Onhan se tuossa suojatiehommassa varmasti niin, että vikaa on molemmissa osapuolissa. Omien kokemusten perusteella voin helposti allekirjoittaa sen, että Suomessa autoilijat kunnioittavat suojateitä ja jalankulkijoita yleensäkin todella huonosti ja että jalankulkija saa suojatiellä ollessaan tai sille pyrkiessään olla erityisen tarkkana. Samalla voin sitten allekirjoittaa sen, että Suomesta tuntuu löytyvän runsain mitoin niitä jalankulkijoita jotka pitävät itseään kuolemattomana, koska "tässä on suojatie". Sille suojatielle saa hypätä sokkona, ei tarvitse katsella ympärilleen, eikä varsinkaan käyttää minkäänlaista pelisilmää. Ei, koska "minulla on oikeus" ja sen oikeuden soveltaminen tai siitä hetkellisesti luopuminen koetaan nöyryyttävänä arvovaltatappiona. Kun typerä autoilija ja typerä jalankulkija kohtaavat, niin jälki on helposti rumaa.
Vastapainoksi on onneksi huomaavaisia autoilijoita ja pelisilmä tarkkana olevia jalankulkijoita. Huomaavainen autoilija ennakoi ja hidastaa ajoissa jos näyttää siltä, että suojatielle on tulossa joku. Pelisilmällä varustettu jalankulkija taas ennakoi näyttämällä lähestyvälle autolle jo kaukaa, että "anna mennä vaan, minä odotan" ja luopuu näin "etuajo-oikeudestaan" tai jos lähtee ylittämään suojatietä, niin tekee sen mahdollisimman ripeästi, jotta autoilijalle koituu jalankulkijan huomioimisesta mahdollisimman vähän "vaivaa". Kun sekä autoilijalle, että jalankulkijalle jää kohtaamisesta hyvä mieli, niin seuraavan vastaavan kohtaamisen onnistuminen on jo lähtökohtaisesti paremmalla pohjalla, kun oletusfiilis ei ole "vittu noi kävelijät on perseestä, vittu en varmasti jarruta, kyllä mä tosta ehdin" tai "vitun autoilija, luulee olevansa joku kuningas, näytänpä kusipäälle maleksimalla mahdollisimman hitaasti ja näytän oikein loukkaantuneelta".
Ei tää niin vaikeeta ole, mielikuvitusmaassa siis. Ajatusmallini on varmaankin turhan naiivi, kun kuvittelen järjenkäytöllä ja muiden liikkujien huomioimisella olevan itseään ruokkiva vaikutus. Ensimmäinen askel kohti yhteispeliä olisi luopua ajatuksista, joiden mukaan autoilija/jalankulkija on kuningas, tai että vastapuoli on lähtökohtaisesti toista osapuolta kunnioittamaton kusipää. Mitäpä jos molemmat ottaisitte järjen käteen ja tulisitte kumpikin vähän vastaan. Jalankulkija voisi odottaa taukoa autoletkassa ja muutenkin katsella sopivan välin, että varmasti ehtii turvallisesti tien yli. Autoilija voisi kiinnittää jalankulkijoihin ja ehkä muuhunkin ympäristöönsä enemmän huomiota ja hidastaa ajoissa, kun näkee jalankulkijan aikovan ylittää tien tai jos suojatiellä on jo tien toiselta puolelta lähtenyt kulkija, niin autoilija pysähtyy, eikä yritä ehtiä ennen jalankulkijaa suojatiestä yli. Jalankulkija ei palloile suojatien edessä sen näköisenä, että voi koska tahansa lähteä ylittämään tietä, vaan jättää "vaaravyöhykkeeseen" metrin-pari hajurakoa. Autoilija jarruttaa ajoissa ja reilusti, eikä valuttele kohti suojatietä ylittävää sillä vauhdilla, että jalankulkija joutuu miettimään, että "mahtaako se nyt pysähtyä vai ei".