Eli jos veroaste nousee soten takia, niin se on vaarallinen ilmiö, mutta muuten ei?
Erkki Liikasen uudessa elämäkerrassa kerrotaan, kuinka Heinäluoma junaili Urpilaisen syrjäyttämisen ja nosti ay-pomon puolueen johtoon. Ay-liikettä kuulemma ärsytti, että joku uskaltaa asettua heitä vastaan demarien sisällä, kuten Urpilainen uskalsi tehdä.Yllättyneet käsi ylös ja niin päin pois...
Ottaen huomioon Rinteen floppaamisen, niin ei tuosta Heinäluomalle mitään kovin korkeita pisteitä ropise.
linkkiä IL:n lyhyeen juttuun:IS: Heinäluoma juoni Urpilaisen syrjäyttämisen
Erkki Liikasen uudessa elämäkerrassa kerrotaan, kuinka Heinäluoma junaili Urpilaisen syrjäyttämisen ja nosti ay-pomon puolueen johtoon. Ay-liikettä kuulemma ärsytti, että joku uskaltaa asettua heitä vastaan demarien sisällä, kuten Urpilainen uskalsi tehdä.Yllättyneet käsi ylös ja niin päin pois...
Ottaen huomioon Rinteen floppaamisen, niin ei tuosta Heinäluomalle mitään kovin korkeita pisteitä ropise.
linkkiä IL:n lyhyeen juttuun:IS: Heinäluoma juoni Urpilaisen syrjäyttämisen
Jollain tapaa yllättävä tieto (mikäli pitää paikkaansa ja miksei pitäisi). Olin siinä käsityksessä, että Heinäluoman ay-taustasta huolimatta hänen ja Urpilaisen välillä ei olisi ollut mitään erityistä kismaa.
Minun on erittäin vaikeaa uskoa, että SDP:n kannatus kääntyisi tuohon mennessä nousuun, pikemminkin povaan laskun jatkuvan. Mutta saa nähdä.
Samaa mieltä. Sosiaalidemokraattien eväät on aika pitkälle syöty ja nyt olisi rajun uudistumisen aika. Vanha reliikki Jaakonsaari (ja Lipponen ymsyms.) ovat aika huonoja suunnan antajia, jos demerit haluavat uudistua.
Ihan samalla tavalla kun Sipilä kokosi Keskustan rivit, SDP:kin tarvitsee henkilön, joka yhtenäistää puolueen. RInteestä ei ole siihen.
Kysymys kuuluukin, että kenestä siihen sitten olisi? Antti Lindtmaniahan monet pitävät demarien tulevaisuuden pj:nä, mutta hän on vain nuorempi versio Rinteestä.
Lindtmanin kannalta varsin merkittäväksi asiaksi muodostunee Heinäluoman vaikutusvalta SDP:n sisällä. Antti nuoremman poliittinen linja voi sisältää jopa uusiakin, SAK-vapaita, ajatuksia, mutta Don Heinäluoman(erittäin tunnetut SAK-yhteydet ja edelleen merkittävä asema puolueessa) luottamus on oltava tai saattaa käydä kuin Urpilaiselle konsanaan.
Minulle on jälkikäteen tullut tunne, että Urpilainen oli juuri ruvennut pärjäämään ja oppirahat oli maksettu, mutta sitten matto vedettiin jalkojen alta.
Vaikka Urpilaisen valtiovarainministerin ura nyt ei kauheita hurraahuutoja herättäisikään ja vaikka Urpilaisen tv-esiintymiset olivat välillä aika vaivaannuttava katsottavaa ja vaikka hänen johdollaan demarit kulkivat vaalitappiosta toiseen, niin kyllähän häntä suorastaan nöyryytettiin tuossa pj-vaaleissa ja sen taustakähminnöissä. Hänen täytyy kyllä ihan oikeasti tykätä politiikasta, että viitsi tuon kaiken jälkeen vielä asettua uudelleen ehdolle ek-vaaleissa ja suostui olemaan tavallinen rivikansanedustaja puolueessa, joista ainakin puolet oli hänelle selkänsä kääntänyt.
Mielestäni Urpilainen analysoi joskus noin ehkä vuosi ennen pj-aikansa täyttymistä demaripuolueen tilaa ja tulevaisuutta. En muista sanamuotoja tarkkaan, mutta Jutan pääajatukseksi tulkitsin SDP:n kehittymisen nykyaikaan asettuvaksi arvopuolueeksi, joka ymmärtäisi jonkinlaisen tavallisen kansan (oma ilmaisuni) tarpeet ja kipupisteet. Siis nythän tämä on mennyt niin, että SDP:n mielestä kansan tulisi ymmärtää demarien viesti, eikä päinvastoin. Viimeisten muutamien vaalien jälkeen joku nimidemari on joka kerta selitellyt, että tehtiin hyvä ja onnistunut kampanja, mutta meidän viesti ei mennyt perille, tai meidän ihmiset jäivät vaalipäivänä kotiin. Bisneksessä tällaista sanottaisiin tuotelähtöiseksi ajatteluksi. Siinä väsätään markkinoille jokin tuote, jonka tuottamista varten sattuu olemaan tuotantolinja jo olemassa, ja sen jälkeen koetetaan selittää ihmisille, miksi tuote pitäisi vielä ostaakin. Kilpailijat ovat jo kovaa vauhtia tekemässä massia asiakaslähtöisillä tuotteilla ja palveluilla, joiden kanssa on vähän funtsittu asiakkaiden nykyisiä ja tulevia tarpeita jo ennen tuotannon käynnistämistä. Nyt kun ay-siipi pääsi demareissa niskan päälle, niin tilanne on vähän sama kuin tehtäisiin edelleen niitä tuotantolinjalta tehokkaasti valmistuvia perseensuristimia, mutta vähän entistä nopeammassa tahdissa ja pikkuisen isompia.Minun sympatiani Jutta saa täysin siitä syystä, että demarien ay-leirin käytös oli aika ala-arvoista tuolloin ennen pj.vaalia, kun Urpilainen taisi pitää vappupuhettaan. Huutelua ja henkilöön menevää älämölöä sekä haukkua yleisöstä, ei mikään SDP:n hienoin hetki.
Rinne on kyllä hieno mies. Tänään hän on kommentoinut hallituksen esityksiä sanomalla mm: "on vaarana, että suomalaisten veroaste kasvaa. Se on vaarallinen ilmiö, sanoi Rinne."
.
"On vaarana"? Miten saatanan pihalla tämä kaveri on?
Nyt Heinäluoma esiintyy valtiomiehenä ja väittää olevansa päivänpolitiikan yläpuolella: Miksi ihmeessä olisin taustavaikuttaja tai ylimääräinen päätöshenkilö? Se on kummallinen harhakäsitys.
Demareissa on itseasiassa ihailtavaa se että pysyvät kiinni vanhentuneessa aatteessaan eivätkä muuta julkikuvaansa 6kk välein trenditutkimusten mukaan.