Eurooppalainen sosiaalidemokratia tiensä päässä?
Tämä ketju käsittelee Suomen sosiaalidemokraattista puoluetta, mutta jos saan luvan laajentaa ketjua hetkeksi käsittelemään koko eurooppalaista sosiaalidemokratiaa, on otsikko ajankohtaisempi ja osuvampi kuin koskaan.
Viimeksi sunnuntaina Saksassa sosiaalidemokraatit ottivat rumasti pataan ja seuraava hallitus muodostetaan ilman SPD:tä. Euroopan Unionissa on jäljellä enää kolme vasemmistohallitusta (Britannia, Espanja, Portugali) ja muutamassa pienessä maassa sinipunahallitus (jos tätä termiä voidaan käyttää puhuttaessa muiden Euroopan maiden keskusta-oikeistolaisten ja sosiaalidemokraattien yhteishallituksista). Portugalissakin vasemmisto koki merkittävän tappion, mutta säilyi silti suurimpana. Seuraava rumasti pataan ottava vasemmistohallitus on Brownin hallitus Britanniassa ensi vuonna. Keskustaoikeisto hallitsee myös sosiaalidemokratian tyyssijassa, Ruotsissa.
On melko helppo löytää syy sosiaalidemokraattien yleiseurooppalaiselle syöksykierteelle: Länsi-Euroopassa tyypillinen vuorotyötä painava tehdastyöläinen on nykyään Audilla ajeleva, vauraasti elävä keskiluokkainen ja hänen työolosuhteensa ovat kunnossa. Hänen elämänsä on yhtä vaurasta, kun samassa firmassa työskentelevän keskijohtajan. Hän ei katso velvollisuudekseen äänestää menneille vuosikymmenille jämähtäneitä, luokkataistelua ja vastakkainasettelua epätoivoisesti lietsovia demareita. Kun samaan aikaan eurooppalainen keskustaoikeisto on vanhentuneen vastakkainasettelun jättänyt taaksensa ja samalla muuttunut perinteisestä porvariudesta "sosiaaliseksi" keskiluokan edustajaksi, ovat vaalitulokset nähdyn kaltaisia.
Sen sijaan ne ihmiset, joilla menee heikommin, eivät ota enää vasemmistoa omakseen, vaan äänestävät mieluummin eri puolilla maanosaa nousevia oikeistopopulistipuolueita. Näillä puolueilla on yhteinen agenda: he tolkuttavat (perusteetta) ihmisille, että syy köyhtymiseen ja "pienen ihmisen unohtumiseen" on Euroopan Unioni ja monien maiden oikeistopopulistit värittävät tätä vielä siirtolaisuuden lieveilmiöillä.
Nykyisenlainen sosiaalidemokratia on tiensä päässä. Syöksykierre jatkuu, jolleivät eurooppalaiset sosiaalidemokraattiset puolueet muuta rajusti kurssiaan. Herääkin kysymys siitä, voiko sitä paikkaa enää löytyä edes kurssimuutoksella ja jos voi, niin mistä?
Suomessa demareiden syöksykierrettä voi hieman hillitä hyvä ehdokasasettelu ja valovoimainen puoluejohtaja (jota nyt ei ole). Meillä kun äänestetään suoraan ehdokasta, jolloin puolueen pääagenda jää hieman taustalle.
En todellakaan ole demari, mutta yksi asia minua sosiaalidemokratian pakkolaskussa huolettaa. Se on juuri tuon epäterveen oikeistopopulismin nousu. On demokraattisen päätöksenteon kannalta huolestuttavaa, että puolueet, jotka pelottelevat ongelmilla, mutta eivät esitä mitään ratkaisumallia (koska heillä ei semmoisia ole), vahvistuvat vuosi vuodelta. Toisin sanoen nämä puolueet ratsastavat ihmisten tietämättömyydellä.
Suomessa Perussuomalaiset eivät tähän oikeistopopulistiseen muottiin puolueohjelmansa eivätkä puoluejohtajansa perusteella täysin sovellu, mutta joka vaaleissa kyseisellä puolueella on melko paljon yksittäisiä ehdokkaita, jotka oikeistopopulistin tunnusmerkit sataprosenttisesti täyttävät. Ja meillä kun käytössä on ehdokasvaalijärjestelmä, on tämä yleiseurooppalainen trendi havaittavissa Suomessakin osittain PS:n kautta.
