Niin, siis tuskin missään autossa lyhyet valot näyttävät niin pitkälle, että niillä voisi hyvänäköinenkään ajaa turvallisesti tai edes lain mukaan satasta. Joten, jos ajaa pitkillä valoilla satasta, niin kyllähän vauhdin hidastaminen on oikea toimenpide lyhyille vaihtaessa.
Tarkoittaako pimeällä ajaminen automaattisesti sitä, että nopeutta pitää laskea autojen kohdatessa, ja näin ollen vauhdin pumppaaminen olisi suositeltavaa? Lyhyille kuuluu vaihtaa vasta silloin, kun pitkien valojen keilat ovat kohdanneet toisensa. Tällöin pimeä alue jää autojen välillä minimiin. Lyhyille tulee helposti vaihdettua liian ajoissa esim. pitkillä suorilla, joilla vastaantuleva auto näyttää olevan pitkien valojen ansiosta lähempänä kuin onkaan.
Tottakai saa hidastaa, jos epäilee, ettei näe tarpeeksi kauas eteenpäin tai on epävarma siitä, mihin tie mutkan jälkeen jatkuu. Minusta tuntuu, että vauhdin pumppaaminen johtuu vaan useammin siitä, että kaasua painetaan fiiliksellä, ajatuksissaan välillä enemmän, välillä vähemmän, vaikka rajoitus ja tien kunto pysyvät vakiona. Tähän tarkoitukseen on olemassa vakionopeudensäädin, jolloin pääpaino keskittymisessä kohdistuu ohjaamiseen, ei kaasupolkimen asentoon tai nopeusmittarin lukemaan. Ei tule näitä "oho, ajanpas kovaa/hiljaa" -reaktioita.
Ehkä aiheesta ei kannattaisi enää jankata. Kannatankin siis vakionopeuksisten automaattisesti valvottujen autoletkojen käyttöönottoa sillä edellytyksellä, että letka ajaa just sitä mun vauhtia ;)