Itselle kotimaisista toiminut parhaiten Ilari Johansson, jonka tyylissä selvästi näkyy myös näyttelijän tausta. Hyvin elekieli tukee juttuja ja ehkä paras liveveto minkä olen nähnyt oli tuo noin viiden vuoden takainen kiertue, jota musiikkitalolla pääsin todistamaan. Hedbergillä vähän se ongelma kuten edellä mainittu, että kun kerran olet nähnyt niin toista kertaa ei välttämättä tarvitse. Ihan hyviä juttuja vielä tulee, mutta ns helpompaa huumoria hänen setit tuntuu pääosin sisältävän. Leikola on parhaimmillaan juuri noissa kieliin perustuvissa jutuissa, ja etenkin englanninkielinen setti on hyvää. Viime aikoina ei Ismon suomenkielistä tuotantoa tullut nähtyä, mutta harmi jos on keskittynyt enemmän alapäähuumorin suuntaan. Perjantaina maikkarilla alkaa komediaklubi ja ensimmäisessä jaksossa kiinnostaa erityisesti Köpi Kallio, jonka huumori ainakin Viki & Köpi showssa on toiminut, vaikka hieman alapään suuntaan sekin on suuntautunut.
Kansainvälisistä Ricky Gervaisin ja Jimmy Carrin tyyppinen mustempi huumori toimii hyvin ja molempien vedoissa aika suoraviivaisesti mennään herkempiikin aiheisiin välittämättä yleisistä mielipiteistä. Itse olen sitä mieltä että huumoria voi vääntää lähes aiheesta kuin aiheesta, joten itse en tuossa näe ongelmaa. Kolmas suosikki on Matt Rife, jonka yleisötyöskentely on jotain todella upeeta. Saattaa heittää aika tabuistakin aiheista suoran piikin jollekin yleisön jäsenelle, mutta sitten osaa pehmittää juttua niin, että kukaan ei voi pahoittaa mieltään. Melko paljon setit perustuvat yleisön kanssa kommunikointiin, mikä vaatii todella hyvää sanavalmiutta ettei homma leviä käsiin. Harmittavasti Carrin syksyn suomenkeikoille en pääse paikalle, mutta täytyy pitää tuntosarvet pystyssä jos joku kolmikosta ilmestyisi kotimaan kamaralle.
