Sanojen ja asioiden selittämisen tulee olla poliitikon ykkösosaamisaluetta.
Asioiden selittämistä ja uusien ja yllättävienkin yhteyksien ja johtopäätösten tekemistä voi helpottaa paljon se, että esimerkiksi Jutta saa aina tarpeen mukaan tilattua "ristoparjanteelta", "jaakkokianderilta" tai vaikkapa "jukkapekkariseltakin" paperin kuin paperin, jota voi käyttää vaikka sinisen osoittamiseksi mustaksi, jos vain siltä tuntuu.
Myös järjestökenttää voidaan suoraan käyttää asioiden "uustulkintoihin" ja yliopistopuolelta löytyvät päivystävät dosentit ja professorit, joita voi hyödyntää myös täysin absurdien "tosiseikkojen" keksimisessä, kuten esimerkiksi punavihreille tärkeiden ideologisten olkiukkojen ja viholliskuvien kehittelyyn. Jälkimarkkinoinnissa on myös muistettava palveluhenkisten toimittajien myötämielinen asenne, esimerkiksi Ylelle näyttää kaikessa matelevuudessaan kelpaavan tuubi kuin tuubi ja Lasitalon väen toimintatapoja on käsitelty jo väitöskirjassakin.
Kysymys siitä, että mihin suuntaan SDP lähtee tästä on aivan varmasti mielenkiintoisempi kuin Jutan suullinen ulosanti. Populismin puolella Soini ja Arhinmäki ovat kukkulan kuninkas ja pääsihteeri, demagogiaa hyödyntävät parhaiten tietyt vihreät, Erkki Tuomioja ja Jussi Halla-aho, siinä missä "signore ja signora onoret" eli tuttavallisemmin kepulaiset esittävät kannattajiensa mielistelemiseksi tyhmempiä kuin ovatkaan ja osaavat tunnetusti tehdä tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä.
Eikö tuon luulisi olevan päivänselvää jopa Jutalle, että mihin suuntaan puolueen pitäisi tästä alkaa liikkumaan? Ota homma haltuun ja tee jotakin oikeatakin työtä, äläkä ainakaan lankea näiden päivystävien punavihreiden opiskelija-aktivistien houreisiin.
Ylipäätään, jos ja kun useimmat poliittisen puolen asiat sinivihreän eli "porvarihallituksen" aikana perustuvat yhä edelleen tiettyjen keskeisten demarivirkamiesten kiistämättömään asiaosaamiseen ja valmisteluun, niin täysin katteettomien vastakkainasettelujen luominen pelkästään ihmisten huijaamiseksi ei välttämättä ole se kestävin suhtautumistapa substanssipuolelta. Vai vedetäänkö puolueen sisällä painostusryhmien taholta tarkoituksella demareita suuntaan, jossa se viettäisi aikaansa oppositiossa vielä seuraavien eduskuntavaalien jälkeenkin?
Opiskelija-aktiivien harrastama "bailaaminen", "yksisilmäisyys" ja "hällä väliä -asenne" voi tuntua kivalta, mutta rakentavien voimien edesvastuuttomuus ei ole suinkaan mitään viisautta hallituksien kohtaloista riippumatta, vaan on itse asiassa henkilötasollakin anteeksiantamatonta syntiä, jonka hintalappu on vielä kovempi kuin esimerkiksi laajalti maailmalla huomiota herättäneen toveri Tuomiojan kognitiivinen dissonanssi koskaan!
Tear down this emerging, menacing wall that separates fact from fiction and generates only witless banter, Jutta!