Stand up -komiikka

[Läskisalo]

Anthony Jeselnik voisi toimia. Tyyliin kuuluu puhua hitaasti ja normaalilla äänellä ja artikuloida selvästi, eikä vitsit yleensä perustu mihinkään kielikikkailuihin.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=reuJjGhgU_k

Eero Corsolta saa vähän samanlaista settiä kotimaisella. Jonkun suomalaisen roast-battlen vissiin juuri voitti. Voisin tilata pikkujouluihin.

 

[axe]

Eilen Tampereella katsomassa Kovan päivän stand-upia tms., Jukka Lindström, Köpi Kallio, Matti Paalanen, Ursula Herlin. Ihan jees ja mukavaa ajanvietettä, mutta jotenkin hampaatonta ja vaniljaista. Vittumaista katsoa, kun lahjakkaatkin tyypit joutuu pitämään käsijarrua päällä, ettei kukaan nyt vaan loukkaantuisi toisten puolesta.

 

[I am not Jesus]

Eilen Tampereella katsomassa Kovan päivän stand-upia tms., Jukka Lindström, Köpi Kallio, Matti Paalanen, Ursula Herlin. Ihan jees ja mukavaa ajanvietettä, mutta jotenkin hampaatonta ja vaniljaista. Vittumaista katsoa, kun lahjakkaatkin tyypit joutuu pitämään käsijarrua päällä, ettei kukaan nyt vaan loukkaantuisi toisten puolesta.

Onko siis sellainen stand-up parasta, josta joku voi suuttua? Itse en tajua, mitä hauskaa kenellekään ilkkumisessa edes on, vaikkei kukaan suuttuisikaan. Kai siellä voisi joku joskus keksiä jotain uusiakin juttuja.

 

[Kari Tappio]

Onko siis sellainen stand-up parasta, josta joku voi suuttua? Itse en tajua, mitä hauskaa kenellekään ilkkumisessa edes on, vaikkei kukaan suuttuisikaan. Kai siellä voisi joku joskus keksiä jotain uusiakin juttuja.

Sä tällä kommentilla vahvistit juuri tuon yllä olevan pointin. Kukaan ei edes sanonut yhtään mitään yhtään mistään ja ollaan jo pahoittamassa mieltä.

 

[I am not Jesus]

Sä tällä kommentilla vahvistit juuri tuon yllä olevan pointin. Kukaan ei edes sanonut yhtään mitään yhtään mistään ja ollaan jo pahoittamassa mieltä.

Eli jos mielestäni jutut, joilla voi jonkun mielen pahoittaa eivät ole hauskoja, niin pahoitin itse mieleni? Ei kai se ihan noin mene. Taisit sinä pahoittaa mielesi, kun en osta tuota "mitään ei voi sanoa" -narratiivia.

 

[Kari Tappio]

Eli jos mielestäni jutut, joilla voi jonkun mielen pahoittaa eivät ole hauskoja, niin pahoitin itse mieleni? Ei kai se ihan noin mene. Taisit sinä pahoittaa mielesi, kun en osta tuota "mitään ei voi sanoa" -narratiivia.

Kumpihan meistä ryntäsi kyseenalaistamaan toisen huumorintajua?

 

[ZayWest]

Onko siis sellainen stand-up parasta, josta joku voi suuttua? Itse en tajua, mitä hauskaa kenellekään ilkkumisessa edes on, vaikkei kukaan suuttuisikaan. Kai siellä voisi joku joskus keksiä jotain uusiakin juttuja.

Pahoittelut että viiveellä tulee napattua tästä kiinni.

Tässähän komedian hienouden soisi olevan. Eli sinä löydät taatusti mieleistäsi komediaa ja toivottavasti nautit siitä. Eli varsin vaivattomasti voit skipata insult comedyn tai liian synkät läpät. Olkoon tällainen komedia muiden(itse nautin suuresti) pala kakkua.

Komediaa ei minusta saa rajoittaa ja olen aina pitänyt häiriintyneenä jos huumorin ympärillä alkaa liiallinen jeesustelu tai pöyristely. Siis liiallinen.

Välillä on tullut osuttua keskusteluihin joissa kevyemmän komedian ystävät ampuvat lämäriä siitä miten tiettyjä ihmisiä kiinnostaa komediassa ylitörkeät ja kohahduttavat asiat ikään kuin itseisarvona.

Minun papereissa ei puhuta hyvästä koomikosta jos esimerkiksi insult comedyn ainoa punchline on olla kohahduttava. Kyllä sen kynän pitää olla terävä ja juttujen oikeasti hauskoja. Eli mennään komedia edellä.

Just saying.

 

[V-G-]

Toistetaan kaksi monesti todettua asiaa:

1. Nykyään todella monella menevät sekaisin vitsin kohde ja konteksti. Se, että vitsissä mainitaan esim. joku vähemmistö aiheuttaa hurjan usein jonkinlaista loukkaantumista, vaikka kyseessä olisikin vain vitsin konteksti, eikä lainkaan kohde. Harmillinen piirre nykyajassa, ja tällaisten ihmisten ei pitäisi kyllä stand up -keikoille tulla, sillä...
2. ...loukkaantuminen on yllä mainitun kaltaisissa tapauksissa aina subjektiivinen kokemus, ei vitsin kertojan vastuulla.

Toki on sellaisiakin koomikkoja, jotka vitsailevat kohteinaan esim. vammaiset tai seksuaalivähemmistöt, mutta sellainen suora alaspäin lyöminen tuskin naurattaa ketään, ja näin ollen tuollaiseen on törmännyt enää vuosikausiin vain aivan äärimmäisen harvoin. Poliittinen kahtiajakautuminen ja esim. seksuaalisten tasa-arvoliikkeiden raivokkuus ovat aiheuttaneet sen, että koomikot todellakin pelkäävät sanojaan.

Ja sitten ne, jotka jatkavat vitsiensä kertomista välittämättä reaktioista leimataan aivan banaaleilla tavoilla. Esimerkki tällaisesta on Ricky Gervaisin "new women, the ones with beards and cocks" -vitsi, joka aiheutti kymmenien miljoonien vihaviestien kirjoittamisen Gervaisia kohtaan. Eipä voi kuin päätään pudistella.

 

[Jaakkon78]

Ismo Leikola viime la. Hhm hmm kröhöm hih hih hih tuli ties kuinka monta kertaa illan aikana. Useimmiten juttua heittäessä katsoi muualle kuin suoraan yleisöön.

Jutut muna, perse, vagina ja kakkonen osastoa. Ei juurikaan kiroilua. Useita kertoja juttua kuinka hän on sinkku, haku päällä ja että puutteessa ollaan. Lisäksi heitti monta kertaa että jos joku haluaa niin invavessassa voidaan panna. Exälle ivailtiin ja myös uusille treffeiseuralaisille ja Tinder-säädöille. Panojuttuja myös hyvin paljon.

Mun mielestä ukon jutut ja huumori on joskus ollut toisenlaista ja jotenkin nerokkaampaa tai kekseliäämpää. Nyt oli kyllä pitkälti samaa kuin monilla muillakin alan kollegoilla eli seksi, alapääjutut ja pieruhuumori sekä entisen kumppanin "haukkuminen".

Ihan hauska kokemus mutta tuskin toiste menen. Ei kuitenkaan ollut ihan niin hyvä kuin oletin. Muu porukka hirnui kyllä kokoajan että kai se sitten muista oli niin hiton hauskaa.

 

[Waqu]

Ismo Leikola viime la. Hhm hmm kröhöm hih hih hih tuli ties kuinka monta kertaa illan aikana. Useimmiten juttua heittäessä katsoi muualle kuin suoraan yleisöön.

Jutut muna, perse, vagina ja kakkonen osastoa. Ei juurikaan kiroilua. Useita kertoja juttua kuinka hän on sinkku, haku päällä ja että puutteessa ollaan. Lisäksi heitti monta kertaa että jos joku haluaa niin invavessassa voidaan panna. Exälle ivailtiin ja myös uusille treffeiseuralaisille ja Tinder-säädöille. Panojuttuja myös hyvin paljon.

Mun mielestä ukon jutut ja huumori on joskus ollut toisenlaista ja jotenkin nerokkaampaa tai kekseliäämpää. Nyt oli kyllä pitkälti samaa kuin monilla muillakin alan kollegoilla eli seksi, alapääjutut ja pieruhuumori sekä entisen kumppanin "haukkuminen".

Ihan hauska kokemus mutta tuskin toiste menen. Ei kuitenkaan ollut ihan niin hyvä kuin oletin. Muu porukka hirnui kyllä kokoajan että kai se sitten muista oli niin hiton hauskaa.

Livenä nähty joskus 2004 jolloin ei kovin tunnettu ollut. Jäänyt vaan mieleen kun joku yleisössä mietti, että pitäskö sitä heittää kengällä. Ei ollut kovin hyvä, itselle ei ole sen jälkeenkään toiminut.

 

[sampio]

Leikola toimii mielestäni paremmin englanniksi kikkaillessaan kieli- ja kulttuurieroilla. Muutama vuosi sitten kertoili Jenkeistä palattuaan vähän samantyylistä settiä suomeksi kotimaan kiertueellaan, ja sekin toimi. Tuo jatkuva kikkeli- ja panoläppä on aika halpaa.

 

[Jaakkon78]

Livenä nähty joskus 2004 jolloin ei kovin tunnettu ollut. Jäänyt vaan mieleen kun joku yleisössä mietti, että pitäskö sitä heittää kengällä. Ei ollut kovin hyvä, itselle ei ole sen jälkeenkään toiminut.

Enemmän tykkään Ilari Johanssonista. Uskaltaa myös grillata yleisöä. Ismo ei sitä tehnyt. Ilari toki kova kiroilemaan ja nauraa vähän ärsyttävästi mutta muuten hyvä. Jaakko Saariluoma myös ok

Töissä moni kehui että Niko Kivelä on tosi hyvä ja että ei olisi niin paljon pissa, kakka, pimppi, känni, muna läppää vaan osaa muutakin.

Hedbergin keikoilla on tullut oltua eniten ja siinä on vikana se että kun kerran oot nähny ni se suunnilleen riittäisi. Samoja juttuja tosi paljon vuodesta toiseen. Joskus vähän muuttelee jotain mutta kyllä illan aikana monta kertaa palaa mieleen että tää on kuultu jo. Juttuja maustetaan päästämällä välillä joku "hassu" ääni.

 

[-pasi-]

Leikola toimii mielestäni paremmin englanniksi kikkaillessaan kieli- ja kulttuurieroilla. Muutama vuosi sitten kertoili Jenkeistä palattuaan vähän samantyylistä settiä suomeksi kotimaan kiertueellaan, ja sekin toimi. Tuo jatkuva kikkeli- ja panoläppä on aika halpaa.

Olisikohan tuossa myös varmaan keikkasetissä nähtävissä että todennäköisesti keskittyminen enemmän ulkomailla ja sinne myös haetaan noita asioita enemmän. Suomessa varmaan enemmän sitten nykyään vedetään lonkalta ja vanhoja juttuja.

 

[Harzan]

Leikolalla tuppaa tosiaan nykyään olemaan vähemmän niitä hauskoja havaintoja ja enemmän panojuttuja. Pari vuotta sitten jo höpisi keikan jälkeen, että nimmaria haluavat tuohon jonoon ja kullia haluavat tuohon jonoon tms. Parhaimmillaan kyllä edelleen hyvä.

Hedbergin huumoria en ole ikinä ymmärtänyt. Typerä ilme naamalle, hierotaan nännejä ja huudetaan "nännit, uh-uh-uh, nännit, aaah-uuuh, nännit". Ei ikinä mitään oivallusta tai twistiä.

Robert Petterssonin soisi lyövän läpi isommin. Kunnon puujalkahuumoria.

 

[Knox]

Enemmän tykkään Ilari Johanssonista. Uskaltaa myös grillata yleisöä. Ismo ei sitä tehnyt. Ilari toki kova kiroilemaan ja nauraa vähän ärsyttävästi mutta muuten hyvä. Jaakko Saariluoma myös ok

Kerran olen Johanssonin nähnyt, eikä toista kertaa tarvitse. Heittämällä eniten näitä "öhhöhöö kyrpää suuhun öhhöhhöhhöö" juttuja.

Leikola toimii minustakin englanniksi paremmin. Suomeksi setit tuntuu olevan vähän vasemmalla kädellä heitettyjä, ja juuri näitä kikkeli-pimppi-tissit tasoa. Näillekkin on paikkansa, mutta liika on liikaa. Englanniksi taas setissä on hyviä havaintoja, ja tietysti kielellä leikittely tuo loistavia mahdollisuuksia.

 

[L. Öysä]

Viime aikoina tullut nähtyä mm. Ali Jahangiri, Köpi Kallio, Matti Paalanen, Jukka Lindström, Heli Sutela ja Jaska Saariluoma. Kaikki oikeastaan perushyviä, mutta parhaiten näistä toimi Ali, jonka setti oli teemoiltaan yllättävän tummasävyinen ja raotti myös miehen lapsuutta jne. Tykkäsin. Toki tämä oli ainoa näistä jolta näin oman kokonaisen keikan ja siten setissä oli enemmän syvyyttä.

Paalasen Matti pääsi myös yllättämään. Itselleni toimii tuollainen vähän vaivaannuttava itseinhossa pyöriskely. Vaikea sanoa miten miehen pidemmät setit kantaa, mutta pienenä annoksena oli erinomainen.

 

[PataJaska]

Robert Petterssonin soisi lyövän läpi isommin. Kunnon puujalkahuumoria.

Ihan tähän kommenttina, että Suomen tilanteesta stand upin suhteen kertoo hyvin se, että meillä on paljon juuri näitä Petterssonin tilanteessa olevia koomikoita. Jotka siis ovat tehneet komiikkaa jopa sen 20+ vuotta, ja sinällään ainakin jossain määrin "elättävät" sillä itsensä. Mutta silti suuressa mittakaavassa "kukaan" ei tiedä sinua. Ja sehän on kyllä helvetin harmi. Juuri tämän tason tekijöiden satunnaiset esiintymiset vaikkapa televisiossa eivät silti vain nosta varsinaista tunnettuutta juuri yhtään, koska taiteenlajin luonteesta johtuen ne sitten myös unohtuvat hyvin nopeasti..

Jos menini ihan vain randomisti pysäyttelemään ihmisiä kadulle ja kysyisi, että sanopas joku suomalainen stand up koomikko, niin kyllä kokolailla 100% varmuudella vastaus olisi joku näistä kuudesta: Leikola-Hedberg-Wickström-Jahangiri-Johansson-Kivelä. Itse asiassa olisi iso todennäköisyys pelkästään sille, että vastaus olisi joku kolmesta ensimmäisestä..

 

[Kuuukko]

Itselle kotimaisista toiminut parhaiten Ilari Johansson, jonka tyylissä selvästi näkyy myös näyttelijän tausta. Hyvin elekieli tukee juttuja ja ehkä paras liveveto minkä olen nähnyt oli tuo noin viiden vuoden takainen kiertue, jota musiikkitalolla pääsin todistamaan. Hedbergillä vähän se ongelma kuten edellä mainittu, että kun kerran olet nähnyt niin toista kertaa ei välttämättä tarvitse. Ihan hyviä juttuja vielä tulee, mutta ns helpompaa huumoria hänen setit tuntuu pääosin sisältävän. Leikola on parhaimmillaan juuri noissa kieliin perustuvissa jutuissa, ja etenkin englanninkielinen setti on hyvää. Viime aikoina ei Ismon suomenkielistä tuotantoa tullut nähtyä, mutta harmi jos on keskittynyt enemmän alapäähuumorin suuntaan. Perjantaina maikkarilla alkaa komediaklubi ja ensimmäisessä jaksossa kiinnostaa erityisesti Köpi Kallio, jonka huumori ainakin Viki & Köpi showssa on toiminut, vaikka hieman alapään suuntaan sekin on suuntautunut.

Kansainvälisistä Ricky Gervaisin ja Jimmy Carrin tyyppinen mustempi huumori toimii hyvin ja molempien vedoissa aika suoraviivaisesti mennään herkempiikin aiheisiin välittämättä yleisistä mielipiteistä. Itse olen sitä mieltä että huumoria voi vääntää lähes aiheesta kuin aiheesta, joten itse en tuossa näe ongelmaa. Kolmas suosikki on Matt Rife, jonka yleisötyöskentely on jotain todella upeeta. Saattaa heittää aika tabuistakin aiheista suoran piikin jollekin yleisön jäsenelle, mutta sitten osaa pehmittää juttua niin, että kukaan ei voi pahoittaa mieltään. Melko paljon setit perustuvat yleisön kanssa kommunikointiin, mikä vaatii todella hyvää sanavalmiutta ettei homma leviä käsiin. Harmittavasti Carrin syksyn suomenkeikoille en pääse paikalle, mutta täytyy pitää tuntosarvet pystyssä jos joku kolmikosta ilmestyisi kotimaan kamaralle.

 

[tomageeni]

Robert Petterssonin soisi lyövän läpi isommin. Kunnon puujalkahuumoria.

Robert Petterssonin jutuissa arvostan erityisesti sitä että hänen vitsinsä vaatii myös kuulijalta jotain. Toisin kuin joku Hedbergi jota kuunnellessa ei tarvi edes osata suomea ja suurin osa "vitseistä" aukeaa joka tapauksessa.

Petterssonin kohdalla tuo omalaatuinen rauhallinen kerronta sopii kyllä tyyliin, mutta jotenkin vaikea kuvitella miten pidempi show toimii hänen kohdallaan. Voisi olla hieman puuduttavaa.

 

[Varis]

Kolmas suosikki on Matt Rife, jonka yleisötyöskentely on jotain todella upeeta. Saattaa heittää aika tabuistakin aiheista suoran piikin jollekin yleisön jäsenelle, mutta sitten osaa pehmittää juttua niin, että kukaan ei voi pahoittaa mieltään.

Tämä ei ihan täysin ole onnistunut, koska loppuvuodesta Rife joutui misogynistisistä vitseistään myrskyn silmään, eli nykykielellä canceloitiin. Kritiikkiä Matti käsitteli kohtalaisen epäkypsästi, eli linkkasi "anteeksipyynnössään" sivulle jossa myytiin kypäriä kehitysvammaisille ja sai vielä enemmän paskaa niskaansa. Lopulta hän päätyi Jordan Petersonin podcastiin valittelemaan kohtaloaan ja hakemaan hyväksyntää samanmielisiltä, eli hieno konservatiivien hat trick saatiin täyteen.

Taitava yleisön kanssa saattaa olla, mutta ihmisenä kohtalaisen suuri kusipää ja sellainen ainakin minun katselunautintoani hieman syö. Ricky Gervaiskin tykkää välillä lyödä alaspäin, mutta vaikuttaa sentään settiensä ulkopuolella ihan mukavalta tyypiltä.

 

[Kuuukko]

Tämä ei ihan täysin ole onnistunut, koska loppuvuodesta Rife joutui misogynistisistä vitseistään myrskyn silmään, eli nykykielellä canceloitiin. Kritiikkiä Matti käsitteli kohtalaisen epäkypsästi, eli linkkasi "anteeksipyynnössään" sivulle jossa myytiin kypäriä kehitysvammaisille ja sai vielä enemmän paskaa niskaansa. Lopulta hän päätyi Jordan Petersonin podcastiin valittelemaan kohtaloaan ja hakemaan hyväksyntää samanmielisiltä, eli hieno konservatiivien hat trick saatiin täyteen.

Taitava yleisön kanssa saattaa olla, mutta ihmisenä kohtalaisen suuri kusipää ja sellainen ainakin minun katselunautintoani hieman syö. Ricky Gervaiskin tykkää välillä lyödä alaspäin, mutta vaikuttaa sentään settiensä ulkopuolella ihan mukavalta tyypiltä.

Tämä olikin itselleni uutta tietoa, täytyypä perehtyä keissiin tarkemmin.

 

[JYP#44]

Kaikki oikeastaan perushyviä, mutta parhaiten näistä toimi Ali, jonka setti oli teemoiltaan yllättävän tummasävyinen ja raotti myös miehen lapsuutta jne. Tykkäsin.

Paalasen Matti pääsi myös yllättämään. Itselleni toimii tuollainen vähän vaivaannuttava itseinhossa pyöriskely. Vaikea sanoa miten miehen pidemmät setit kantaa, mutta pienenä annoksena oli erinomainen.

Pätkin viestistäsi vain oleelliset kohdat.

Alilta useamman setin telkkarin/YouTuben kautta nähneenä en voi käsittää hänen suosiotaan. Vitseistä puuttuu välillä punchline kokonaan, ja hyvin usein se vitsin puuttuminen korvataan TURHANPÄIVÄISELLÄ HUUTOKARJUMISELLA. Niin ja kaiken huipuksi mies nauraa räkättää itse eniten omille jutuilleen. Ja kun vitsitkin on aina tasoa rasistit ja persut, niin ei oikein iske. Persuista saisi väännettyä vaikka mitä vitsiä, mutta Ali ei vaan osaa. En ihmettele yhtään, että kaverista tuli lopulta K-Kauppias.

Paalasen Matti taas on erinomainen, joskin olen tainnut nähdä vain pari settiä. Vitsit on yksinkertaisia mutta yllättäviä ja kaiken kruunaa se vähän ujo ja ahdistunut esiintyminen. Vähän kuin arempi versio JP Kankaasta ja jonkinlaisia yhtäläisyyksiä on parin kymmenen vuoden takaiseen Ismo Leikolaan. Paalasen urakehitys on jäänyt harmillisesti piippuun (osittain ehkä yleisestikin heikon suomalaisen stand up skenen vuoksi). Silloin kun viitisen vuotta sitten näin ensimmäiset Matin vedot, niin olisin ollut varma, että tästä kaverista kuullaan vielä. Nyt harmillisen pimennossa pysynyt yhä.

 

[UnenNukkuja]

Paalasen Matti taas on erinomainen, joskin olen tainnut nähdä vain pari settiä. Vitsit on yksinkertaisia mutta yllättäviä ja kaiken kruunaa se vähän ujo ja ahdistunut esiintyminen. Vähän kuin arempi versio JP Kankaasta

Missä muuten Kangas nykyään piiloilee? Olen nähnyt tasan yhden keikan herralta ja nauroin aivan älyttömästi. Liian vähän törmännyt nimeen viime aikoina. Vika voi olla toki minussakin.

Mutta samaa mieltä, Paalanenkin erinomainen.

 

[Tuamas]

Itse kävin katsomassa ”Kovan päivän stand up-ilta” -kiertueen esityksen, jossa esiintyivät Köpi Kallio, Jukka Lindström, Ursula Herlin ja täälläkin mainittu Matti Paalanen.

Show oli harmillisen vaihtelevan laatuinen ja väärin rytmitetty (ennen kaikkea väärä esiintyjäjärjestys, jossa parhaat olivat ennen puoliaikaa ja heikoin vetäjä viimeisenä).

Lindström oli takuuvarma suorittaja, jolla oli hiukan poliittista kulmaa, hyvin rakennettuja juttuja ja otti yleisöä hienosti mukaan.

Köpi Kallio oli illan paras, vaikka porilaisena olenkin puolueellinen, sopivan mustaa ja räävitöntä juttua, hyvin rakennettuna sekä hyvillä twisteillä (eli ettet tiedä ensimmäisestä sanasta miten juttu päättyy).

Paalanen veti sitten tuon myötähäpeä-juttunsa, mutta 20-25 minuuttia oli armottomasti aivan liikaa tuohon settiin, vitsi (äh, olen vähän ujo ja köh köh) vanheni viimeistään kymmenen minuutin kohdalla jo täydellisesti ja jutut olivat lähes kaikki melko heikosti rakennettuja. Loppuun veti ”itsetehtyjä huumoribiisejä” joiden ainoa catch oli se, että hänellä on iso muna. Setin ylivoimaisesti hauskin kohta oli, kun kertoi kuinka oli ollut itsetuhoinen ja katsomossa joku repesi samalla hetkellä aivan täysillä nauramaan.

Ursula Herlin taas veti niin stereotyyppisen ja huonosti rakennetun ”minusta tuli lesbo ja miten se eroaa heterosuhteesta” - setin, että se meni jo vaivaannuttavan puolelle, kun jokaisesta tarinasta arvasi punchlinen ja/tai tarinan kulun jo heti kun tarina alkoi.

Viime kesänä tuli käytyä Edinburghissa Fringessä katsomassa pitkälle toistakymmentä showta, jolloin ehkä odotukset laadusta oli sovitettu vähän liian korkealle, eikä tullut muistettua kuinka paskaa suurin osa suomalaisesta stand upista on.
Juttujen rakenne on pääasiassa heikko, jutut ovat ennalta-arvattavia, kerroksellisuus & vaatimustaso katsojalle juttujen ymmärtämiseksi puuttuu täysin (tsekatkaa vaikka Anthony Jeselnik, Frankie Boyle, Jimmy Carr tai Andrew Schulz malliksi siitä miten lyhyehkötkin jutut voivat olla inan vaativiakin katsojalle, ettei niitä välttämättä ymmärrä ilman oivallusta/yleissivistystä) ja jos esiintyjällä on joku niche, nojataan vain siihen ja unohdetaan muu juttujen rakentaminen kokonaan.

Noh, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.

 

[sampio]

Pätkin viestistäsi vain oleelliset kohdat.

Alilta useamman setin telkkarin/YouTuben kautta nähneenä en voi käsittää hänen suosiotaan. Vitseistä puuttuu välillä punchline kokonaan, ja hyvin usein se vitsin puuttuminen korvataan TURHANPÄIVÄISELLÄ HUUTOKARJUMISELLA. Niin ja kaiken huipuksi mies nauraa räkättää itse eniten omille jutuilleen.

Tämäpä tämä, aivan älytöntä älämölöä ja omille jutuilleen repeilyä. Ei osu.

Ulkomaisista Jeselnik saisi tuupata uutta matskua Netflixiin pikkuhiljaa.