Still HCH; Where have all the Gongers gone?

[HardCore Hooligan]

Ulett vastaan Wolvesin Raine ja posti kulkee hitaasti, tosin ainakaan ne tulivat yhteen nivottuina vasta seuraavana kesänä.

Ottelijat suoraan aloituksesta matkaan ja Ulett ilmeikkäänä, se tarjoili verenhimoista murhahaiskua oikeallaan.

Raine myös valmis heittämään itseään likoon ja hyvää hanskatonta läsnäoloa molemmilta, kaksi kimban pebaa.

Hiuksenhienot kananlihat ja Ulett heitti iltaan Gordie Howet, harmillisesti on tehty mahdottomaksi heittää Shoret!

 

[HardCore Hooligan]

Whalersin Sills ja emme aivan heränneet tähän tarinaan mukaan viime kaudella, mutta nyt kellot soivat.

Soivat harmauden keskellä ja tämä jätkä viihtyy helmien parissa, heittää itseään likoon kuin olisi siinä sohvalla.

Ottaa ja antaa, kuin siinä sohvalla ja huokuu läsnäoloa, valmiutta taisteluarpiin.

Viimeisessä teoksessa vastassa Houndsin Dupuy ja huikea toe-to-toe näytelmä, täydet kolme pebaa.

 

[HardCore Hooligan]

Ottelijat käyneet vähiin ja niin harvalla leimat rystysissä, kristallinkirkkaat statukset nimissä.

Ammattijätkät laskettavissa yhden käden sormilla ja mikä uskottavuusvaje, mikä häpeällinen vuoto pohjassa.

Älkäämme sortuko heikkouteen, laskeko rimoja nilkkoihin. Varjelkaa meitä pallomeriltä sekä poppulinnoilta.

T-Bayn Sills ja onko siitä pelastajaksi? Onko lähtötaivas auennut ja valo langennut yllemme, meidän valittujen?

 

[HardCore Hooligan]

Katsomme tulevaisuuteen ja tunnemmeko väkivaltaisia järistyksiä, näemmekö maiseman peittyvät vereen?

Lauantaina rähinäklassikko Spits vastaan Knights ja onko Leroux läsnä, heittääkö se purkupallon tajuntaamme?

Meissä elää toive kuohuvan villistä illasta, brutaalista eläimellisyydestä ja haluamme nähdä keihäiden laulavan.

Yleisö pidättää hengitystään ja viimeisten korahdusten myötä puhkeaa raivokkaisiin suosionosoituksiin, tämä on teatteria, tämä on taidetta!

 

[HardCore Hooligan]

Muistamme sen hetken, kun Smyth syöksyi ohjuksena Spitsin penkille. Se räjäytti tajunnan ja aistimme kaikki maailmankaikkeuden hiljaiset, salatut värit.

Se oli heittäytymistä ja esittävän taiteen mestariteos, tajunnanvirran tiiliskivi. Siinä taltioitui läsnäolo hetkessä ja ellei tuo herätä kuoleista, mikä sitten?

Värisevää luomisvimmaa ja sitten Smyth keihäs kädessään, jumalallinen bench clearing brawl leimuaa. Se on nautinnollinen tuokiokuva ja alkukantaiduksessaan rajoja rikkovan nerokasta.

Taistelija keihäs kädessään ja jahtaamassa, saalistamassa. Siinä on hahmon suuruus, rohkeus sekä ylpeys tiivistettynä ja jokainen sekunti tihkuu elämyksellistä verta.

Ne soittavat pianoa, ne veripisarat ja tuo hetki hylkii kokonaisvaltaisesti nykypäivän arkaa valheellisuutta. Se oli kuninkaallinen sankariteko ja hulluus puski ulos silmistä, Smyth oli menettänyt kontrollin.

Siitä on kyse ja hurraa, mielipuoliset aplodit. Kilipää soittaa kirkonkelloja, se soittaa antaumuksella ja kuolat valuvat pitkin suunpieliä. Keihäs sekä taistelija, siinä on ikuisesti peliin sidottu pari ja rakkaudella kihlattu.

 

[HardCore Hooligan]

Edelleen vaikeaa ja Spits vastaan Guelph tuotti yhden valonpilkahduksen, yhden osuman.

Tämä ei symbolisoi elintasoa ja me haluamme illoitamme enemmän, me haluamme illoitamme kaiken.

Lauantaina sitten räjähtää ja ilotulitteet on varattu. Hulluus kukkii ja mielipuolisuus runoilee.

Ilta kääntyy väkivaltaiseksi ja se tulee olemaan kuin sukellus menneeseen, mielihyvä leikii sielussamme.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtökalastelua ja heitämme kolikon kaivoon, Wolves vastaan Whalers.

Tilaukseen Northwesternin sisäinen taistelu ja aina hamaan kuolemaan, Raine vastaan Sills.

Egot pöytään, statukseen kiinni ja aikaanaan tämä olisi ollut itsestäänselvää, kulmakunnan sisäinen tasonmittaus suuressa ja mahtavassa O:ssa.

Se olisi ollut pakonsanelemaa, aikaan tarinoiden ja sitten nämä hipit sekä hysteerikot, kauhistelevat kaikkea ja säikkyvät kuin eurot.

 

[HardCore Hooligan]

Ei tähtisädetikkuja vaan karseaa oksennusta ja täydet eurot sinne sun tänne.

Yököttävää visiiriä ja edes Sills sekä Raine eivät vaivautuneet, eivät janonneet selkäätaputtelua ja kylkeen liimaantuvia.

Sitten Southwest ja mikä brutaali näytelmä luvassa tänään. Avosydänleikkauksia ja punkteerauksia.

Kukaan ei kauhistele vaan olemme yhtä haltioitunutta massaa. Tyhjenevätkö penkin, se on ainoa relevantti kysymys tästä illasta puhuttaessa.

 

[HardCore Hooligan]

Käsikirjoitusta noudatellen ja Bilcke vastaan Leroux, ne heittäytyivät tarinaan, halusivat miellyttää.

Lähdöt ovat kortilla ja me aistimme sen, ne halusivat ottaa kaiken ilon irti ja vetää pitkään.

Hahmolle näkyvyttä ja innostavan kepeä lähtötuokio, kuin olisi yhdessä naureskeltu 80-luvun visiirinaamaisille jofapäille.

Kevyet tärinä, orastavat kuolat ja kaksi Kimbaa, mutta me haluamme iltojen tulevan karmit kaulassa sisään.

 

[HardCore Hooligan]

Pitää myös heittää tunnustusta Knightsin suuntaan ja OA Leroux ottelevassa sekä lähtövalmiudessa. Se iskeytyi sisään O:n lähtövirtaan vasta primeikäisenä ja on ehkä koko liigan yksipuolisin ottelijatyyppi. Ammattijätkä, joka ei osaa solmia edes luistimennauhojaan ja tosiasiassahan se saattaa operoida aikanaan Show'ssa.

Ei se ollut ottelevassa suojellakseen ketään, pelastaakseen ketään vaan ottaakseen tuon lähdön pois, se oli näytelmän yksiselitteinen juoni. Toki miksei siellä ole 17-vuotiasta tanssimassa iltojen pakollisia, hakemassa nostetta ja kasvamassa korkoa? Mitä virkaa Lerouxilla on, kun katossa ei roiku ja vastassa ei ole Bilcke?

Toki tuohan se uskottavuuslisän jengiin ja varmasti tsempaa sekä elää mukana. Tarvittaessa vetää ajot loppuun ja heittää ristikulmaan tai lasin kautta ulos, mutta tätähän pitäisi tehdä 17-vuotiaan. Sen jota ajetaan sisään, joka tekee itseään tykö ja ottaa ne 30 lähtöä pois.

Leroux ottaa OA ruudussa 3-4 kertaa Bilcken, ehkä kerran Genovesen, Bowenin sekä Sillsin. Se kolaa itsensä kerran hyllylle, kun joku juniori jää jalkoihin ja koko maailma kauhistelee. Toisaalta onko maisemissa 17-vuotiasta, joka ottaisi sen ja loisi näin mainetta sekä nimeä itselleen?

Surullinen yhtälö ja masentavaa suruliputustahan tämä on. Leroux myös muinaisjäänne ja kahden lajin timanttinen nekkaaja, joka on jo nuoresta profiloitunut ottelijaksi. Se varattiin tuolla odotusarvolla ja on kiertänyt O:n leirejä 16-vuotiaasta. Silloin vielä oteltiin, oli tunkua rooleihin ja se oli raakile. Joku toinen vielä luistelikin vähän paremmin tai oli kokeneempi O:ssa, joten Lerouxin rooliksi jäi kamojen pakkaaminen.

Nyt puhaltavat lähdönvastaiset tuulet ja hipit nauttivat, mutta Leroux on OA ruudussa O:ssa ja leimat rystysissä. Se on vetänyt Memorial Cupissa, niillä samoilla leimoilla ja esitteli hanskatonta osaamisistaan Traverse Cityn turnauksessa. Tarinan mukaansatempaavuutta ei voi kiistää ja tekisi mieli vetää sunnuntaiset pleksit Lerouxin kunniaksi.

 

[HardCore Hooligan]

Taas sunnuntaihin lähdöttömyyden kosketus ja näytelmä saa yhä yököttävämpiä piirteitä, Game lähdöstä odottaa kulman takana.

Hyi ja missä on kummitukset? Tämähän on kuin satujumpassa ja missä möröt?

Ai niin, yksi O:n sankareista on Suomessa ja aiheuttaa sydämen tykytyksiä herkkämielisissä.

Sen aika O:ssa ja silkkaa lähihistoriaa lähtöjatkumossa, kuin aurinkoinen eilispäivä.

Huikea läsnäolo ja se oli kova, poikkeuksellisen kova jätkä, kuningasluokan gladiaattori.

Se veto Frontsin Clouthierin kanssa ja se on majesteettinen taideteos, huumaannuttavaa tajunnanvirtaa ja siitä pitäisi edelleen puhua.

Gillies ja ei meille kuitenkaan koskaan se tykein, viihdyttävin, nälkäisin tai hulluin.

Ne olivat muita ja niitä oli monia, se oli vielä aikaa kultaista ja tärisemme sekä kuolaamme mielleyhtymistä, muistikuvista.

1998-1999 ja Gensin maaginen jengi, Gillies, Peters sekä Scott ja sillä vahvuudella kelpasi saapua Windsoriin.

Primeikäinen Gillies nykypäivän O:n lähtömaisemaan ja ei sitä kukaan edes ottaisi, ehkä Bilcke, Genovese ja Leroux.

Onneksi sekin sai vetää aikanaan, se poiki sille uran ja silloin oli leikkikavereita, tanssipartnereita.

Aina joku nouseva maineen metsästäjä, vimmainen himonekkaaja tai kulmakunnan nyrjähtänyt hullu koputtelemassa ja ne möröt, kummitukset...oli Spitsin Kugel!

 

[HardCore Hooligan]

Köyhäilemme nautinnoissamme, mutta mitä siintää edessämme ja muistatteko illan, kun Kugel tuli?

Tuli isososti, tuli tyylillä ja teki itsestään jumalan.

Tämä ei ole edes vertatihkuva klassikko, mutta torstaina Spits vastaan OS ja jää yhden päivän vajaaksi.

Viisitoista vuotta sitten ja räjäytettiin viihdepankki, iso mörko veti mielipuolisuudella kuorrutettu ringit ja varasti tämä syöksynyt linnunpelätin ikuisen valokeilan.

Joku reppanan euro jäi kummistuksen jalkoihin ja kaikki oli kuten on kirjoitettu, kuten on tarkoitettu.

Historiallisessa merkityksessä, se on iso ilta ja jopa herkkämieliset visiirinaamat, ne tärisivät ja kuolasit.

Saivat kerrankin, kokivat elämän ja sille jengille annoimme sydämen, Spits 1998-1999 ja silloin emme olleet orpo runopoika.

 

[HardCore Hooligan]

Tänään Spits tulessa ja täyttyvätkö suuren illan merkit, pysähtyykö ajanlasku?

OS lyö sinne pari ressukkaa syötiksi ja kuka tarttuu, tulee kuin piiskattu eläin ja niittaa?

Niittaa kuin iso mörkö aikanaan ja poistuu pitkin punaista mattoa, poistuu kuin palvottu kuningas.

No, saisimme edes yhden tanssin ja sekin toive on kuin kurkottaisi taivaisiin....lohdottumuuden kokolattiamatto!

 

[HardCore Hooligan]

Taas karsea, väkivallaton kierros ja lähdöt loistivat poissaolollaan.

Kuka tästä nauttii, kuka tähän tyytyy ja nyt barrikaadeille, raukkautta lähdöille.

Liambas, Shine ja muut, hälytyskellot soivat jo silloin. Uhkakuvat ovat toteutuneet ja vain muutama vetää leimat rystysissään.

Katse perjantaihin ja poistutaanko läpi lasin, paukuttavatko naapurit seinään vai pelataanko sopuisasti näitä tappavan tylsiä seurapelejä?

 

[HardCore Hooligan]

Bullsin Marchment ja näemmekö leimat, lyömmekö jätkän lähtöritariksi?

Keikkuu siinä rajalla ja iskeytyi perjantaina postinkantajana sisään ottamaan Houndsin Spinozzin.

Yksi lisää tulokkaan kirjanpitoon ja giljotiini siintää jo yllä, mutta pirteä hanskaton taistelu ja kaksi pebaa.

Vakuuttuaksemme haluamme kuitenkin enemmän ja sisään ui kuka tahansa, mutta lähteä suoraan aloituksesta ja ottaa iltojen pakolliset ohjelmanumerot pois...se tekee ottelijan!

 

[HardCore Hooligan]

Spinozzi myös mielenkiintoinen nimi ja kantaa potentiaalia hahmossaan, mutta tämä lähdönvastainen nykyaika kenties kätkee meiltä totuuden.

Jarrut puurossa, lassotut luonteet ja kahleiden kilinä maisemassa, mutta suotuisemmissa olosuhteissa tämä jätkä saattaisi olla nälkäinen itsensä mainostaja.

Kuten lukuisat 17-vuotiaat lähtöhistoriassa ja Spinozzi K-townin kasvatteja, joten kohtaa tänään Soo´ssa kotikaupunkinsa jengin.

Fronts kiertueella pohjoisessa ja aikanaan se olisi ollut railakkaan rähjäinen bileseikkailu, mutta rähinäilmettä riitti aina myös jääteatteriin ja otettu lähtö on ikuisesti toimivin iskurepliikki.

 

[HardCore Hooligan]

Lauantain kaiken salliva sekä mahdollistava rähinähuuma ja Fronts vastaan Hounds, Ulett vastaan Gudbranson.

Ulett iskeytyi puskista, mutta läsnäoloon ei kätkeydy salaisuuksia ja ilman tanssivalmiutta ei vetäisi vaihtoakaan O:ssa.

Hihat ylös ja kypärä takaraivolle, tyyli pitää olla hallussa, uskottavuus piikissä tai sitten kintaiden pysyttävä käsissä!

Katoavaa hahmoperinnettä ja Ulett kolhi tässä kilpeään, mutta seuraavassa taas koppavana punaviivalle ja valitut numerot ranneteipeissä...ai niin, punaviivakin menettänyt merkityksensä alennusmyynnissä.

 

[HardCore Hooligan]

Saapuessamme iltaan, meillä on yksi toive. Yksi tavoite, nähdä lähtöjen tulevan otetuksi ja janoamme sitä kuin euro ihannoi visiirinaamaa.

Meissä se vain herättää piinaavan kysymyksen, mitä ihmettä ne pelkäävät siellä visiiriensä takana ja podemme kivuliasta myötähäpeää.

Sunnuntaihin vaisua kuin haudan ääressä ja Knightsilta hanskattomana esiintyi O:n tulokas Michael McCarron, liian tyhmä yliopistoon ja trailer parkista suoraan kiekkokulttuurilliseen sydämeen.

Ontarioon ja karsea möhkäle tämä jenkkipoika, mutta onko se moukaroiva mörkö? Toimiiko hahmo, onko siinä viihdearvollista heittäytyjää kuten Yovanicissa ja nämä ne olennaiset kysymykset.

 

[HardCore Hooligan]

Everett Clark, sukujuuret herättävät odotuksia ja siltä lähti juuri lähtöneitsyys O:ssa.

Vastassa Gensin Jacob Busch ja ei mitään tajunnanräjäyttävää lähtötaidetta tai yli-inhimillistä heittäytymistä, mutta terävästi lähti niittiä matkaan.

Meillä leijui jo pää lähtöpilvissä ja veljensä tavoin vetää myös Boxlaa, joten pistäähän se sydämen tykyttämään ja se on sopivasti juuri 17-vuotias maineen metsästäjä.

Sitten heräsimme arjen kammottavuuteen ja siltä on viety työkalut, ei ole koria täytettäväksi ja ne kilisevät kahleet sekä pään yllä siintävä giljotiini.

 

[HardCore Hooligan]

Aah ja muistot, kun se vanhalta viinalta haiseva koutsi huutaa haluavansa verta ja luettee nimiä joita pitää tuhota.

Siitä kopista tuli kuusi liigapelaajaa ja nyt puhutaan toisarvoisista mikkihiiristä, ei kuninkaallisesta Laforgesta.

Syvennyimme taas huumaavaan nostalgiaan ja ohi muutamien legendaaristen sanktioden, se oli hyväksyttävää.

Jätkät kamat päällä bussiin, brawlit alkulämmössä, uhittelut mediassa ja yksipuoliset päällekäymiset ja kukaan ei välittänyt paskaakaan...miksi pitäisi?

 

[HardCore Hooligan]

Legendat sekä myytit, nostalginen utu sekä rähinäviihteen taianomainen kosketus.

LaForge ja Shayne Corsonin käskytys. Se piiskasi, se ajoi sen raivopäänä Guelphin Gary Robertsin kimppuun ja janosi päätä vadilla.

Klassikkotarina sadistisesta O:sta ja Corsonin hyökätessä Robertsin kimppuun, LaForge tyhjentään samalla penkkinsä.

Lähettää sotilaansa taisteluun ja siellä ei otettu vankeja, se oli brutaalin juhlallinen väkivaltanäytös Hamiltonilta ja herätti hekumallista nautintoa.

 

[HardCore Hooligan]

Brad May ja sehän on sanonut sen julki, että LaForgen käskyjä toteltiin aina kuolemaan ja May itse syöksyi Petesin aitoon viesti taskussaan.

Vuosi 1988 ja kehä Ottawassa, tuo sukkahousu pasifisti jengi ja maalin edessä kuohuu, kuohuu normaalisti.

80-luvun normien mukaisesti ja LaForge tyhjetää penkkinsä, lähettää Hamiltonin taistelijat matkaan ja jos tunnette historian, tiedätte mitä nimiä sieltä syöksyi.

LaForgen koutsaus, se oli Show´n kiintohahmojen kasvattamo, Vial tulee sieltä kuin eläin ja tuhoaa kaiken eteen osuvan, kyselemättä!

 

[HardCore Hooligan]

Everett Clark ja se heittää meille toivonkipinän, tarjoaa lupauksen seikkailusta.

O:n perjantaihin toinen lähtö ja olisiko tässä tulkittavissa merkkejä poimintakoneen käynnistymisestä?

Lähdöt tulevat otettavaksi kuin itsestään, hihat hinautuvat ylös ja kypärä valahtaa huomaamatta takaraivolle.

Tyyli on kaikki kaikessa, se luo pohjan uskottavuudelle ja otteleminen, se on itseisarvo.

 

[HardCore Hooligan]

Spits vastaan OS ja lämpöinen iltapuhde, inspiroiva lähtötuokio.

Ei päästättety hulluja kahleistaan ja tyhjennetty kenttää, mutta luovuttiin innostuneesti lapasista.

Jopa kaksi euroa keskinäisessä ja siinä mennään aina komiikan ja mauttomuuden rajamaille.

Bilcke nousi illan yläpuolelle kahdesti ja tästä on kyse, olla suurempi kuin ilta ja varastaa se valokeila.

 

[HardCore Hooligan]

Lähtönuotion ääressä ja lähtötarinat luovat taianomaisen ilmapiirin, ihomme käristyy.

Paluu nostalgiaan ja näemme penkkien tyhjevän, keihään heilahtavat ja yleisö vavahtelee viimeisten kohahdusten myötä.

Viimeiset raukeat hengenvedot ja sitten raikuvat suosionosoituksen. Brutaalit päällekarkaukset, puolustuskyvyttömien sankarilliset pieksennät ja tätä on runollisuus.

Sitä oli hulluus ja Petes vastaan Gens sadistisessa O:ssa, se pari sisältää kaikki innostavat törkeydet,kiihkeät rujoudet ja nihilistiset joukkosessiot...sunnuntainakin oli yksi matsi tässä sarjassa.