Still HCH; Where have all the Gongers gone?

[HardCore Hooligan]

Parin lähtösesongin takaiset misconductit punaviivan partioinnista ja pullistelusta, me otimme ne tunnustuksina.

Olemme vanhaa koulukuntaa ja jäähyt sekä pelikiellot ovat meille palkintoja, rehvastelun aiheita.

Nyt näemme koko kuvan lähdönvastaisessa kauheudessaan ja rumuus täyttää näkökentän, hihat ovat alhaalla ja kypärät otsalla.

Tyylikkyys viety pois hahmoista ja kenet sytyttää harmaan nöyrä pahvikuva, joka venyttelee kulmissa ja visiiri kopisee leukaan?

 

[HardCore Hooligan]

Niin raukean unettavaa ja missä kerätyskellojen pärinä? Säkenöivä 0.03 ja kaikki mukaan, ilta heti raiteilleen.

Näiden hysteerinen vainoaminen ja yksi rasti matkalla kohden lopullista ratkaisua, pumpulista ikiunta.

Tuo polttelu, kun kiintopisteet mittailevat siinä punaviivalla ja näet lähdön nousevat kattoon, tiedät sen otettavan sieltä pois roikkumasta.

Kopissa juonikulku on selvä ja tsemppaavat koputtelut ensimmäisestä aloituksesta lähtevälle, sille joka oksentelee vessassa.

Staged...raju satsi tabuja naamaan, hihat ylös, kypärä takaraivolle ja ego naarmuuntuu tai kiiltää kauniisti.

 

[HardCore Hooligan]

Turhautumisesta versoavat purkaukset, summeria edeltävät pyykinpesut ja villit hurjastelut suoraan illan viimeisestä pudotuksesta.

Taululla turpaan, tiimalasissa hiekka vähissä ja viestinviejät häkkiin, näin oli toimittu aina ja se oli kiveen hakattu tapa.

Vastuu oli vastapuolen koutsilla ja sitten joku poloinen järkyttyi, se näki kiihkeät loppuillan talkoot ensimmäisen kerran ja koki hysteeristä pahoinvointia.

Se pyyhki kyyneleitä visiiristään ja hoki ettei ollut koskaan nähnyt tälläistä järjettömyttä, eihän sitä ollut tapahtunut kuin edelliset 30 vuotta ja se oli muinoin käypä hinta joka voitosta piti maksaa.

 

[HardCore Hooligan]

Helppo keikka myös bussin takapenkin istujille ja turhautunut koutsi heittää sisään, se tulee selkäytimestä ja ohjeistus on ikuinen.

Viestiä matkaan ja pyykkikone pyörimään, tsekataan onko vastustajan koutsi hereillä ja lyökö oman takapenkkinsä jätkät askiin...ottamaan hyökyaallon pois.

Eli lähdetäänkö suoraan aloituksesta joukolla vai joudutaanko jahtamaan, metsästämään sekä hyökkäämään.

Helpolla siinä kuitenkin pääse, vähän kuin rennon nautinnollisella viihdevaihteella ja kenenkään henkilökohtainen ego ei ole pelissä...kunhan joukkutason rähinäilme on puhutteleva!

 

[HardCore Hooligan]

Se opettaa ja luo linjakkaat tyylit, on se sitten kypärä takaraivolla tai puhelinkoppi ilman leukasuojaa.

Retroa tämä nykykuvassa on ja vielä 90-luvulla sen tiesi yksikertaisinkin hippana, että hihat ylhäällä ja koppi ilman leukakuppia merkitsi jengin kovaa poikaa.

Meillä veti yksi jätkä, joka eli läsnä muutamat taurhautuneet pyykinpesut ja kohtalo loi sitten sille kirjeen taskuun.

Pelaa helvettiin se vastustajan isokoinen, kolaileva ykköspakki ja me parit kutsumukselliset kelailimme tätä langennutta postinkantajan roolia jo kopissa.

Hyvä frendi se oli, teipit, hihat ja koppi ilman sitä halpaa pelkuritunnusta. Se kolasin sen pakin puolen kentän vauhdilla päätyyn ja luopui nälkäisesti kintaistaan, haki väkisin sen lähdön.

Niin se oli ohjeistettu tekemäänkin ja aivan psykoottinen lähtö, meidän äijä ilman paitaa, verisenä ja itsensä uhranneena.

Mailat fanfaarisesti laitaan ja sankari suosionosoituksilla ulos, mutta itse gladiaattori tarina oli pitkälti tuossa ja harmi, se hallitsi tyylin.

10 vuotta tästä ja baarissa nostetaan esiin nimi Dale Hawerchuk, se avautuu tuosta saamastaan käskystä ja tilittää ettei se ollut hänelle omaa...olisi vain halunnut olla hyvää tiimiäijä kuin Dale.

Ehkä harmi olikin se, että se joutui LB vaikutukseen ja kiitos LB:n ne oksentelut, tabut, rituaalit ja nollaukset.

 

[HardCore Hooligan]

Otteleminen on tulevaisuuden nouseva ala ja rahat kiinni lähtöihin, sijoita paatuneella sydämellä.

Paskat ja kaikki taskun pohjalta löytyvä kiinni visiireihin ja euroihin, 80-luvun vitseihin ja roskaan.

Knightsin Leroux ja sen nauhat oli sidottu sekä kuolaimet poistettu, se tatuoi torstaihin Guelphin Baumanin.

Mukaansatempaavaa materiaalia, kaksi pebaa ja et voi kulkea kadun kahta puolta, Leroux tai tuo roska.

 

[HardCore Hooligan]

Bauman ja pitää heittää tunnustusta myös sen kulmaukseen, se otti varteenotettavan iskijän ja oli valmis lyömään egonsa likoon.

Leroux omaa statuksen, sillä on leimat ja Bauman lähti tienaamaan omiaan, heittäytyi osaksi ikuista näytelmää.

Se tiesi Lerouxin asian, erikoisosaamisalueen ja tiesi päänahan arvon, se avaisi kaikki maailman ovet.

Bauman otti koteloon rutinoidummalta OA:lta, mutta kuhmujen lisäksi tienasi sädekehän ja ennen kaikkea otti lähdön niistä perimmäisistä syistä, nimensä puolesta.

 

[HardCore Hooligan]

O:n lauantai ja aistitteko räjähdysalttiuden, orastavan rähinämyrskyn?

Onko sodanjulistus jo luettu julki, onko ruumispussit varattu ja lauantaihin Spits vastaan Whalers.

Uusinta torstailta ja silloin oli köyhää, ei tanssittu pöydillä tai tultu sisään karmit kaulassa.

Nyt eläimelliset vaistot antavat illalle sielun ja kattokruunu revitään alas, paskat normeista, säännöistä ja kunnioituksista.

 

[HardCore Hooligan]

Spits vastaan Whalers ja siellä killuvat lähdöt, kattokruunut sekä brutaalit päällekarkaukset edelleen katossa.

Ei heilahtaneet keihäät, ei värähtäneet viisarit ja kuraa, halpaa visiirinaamaista kuraa.

O:n perjantai, Frontsin Crouse vastaan Rangersin Iafrate ja varteenotettava, elämyksellinen teos.

16-vuotias osallistuu kahdella kädellä ja tämä ei ollut sekaantumista alaikäiseeen, tämä oli vuoropuhelu ja kaksi Kimbaa.

Vetiköhän Iafrate savut tämän jälkeen?

 

[HardCore Hooligan]

"Poler" punaviivalla ylimielisenä ja koppava, hihat ylhäällä ja kypärä takaraivolla...se jätkä oli kuninkaallinen ilmestys.

Se oli täydellinen mielipuoli, saattoi käydä päälle koska tahansa, vedellä keihäällään verille ja ennen kaikkea se nautti ottelemisesta.

Sen aisti, se heitti oikeasta vasempaan ja takoi, pamputti sekä kairasi kuin olisi sängyssä.

Se operoi jatkuvalla viihdevaihteella, nilkka suorana ja harvemmin kohtasi summerin, se kilipää oli jo suihkun raikkaana häiriköimässä jossain.

Näin sen pitää olla, siitä pitää nauttia ja olla ylpeä, että osaa ja haluaa.

Sitten joku 6´5 pahvikuva ja pelaa kuin iso poika...hyi vittu!

Näissä tunnelmissa kohden täyttymystä ja edessä jylhä teos. Spits vastaan Knights sunnuntaihin ja väkivaltainen epistola, nostalginen kuristusote.

"Poler" parkkeeraa siihen keskiympyrään, pudottautuu polvilleen ja kuka tulee toiselle puolelle samaan kohtaan?

Aikanaan tämä oli näin lohdullisen simppeliä ja Adam Young siihen tulisi, kypärä takaraivolla ja hihat ylhäällä.

 

[HardCore Hooligan]

Kaksi taistelijaa, kaksi pappia ja egot pöytää, hamaan kuolemaan.

Bilcke vastaan Leroux ja se roikkui katossa, tämä oli iltaan kirjoitettu ohjelmanumero.

Leroux tuhosi sen, pala palalta ja Bilcken itsetunnon muruset olisi voinut kerätä rikkalapiolla.

Jos vielä olisi käytössä mestaruusvyö, se olisi heitetty jäälle ja "Poler", sitä on taas boxlajätkä O:n ykkösottelijana.

Pitää kuitenkin muistaa, jos tämä olisi vielä oikea O...Bilcke ottaisi 30-40 lähtöä, se olisi sen agenda.

 

[HardCore Hooligan]

Bullsin Marchment ja otellut itsestään kiinnostavan, sen hahmossa piilee lupaus, siintää odotus.

Olemme nyökkäilleet tyytyväisinä ja tulokas on pitänyt viihdearvon korkealla, se on kuitenkin tärkein mittari halukkuuden ohella.

Harmi, että halut on kahlittu ja Marchment lähti lauantaihin Saginawin OA:n Seftonin kanssa, kokeneen viidennen kauden jyrän kanssa.

Sillä on ollut isot hetkensä O:n lähtövirrassa ja taipaleellaan karttanut sekä vältellyt kuitenkin ikäisiään ottelijoita, niitä joilla on leimat ja status.

Ympäripyöreä ja harmahtava paketti, mutta aivan kuin Sefton olisi ollut vähän varuillaan...

 

[HardCore Hooligan]

Kaksi taistelijaa, kaksi kirurgia, kaksi kanuunaa, kaksi kenraalia, kaksi kunniavierasta, kaksi kummitusta, kaksi kardinaalia, kaksi kultamitalistia, kaksi kylmäkuljetusta, kaksi kaappikelloa, kaksi kirottua, kaksi....

Kaksi, kaksi, kaksi...vielä marraskuuhun Genovese vastaan Leroux.

Genovese, yksi viidestä ja saako pizzalähetti käskyn hoidella tämän oudosti sammakolta kuulostava Ontarion kovanaama?

Suoraan aloituksesta, buckets off, isojen kattausten paikalla keskiympyrässä ja timanttinen square off. Tuomarit taputtavat käsillään rytmiä, kaikki seisovat lumoutuneina ja O on taas O, Show'n jälkeen painoarvoisin.

Mikä parasta, molemmat ovat kahden käden ottelijoita ja tämä on elinehto, on vain osattava!

Ontariossa Ontarion tyylillä ja ne hihat ylös, kypärät takaraivolle. Major junior A ja jossain alempana sitten niitä vahvamieskisoja tai paininäytöksiä.

Alkulämmöstä lähtien lämmitetään se yleisö hurmokseen ja yhteisestä sopimuksesta pidetään huoli, että molemmat vaihtavat ainakin kerran kättä, kumpikaan ei pyri vääntämään toista jäihin, ei roiku hihoissa ja ainakin toinen vuotaa tyylikkäästi.

Lerouxin pitäisi hallita tämä viihteellistäminen, se on boxlassa koko homman ydin. Siellä tulee pahvikuvailusta kaljat sekä buuaukset niskaan ja se on juuri näin, kintaiden pudotessa tulee olla silkkaa tilttiä.

 

[HardCore Hooligan]

Kun penkit tyhjenivät, näin alkavat suuret lätkätarinat ja onko suurempaa kokemusta kuin olla läsnä...näyttelijänä tai bongarina?

Thessalon, Ontario kevätttalvi 1988 ja meidän matsin jälkeen samassa hallissa vedetiin NOJHL:n matsi. Thessalon Flyers ja Rayside Canadians ja Jr.A, molemmilla Show´n logot rinnassa ja tinkimätön rähinämomentti päällä.

Me jäimme väijymään tätä ja se oli rupuinen lato, mutta armottoman vihamielien ja verenjanoinen.

Jengi veti surutta huikkaa potuistaan, niissä paperipusseissa ja niistä aisti, ne olivat tulleet nauttimaan ja viihtymään. Ne metsästivät jotain potkivan väkivaltaista lauantaihin ja sitä oli tulossa, se oli kiekkokulttuurillinen oppitunti.

11 ja 12-vuotiaiden silmissä NOJHL oli jotain suurta, myyttistä ja kaukaista. Oli Show, sitten O ja kolmantena NOJHL. Jos unelmoit vetäväsi joskus O:ssa, etenit sinne todennäköisesti juuri NOJHL:n kautta.

Thessalon oli pieni kylä ja niillä oli kuitenkin iso jengi. Olin nähnyt Soo´ssa O:n matseja, mutta täällä pesi huikea ylpeys ja se vihamielisyys vastustajaa kohtaa oli käsinkosketeltavaa.

Likainen, likainen ensimmäinen erä ja muutama lähtö, juuri kuten pitää. Erätauolla olimme aivan täpinöissä ja sen sähköisyyden tunsi ilmassa, tänään nähdään vielä mahtipontiset joukkosessiot.

Toisessa erässä parin lähdön jälkeen brawl Leamingtonin päädyssä ja se kytee, kunnes räjähtää. Ensin maalivahdit keskiympyrään ja yleisö aivan villinä, ne vittu killuvat plekseillä ja huutavat.

Yksi Flyersin jätkä pieksee polvillaan konttaavaa vastustajaa ja se on innostavan brutaali hetki, kuin Toporowski Memorial Cupissa.

Canadiansin penkki tyhjenee ja sieltä yksi sotilas painaa kohden tätä yksipuolista episodia, se iskee keihäänsä Flyersin jätkän selkään. Lapa lentää kaaressa ja Flyersin jätkä ei putoa, se kääntyy ja ottaa taistelun tämän kirvesmiehen kanssa.

Tyylikästä ja aina Canadiansin jätkän ollessa hollilla, katsomosta lähti isku. Tämä jatkuu ainakin vartin ja lopulta siellä jäällä on aivan helvetisti porukkaa, on koutseja, huoltajia, toimitsijoita ja poliiseja.

Joukkueet ajetaan koppiin ja jää siivotaan. Sitten iltaa jatketaan ja suunnilleen samat näyttelijät kuin ennen penkkien tyhjennystä. Ainakin se raivokas metsuri ja se on meille uusi jumala, kuka sitten olikaan...ei ollut gladiaattoreilla nimiä selässä.

 

[HardCore Hooligan]

Se on kaikkien kannalta kiusallista, kun lähdöt jäävät ottamatta. Tämän tiesi jo LB ja ehkäpä kelaili tämä monesti, ennen kuin sammui jonkun stripparin kainaloon.

LB, voi LB ja missä olitte, kun se nikkaroi kaapin Stanley Cupin finaaleissa? Tuo on se oikea kysymys ja me mietimme, että onkohan se krapulassa.

Man or a mouse? Get your popcorn ready. Nuo LB:n originellit ja mistä tämä haikeus, nostalginen kaipuu?

Hartiasuojat ja ne LB:n fiksatut. Ne vanhat, rupuiset ja kusiset, jo 80-luvulla. CCM ja nauhat keskellä. Pelkät kupit ja kaikki siitä alaspäin revitty pois.

Klassikkomalli ja tuo hyvin linjanmukaista tyylikkyyttä tuohon aikaan. Jo junnuissa kaikki kulttuuriin taipuvaiset hakivat niitä vanhoja sekä kevyitä ja eipä siinä training campilla tarvinnut kopissa sen kummemmin esitelle itseään, ne vanhat ja fiksatut hartiasuojat vain päälle.

Retroa ja pitihän sen lähtöhistoriaan taotun alakoukun lähteä esteittä. No, ei LB mikään portsari ollutkaan vaan se joka heitettiin ulos. Sitten Neely vielä pölli autonavaimet..

 

[HardCore Hooligan]

Keskiviikkoon O:ssa Bulls vastaan Fronts ja myyttinen, sadistinen O. Vesiperä, pannukakku ja mahalasku tai ei oikeastaan, vain yksi päivä ankean harmaassa toimistossa.

Keskikaistaa, täydellistä keskikaistaa ja niin yököttävää, saamme siitä ihottumaa.

LB, se ei ollut keskikaistaa vaan timantinkirkas hahmo ja siinä terävimmässä mainepiikissään se oli kartan ykköshahmo.

Pihapelit ja ulkojäät, joka toinen halusi olla LB. Se renttu joka joi treenien jälkeen kaljaa kopissa ja tarinoi resuisena tabuista, unettomuudesta, oksentelusta ja strippareista.

Se oli kuin naapurin jätkä olisi operoinut kirkkaissa valoissa ja se sama, joka makasi kuset housuissa katuojassa baari-illan jälkeen ja olihan LB läsnä 20-kymppisten MM-kisoissa 1984.

Kauhea ajatuskin, että siitä olisi kehkeytynyt 30 maalia painava voimahyökkääjä. Hyi ja onneksi siitä tuli LB, se iskeytyminen ottelevaan 1990 finaalisarjassa ja kuin 60-luvulla avaruuteen kadonnut astronautti olisi tehnyt paluun.

 

[HardCore Hooligan]

Oi lähdöt, miksi loistatte poissaolollanne? Hahmot on hylätty ja hihat ovat alhaalla, visiirit kopisevat leukaan ja yllä on turvapanssarit...missä ylpeys, tyylikkyys?

Loppukevät 1988 ja Telus Cup. On Memorial Cup ja sitten on tämä, jos puhutaan junnukiekosta ja 80-luvulla bench clearing brawlit kruunasivat nämä tapahtumat.

Kukaan ei saanut hysteerisiä itkukohtauksia tai höpissyt jostain ihme kunnioituksista, ne kivet olivat isoja tapahtumia, ajanlasku pysähtyi ja siellä vedettiin kunniasta.

Tapahtumapaikkana T-Bay ja jengien sotilaat 74 ja 73-syntyneitä. Eli suomennettuna C-nuorten SM-turnaus ja pelaajina kahden ikäluokan kärkijätkät, tai joukkueen roolitukseen istuvimmat.

Oikealta termiltä Midget Major tai nykyiseltä Midget AAA. Lähdöstä Game, mutta ei pelikieltoja. Hetken koittaessa, right of the draw and buckets off. Yleensä kolmannessa erässä nämä tasonmittaukset tai useimmiten käskytyksestä, vastustajalta joku arvokas ulos.

Jos Bearcatseilla ykköspakkina Pronger, se oli maalitaulu ja palkinto. Vastustajan nelosketjun jätkän pyrkivät sytyttämään sen jo punaviivalla ja sieltä tuli kuittia, kiekkoa ja tönimistä.

Quebecin jengi...Frogs, frogs, frogs! Maailma lepäsi eri tavalla ja sen tiesi, Ontarion tai lännen jengi veti sammakoita vastaan, siellä tapeltiin ja tämä sama päti myös Memorial Cupissa.

Quebecin ryhmässä ainakin Ian Laperriere ja se oli tuloksentekijä, kuten muut vastaavat. Ne jotka Midget saumassa operoivat roolissa, hautauituivat sitten jatkaessaan Jr.B tai C:n luoliin ja kokivat uransa huippukiekon tässä.

Sammakot ja siellä oli muutama jätkä, puhelinkoppi ilman leukasuojaa, hihat ylhäällä ja hontelo olemus, ne kevyet ja vanhat. Siis ottelijoita ja niitä oli 4-5 ja aina ryhmittymänä punaviivalle.

Olimme jo tuolloin tehneet kotiläksymme ja tiesimme, että jossain Quebecin matsissa räjähtää. Se tapahtui Calgary North Starsia vastaan ja siellä toki näitä paskantuoksuisia farmipoikia, lukutaidottomia ja siskoonsa rakastuneita.

Kiekkototuudet ja farmipojat pärjäävät kyllä, jopa penkkien tyhjentyessä ja kenties ne ovat parhaimmillaan juuri silloin. Isot latotanssit ja vitulliset talkoot, mutta tässä se oli puhtaasti Quebec.

Niiden koutsi tyhjentää penkkinsä, kenties se oli paskasti mennyt turnaus ja olivat ottaneet pari kuokkaan, Regina ja Bearcats. Koutsi dokannut ja ei saanut pesää T-Bayn sammakoita halveksuvassa yössä, onhan siinä liipasinsormi herkkänä.

Se ei ollut kuohuva klassikko, mutta yksi psykedeelinen tillti ja molemmat gladiaattorit ilman paitaa. Harmi ettei ole tuota memorabiliaa tallella ja tulisi enemmän nimiä, joskus se oli hallussa ja niin, Sylvain Blouin oli se sammakoiden paidaton iskijä...

 

[HardCore Hooligan]

Harmi, suuri harmi, ettei Windsor Jr. Spits ollut läsnä ja se olisi tuonut tapahtumaan Stojanovin. Maan kovimman 15-vuotiaan, joka oli jo tuolloin erikoitunut muurtamaan nenä-ja poskiluita. Pari vuotta tästä, se oli maan kovin 17-vuotias ja niittasi vastustajan kuin vastustajan.

Mikä hype tämän jätkän ympärillä pyörikään jo tulloin Midget ikäisenä ja 1988 Ontarion mestaruuden nappasi Oshawa Kiwanis, tai oikeammin se todellinen mestaruusmatsi vedetiin juuri Telus Cupissa ja Bearcats pelasi perinteisesti Manitoban puolella.


Tähän lähtöpäivään ja mikä pirteä sekä raikas poimintakierros torstaihin, olemme tyytyväisiä.

Missyn sekä Spitsin illassa kolme taistelua ja se riittää, siitä saa puhtaat lähtöpaperit.

Nuorempi Clark sekä Bilcke kiinni merkintöihin illassa ja kohokohtana Jacon Gravesin sekä Pat Sanvidon tiltti.

Suoraan aloituksesta ja kaikki, koko halli tiesi mitä oli tulossa. Muu unohtui, oli vain se hetki ja kaksi toisensa valinnutta.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdöt ovat iltojen johtotähtiä ja muu on joutoaikaa, se on täytemateriaalia lähtöjen ympärillä.

Elämmä jonkinlaista lähtöpiikkiä ja materiaalia tuotetataan kuin olisi ymmärretty meidän halumme nauttia sekä viihtyä.

Leroux tulessa ja suoraan aloituksesta matkaan Frontsin Ryan Hutchinson, juuri kuten on tarkoitettu ja kirjotettu.

Buckets on, ajan rumaan tapaan ja tämä luultavasti säästi Hutchinsonin Halloween-naamiolta.

Lämpenemme kyllä tälle Frontsin jengille, siinä on elementtejä sekä nyansseja, Hutchinsonkin antoi Lerouxille jätkämäisen mahkun heittää iskuja sisään ja luoda uraa itselleen.

 

[HardCore Hooligan]

Fronts ja uskottavuuden askelmerkit, visiirinaamaisuuden hylkimiset.

Ulett, operoi kiistatta roolissa, primeikäisenä sisään ja ei vetäisi vaihtoakaan ilman lähtövalmiuksia. Kantaa viimeisenä omat kamansa bussiin ja eurot ovat maisemissa sitä varten.

Hutchinson ja jenkkituristi, mutta ehdoton gamer ja ottanut O:ssa positiivisen kasvutarinan pakista laitaan. Vahva paluu sairasosastolta ja tyylikkäästi kupoliin O:n ykkösottelijalta.

Crouse ja elintärkeä 16-vuotias, lupaus seikkailusta ja kahdellä kädellä Ontarion tyyliin. On ottajat vähissä, kun tämä jätkä on primeikäinen ja tuskin silloin enää tapellaankaan?

Sitten pari tukevaa taustahahmoa ja leveyttä brawleihin, ai mihin?

Kakusta puuttuu kuitenkin jotain olennaista ja se on hulluus, arvaamattomuus...Laforge, Beaton.

Se todellinen viihdemomentti ja autuaallinen pelkokerroin, keihäs heilahtaa aina jonkun eksyessä lähietäisyydelle.

Ne varasivat Liam Kirkwoodin, haistoimme siinä potentiaalia ja se vetää nyt LaForgen koutsauksessa.

Ja kuka dokaa, bilettää viinahuuruissa läpi Ontarion? Nyt joku jätkä kadulta sinnen messiin ja istumaan Ulettin sekä Hutchinsonin väliin takapenkille.

 

[HardCore Hooligan]

Lähdötön ilta on petos ja se ei mairittele ketään. Ei näyttelijöitä, ohjaajia, käsikirjoittajia tai yleisöä, sielullakaan ei ole syytä sihautella auki.

Lähdöttömyyden suossa rypiessä on korvissa vain kammottuvuuden säkeet, painajaismaiset visiirinaamat tanssivat piirissä ja mikä askeetikko täyttyykään olla sykkiäkseen väkivallattomuudesta.

Nyt kuitenkin kulkee ja lähtöjä satelee bongattavaksi, saanti on kohdillaan, hymy kareilee suunpielillä ja tunnelin päästä siintä jopa valoa.

Tuo Everett Clarkin tiltti ja sillä vastassa Spitsin uusi naama Cristiano DiGiacinto, mikä nimi jätkällä ja se vetää tuolla nimellä syntisessä sekä rähjäisessä Windsorissa.

No, se on kotoisin Hamiltonista, paskaisesta teräskaupunkista ja nimi ei oikoseltaan myy, mutta sillä on lupauksia herättävää taustaa Midget kehistä.

Sähäkän oloinen jätkä myös näillä ensi silmäyksillä O:ssa ja Clark toki tässä nuiji sen oikeallaan jäihin, mutta se on epäolennaista ja pääasia, että hahmo toimii ja lähdöt tulevat otetuksi.

Niin siellä tunnelissa ja lähtöjuna nimeltä Christiano, tuleva kulttisankari Windsorissa, hanakka lähtöautomaatti ja poimii 40 marjaa koriinsa...voi, ne kahleet ja jarrut puurossa.

 

[HardCore Hooligan]

Ei marssittu lähtöparaateja tai pidetty huumaavia kaatajaisia lauantaihin, mutta yksittäisiä pilkahduksia siellä sun täällä.

Sen pitää ottaa valtaansa kokonaisvaltaisesti ja yksittäisistä syttyvät vain amatöörit, harrastelijat ja puuhastelijat.

Yksittäisten varaan ei luoda tarinaa ja lauantai kaipaa brawlia ollakseen lauantai, hurja vapaamielisyyden lähtösatama.


Bru punaviivalla Show'ssa ja huikaiseva otos, Hockey News ja 80-luvun nostalginen utu.

Millitarkasti punaviivaa loukkaamatta ja aivan keskipisteen kohdalla, Maple Leaf paidassa ja pysyvä Halloween-naamio naamalla.

Se otti aina koteloon ja hampaaton suu jauhoi purkkaa, mutta siitä huokui tyylikkyys ja siitä aisti ylpeyden.


Ravitsevaa lähtöpölyä ja Fronts jatkaa sunnuntaina, se kohtaa Ottawan.

Siinäkin on aistittavissa kaikuja 80-luvulta tai sitten meillä on krapula sekä musta silmäkulma.

Ei siis ihme, että on päällä nämä polttelevat vibat Frontsin touhusta ja jos tämä hurjastelu jatkuu, vierailemme tähän sesonkiin K-townissa.


Kätellä Mavetya ja kohdata Mr Iron League, eikö se ole jokaisen unelmien kärkilistalla?

 

[HardCore Hooligan]

Fronts ja miten vastataan huutoon, Ulett sekä Hutchinson?

On kaikuja, tuulta purjeissa ja katossa roikkuu, ne otetaan pois.

Ollaan läsnä ja tarjotaan se ilme, siksi nämä jätkät puetaan...tajutonta!

Me tanssahtelemme ja näin rakennetaan mestarijengejä, Fronts on juuri nyt raiteilla.

 

[HardCore Hooligan]

Rangersin Iafrate ja totuudenmukaisuus, se esiintyy lähes illasta toiseen ja lähdöt vain tulevat otettavaksi.

Kenties se on kokenut herätykset ja uraa ei tule muutoin, on pakko hakeutua hanskattomaan valokeilaan ja se on edelleen pelin mainospaikoista parhain.


Gensin Smith ja OS:n MacDermid ja poikkeuksellisen varteenotettava tiltti, isojen poikien uskottava tasonmittaus.

Ne ottelivat kuin ottelijat, ei välttämättä meidän hiottuun makuumme ja näin ropisee vain yksi Kimba.


"Motor City Smitty" ja se aloituksessa kypärättömänä, vieressä joku mitätön visiirinaamainen pikkupoika.

Sukellus 80-luvun utuu ja katsaus sen komediallisiin piirteisiin, silloin niille naurettiin ja nyt ne ovat vallanneet Show´n.


Olennaisuudet ja edelleen meitä vaivaa veteleekö Iafrate aina savut boksissa?

 

[HardCore Hooligan]

Go Fronts! 1997-1998 viimeksi toisella kierroksella playoffseissa ja 1992-1993 kolmannella, konferenssin finaaleissa. Tämä pidemmälle K-townissa ei ole koskaan menty ja organisaatio vaeltaa O:ssa pytyittä.

1989-1990 ja 1994-1995 hyvät jengit, vahvat runkosarjat ja molemmilla kerroilla verivihollinen Bulls löi ulos playoffsien avauskiekalla. Nämä ehkä ne kirvelevimmät arvet ja 80-luvulla Canadians viidesti ulkona kevään isoista peleistä, mutta samalla rakennettiin tuo läpimärkä kulttimaine biletys- ja rähinäorganisaationa.

Äärimmäisen vanhoillisena biletys- ja rähinäorganisaationa ja pääasia oli, että tappelut voitettiin. Näinhän Cherry linjasi sen jo Bruinsin koutsina ja K-townissa "Grapesin" sana on laki, siellä ei pilkata jumalaa.


Se tulevaisuuskokous kesällä 1990 ja Branch voimiensa tunnossa. LaForge oli ulkona kuvasta ja viimein Branch rohkeni, se käynnisti lopullisen ratkaisun toteuttamisen.

Sillä oli Kilrean tuki, joka nautti yleistä arvotusta ja edusti pehmeitä arvoja. LaForge oli sekoillut ja kussut monien muroihin, lähes kaikkia ja tämän johdosta monet olivat juuri tuossa saumassa myötämielisiä maltilliselle pumpulille.

Toki jos "Wild Bill" olisi ollut läsnä, se olisi näyttänyt persettään Branchille ja kaikelle pasifistiselle roskalle. O:ssa tyhjenisivät penkit edelleen ja homma olisi Ph.D, joka hallissa olisi ruumispussit venaamassa ja kaikilla veitsenterävät tupit keihäissä.

Organisaatioiden puheenvuoroissa ja tulevaisuuden linjauksissa, Spits kuitenkin ehdotti panostamista ottelemiseen. Focus siihen ja toki tämä oli niiden etu, se veti "Barnin" täyteen ja toi koko kaupungin tuen.

K-townin jengi oli taas ympäripäissään ja "fuck euros, fuck euros" oli ainoa viesti sieltä. Tämä innosti Spitsin johtoryhmää niin paljon, että hyökkäsivät Knightsin vastaavan kimppuun ja joukkokahina vei huomion Frontsin asialta.

Spits sai lepyttelynä uuden leikkikaverin, Detroitin aivan rajan taakse ja paljon rähinöitä. Siinä haisi raha, tarinoita poikiva vastakkain asettelu ja tuo O:n laajeneminen yli rajan, oli vain Branchin vittuilua Frontsille.


Torstai 30.1 ja Fronts Windsorissa.