiks, kato".

 

[adolf]

Siinä on kyllä joku sellainen mielenhäiriö johon haluaisi joskus päästä jotenkin kiinni, että mikä on homman nimi ja miksi tekee ajamisesta itselleen niin vaikeaa.

Etenkin kovilla kurakeleillä tai vesisateella tätä on vaikeaa ymmärtää. Se on jonkun mielestä mukavaa ajaa siinä jatkuvassa paskasateessa, mitä se edellä ajava auto heittää? Kaikkein hämmentävimpiä ovat nämä rekan perässä roikkuvat henkilöautot, kun sieltä isosta massasta sitä paskaa lentää tietysti vielä monin verroin enemmän. Ihmeellinen ilmiö tuo on, että edes moottoritiellä ei uskalleta mennä ohitse, vaan jurnutetaan siinä takana mieluummin.

Minua itseäni vituttaa nämä perässä roikkujat niin suunnattomasti, että olen alkanut tekemään sitä, että päästän nuo tavalla tai toisella ohitse. Ne kaikkein uunoimmat kuskit ei tajua tulla edes silloin sieltä ohi, kun laskee omaa nopeuttaan reippaasti rajoitusten alle, vaan pitää ajaa jonnekin bussipysäkille tai jotenkin muuten tien sivuun. Siinä voi olla kilometrinkin verran täysin kuivaa ja tyhjää kesän lämmittämää valtatietä edessä ja oikein tarjoaa sitä, että mene nyt ohi, mutta kun ei niin ei. Ensin ajetaan pitkä välimatka kiinni, mutta sen jälkeen jäädään siihen puskuriin roikkumaan.

Onhan se hölmöä itsellä ottaa tällä tavalla lämpöä, mutta kerran kun on jäniksen kanssa ajanut kolarin ja tajunnut sen, että siinä ei ole mitään tehtävissä, kun se elukka tulee siihen tielle sopivassa kohtaa jostain penkan takaa. Jäniksen päältä nyt periaatteessa voi vielä ajaa jarruttamatta, mutta isomman elukan kanssa on aivan välttämätöntä pystyä polkaisemaan jarrua niin kovaa, kuin lähtee. Siellä kun on joku spede takana 10 metrin päässä, niin siinä ei ehdi kumpikaan edes pieraisemaan ja on molemmat autot rusinoina. Tämä vielä entisestään korostuu näillä talvikeleillä. Ja on toki myös niitä kuskeja tullut tuolla vastaan, että ne ei pidä edes tuota väliä, vaan ovat kirjaimellisesti lähes puskurissa kiinni.

 

[Patarouva]

Kaverini isä sanoi aikoinaan, että nuo perässäroikkujat ovat ihmisiä, jotka eivät osaa mennä koskaan mihinkään yksin vaan niiden on aina seurattava jotain muuta ihmistä.

 

[Virveliä kainaloon]

Kerran vähän roikuin perässä Sodankylä-Ivalo välin. Lähdin peräkärryn kanssa päivällä etelästä ja ilmeisesti tuota kiulua ei ole vetoautoksi suunniteltu. Sen verran loppukesää, että yöllä tuli pimeää pohjoisessakin. Ei tosiaan siinä päiväseltään tullut mieleen, että saattaa vähän olla auto takapainoinen (vaikka hyvin kevyt kuorma oli kärryssä) ja pitkät ei paljon tiehen näyttänyt. Onneksi nykyään saa satasta iskeä kärryn kanssa. Oli meinaan sen verran reipas kuski, että tosissaan sai mennä pysyäkseen lähivalojen kantamassa. Loppumatka Ivalosta olikin sitten aika kiusallista köröttelyä jotain viittäkymppiä, kun ei nähnyt kaukaa kuin liikennemerkit.

 

[eriatarka]

Yksi päivä ajoin Leppävaarankatua Säteristä päin, kolmekymppiä rajoituksen mukaan, auto roikkunut perseessä jo hyvän matkaa. Vähän ennen Selloa muuttuu 2-kaistaiseksi, niin auto painelee kiihdyttäen ohi - ja hiljentää heti kääntyäkseen Sellon kulmalla risteyksessä vasemmalle (itse jatkoin suoraan ja sain auton risteyksessä taas kiinni). Ei voi kuin ihmetellä, mikä on päässä vialla, varsinkin kun tuolla on kohtalaisen liukas ajokeli.

 

[Glove]

Tänään kun ajelin Oulua kohti perääni liimautui rekka. No, ei se nyt sillain haitannut, mutta olisihan tuo varmaan tullut takaluukusta sisään, jos olisi pitänyt jostain syystä jarruttaa voimakkaasti. Harmi kun ei keulassa lukenut firman nimeä niin olisi voinut antaa palautetta. Onnibussillahan minä jo palautetta annoinkin ja taisin tännekin kirjoittaa siitä.

 

[Numero66]

Ainakin yhden ihmisryhmän voin nostaa esiin. Yli 60-vuotiaat miehet ja naiset ovat tässä todella tehokkaasti yliedustettuna. Siellä missä näin talviaikaan valot avustamassa (liittymien läheisyys jne) ajellaan 85km/h ja kun valot loppuvat, pitkät menevät päälle jos menevät, mutta nopeus tippuu tehtaan takuulla lukemiin 65km/h.

Edes sillä ei ole mitään merkitystä, ovatko olosuhteet kuinka hyvät. "ihan vaan varuiks, kato".

Tähän sanon vaan sanan ikänäkö.
Mullakin istuu pelkääjän paikalla välillä sellanen kolmissakymmenissä oleva rouva, joka usein sanoo ettei erota pimeässä etäisyyksiä. Joskus se on kuskinakin ja sit pimeän tullen ajellaan hiljempaa kuin normaalisti.

Noi perseessä kiinni olijat on kyllä tosiaan ihmeellinen rotu. Siinä ei kyllä ajatella sen enempää omaa kuin muidenkaan terveyttä. Eipä tartte ku joku elukka ponkasta metästä ja siinä on rusinana ainakin pari autoa äkkijarrutuksen takia.

Toi nopeuden jojoilu maanteillä on tosiaan ihan saatanan rasittavaa, mutta tosiaan eipä sitä vakionopeudensäädintä likikään joka autosta löydy. Siihen kun lisätään se vittumainen seikka, että ne lyijykengät löytyy aina siinä ohituskaistan kohilla, niin johan veri kiehuu.

Ja ne vitun automaattipitkät.. ite oon kerran koeajanu jotain perkeleen chrysleriä tms, jossa tuo saatanan keksintö oli. En tiedä millä logiikalla ne toimi, mutta ne oli kyllä aina liian aikaisin tai aivan liian myöhään pois päältä, jos nyt edes menivät pois päältä vastaantulevan auton takia...

 

[Huppu]

Mutta se jos jokin vituttaa ovat nämä 65-95 haitarilla saahavat kuskit. Miksi näin tapahtuu? Onko niin heikko keskittymiskyky?

Oma havainto on että noin 90 % tapauksista puhuu puhelimeen tai muuten sählää luurin kanssa. Loput sitten tekee jotain muuta kuten syö, on vanhoja ihmisiä tai nuoria juuri kortin saaneen näköisiä joilla ei vaan vielä ole ihan hallussa kaikki.

 

[Kauko Viisas]

Sen mitä mää oon autoliikenteen sujuvuudesta oppinut liikenteessä ajamalla on se, että on oikeastaan vain kaksi asiaa millä on mitään merkitystä: ennalta-arvattavuus

Koko tieliikennesäännöstö perustuu ennalta-arvattavuuteen. On olemassa säännöt joita kukin noudattaa ja siten kukin myös ymmärtää mitä on odotettavissa.

Mutta kun kaikki ei niitä noudata, koska... kuka mihinkin syyhyn vetoaa. Tämä aiheuttaa ennalta-arvaamattomuutta ja siten epävarmuutta muissa tiellä liikkujissa.

Tutkimusten mukaan suurin osa kuljettajista on omasta mielestään taidoiltaan vähintään keskiverto- ellei keskivertoa parempia kuljettajia. Eli kyse on ilmeisestä vääristymästä. Omien kykyjen yliarvioiminen aiheuttaa ylimielisyyttä, myös liikenteessä.

Ylimielisyys liikenteessä aiheuttaa mm.

• välinpitämättömyyttä yleensäkin säännöistä, joiden tarkoitus on sujuvoittaa liikennettä (ennakoitavuus)
• ylinopeuksia, koska "minä osaan hallita ajoneuvoni", "minulla on kiire", "minusta nopeusrajoitukset ovat typeriä", "ylinopeusvalvonta on perseestä koska viittaus edellisiin"
• aggressioita nopeusrajoituksia noudattavia, "matelijoita" kohtaan ja matelijat ovat aina "vanhuksia", mm. perässäroikkuminen
• vilkun käyttämättömyyttä - mitä se muille kuuluu mihin olen menossa (ennakoitavuus)
• näin talvella hämmentävät nämä pyörillä liikkuvat iglut: ei siis ole tarkoituskaan nähdä taakse (ennakoitavuus) tai joskus edes eteen

Toinen puoli liikenteessä ovat ne, joiden ajokyky on huono tai muutoin huomattavasti heikentynyt. Useimmiten he ovat vanhuksia, mutta joukossa on myös kaikenikäisiä, yleensä kai vähän ajavia autoilijoita. He aiheuttavat mielestäni

• ennakoimatonta ajotapakäytöstä (hidas nopeus, vilkun käyttämättömyys)
• aggressioita muissa tielläliikkujissa

No sitten erityinen seikka, kännykän käyttäjät liikenteessä. Toki monet ovat multitaskaajia, jotka usein ovat muutoinkin parempia lähes kaikessa. Jostain syystä, kun näet auton vauhdin vaihtelevan, kaistojen pitäminen on haastavaa ja vilkut eivät merkitse mitään, ensimmäisenä tulee mieleen kännykänräplääjä - ennen nuo olivat merkkejä rattijuoposta. Syy voi vaihdella, mutta lopputulema on sama - melkoinen riski kanssaliikkujille.

 

[Tmoki]

Nopeuden vaihteluun liittyen: Monessa uudemmassa autossa on se typerä juttu, että mukautuvaa vakionopeudensäädintä ei voi käyttää ollenkaan, siis ei edes "normaaliin" tapaan, jos tutkissa on loskaa tms. Ei siis kannata ihmetellä, jos erityisesti talvella näkee nykyaikaisempiakin autoja ajamassa epätasaista vauhtia.

 

[Kiekkokatsoja]

Tänään autoilessa, niin seurailin liikennekäyttäytymistä ympärilläni. Pääasiassahan tuo meni hyvin, ja rauhallisesti. Kenelläkään ehkei ollut kiire viinakauppaan tai jonnekin? Poikkeavuudet havaitsee ja tässäpä pari juttua.
Yksi autoilija ajoi takanani turhan lähellä. Pyrin hidastamaan aikaisessa vaiheessa, ja rauhallisesti, jotta tyyppi ei ajaisi perseeseen pahkin. No hän olikin tällainen luuriin höpisijä. Tälläkertaa luuri oikeassa kädessä, ja vaihtaminen vasurilla. Näytti pöljältä, ja etäisyydet ja ajolinja kaistalla vaihteli. Onneksi tiemme erosivat, vaikka sitä kestikin poikkeuksellisen kauan.
Toinen tyyppi oli liikkeellä karvalakkimalli ladallaan. No neliölamput, joten ei ihan wanhempaa mallia. Hänellä oli lautakuorma kattotelineissä. No joo, merkitsemättä oli, mutta lähinnä oli mielenkiintoista nähdä, että pysyykö laudat katolla. Nimittäin sladissahan sitä takavetoista larssea piti ajaa, aina kun mahdollista. Tarina ei kerro, että pääsikö kotiinsa ilman vahinkoa, sillä lopulta ajoreittimme olivat erit.

 

[DAF]

Nopeuden vaihteluun liittyen: Monessa uudemmassa autossa on se typerä juttu, että mukautuvaa vakionopeudensäädintä ei voi käyttää ollenkaan, siis ei edes "normaaliin" tapaan, jos tutkissa on loskaa tms. Ei siis kannata ihmetellä, jos erityisesti talvella näkee nykyaikaisempiakin autoja ajamassa epätasaista vauhtia.

VAG:lla on näin. Onko muillakin? Olen kuvitellut lähinnä konsernin "ominaisuudeksi".

 

[kyykäärme]

VAG:lla on näin. Onko muillakin? Olen kuvitellut lähinnä konsernin "ominaisuudeksi".

Ainakin 508 Peugeot meni lumituiskussa sekaisin ja vakkari lakkasi kokonaan toimimasta. Tuo vaan reagoi kaikkeen lumeen väärässä paikassa niin, että lyö vikakoodit päälle ja navigaattorin ruutuun opastuksen lähimpään Peugeot-huoltoon.

 

[Kauko Viisas]

Joskus kauan aikaa sitten (1980-luvun lopulla) tehtiin tutkimus, jossa todettiin, että autoilijat "ulosmittaavat" tekniikan tuomat parannukset autojen turvallisuudessa. Eli mitä parempia (turvallisempia) autot ovat sitä suurempia riskejä kuskit ovat valmiit ottamaan.

Tämä näkynee nykyisessäkin kehityksessä: mitä parempia autot ovat sitä huolettomammin suhtaudumme liikenneturvallisuuteen - eritoten muiden turvallisuuteen.

Tällaiset tekniset härpäkkeet ovat hyödyllisiä ja mukavuutta luovia, mutta samalla täytyy hyväksyä se, että ne ovat "vikaantuvia tekniikoita", jotka voivat todellakin luoda väärää turvallisuudentunnetta.

Minua huolestuttaa tämä vastuunsiirto kuskeilta tekniikan kontolle samaan aikaan kun kehitellään kuskittomia ajoneuvoja.

Kuka teistä lukijoista/kirjoittajista on käynyt kokeilemassa jäärataa/liukkan kelin testirataa tms. erilaisilla ajoneuvoilla ?

 

[finnjewel]

Minua huolestuttaa tämä vastuunsiirto kuskeilta tekniikan kontolle samaan aikaan kun kehitellään kuskittomia ajoneuvoja.

Kuka teistä lukijoista/kirjoittajista on käynyt kokeilemassa jäärataa/liukkan kelin testirataa tms. erilaisilla ajoneuvoilla ?

Kun lukkiutumattomat jarrut yleistyivät silloin 80-luvun lopulla, niin tutkimusten mukaan niistä saatu oletettu hyöty todellakin ulosmitattiin nopeasti. Samoin on luultavasti käynyt mm. nelivedon ja tasanopeussäätimien kanssa.
Jäärataa tuli nuorena useinkin kokeiltua omalla autolla. Liukasta oli, ja harhaluulot omasta ja nastarenkaiden suorituskyvystä karisivat nopeasti. Paras jääratakokemus oli sinä vuonna, kun järvet jäätyivät ilman lumipeitettä, eikä ulosajosta ollut seurauksena suistuminen jäiseen penkkaan. Täytyy myöntää, että ensimmäiset ajovuodet takavetoisilla autoilla menivät sladissa niin hiekalla kuin lumellakin. Perstuntuma oli sen ajan autoilla vahva. Nämä uudet menevät kuin pumpulissa.

 

[DAF]

Ainakin 508 Peugeot meni lumituiskussa sekaisin ja vakkari lakkasi kokonaan toimimasta. Tuo vaan reagoi kaikkeen lumeen väärässä paikassa niin, että lyö vikakoodit päälle ja navigaattorin ruutuun opastuksen lähimpään Peugeot-huoltoon.

Okei, Japani-Korea-akselilla kun tuppaavat toimimaan tavallisena vakkarina, mikäli mukautuvan sensorit menevät tukkoon. Ei tosiaan siis ole niin, että kaikissa autoissa putoaisi kokonaan pois, mutta VAG:lla tiedän niin olevan.

 

[DAF]

Joskus kauan aikaa sitten (1980-luvun lopulla) tehtiin tutkimus, jossa todettiin, että autoilijat "ulosmittaavat" tekniikan tuomat parannukset autojen turvallisuudessa. Eli mitä parempia (turvallisempia) autot ovat sitä suurempia riskejä kuskit ovat valmiit ottamaan.

Varmaan toki on näin, mutta korrelaatio esimerkiksi liikennekuolemien vähenemiseen autojen ja turvallisuuden paranemisen myötä on aika vahva. Eli eivät ne vetomiehet tai rattimiehet aikanaan koko kuvassa turvallisempia olleet vaan päinvastoin.

 

[finnjewel]

Varmaan toki on näin, mutta korrelaatio esimerkiksi liikennekuolemien vähenemiseen autojen ja turvallisuuden paranemisen myötä on aika vahva. Eli eivät ne vetomiehet tai rattimiehet aikanaan koko kuvassa turvallisempia olleet vaan päinvastoin.

Henkilövahingot on autojen turvaominaisuuksien takia saatu onneksi hyvin vähenemään. Autojen saamien kolhujen ja peltivahinkojen määrä ei liene pudonnut yhtä tehokkaasti. Vakuutusyhtiöiden korvausperiaatteet ovat nekin oletettavasti muuttuneet viime vuosikymmenten aikana.