Still HCH; Where have all the Gongers gone?

[HardCore Hooligan]

Maltillista pumpulia, eli perustason kolmen lähdön iltoja, brawl aina lauantaihin tai paikallisiin. Niin 90-lukua ja kuulostaa kotoisan tutulta. Pysytään penkeillä, otetaan alkulämmöt taisteluitta, hylätään LaForgen shakinomaiset päällekarkaukset ja annetaan Branchin jahdata mielipuolisesti keihäänsä heiluttelijoita.

McLaren, Coupal ja Beaton, nuo legendaariset mestaajat. Ne tekivät suuren, henkilökohtaisen ratkaisun ja antoivat keihäidensä laulaa kauneita sinfoniaa. Ne seivästivät, keihästivät sekä silpoivat kuin myyttiset pedot, rautaliigojen jahtisoturit tai kuin häijy kaljupää isossa liigassa.

Branch voi pahoin ja oikeasti siinä vain jahdattiin hahmoja ulos O:sta, se oli harkittua alkusoittoa. Lähdit pesuvesien mukana, mutta hankit sen ikuisen rakkauden ja Cashmanin ojentaessa pytyn..."Beaver" on läsnä, se kuuluu K-townin galleriaan.

 

[Hockey 24/7]

Oi aikoja oi tapoja.
OHLn tämän hetkin kovin iskijä Paxton Leroux on treidattu pois Londonista. Ja uusi osoite on Kitchenerissä pelaava Rangers. Toiseen suuntaan liikkui ainoastaan 5th round pick vuoden 2015 draftissa.

Surullista että pugilistin erikoisosaamista ei enempää arvosteta, tosin nämä monta kertaa esille tuodut rajoitukset tappeluiden määrässä luovat synkän varjon erikoismiesten päälle.

Toivotaan että Rangersista Leroux saa hyvän kodin itselleen ja samalla hän voi sementöidä statuksensa liigan kovimpana jätkänä.

 

[HardCore Hooligan]

Boulerice sekä Barnes, vähän armeliaammin ja erityisesti Barnes, nerokas. Hihat ylhäällä, kypärä takaraivolla ja tuollainen puhuttelevan tyylikäs läsnäolo, ylimielinen sekä koppava.

Buolerice ja ei myöskään mikään harmaa pahvikuva. Täynnä virtaa, polki silmisttömästi ja kolaili kuin eläin. Kupoliin, numeroihin ja aina, joka paikasta. Kädet sekä mailat ylhäällä, boksia pelkäämättä ja sen otti sitä liukuhihnalta, tilastollista uskottavuutta.

Nykyään se ei vetäisi matsiakaan päätyyn ja yksi ajo, kolaisi jonkun kyynerpäällä puolen kentän vauhdilla ja ottaisi aikaisen suihkun. Ei joutuisi edes ottelemaan, ottaisi vain sen suihkun ja siivouskomerosta 20 iltaa palkintona.

Barnes taas joutuisi käärimään niitä hihojaan alas sekä vetämään pleksin leukaan kuin nöyrä euro, sitä ennen ei kiekko putoaisi. Ajankuvan rumuus, käsittämätöntä. Tuo Branchin lanseeraama bullying järjettömyys, sehän on koko homman ydin ja Barnes ottaisi tuon viiden matsin paketin illassa kuin illassa.



Se on puheenvuoro, kun keihäs heilahtaa ja silloin on syytä kuunnella. Tinkimätön ja hulluuden säväyttämä puheenvuoro, silloin jaetaan kuolemattomuuksia. Samoin ringit ja ensin lasketaan uhrit, sitten suoritetaan arviointi ja langetetaan kenties kuolemattomuus.

Alex Morgan sekä Grant Syrette ja painuneet syvälle unohduksen alhoon, ei tietoakaan kuolemattomuudesta tai hurmoksellisista ylistyslauluista. Morgan GOJHL:ssä ja Syrette NOJHL:ssä, joten onko vielä elämiä, jaetaan lähtökortit uudelleen vai tarttuuko pettynyt käsi pulloon?

Ei, tästä emme syytä Branchia tai lähdönvastaista aikaa, niillä oli saumansa ja kintaiden pudotessa pitää tapahtua, silloin tulee päteä ja varastaa se näyttämö. Keskikaistan yksioikoinen ahdistus, sinne ei saa hautautua tai edessä on kuolema, kuolema unohdettuna ja mahdollisuutensa hukanneena.


Morgan, Syrette ja käyvätkö onnen lahjat sittenkin tasan? Nouseeko lähtöaurinko, kutsuuko Knights vai onko se onnekas joku muu?
Lerouxin mentävä aukko ottelevassa ja onhan roolissa operoiva OA toki taakka, onneksi Rangersin hartiat olivat vahvat ja rohkeutta tähän kulttuuritekoon löytyi...

 

[HardCore Hooligan]

Morgan sekä Syrette ikänsä puolesta vielä raapaisten relevantteja saamaan uuden mahdollisuuden ylhäällä, vielä sen yhden...Go big or Go home!

Tietysti tähän voisi kaivaa myös Rio Anzolinin, jolla myös lähtötarinassaan muutama ilta O:ssa ja kulttimaine hyppysissä.

Sytyttäisi HCH:n välittömästi ja mikä piikki tuo olisi Knightsilta, Anzolin kotoisin Windsorista ja vetää nyt GOJHL:ssä.

Toki saattaa olla Anzolinien juna mennyt ja sen vei 10 lähdön giljotiini, sekä bullying ja staged mielettömyydet.

Kaivauduttaessa vielä syvemmälle ja heittäydyttäessä epätoivoiseksi, löytyy GOJHL:stä Jason Lacroix ja heitti kerran kaikki likoon O:n preseasoniin.

Valitettavasti se on OA ja se ei kyllä nuijisi ketään, mutta ottaisi lähdöt pois ja sitoutuisi rooliin, vaikka rooli olisi pääsääntöisesti katsomossa.

Sitten Justin Thomas, tämä dangerous kid ja se jäähdyttelee Maritime Jr.A:ssa. Sillä oli kerran nimessään se hype ja silloin olisi pitänyt paukuttaa, sekoilla ja heittää homma värikkääksi...ai niin, se hysteerinen bullying ja siistitty, sivistynyt kehistysliiga.

Thomas on Londonista ja 1993-syntyneenä ehkä turhan nuori muistaakseen "Polerin", mutta ehkä se tapaa sen vielä muurien suojaamalla ulkopihalla ja harmi todella, että Thomasilta se vaaramomentti jäi O:ssa uupumaan.

 

[HardCore Hooligan]

Haalittu uskottavuuus, elintärkeät uskottavuusminuuttit. Ennen se oli kaikki kaikessa, hahmojen määrittelyn alkulähde ja yli 300 portit avaava taikasana.

Jotkut tarkkoina pisteitään, miinuksistaan ja jotkut bokseistaan, nuo iltojojen keskeiset ja näytelmien päärooleissa viihtyvät.

Samoin lähdöistä ja tuomari heittää double minorin, mitä vittua? Se koira ryövää lähdön ja vie aktiivisuusmerkinnän pois, lähtövalmiudesta kertovan.

Muistakaamme toki, että O:ssa Game misconductit putoavat pois bokseista ja siellä voisi helposti lyödä sen satkun lisää monen 80-luvun jätkän uskottavuuksiin.

Nykyään tältä on viety pohja ja siellä vedetään alle 100 minuutin uskottavuuksilla. Pelätään boksia ja aikanaan sitä janottiin, sitä rakastettiin.

Se kertoi muille mikä olet, se kuulutti sen maailmalle ja samoin vastustajan kokoonpanoa tsiigaillessa, boksit sieltä kertoi kuka on kukin.

 

[HardCore Hooligan]

HCH höpisee keihäistä, erikoisosaamisesta ja missä kuningas, "Dr Hook"? Go for it, Wensink, Secord tai Jonathan, mutta jättäkää se kääpiö rauhaan ja sen kanssa neuvotteleminen on hengenvaarallista.

Näin "Grapes" tulokkaille Bruinsin training campilla ja ainoa pelaaja, jonka peluuttamista se tuohon aikaan tietyissä olosuhteissa pelkäsi ja "Schmautzie, he´s just a rookie". Tulokas tai ei, se jätti iso lätäkön verta jäälle ja keihäs oli puhunut.

Kevät 1977 ja yksi matsi sarjasta Kingsin kanssa, myyttinen sekä vertatihkuva 70-luku Show´n historiassa. "Hammer", se nallekarhu gooni laidassa ja Schmautz liukuu siihen Bruinsilta, kaksi kypärätöntä jumalhahmoa. Se nostaa keihäänsä pystyy, heiluttelee lapaansa siinä Schultzin viiksekkään naaman edessä ja hahmot sekä hetki kuin lämäristä.

Schmautz nakutteli tuolloin 11 kaappia kevääseen ja enemmän kuin yksikään sammakko tai kypäräpää. Silti sillä oli aikaa leikkiä vanhan ystävänsä Schultzin kanssa ja samassa playoffs sarjassa Schultz otti yhden uransa parhaista lähdöistä, toe-to-toe klassikon Jonathanin kanssa.

Schultzie, ei huono ja silloin jo matkattiin laitaan...

 

[HardCore Hooligan]

"As vicious as that sounds ...Bobby Schmautz was a master at that." Näin linjasi Kevin Lowe ja McSorley oli juuri pyyhkäissyt keihäällään, yksi kappale "Dr Hookin" tunnustusten pitkässä listassa.


O:n perjantai ja mitä luvassa? Nouseeko rähinämyrsky ja ropisevatko lähdöt peltikattoon?

Fronts kohtaa Gensin ja sukellus 80-luvun lähtörikkaaseen nostalgiaan, Gens oli iso ja Canadians rupusakki.

Paskat noista ja siellä oteltiin, katsomossa kärkyttiin penkien tyhjentymistä ja venattiin näkeekö joku mustaa, vihantäytteistä ikimustaa.

Laforgelle toki ei muuta mielentilaa ollutkaan ja tanssiparit vähissä, riitelevätkö Ulett sekä Hutchinson jo kopissa kumpi saa luvan ottaa Smithin?

No, giljotiini helpottaa ja kaikkea ei voi ottaa. Armeliasta ja aikanaan ei voinut piiloutua minkään taa, aina piti lähteä.

Not tonight, se ei ollut junnukiekon mentaliteettia. Ei ollut kelvollisia tekosyitä, ei ollut lupa pihtaa ja sellaiset 5-10 matsin putket mustilla silmäkulmilla, kulttuuria aidoimmillaan.


Schmautzie, se oli maestro ja Nickylle tuo sama historiallinen, maila pystyyn ja lapa naaman eteen. Youngblood, se ei ollut ajankohtaista tai uskottavaa O:ssa...mutta Tim McCracken ja esikuvan mukaisesti.

 

[HardCore Hooligan]

Frontsin sekä Gensin illassa ei suorittamista, mutta pari mielenkiintoista paria lähtöuunista ulos.

Leroux pihalle ja Zach Bell takaisin maisemiin sekä OA ruutuun. Se on taustaltaan perusosaston perusjyrä ja kohdannut toki lähtöhistoriassaan vaikkapa Flemingtonin sekä Mathersin.

Se oli illassa tehdäkseen vaikutuksen, ottaakseen paikansa ja se halusi esitellä itsensä, kuin 17-vuotias.

Se sai herättettyä Genovesen huomion ja sai sen mitä illalta halusi sekä haki, mainospaikan, valokeilan sekä casting couchin.

Se otti yleisönsä lähdön jälkeen, otti kuten kotona tulee ottaa ja yritti hakeutua sydämiin, yritti kuin 17-vuotias.

Toisaalla matkaan Bilcke sekä Bauman ja mukaansatempaavan pysähdys, mutta terä lähemmäs Bilcken niskaa ja lähtömarttyyrejä kaikki tyyni.

Onko sillä elämiä ottaakseen tänään Bellin ja ei muuta kuin koputtelemaan pohkeille, Bell on tilannut kärpäset peräänsä ja yhden illan onnenokijat painukoon vittuun.

Tänään siis Southwesternin klassikko Spits vastaan Knights ja toivottovasti Bilckelta myös kunnon kuittia Knighsin penkillä. Ne treidasivat lerouxin ja taitaa Hunter olla Bilcken oma puck bunny, sehän antoi Bilckelle nähtävästi voiton.

 

[HardCore Hooligan]

Karsea kierros, kuin visiirinaama paukuttamassa kattilan kansia krapula-aamuna.

Hei, nyt jotain valoa ja Niagaran Cody Caron kiinni lähtöihin perjantaina sekä lauantaina.

Se pätee kartan sankarina ja pitäisikö tässä nyt syventyä siihen visiirikatalogiin, yrittää kaivaa ne vapinat ja tärinät siitä?

Hiljaa seurakunnassa ja lähtöpastori paasaa tuskissaan, O:n sunnuntai ja pelastusta lähdönjanoisille.

Spits vastaan Whalers ja se luotiin niille leikkikaveriksi, jätkämäisiin sotaleikkeihin ja me manaamme iltaa väkivaltaiseksi, tökimme neuloja itseemme.

 

[HardCore Hooligan]

Fronts kohtaa tänään Missyn ja näistä tulee mieleen aina se "Grapesin" seikkailu O:ssa, ne uran noloimmat vaiheet.

Oliko se edes niin noloa? Pari turhaa euroa riesena ja vielä jostain parakeista, se jo itsessään riittää herättämään inhat myötähäpeän tunteet.

Eikä siinä jengin ilmeessä 2001-2002 ollut sellaista rähinää ja ryminää kuin olisi toivonut, niissä villeimmissä unelmissa ja heittopussihan se oli, olisivat edes häiriköineet itsestään suuren.

Se silmänkääntötemppu toimii aina ja Fronts kauppasi juuri sisään 1995-syntyneen Mack Lemmonin, onko siis peitetarinan luonti alkanut?

Kaaos päälle, illat villeiksi ja ei kukaan huomaa mitä taululla seisoo, se ei kiinnosta ketään.

Ei nyt juhlaparaatia Lemmonin kunniaksi ja potentiaalihan siinä on, siitä saattaa olla jopa ansaitsemaan leimat.

Missyn Clark ja sillä on vaihtoehtoja...Ulett, Hutchinson sekä Lemmon.

Fronts ja kolme jätkää sinne punaviivalle pullistelemaan. Kyselemään Clarkilta, are you Game?

Olemme ytimessä ja Mavety oli kabinetistaan lähettänyt kirjekyyhkyn Gilmourille, hoida poika Lemmon sisään.

Sen kabinetin seinällä on Toe Blaken, Dit Clapperin sekä Eddie Shoren kuvat. Mavety elää siellä vain pickle chipseilla sekä Old Viennalla ja sanoimmehan olevamme ytimessä.

 

[HardCore Hooligan]

Näinkö luodaan peitetarinaa, peitetään jäljet väkivaltaisuuksilla ja Ulett sekä Hutchinson ulkona.

Samoin Clark ja ilta nukkui pommiin, kuin havainnoisi maailmaa ikkunan takaa.

Ihme jongloorausta tai strapetsitaiteilua, visiirit naamalla ja siinähän sitä huvitusta kerrakseen.

Otetaan toinen kierros ja eihän täällä ole kuin mehua, sitten innostunutta pantomiimitaidetta ja kenellä on modernein visiiri kisailua.

Kohta on muuten hautajaisetkin ja Bilcken kohdalla terä putosi taas pykälän, se pää kierähtää pölkyltä ja Branch pukeutuu roskiksesta revittyyn Jofaan, visiirillä.

 

[HardCore Hooligan]

Bilcke vastaan Sills ja tuo oli perin juuri mukaansatempaava tiltti, lähtö otettiin tyylikkäästi pois roikkumasta.

Sills ja hahmossa asuu ponteliaali, se hylkii euroa ja karttaa visiiriä.

Elementit kohdallaan ja piirrustukset kunnossa, se on otellut ensimmäisen kerran Bantam ikäisenä ja jo Midget kehissä ymmärtänyt tiensä.

Hissi on vienyt sitä ylöspäin aina O:n askeihin ja se on viimeisellä portaalla ennen ammattilaiskehiä, sitten nämä järjettömyydet ja giljotiinit jätkien ylle.

Tämä yököttävä aika ja ihottumaa ihottuman perään, Brad May otti aikanaan 54 lähtöä 17-vuotiaana O:ssa ja veti yli 1000 iltaa Show´ssa.

Bilcke otti mainosvuotenaan 37 lähtöä ja sai aikaan tämä kahleiden kilinän sekä julkiset mestaukset, siinä sitä jofapäiden sivistystä.

Se on vaarallinen ympäristölleen ja paskat, May oli. Se veti Ph.H kiekkoa, veti LaForgen jengissä ja totteli jokaista käskyä sokeasti.

Se pysyi temmossa mukana ja veti jokaisen ajon loppuun, kuten ikuinen ohjeistus oli. Numeroihin, kupoliin ja puskista, jokainen ajo loppuun ja jarruttelematta.

17-vuotiaat Bilcke sekä May häkkiin ja kumpi tödennäköisemmin vetää sinulta valot sammuksiin?

Bilcke ja onneksi pukeudumme valmiiksi mustaan, mutta mikä on sen kohtalo pää pudotessa pölkyltä?

Q ja aistitteko sarkasmin, ennen sinne eksyttiin ellei Ontariosta löytynyt pelipaikkaa ja sillä tiellä on vaikkapa Jack Nevins.

Bilcken vanha tilttifrendi O:sta ja Q on lähtövapaa liiga, onneksi myös Dub ja ennen maaseudulle paskanhajuun kuin sammakoiden vaikutuspiiriin.

 

[HardCore Hooligan]

"The Menace" ja 120 iltaa O:ssa sekä 94 lähtöä, timantin kovat statsit.

1992-1993, 50 ruusua, marjaa, hedelmää sekä polvistumista lähtöjumalien edessä, se oli all Game!

Branch silloin virassaan, sovitteli siivouskopissaan sitä jofaansa ja mietti lopullisen ratkaisun suunnitelmaansa.

"The Menace" sai touhuta vapaasti, mainostaa nimeään sekä nostaa egoaan esiin, se viihtyi valokeilassa ja rakasti ottelemista.

Primeikäisten tasonmittaus ja matkaan oikeaoppisesti suoraan aloituksesta, kulttuurin historian saattossa luomien normien nojalla.

Bonvie heittäisi suurieleisesti kamansa, tulittaisi sormillaan kyynerpääsuojiaan sekä vetäisi pitkät kierrokset yleisöä ottaen.

Tämä jo hämäännyttäisi Bilcken niin, ettei sillä olisi keskiympyrässä mitään sanomista ja Bonvie nuijisi sen vasurillaan palasiksi.

Sitten matka boksiin, silkkaa Show´ta ja ei ihme, että sekin veti siellä iltoja Branchin laariiin.

"The "Menace", se on kultti ja legenda, mutta ei meidän rakastetuimpien listalla.

Iso tunnustus silti, tämä Maritimer otti kenet tahansa hullun tai moukarin, nyt niitä ei olisi otettavissa.

120 iltaa ja 94 palkintoa, hihat ylhäällä ja kypärä takaraivolla. Aina keskiössä, suuri hype ja helvetillinen halu tapella.

Ottaisitko ennemmin suoraan aloituksesta Bilcken vain Bonvien, Ontariossa?

 

[HardCore Hooligan]

Boulton 1994-1995 ja 51 iltaa, 41 tulitusta.

Ei ole sekään sankareidemme listalla, mutta pure heart and all Game!

Se oli O:ssa otellakseen ja ne eeppiset, mytologiset "Polerin" kanssa, Gensin paidassa brutaalit Petesin Matt Johnsonin kanssa.

Iso mörkö hakkasi sen pään veriseksi mössöksi ja se otti sen uudestaan, kiimaisessa paikallisodassa.

1995-1996 ja se Knightsin mielipuoli hullu, epäinhimillistä itsensä likoon heittämistä Boultonilta.

Epäilyksettä kova jätkä tämä Maritimer, mutta ei sitä sitoutunutta raukkautta HCH:lta...Branchilta pitäisi irrota.

Yli 600 iltaa laariin ja oliko sillä O:ssa iltaakaan ilman mustaa silmäkulmaa?

Hihat ylhäällä ja kypärä takaraivolla, mehän olemme omassa historiassaan jakaneetkin sen yhden hetken ja Morrone vastaan Boulton.

Boulerice veti myös, haki niitä röyhkeitä tapponiittejään ja karasi ajosta ajoon...se veti muutaman vaihdon ja Boulton säännöllisiä.

Ikäerot ja kasvutarinat, silloin giljotiini ja O olisi ne reippaat 600 tienattua iltaa vajaa.

Bilcke ja 37-vuotiaana isossa liigassa, O:n kasvattina ja miksi se oli sallitua aikoinaan, paljon intomielisemmässä mittakaavassa?


Jesse, sekin tienasi ja kirjautti...heittti liukuhihnalta niitä railakkaita metsästysniitejä, ehkä häijyimpiä koskaan O.ssa.

Se tai Webb ja en ole koskaan nähnyt sellaista eläimellistä pommitusta, kuin Webb, O ja Spits.

Eihän Bilckella ole tässä sanaakaan sanottavana, kiekko päätyyn ja kuka kolaamaan niskaan...Bilcke, Webb vai Boulerice?

 

[HardCore Hooligan]

Todellakin Bilcke ei ole mikään mullistus, ilmiö tai poikkeustapaus, se vain näyttelee osansa lopullisen ratkaisun suunnittelijan käsikirjoituksessa.

On ollut liukuhihnalta hanakampia, hullumpia ja kovempia, monet niistä ovat vetäneet satoja iltoja isossa liigassa ja paistatelleet kirkkaissa valoissa.

Miksei se ottanut kohteekseen Emerson Clarkia, tehnyt siitä syntipukkia?

Ehkei aika ollut vielä kypsä ja paljon tapellut Spits oli liigan ykkösjengi, mutta hippijofa visiirillä ja se päivä on lähellä.

Hahmot, tyypit sekä rooli ulos ja pois, sitten Game lähdöstä ja harmaus laskeutukoon ylle lähtömaan.

O:n keskiviikon poimintakierros ja Bilcke ei ottanut terää lähemmäs, mutta Cristiano DiGiacinto ja osallistui palkintomatkaan Saginawin Seftonin kanssa.

Tämä lähtögigolo Hamiltonista ja mehän lupailimme hyviä asioita, suostuisissa olosuhteissa ja hyväksyvässä ilmapiirissä...yli 40 omenaa korissa.

Poimisi oikealta, vasemalta ja myös ylemmiltä oksilta, kaikki mukaan lähtevä pois ja puhumaan oman nimen puolesta.

Ketä se haittaisi, ehkä jotain tikit naamarissa vetävää, kun tämä itsensä tyrkyttäjä tulisi siihen nälkäisenä koputtelemaan.

 

[HardCore Hooligan]

Jesse Boulerice ja muistatteko tämän, vetää nöyräksi.

33 iltaa O:ssa ja 209 minuuttia boksia, tarunhohtoisest statsit ja roppakaupalla uskottavuutta.

Huomioikaa, Game misconductit putoavat pois ja rehentelemättä se oli noin 300 minuuttia boksia.

Maailman toiseksi kovatasoisimmassa sekä painoarvoisissamma kiekkoliigassa, Jesse pisti asioita tapahtumaan.

Se oli kuin häkistä päästetty eläin ja kolaili kaikkea liikkuvaa raivolla, kädet sekä keihäät ylhäällä.

Kolaili kuin äijä, satuttaakseen ja vahingoittaakseen. Painoi siellä kuin raivohullu peto ja ei kunnioittanut ketään tai mitään, ei paskankaan vertaa.

Juuri näin, hylki euroa sekä karttoi visiiriä. Mahtipontiset statsit ja vimmaista lähtömateriaalia myös, se heitti itseään likoon, vuosi kuin pistetty ja haistatti vitut kaikelle.

 

[HardCore Hooligan]

Knights ja Jarram sekä Shine ottelevassa, siitäkin ilosta on vain muutama sesonki.

Hunter vielä räksytti ja sähisi, se herätti pahennusta ja vittuili avoimesti siivouskomeron suuntaan.

Heittäytyi LaForgen linjoille ja Branch varoitteli sekä rauhoitteli, silloin suuremmalla syyllä isot tanssit sekä kostonhimoiset päällekarkaukset.

No, LaForgella ne olivat enemmän harkittuja täsmäiskuja sekä tietoisia pelihalujen viemisiä, sotilaat tottelivat ja sitten vetivät ne lukuisat iltansa Show´ssa.

Sinne eivät päätyneet Jarram tai Shine, mutta tähän pääjunnukiekkoon istuvia hahmoja.

Läsnä vain yhdestä syystä ja monet neppailisivat tai kikkailisivat paremmin, mutta niistä ei olisi ottamaan, lähtemään tai tottelemaan.

Sitähän nähtiin Hunterilta ja nyt se on säyseä sylikoira, koutsaa kuin euro ja ehkä se junttijofa yhdistää Branchiin.

"Shiner" ja siitä aisti, että se nautti hommasta. Se oli "bully" ja idea oli "staged", sitä mitä roolissa tulee olla ja miten roolissa homma pitää hoitaa.

Sekä ottaa se käsky vastaan, kun käsi kopahtaa selkään ja sehän kopahti. Ehkä tämä profiloitui enemmän Jarramiin ja Shine taas enemmän poisottaja.

Se ero Bilckeen sekä "Shinerin" kohdalla ja Branch tiesi, ennemmin tai myöhemmin se koppava öykkäri tekee jotain mihin tarttua.

Roolissa, kuuluu tehdäkin ja ellet tee, olet pettänyt sen.

 

[HardCore Hooligan]

Sadistinen, myyttinen ja lähtörikas O, 1993-1994. Meillä on taipumuksemme, perinteemme...

1. Matt Johnston
2. Steve McLaren
3. Eric Cairns
4. Cary Coupal
5. Ken Belanger
6. Trevor Doyle
7. Brad Brown
8. Ian Keiller
9. Dennis Maxwell
10. Jason Hughes

Right off the draw and buckets off. Hihat ylhäällä, kypärät takaraivolla and bullying...

 

[HardCore Hooligan]

Coupal, se oli tähtimateriaalia. Aina iltojen tähdistössä ja kuninkaana valtaistuimella.

Hullu ja arvaaton sekopää, joka hylki euroa ja karttoi visiiriä.

Teki mitä tahtoi ja välitti vitut kaikesta, sillä oli kiekkoilijan sydän ja sarjamurhaajan luonne.

Harmi ettei sen tarina johtanut isoon liigaan, sen hahmon läsnäolo olisi ollut luokaa Higgins tai Gaetz.

Tämä nimettömyysroska, avatkaa luovuuden portit ja näyttäkään meille hullut.


McLaren ja kintaiden pudotessa, silkkaa verenhimoista huikeutta ja armotonta maailmanlopun takomista.

Ei monille, mutta sille...not tonight.

Sille olisin voinut tuon heittää ja mennä liimailemaan kiiltokuvia, jotain visiirinaamaisia prinsessoja.

Ne taistelut olivat gladiaattorinäytöksiä, brutaalia väkivaltaviihdettä ja tämä jätkä oli lätkäkehien Rocky

1994-1995, Branch häpäisi sen, mutta silloin häkissä nähtiin meidän mielestämme O:n historian kovin ottelija.

 

[HardCore Hooligan]

Muistot, unohdumme nostalgiaan ja se peittelee meidät kuin syksyn lehdet hautakummut.

Show ja kevät 1988, se klassinen, legendaarinen ja väkivaltainen Bruinsin sekä Devilsin sarja.

Se oli tinkimätön, uskomaton välienselvittely ja olimme pelkää kuolaa, tärinää ja kanalihaa.

Vaikka siitä puuttui yksi elementti ja "Jimmy Crack" ei vetänyt sarjassa, vaikka kiehui ja kuohui.

Jumalauta, Bruinsilla LB, Jay sekä Willie...se tuntui, se tuoksui isolta liigalta.

Korn, se oli vetämässä donitseja. Me toivoimme sen iskeytyvän sarjaan, tekevän siitä panoksellaan tylyn kaaottisen.

Sillä oli työkalut ja maine, se oli halpamaisin, likaisin ja suurin konna koskaan kirkkaissa.

Näemme sen joskus kolaavan Lemelinin, tuollaisia fanaatikon valveunia ja vähän vapisemme, silloin mielikuvissamme LB tulee penkiltä.

LB ja muistatteko, sillä oli mehuja. Crowder ottelevassa O:n kovimman statuksilla ja juoppo hoiteli sen kuin stripparin hotellihuoneessaan.

 

[HardCore Hooligan]

Viiksimies, Miller ja 12 iltaa sekä 124 minuuttia boksia, himoittua uskottavuutta.

Tuo kevääseen, suuriin panoksiia ja aika oli kultainen, hahmot voimissaan.

Hats fucking off...Jay&LB!

Joillekin, monille se oli bruise bothers, mutta meille tuo Bruinsin kaksikko ja sitä se on edelleen.

Nythän nämä ovat vain meille tyypillistä kadonneen ajan etsimistä, nämä suuret kysymykset...oletko bruise vai Bruins?


1988 ja kevät. Bruins puki myös "shoen" ja kipeä sekä oireilava sekopää Ontariosta.

Tarkemmin Windsorista, pesäkkeestä ja muistamme kuin eilispäivän, kun Shoebottom veti Sabresia vastaan Show´n playoffseissa.

Olkoon se meidän taakkamme ja silloin huoneemme täynnä Bruins kamaa, ei pelkästään ajankohtaiset LB sekä Jay... vaan Cherryt, Cashmanit, Sandersonit, Schmautzit sekä muut.

Se on kaikki mennyt, mutta Shoebottom kantaa omaa kulttimainettaan piirreissä, niissä oikeamielissä.

Se ei ollut kummoinenkaan ottelija, mutta arvaamaton ja hullu sekopää.

Nykypäivänä monet Ontarion kovat pojat tuntuvat sortuvan ammattilaiskiekon lähtötiellä ja kasarin "shoe", se veti isoja pelejä, se veti isossa paidassa.

Siinä johon se kuului, jossa oli mytologiassa hakatttu katsojaa kengällä ja palaset loksahtelivat kohdalleen, maailma oli tolallaan.


Soft ja miksi Ontariosta ponnistaneet ovat vajonneet tähän?

No, tällä ei ainakaan Branch vaivaa jofapäätään. Ehkä Cherryn pitäisi ja joka tapauksessa McGrattan sitä sirkusta hallitsee ja se on O:sta, sen "Grapes" aikanaan treidasi pois...

 

[HardCore Hooligan]

LB ja muistamme matsin Whalersia vastaan, väijyimme sitä aivan täpinöissä.

LB kehissä ja se oli kuin Bukowskin luoma hahmo, täysin epätodellinen ja myyttinen iso liiga.

Katseemme oli vangittu ja ulkona olisi saanut riehua vaikka ydinsota, se olisi ollut pientä verrattuna tuohon liigaan ja LB:n nuhruiseen hahmoon.

Se kolaa Burtin, kolaa tyylikkään tylysti ja mikä henkeäsalpaavan taianomainen hetki.

Olemme seisaallamme ja taputamme, se oli nihilistinen teurastus.

Meille edelleen se ajoista suurin ja se on kuin patsas, jonka edessä osoitamme kunniaa.

Se sai siitä muuten minorin, oma huikeutensa siinäkin ja LB otti sen takaapäin.

Otti ja omisti kuin jonkun halvan pornokukkasen Los Angelesissa, kokaiinihöryissä ja niin, se nihilisitinen...ei, se oli vallitsevien arvojen mukaista.

 

[HardCore Hooligan]

"I got 2 goals this year. Don't pressure me." Tuo laskettavissa LB:n leiskautusten klassikoihin ja sehän heitti historiaan taotut uppercutit, eikö se muka riittänyt?

Heitti krapulaisena tabuja naamaan kopin vessassa ja kyseli peililtä sitä mies vai hiiri juttuaan, kaappeja sitä olisi vielä tuon lisäksi pitänyt nakutella ja jätetään ne sivuroolien näyttelijöille.

LB hanskattomassa valokeilassa ja Turk kommentoimassa, siinä lyömätön yhdistelmä ja LB ei vain voinut hävitä, kun Turk oli kommentaattorina.

Turk, se oli intomielinen lähtöjen ystävä ja kiistaton väkivaltafanaatikko. Väkivaltaisten yksilöiden, väkivaltainen peli ja eihän siihen ole mitään lisättävää, Turk oli eittämättä totuuden ytimessä.

Jos et diggaa, voit mennä tsiigaa tennist ja kehässä sai tapahtua mitä tahansa, mitä häiriintyneenpää, brutaalimpaa ja Turk vain innostui sekä intoili.

LB sekä Jay kentällä, entinen narkki oli juonessa mukana ja kuolasi lähtöjen perään...se manasi, se vaati, se himoitsi.

Olisimmepa olleet niin onnekkaita, että olisimme nähneet sen Probertin sekä LB:n lähdön, Turkin kommenteilla ja mukana elämisellä.

 

[HardCore Hooligan]

Entäs O ja nykypäivän ahdistusta, harmautta sekä masennusta?

Sitäkin ja eivät ole lähtöpidot yltyneet villeiksi, ei ole tanssittu pöydillä tai saatu naapureita paukuttamaan seinää.

Spitsin DiGiacinto ja suoraan aloituksesta matkaan Saginawin Dylan Sadowyn kanssa, lupaus seikkailusta ja kiinnostus taattu.

Juuri tälläinen vimmainen, tyrkky ja hanakka jätkä. Se on casting couchilla ja heittää itseään likoon kuin Mindy, Cindy tai Lindy.

Niissä suotuisissa olosuhteissa nenä poskella ja pilke silmäkulmassa, ne 40 aurinkoista hedelmää koriin ja tinkimätöntä verenluovutusta ilolla.

 

[HardCore Hooligan]

O:n lähtövirran huomionarvoisia ja yksi viidestä, Genovese tulessa.

Vastassa Petesin OA Seymour, joka taustaltaan perusosaston jyrä ja tuli lähtöön ilman leimoja tai sädekehää.

Kohtaamisessa kuitenkin painoarvoa ja taistelu käyntiin isojen lähtöjen paikalla keskiympyrässä, isoja ei otella kulmissa.

Aikanaan se oli itsestäänselvyys, right off the draw, buckets off ja square offin kautta keskiympyrään...klassiselle lähtönäyttämölle.

Genovese sekä Seymour, ottelijat tosissaan, uhrautumisvalmiudessa ja varteenotettavaa nuijimista molemmilta.

Eeppinen gladiaattorinäytös, sitä tunnetta emme tavoittaneet ja ne ylevän myllertävät mielenliikutukset ovat menneisyyttä.