Sosialidemokraatit – SDP

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ei se korkeakoulutus kuule aina tuo leveämpää leipää, sen verran läheltä liippaa, että tiedän, enkä esim. minä sovellu joksikin putkiasentajaksi, joka tienaisi paljon.Huonoja ajatuksia sulla. Sitä paitsi meistä osalla on moraalia toimia oikein, eikä keinolla millä hyvänsä esim. salata tuloja verotuksessa jne.

Vanha aforismi siitä, että "mitä suurempi rikkaus on, sitä suurempi rikos sen takana". Olen tästä vakuuttunut.Piste.

No en minä nyt osaa pitää kovin suurena rötöksenä, jos varakoituu tekemällä ahkerasti hommia ja laittamalla koko ajan rahaa säästöön. Ei tuo edellytä välttämättä veronkiertoa. Jotkut tekevät oikein isoja rahoja perustamalla yrityksen ja kehittämällä sitä, kunnes omistaja myy lopulta firmansa ja tekee tilin. Veroja on maksettu ja ihmisiä on työllistetty. Missä se rikos tapahtui? Tuo sitaatteihin laittamasi aforismi voi joissakin yksittäistapauksissa pitää jopa osimoilleen kutinsa, mutta aika tajuton puupää pitää olla jos tuollaista lähtee yleistäen väittämään.

Maatalouden tuotantotuet eivät ole suomalainen ilmiö, eikä niiden olemassaolo perustu tuensaajien "rötöstelyyn". Toisekseen tuotantotukea ei myönnetä tuottamattomaan toimintaan, vaan kyse on monella eri tavalla perusteltavissa olevasta tuotannosta, jonka olemassaololla on jonkinlainen kansallinen intressi. Eri mieltäkin voi olla, siis jos ei ymmärrä asioita. Olennaista on se, että nämä ovat tuotantotukia. Eivät esimerkiksi sosiaalitukia. Eivätkä laitavasurien toisilleen myöntämiä apurahoja, joiden turvin voi väsätä nuppi punaviinistä turvoksissa käsitetaidetta ja vitunkuvia, joista kukaan täysijauhoinen ei ikinä halua maksaa pennin latia. Välillä taiteilija voi ottaa kantaa ja kirjoitella Kansan Uutisiin, kuinka "oikeita" taiteentekijöitä ei arvosteta. Tästähän me olemme Noitarummun kanssa porisseetkin joskus.

 

[dana77]

Sinulla on vähän ihmeellisiä käsityksiä. Kyllähän köyhäkin veroja maksaa monessakin muodossa ja tulonsiirrot ovat tuomittavia? Siis eläkkeet, lapsilisät, jne.?

Niin kauan kuin ökyrikkaat saavat eniten tukiaisia esim. maataloudessa tämän maan meno on mätää ja sairasta. On tutkittu, että maassamme köyhät vaan köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat.

Se että kummalla on ihmeellisiä käsityksiä on nyt mielipidekysymys.

Kuppaus on sitä, sitä että joltain ihmiseltä otetaan jotain pois (esim verta). Suomessa köyhiä ei kupata, vaan päinvastoin heille maksetaan eläkkeitä tai lapsilisiä. Tästä voidaan käyttää nimitystä verensiirto, mikä on siis kuppauksen täydellinen vastakohtaa. Se on verensiirtoa vielä sen jälkeenkin jos veripussin kokoa supistetaan litrasta 9,5 desilitraan.

Tulonsiirrot ovat hyvä systeemi monella tapaa, mutta voi siitä olla rehellinen. Kumma kun sellaiset tutkimukset eivät tuossa tilastossa sitten näy. Tai siis rikkaat kyllä rikastuvat, mutta kun tämä ei ole nollasummapeliä.

Maataloustuista luopumisesta olet varmasti samaa mieltä Nalle Wahlroosin kanssa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tulonsiirrot ovat hyvä systeemi monella tapaa, mutta voi siitä olla rehellinen. Kumma kun sellaiset tutkimukset eivät tuossa tilastossa sitten näy. Tai siis rikkaat kyllä rikastuvat, mutta kun tämä ei ole nollasummapeliä.

Kun olemme nyt demariketjussa, niin on hyvä muistuttaa Tarja Halosen (käv. katastr.) todenneen talouden olevan juuri jonkinlaista nollasummapeliä. Näillä lahjoilla on keikuttu valtiolaivan komentosillalla ainakin 12 vuotta liian kauan.

 

[Seymon]

Itse demarina olisin puheenjohtajaksi mieluummin kaivannut Eero Heinäluomaa. Mielestäni mies meni täysin hukkaan viime kaudella kun oli puhemiehenä. Toinen hyvä tietysti olisi ollut Antti Lintman.

Ipaz on mielestäni ihan oikeassa tuosta työntekijä työnantaja asiassa nykypäivänä. Mua ei ainakaan haittaisi jos puolue aavistuksen siirtyisi oikealle ja nuo Ay-jantterit siirtyisivät vasemmistoliittoon. Demareissakin on aika hyvin yrittäjiäkin mukana.

Itse semidemarina (äänestän heitä about joka toisissa vaaleissa) toivoisin myös siirtymää oikeammalle. Harmittaa, että esim. Johannes Koskinen, jota pidän markkinataloushenkisenä demarina, ei ollut edes ehdolla vaaleissa. Askel oikealle, (pien)yrittäjien asian parempi omaksuminen/ajaminen ja tietysti "freessimpi" ilme kaikinpuolin. Puolue voisi hyvin edistää sellaista kansankapitalismia (tyyliin pienet osingot verovapaaksi). Toki siihen on tällä hetkellä vielä pitkä matka.

Antti Lindtman voisi tuoda enemmän sellaista tuoreempaa ilmettä, jolla saataisiin ääniä liikkuvilta äänestäjiltä. Hänessä on enemmän ameriikan meininkiä kuin draivia kuin tönkössä Rinteessä, joka takkuilee ja töksäyttelee.

 

[Noitarumpu]

Tässä se tuloerojuttu ja epätasa-arvoisuus Suomessa.

http://www.osallisuustalous.fi/blogi/2012/11/hs-huipputulot-puskivat-ylospain.html

Noilta sivuilta löytyy muutakin ihan mielenkiintoista luettavaa. Sori ny vaan, mutta en ehdi laumoja vastaan taistelemaan vaan luotan, että osaatte lukea. Sen kautta moni asia voi EHKÄ avautua eri lailla kuin nyt. Toivon ainakin. Paremminhan noissa kirjoituksissa asioita tuodaan julki.

 

[kahden suunnan sentteri]

Kyllähän taidekin tosiaan kannattaisi yksityistää, se varmaan tekisi siitä paljon laadukkaampaa ja tehokkaampaa. Samat apurahat mitkä nyt menee luusereille vaan vähiten tarjoavalle ulkomaiselle yritykselle niin kuin muussakin vastaavassa touhussa. Se kun markkinaehtoisena toimintana sitten tuottaisi talouskasvuakin toisin kuin luusereiden syöttäminen.

 

[Hidas_ja_kankea]

Tässä se tuloerojuttu ja epätasa-arvoisuus Suomessa.

http://www.osallisuustalous.fi/blogi/2012/11/hs-huipputulot-puskivat-ylospain.html

Noilta sivuilta löytyy muutakin ihan mielenkiintoista luettavaa. Sori ny vaan, mutta en ehdi laumoja vastaan taistelemaan vaan luotan, että osaatte lukea. Sen kautta moni asia voi EHKÄ avautua eri lailla kuin nyt. Toivon ainakin. Paremminhan noissa kirjoituksissa asioita tuodaan julki.

Millä tavalla asia liittyy aiheeseen "Demarit tiensä päässä"?.
Myös itsekritiikkiä on olemassa, joten ei tässä välttämättä olla persuja tai umpioikeistolaisia, jos jotain kritiikkiä demareiden suuntaan heitetään.
Pisti vain silmään, kun jossain viestissä viittasit palstan persu-suuntaukseen.

Tälle päivälle kirjoitin jo kertaalleen, että itsestä voi hakea syytä suosion laskemiseen.

 

[dana77]

Tässä se tuloerojuttu ja epätasa-arvoisuus Suomessa.

http://www.osallisuustalous.fi/blogi/2012/11/hs-huipputulot-puskivat-ylospain.html

Noilta sivuilta löytyy muutakin ihan mielenkiintoista luettavaa. Sori ny vaan, mutta en ehdi laumoja vastaan taistelemaan vaan luotan, että osaatte lukea. Sen kautta moni asia voi EHKÄ avautua eri lailla kuin nyt. Toivon ainakin. Paremminhan noissa kirjoituksissa asioita tuodaan julki.

Väitteesi oli että köyhät köyhtyvät ja siitä ei tuossa yllättäen ollut sanaakaan. Rikkaimmat ovat toki rikastuneet tietyillä aikaväleillä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Väitteesi oli että köyhät köyhtyvät ja siitä ei tuossa yllättäen ollut sanaakaan. Rikkaimmat ovat toki rikastuneet tietyillä aikaväleillä.

Sosialistisessa realismissa talous on tietysti nollasummapeliä, eli rikkaiden rikastuminen on sen logiikan mukaan aina pois "köyhiltä". Sillä ei ole mitään merkitystä, että joidenkin varakoitumisen sivutuotteena yhteiskuntaan syntyy erilaista infraa, julkisin varoin tuotettuja palveluja, sekä yksinkertaisesti rahaa jaettavaksi. Talouskasvun aikaansaama hyvinvoinnin tason nousu on asia, jonka sosialistinen tutkija mieluusti sivuuttaa, samoin kuin absoluuttisen köyhyyden ilmenemisen yhteiskunnassa, millä kriteereillä tätä sitten mitataankin. Suhteellisen köyhyyden kanssa hekumointi ja tuloerojen saatanointi on idealistis-sosialistiselle tutkijalle paljon kiinnostavampaa, koska köyhin ja rikkain desiili ovat aina olemassa. Köyhimmän kymmeneksen hyvinvoinnin tason muutos taloudellisen kasvun myötä on kuitenkin se, jonka luulisi eniten vaikuttavan siihen, miltä pärjääminen tässä desiilissä kulloinkin tuntuu, ei se kuinka paljon joku jossakin toisaalla tienaa (ja maksaa veroja rahoittaakseen yhteiskunnan määräämiä tulonsiirtoja).

 

[dana77]

Tässä se tuloerojuttu ja epätasa-arvoisuus Suomessa.
http://www.osallisuustalous.fi/blogi/2012/11/hs-huipputulot-puskivat-ylospain.html

Noilta sivuilta löytyy muutakin ihan mielenkiintoista luettavaa. Sori ny vaan, mutta en ehdi laumoja vastaan taistelemaan vaan luotan, että osaatte lukea. Sen kautta moni asia voi EHKÄ avautua eri lailla kuin nyt. Toivon ainakin. Paremminhan noissa kirjoituksissa asioita tuodaan julki.

Muutenkin tuollainen seksiwau-uutisointi on lukijoita aliarvioivaa. En löytänyt suoraan kuvaajaa, jossa olisi maksettujen osinkotuottojen kokonaismäärät listattu, mutta keskimäärin sillä on joka tapauksessa vahva korrelaatio osakkeiden arvostukseen.
http://hs11.snstatic.fi/webkuva/taysi/560/1305938366379?ts=391
Kun vaihtoluvälit ovat tuota luokkaa, niin toimittaja voi halutessaan muotoilla siitä lähes minkälaisia tahansa haluamiaan otsikoita. Tuotot nousevat ja laskevat satoja ja tuhansia prosentteja, kun vain valitaan aikavälit sopivan raflaavasti.

Parasta on tietenkin jos sillä saadaan tyhmimmät ostamaan julkaisua.

 

[mjr]

Nimimerkki MustatKortit ystävällisesti taisi pyytääkin minut tähän ketjuun kommentoimaan - tässä JA:n ihmeellisessä maailmassa olen täysvasemmistolainen ja sosiaalidemokraatti, koska olen pari piirua vasemmalle Hunnien Attilasta (tai Daespoosta). Se toki on totta, että keynesiläisenä tunnun talouspoliittisesti olevan jossain Arhinmäen tasalla tai ylikin, lähes siis mitä nykyaikana kutsutaan "kommunistiksi, mikä on tietysti osoitus tämän aikakauden jo tapahtuneista, lukkoon lyödyistä poliittisista siirtymistä, joiden hyväksymisessä ja impletoinnissa sosiaalidemokraatit ovat olleet suorastaan avainasemassa.

Viikonloppuna en kauheasti paneutunut eduskuntavaaleihin vaan palauttelin mieleen 70-luvun alun suurta poliittista kriisiä lukemalla Rentolan loisteliasta Vallankumouksen aave -tutkimusta. Kysymys oli siis Beljakovin operaatiosta, minkä Kekkonen, Saarinen ja SDP:n sanoisiko poliittinen perusolemus torjuivat (Leskinen ei lopulta pystynyt viemään puoluettaan mukaan Kekkosen ohittamiseen vasemmalta). Se oli osoitus siitä, miten vaaralliseen tilanteeseen Kekkonen oli maan ajanut tekemällä itsensä (ja Neuvostoliiton hyväksynnän) korvaamattomiksi asioiksi: se avasi mahdollisuuden ohittaa hänet vasemmalta hänen omia keinojaan käyttäen. Todennäköisesti tämä vaarallinen (mutta suurimmaksi osaksi ei-julkinen) kriisi järkytti Kekkosta niin että jatkoi hamaan dementiaan saakka, joskin tietysti myös hänen loputtomalla vallanhimollaan oli tähän myös osuutta.

Mietin sitä, että tuosta 70-luvun alkupuolesta on kulunut vasta nelisenkymmentä vuotta 2010-luvun alkupuoleen, ja lähes kaikki on muuttunut: Suomi on liittynyt länteen ja globaaliin maailmantalouteen. Jos taas menemme 1970-luvusta 40 vuotta taaksepäin niin Suomessa vallitsi oikeistoradikalismin aalto ja demokratia oli (silloinkin) vaarassa. 1890-luvulla puolestaan Suomen moderni poliittinen kulttuuri alkoi vasta muotoitua. Jne. jne.

Nämä meidän nykyiset kiistan aiheemme ja väittelymme tuntuvat nyt kauhean merkityksellisiltä. Hesarissa oli viime viikolla verkkosivuillaan jopa otsikko: "Historian vaikein vaalikausi edessä?" - taisi olla sentään kysymysmerkki perässä, mutta ei edes rajoitetta "rauhanajan" (vaikka silloinkin oltaisiin niin kaukana vaikeimmista ettei voi edes kuvitella). Anyway, historia ei taida olla pysähtymässä, emmekä voi olla varmoja sen suunnasta kovin kauaksi eteenpäin. Tällä hetkellä emme pysty edes kuvittelemaan tulevia kriisejä ja haasteita. Niinpä olisin varovainen kaikkien historiallisten tuomioiden ja arvioiden esittämisen suhteen.

SDP:stä voi sanoa sen, että vähän kuin liberaalit aikoinaan niin sen työ tuntuu tehdyltä: Kokoomus muistaa nyt joka välissä mainita, että se puolustaa "hyvinvointivaltiota" (sosiaalidemokraattinen konsepti), eikä kansan valtaisa enemmistö halua pois pohjoismaisesta yhteiskuntamallista. Tässä suhteessa, historiallisella perspektiivillä, me kaikki olemme sosiaalidemokraatteja. Samalla tietysti on sanottava, että me kaikki olemme siten hyväksyneet sosiaalidemokraattisen kompromissin siitä, että hyvinvointivaltion ehdottomana perustana on toimiva ja dynaaminen markkinatalous. Mutta liberalisaation ja globalisaation aikana se perusta onkin liikkumassa pois hyvinvointirakenteimme alta, perusta ei enää kestä. Tästä veikkaan syntyvän vielä suuria vaikeuksia ja ikäviä ristiriitoja ja kriisejä yhteiskuntaamme. Toivoisin että silloin löytyy niin pragmaattinen, maltillinen ja kompromisseihin valmis vasemmisto kuin oikeistokin niitä yhdessä kohtaamaan. Muuten ei olla historiasta juuri opittu mitään.

Tämän kummemmin en osaa tätä "demareiden loppua" kommentoida.

 

[Denverin Munasyndi]

Edellisen @mjr kirjoittaman tekstin voisi melkein heittää Kierrätyskeskuksen parhaat kirjoitelmat -ketjuun, ellei se olisi perusvireeltään humoristinen (siis ketju, teksti). Nykypäivänä kaikkien puolueiden haukutaan jatkuvasti edustavan samaa paskaa erilaisessa paketissa, mutta silti JA:n poliittista puolta lukiessa ei ainakaan maltillisuudella ja kohtuullisuudella juhlita. Varsinkin tässä ketjussa ei taida olla kymmentä viestiä putkeen ilman että jotakuta haukutaan katkeraksi tai kateelliseksi? Voin vain kuvitella miten haastavaa touhu on ollut 70-luvulla, kun intohimot ovat virranneet vielä kiihkeämpinä ja vastakkainasettelu oli selviö. 1910-, 1920- ja 1930 -luvuilla poliittista keskustelua käytiin toisinaan myös nyrkein, pistimin ja luodein. Nyt meillä on sitten vekkuli Internet, jossa kuka tahansa vajakki voi mukahauskan alasuojukseen liittyvän nimimerkin takaa huudella vaikka mitä paskaa ja pilata tunnelman heti alkuunsa.

Tässäkin ketjussa on todettu että moni voisi äänestää demareita ilman AY-huorausta. Samaa on sanottu persuista ilman tiettyjen populististen teemojen aiheuttamaa takaperoisuutta. Kokkareiden oikeistosiipi pelottaa hyvinvointivaltiontuhoamistalkoillaan, vaikka puolueesta löytyy myös mieluisia ehdokkaita. Keskusta on jo valmiiksi keskellä. Joku elämää suurempi karismaattinen johtaja voisi räätälöidä maltillisille tolkun ihmisille oman puolueen ja 20% kannatus voisi olla parin hyvin hoidetun kampanjan jälkeen täyttä totta (tähän hymiö, puolisarkastinen). Nykyään tähän olisi jopa pienet mahdollisuudet, sillä uuden puolueen ei tarvitse enää pakosti omata vahvaa aatehistoriallista taustaa tai poliittista menneisyyttä entisenä protestipuolueena.

 

[MPN]

Tässäkin ketjussa on todettu että moni voisi äänestää demareita ilman AY-huorausta.

Eikös se kuitenkin vähän muutakin vaatinut ;)

 

[Denverin Munasyndi]

Eikös se kuitenkin vähän muutakin vaatinut ;)

Rivien välistä valitsin tietysti sen oleellisimman, ei sitä nyt turhaan jaksa joka sanaa lukea. Ja tulen kirveen kanssa vaalikoppiin varmistamaan jos demarit on tehnyt pesäeron siihen mennessä.

 

[MPN]

Rivien välistä valitsin tietysti sen oleellisimman, ei sitä nyt turhaan jaksa joka sanaa lukea. Ja tulen kirveen kanssa vaalikoppiin varmistamaan jos demarit on tehnyt pesäeron siihen mennessä.

Se toinen juttu oli että tuosta tulisi oikeasti työväenpuolue, kyllä se molemmat vaatii, kun oikeastaan milläkään muulla puolueella ei AY-liittoon ole kytköksiä.

 

[mjr]

Köyhimmän kymmeneksen hyvinvoinnin tason muutos taloudellisen kasvun myötä on kuitenkin se, jonka luulisi eniten vaikuttavan siihen, miltä pärjääminen tässä desiilissä kulloinkin tuntuu, ei se kuinka paljon joku jossakin toisaalla tienaa (ja maksaa veroja rahoittaakseen yhteiskunnan määräämiä tulonsiirtoja).

Tuota, tuota - onkos olemassa mitään rajaa tuloerojen valtaisalle positiivisuudelle? Olisiko esimerkiksi venäläinen taso hyvä, koska siellä kuitenkin on lukuisia miljonäärejä ja miljardöörejä tuottamassa köyhille infrastruktuuria - tai pitäisikö pyrkiä latinalaisamerikkalaiselle tuloerojen tasolle, faveloita pystyyn Vantaalle ja Itä-Helsinkiin? Mitä suuremmat erot, sitä parempi tilanne hamaan äärettömyyteenkö asti on se ihanne? Minä puolestani ajattelisin noin ihmisluonnon perusteella (joka ei kiiruusti ole muuttumassa), että erittäin vahvan superrikkaiden ryhmän syntyminen on omiaan korruptoimaan ja vääristämään poliittista prosessia monin huonoin seurauksin niin keskiluokalle kuin köyhällekin väestönosalle. Esimerkiksi USA alkaa jo vähitellen olla siinä tilanteessa, että senaatissa on 100 miljönääriä ja n. 80 miljardin dollarin arvoiset (hullu-oikeistolaiset) Kochin veljekset ovat pitämässä tänä kesänä "koe-esiintymisiä" (auditions) republikaanisille presidenttiehdokkaille. Ihan luonteva seuraus siitä, että liberalisaation jälkeen on syntynyt valtaisia pääomien keskittymiä ja työn merkitys on niihin verrattuna vähentynyt, ja jo keskiluokkakin joutuu USA:ssa yhä enemmän ponnistelemaan pysyäkseen edes paikoillaan.

Notta ihan musta-valkoisena asiana en pysty tuloeroja pitämään, vaikka minusta ne ovatkin toimivan talouden perusedellytys, kunhan eivät muutu aivan liian jyrkiksi.

 

[MPN]

Notta ihan musta-valkoisena asiana en pysty tuloeroja pitämään, vaikka minusta ne ovatkin toimivan talouden perusedellytys, kunhan eivät muutu aivan liian jyrkiksi.

Jos pysytään kuitenkin pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa, eikä vedetä Venäjää tai Pohjois-Koreaa mukaan?

Sitten tämän pohjalta kolme kysymystä:
1. Onko Suomen tuloerot mielestäsi liian jyrkät?
2. Mikä on mielestäsi sopivin hyväksyttävissä oleva tuloero?
3. Perusteluita edelliseen kysymykseen

 

[TosiFani]

Tuota, tuota - onkos olemassa mitään rajaa tuloerojen valtaisalle positiivisuudelle? Olisiko esimerkiksi venäläinen taso hyvä, koska siellä kuitenkin on lukuisia miljonäärejä ja miljardöörejä tuottamassa köyhille infrastruktuuria - tai pitäisikö pyrkiä latinalaisamerikkalaiselle tuloerojen tasolle, faveloita pystyyn Vantaalle ja Itä-Helsinkiin? Mitä suuremmat erot, sitä parempi tilanne hamaan äärettömyyteenkö asti on se ihanne?...

Ja valtion leikausten seurauksena lasten terveydenhuolto putoaa kehitysmaiden tasolle...

En ymmärrä tätä kärjistämistä, Suomen nykyverotus estää tehokkaasti faveloiden syntymisen. Suurituloisten verotus pitää olla sellaisella tasolla, jossa se hyödyttää eniten Suomen kansantaloutta. Jos kevyempi verotus kannustaa suurituloisia sijoittamaan Suomeen, verotusta kannattaa keventää. Jos taas pääomat karkaavat kevyemmän verotuksen takia, verotusta pitää miettiä uudestaan.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tuota, tuota - onkos olemassa mitään rajaa tuloerojen valtaisalle positiivisuudelle? Olisiko esimerkiksi venäläinen taso hyvä, koska siellä kuitenkin on lukuisia miljonäärejä ja miljardöörejä tuottamassa köyhille infrastruktuuria - tai pitäisikö pyrkiä latinalaisamerikkalaiselle tuloerojen tasolle, faveloita pystyyn Vantaalle ja Itä-Helsinkiin? Mitä suuremmat erot, sitä parempi tilanne hamaan äärettömyyteenkö asti on se ihanne? Minä puolestani ajattelisin noin ihmisluonnon perusteella (joka ei kiiruusti ole muuttumassa), että erittäin vahvan superrikkaiden ryhmän syntyminen on omiaan korruptoimaan ja vääristämään poliittista prosessia monin huonoin seurauksin niin keskiluokalle kuin köyhällekin väestönosalle. Esimerkiksi USA alkaa jo vähitellen olla siinä tilanteessa, että senaatissa on 100 miljönääriä ja n. 80 miljardin dollarin arvoiset (hullu-oikeistolaiset) Kochin veljekset ovat pitämässä tänä kesänä "koe-esiintymisiä" (auditions) republikaanisille presidenttiehdokkaille. Ihan luonteva seuraus siitä, että liberalisaation jälkeen on syntynyt valtaisia pääomien keskittymiä ja työn merkitys on niihin verrattuna vähentynyt, ja jo keskiluokkakin joutuu USA:ssa yhä enemmän ponnistelemaan pysyäkseen edes paikoillaan.

Notta ihan musta-valkoisena asiana en pysty tuloeroja pitämään, vaikka minusta ne ovatkin toimivan talouden perusedellytys, kunhan eivät muutu aivan liian jyrkiksi.

Alussa muotoilemasi kysymys oli esitetty varmaankin retorisena, mutta eipä tuohon täsmällistä vastausta olekaan. Se lienee selvä, ettei tuloerojen äärimmäinen kasvu ole yhtään sen enempää toivottava eikä realistinen tavoite kuin tuloerojen täydellinen nollaaminen. Kuten empiiriset viittauksesi valottavat, olosuhteet joissa huomattavan suuria tuloeroja syntyy eivät ole välttämättä merkki siitä, että taloudellisen vaurauden syntyminen aiheuttaa joka puolelle hyvinvointia. Naapurin kleptokratiassa tai latinalaismallisessa sotilasdiktatuurissa korruption jo muutenkin tehottomaksi kalvama talous mahdollistaa julkisen infran tuottamisen sekä huonolla hyötysuhteella että vaatimattomalla lopputuloksella. Toisaalta, en tiedä onko teoretisointi pois lukien aivan tarpeellista tehdä tässä kohden vertailua Suomen ja näin jyrkästi erilaisten yhteiskuntien välillä. Relevantimpia verrokkeja on EU väärällään.

Hyvinvoinnin toteutumista esimerkiksi Suomen köyhimmän desiilin keskuudessa olisi hyvä tutkia ajan funktiona, ja verrata samalla tämän kansanosan elinoloja suhteessa koko muun populaation keskimääräisiin hyvinvointi-indikaattoreihin. En jaksa nyt lähteä kaivamaan tilastotietoja, mutta oletan että monien mittareiden perusteella Suomen köyhimmällä desiilillä menee tyydyttävästi tai kohtalaisen hyvin (mm. lapsikuolleisuus ja muut kansanterveydelliset indikaattorit, lukutaito, keskimääräinen koulutustaso, jne). Tähän on ollut merkittävästi vaikuttamassa hyvinvointivaltion konsepti, joka määrättyyn pisteeseen asti on mille tahansa yhteiskunnalle valtaisan hieno tapa organisoitua. Tästä kiitos kaikille asianosaisille, myös sosialidemokraateille, vaikka konseptin kehittäminen on jo pari sukupolvea sitten muodostunut jotakuinkin yhteiseksi missioksi. Haasteet tulevat vastaan lähinnä hyvinvointivaltion rahoittamisessa, koskien etenkin tilannetta, jossa tavoiteltuun palvelutasoon ei kerta kaikkiaan ole varaa, samalla kun valtion velkakuorma uhkaa kasvaa kestämättömiin mittoihin.

En ole lainkaan vakuuttunut, että tuloerojen raivokkaaseen tasoittamiseen pyrkiminen ja samalla ansaitsemisen insentiivin murennuttaminen ovat ensisijaisia keinoja, joilla edistetään taloudellista toimeliaisuutta, luodaan edellytyksiä vientitoiminnan aikaansaamiselle ja synnytetään uusia työpaikkoja. Nyt kun mjr mainitsi mm. Venäjän, niin on hyvä muistaa että Suomessa struktuuri kuitenkin toimii, eikä korruptio ole meillä kansainvälisesti verraten juuri kaksinenkaan kysymys. Suomessa verotus ei ole operatiivisesti ottaen minkäänlainen ongelma valtiolle, toisin kuin Venäjällä ja epämääräisissä banaanitasavalloissa. Esimerkiksi keskituloisten veroasteen alentaminen tai progression loiventaminen ei tietenkään tarkoittaisi, että olisimme oikopäätä luomassa olosuhteita jonkinlaisen superrikkaiden eliitin muodostumiselle, sen sijaan kuin olisimme tavoittelemassa kasvua, vakaampaa taloutta ja näiden mahdollistamia hyvinvointihyötyjä.

Tuloerojen pienenkin kasvun psykologiset vaikutukset ovat taas oma kokonaisuutensa. Muutamat vain ajattelevat välillä niin, että jonkun toisen ansaitsema euro on omasta taskusta pois. Sillä ei loppujen lopuksi ole väliä, kumpuaako kokemus silkasta tyhmyydestä, kateudesta, vaiko perustellusta epäoikeudenmukaisen kohtelun kokemuksesta. Anarkohörhöt menevät tietysti koska tahansa barrikadeille, mutta silloin kun jengillä menee edes kohtalaisesti, niin yhteiskunnassa säilyy suurin piirtein rauhan tila. Tästä "kohtalaisesta" on aivan järkevää pitää kiinni.

 

[mjr]

Alussa muotoilemasi kysymys oli esitetty varmaankin retorisena, mutta eipä tuohon täsmällistä vastausta olekaan. Se lienee selvä, ettei tuloerojen äärimmäinen kasvu ole yhtään sen enempää toivottava eikä realistinen tavoite kuin tuloerojen täydellinen nollaaminen. Kuten empiiriset viittauksesi valottavat, olosuhteet joissa huomattavan suuria tuloeroja syntyy eivät ole välttämättä merkki siitä, että taloudellisen vaurauden syntyminen aiheuttaa joka puolelle hyvinvointia.

Niin, omat käsitykseni pohjaavat äärimmäisen raadolliselle (burkelaiselle) käsitykselle ihmisluonteesta: että on varsinainen ihme, että ollaan saatu edes hetkeksi aikaan kohtuullisen stabiili, kohtuullisen vauras ja kohtuullisen oikeudenmukainen yhteiskunta. Fanitan siis kybällä sosiaalidemokraattista kompromissia olematta vähääkään sosialisti: tässä pohjoismaisessa mallissamme on monia keskenään ristiriitaisia valtakeskuksia, joiden yhteisvaikutuksena on meritokraattinen antisääty-yhteiskunta, jossa yksilöt pystyvät hämmästyttävän pitkälle kilpailemaan omilla ominaisuuksillaan eikä vanhempiensa tai esivanhempiensa enemmän tai vähemmän satunnaisilla ominaisuuksilla. Siksi, ihmisluonteen tuntien, ei tunnu mitenkään yksinkertaiselta ruveta purkamaan näitä rakenteita jossain naiivissa uskossa, että luonnollisesti järki kuitenkin voittaa, siinä missä oma lyhyen tähtäimen etu voisi voittaa sen sijasta. Notta en todella, en edes vähän alusta ole mikään sosiaalidemokraatti. Vaan konservatismista vahvoja vaikutteita saanut liberaali.

 

[kiwipilot]

Tuloerojen tasaamista innokkaimmin kannattavat luottavat selkeästi siihen, että työteliäin, lahjakkain sekä aikaansaavin osa tekee duuninsa ja maksaa veronsa silkasta hyvyydestä ja pyyteettömästi, ainoa palkkion ollessa tieto siitä, että oma raataminen sataa heikomman aineksen pussiin ja kaikilla on (lähes) yhtä mukavaa.

 

[kahden suunnan sentteri]

Tuloerojen tasaamista innokkaimmin kannattavat luottavat selkeästi siihen, että työteliäin, lahjakkain sekä aikaansaavin osa tekee duuninsa ja maksaa veronsa silkasta hyvyydestä ja pyyteettömästi, ainoa palkkion ollessa tieto siitä, että oma raataminen sataa heikomman aineksen pussiin ja kaikilla on (lähes) yhtä mukavaa.

Ei, kyllä tuloerojen tasaamista innokkaimmin kannattavat tajuavat, että työteliän, lahjakkain, aikaansaavin tai varallisuutta perinyt osa maksaa veroja käytännössä sitä vastenmielisemmin ja suhteellisesti vähemmän mitä enemmän tienaa. Siitä syystä se on valtaan päästyään eriyttänyt pääomaverotuksen muuta tuloverotusta kevyemmäksi, siitä syystä varallisuusvero hiipui lopulta tuottamattomaksi ja turhaksi, siitä syystä meillä on ylipäätään veroparatiisit ja holding-yhtiöt, jne, jne.
http://blogi.kansanelakelaitos.fi/wp-content/uploads/2012/01/verokuvio_blogi.jpg

Tämä on realiteetti joka on tietenkin otettava huomioon verotukseen liittyvässä päätöksenteossa. Toki lisäksi voi yrittää valistaa tai näyttää esimerkkiä kuten esim. Iloiset veronmaksajat ry tai Supercell tekee.

 

[DAF]

Opetusministeri Kiuru toteaa Satakunnan Kansassa, että demareiden paikka on oppositiossa. Samassa jutussa hän sanoo "Haluan, että äänestäjät muistaisivat, että olen ministerinä tuonut yhdeksän miljoonaa euroa korvamerkittyä koulutusmäärärahaa maakuntaan. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleva opetusministeri tekee maakunnan suhteen."

Minä kun naiivisti kuvittelin, että ministerin pitäisi ajatella valtakunnantasoa toisin kuin maakunnan rivikansanedustajan. Eikä nyt ainakaan paukutella tällaisella.

 

[Eikka86]

Olen viimeiset vuodet ihmetellyt keskustelua pienituloisten verotaakasta. Olen viimeiset kolme verovuotta operoinut pienituloisen tai köyhän verokortilla ja en ole pitänyt maksettavaa veroa millään muotoa rangaistuksena, enemmänkin toisinpäin.

Minulla on asuntolainaa ja yleensä tulonhankkimiskuluja tulee yli omavastuun mutta 15k verokortilla prosentti on tasan kuusi. Viime vuodelta tulee veronpalautuksena käytännössä 2/3 maksetuista veroista.

Lisäyksenä, olen mennyt nämä kolme verovuotta samalla tulorajalla ja veron määrä on ollut laskeva joka vuosi. Vero on muuttunut 10% - 8% ja nykyinen kuusi vaikka ensiasunnon vähennysoikeus on pienentynyt.

 

[arvee]

...

Minä kun naiivisti kuvittelin, että ministerin pitäisi ajatella valtakunnantasoa toisin kuin maakunnan rivikansanedustajan. Eikä nyt ainakaan paukutella tällaisella.

Minäkin toivon ministeriltä koko kansankunnan edun tajuamista, mutta Krista Kiurulta en sitä olettanutkaan löytyvän.

Sirpa Paateroa pidin pari kertaluokkaa Kiurua fiksumpana, mutta hieman ihmetyttää tämä Solidiumin Ala-Pietilän kenkiminen.
Toki luottamuspula voi olla hallituksessa (edit: tarkoitan siis Solidiumin hallitusta) kokonaisvaltaisempi kuin Paateron (SDP) vittuuntuminen.
Ennen vaaleja ei Sirpa kuitenkaan halunnut omistajaohjausta käyttää. Miksi ei?
Miten ne vaalit voi firman toimintaan vaikuttaa? Antoi huonon johtajan tehdä tuhojaan ties kuinka kauan, koska vaalit oli tulossa.

Ala-Pietilä luultavasti tuhosi Nokian kännybisneksenkin, ja siinä sivussa suomalaisen hyvinvointivaltion. Saatanan tunari.