Ensinnäkin haluan todeta, että demareiden tulos Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla on kaikkien aikojen tappio, ja tältä osin analogiat talvisotaan on syytä unohtaa puolueessa jo 1969 hylätyn Tannerin tapaan, "kaikalimat" kantoivat luomastaan asiantilasta myös itse vaaleissa vastuuta, ja jos tosiaan "modernein" voima "Eläkeläisten asialla"-puolueen valtuustoryhmässä on Osku "Arto Bryggare" "mihinkään en pyri" Pajamäki, niin kovin tilannetajuttomilta kuulostavat ne jopa ääneenlausutut toiveet suorastaan Mooseksen kirjasta reväistystä taivaallisesta väliintulosta (~ lamasta ja työttömyydestä) kannatuksen saattamiselle "oikealle tasolle", ilmeisesti hegemonisesti toimivan pysyvän valtapuolueen asemaan.
Voihan olla jopa niin, että äänestäjillä on Paasitornin, Hakaniemen, Presidentinlinnan ja Lasitalon väestä eroava käsitys demareiden "oikeasta" asemasta?
Demareiden puoluesihteeri Korhosen tänään monessa viestimessä mainostama "analyysi" demareiden ehdokasasettelun muita paremmasta "laadukkuudesta" selityksenä vaalimenestyksen puutteelle asettuu kyllä Urpilaisenkin kommentteja huvittavampaan valoon. Asetettujen ehdokkaiden määrä ei ratkaissut PK-seudulla, voi voi puoluesihteeriä!
Muualla maassa voitaneen sitten puhua "kontrolloidusta" viivytysasemiin vetäytymisestä, paikallisin poikkeuksin, ja ainakin liitosalueilla menestys on näyttänyt olevan jopa hieman parempaa kuin olisi ollut pelättävissä.
"Protestin" kanavoituminen onnettomuuksissa (mahdollinen laskusuhdanne ja taantuma, jo tapahtunut Kauhava, peruspalvelujen taso) ei näytä menevän ihan sillä tavalla kuin eittämättä taitavat agitaattorit puoluekoneistossa ja siihen orgaanisesti kytköksissä olevissa puoluemedioissa ovat illanistujaisissaan ajatelleet. Paluu toveri Tuomiojan linjoille SAK:n voimakkailla taustatykityksillä saattaisi tuoda persujen kannattajat takaisin äiti-SDP:n helmoihin, mutta mitä se kertoisi demareiden yhteistyökyvystä, maailmankuvasta ja noudattaman poliittisen agendan tasosta?
Demarit tarvitsevat uuden Lipposen, ts. uskottavan oikeistodemarin, jolla on henkilökohtaisen osaamisensa ja luonteensa vuoksi "reach" pitää "toverituomiojat" nuhteessa ja kurissa puolueen sisällä ilman jatkuvaa vallankumousuhkaa, ja samalla vedota laajasti erilaisiin äänestäjäsegmentteihin, eika siis pelkästään tyhjänhöpöttäjiin postmodernisteihin tai kaikista eniten kaavoihinsa kangistuneisiin premodernisteihin.
En epäile sitä, etteikö tälläinen vielä löytyisi, tuskin kuitenkaan Turusta.