Tuli muuten mieleen, mitä politiikkaa SDP nyt on ajanut viime aikoina? Urpilaisen aikana tuntui olevan jotain johdonmukaisuutta, nyt on Rinteen aikana poistettu eläkeläisten kalastusmaksuja, lapsilisää säädelty, yms. Periaatteessa loppujen lopuksi siis täysin merkityksettömiä asioita. Onko nyt edes mitään linjaan millä SDP haluaa tehdä Suomesta paremman paikan, vai tähtääkö tällä hetkellä kaikki vain äänimäärän kasvattamiseen? Itselleni asia ainakin näyttää vahvasti siltä, toki nuo kaksi edellä mainittua asiaa ehkä paransi pienieläkkeisten ja köyhien lapsiperheiden toimeentuloa pikkuriikkisen, mutta se suuntaus taitaa puuttua. Lähes jokainen muu puolue kuitenkin koittaa parantaa Suomea tavalla jonka näkee parhaaksi (piraattipuolue ehkä myös pois ja muut nämä pikkuriikkiset puolueet). Onko SDP:llä tälläistä suunnitelmaa vai onko vain yksittäisiä "aatteita"? Tasa-arvoa(=feminismiä) lisää, eläkeläisiltä kalastusmaksut pois, viedään pienyrittäjille suklaata yms.
Ja lisätään vielä jos jollekkin on epäselvää, en ole koskaan ollut demari, en ole demari ja suurella todennäköisyydellä minusta ei demaria tule. On ollut ihan hauskaa katsoa tuota demarien poukkoilua ja ihastella tämän vaikutusta heidän kannatukseensa. Suomen poliittisille kentälle voisi tosin olla etu että SDP tekisi muodonmuutoksen, AY-kytkökset pois, nuorta verta tilalle ja iso asenteiden muutos, paluu työväenpuolueeksi.
Mua taas hiertää noissa juuri se, ettei tehdä mitään liittotyötä, vaan eletään sen varsinaisen liiton siivellä. Tuo kuvio ei vaan toimi, jos joku ei oikeasti tee työtä niiden etujenkin puolesta. Monella alalla työnantaja maksaa juuri sen mikä on pakko, eikä siinä hyväkään työntekijä voi hirveästi kilpailuttaa. Kyllä sinne tehtaalle aina hyviä duunareita löytyy, jos joku päättää kiukutella. Julkisella puolella koko systeemi on rakennettu tällä hetkellä listapalkkojen varaan. Mutta kuten olen todennut, liittojen meininki on usein moraalitonta, ja kehittämisen varaa systeemissä on. Valitettavasti uskon itse, että työnantajan viisauteen ja reiluuteen ei näissä asioissa voi kuitenkaan laskea. Poikkeuksia on totta kai niin työnantajissa kuin työntekijäliitoissakin.
Kyllähän ihan perusteollisuudessakin tuota kilpailuttamista on jopa haalaritasolla, liukuhihnaduunissa homma on sitten eri. Mutta miksi liukuhihnaduunissa olevalla pitäisi tulla muuta lisää palkkaan kuin indeksikorotukset? Jos siis taidot eivät kehity oleellisesti (vaikea uskoa että vaikkapa 3v jälkeen mitään työnantajaa hyödyttävää muutosta tapahtuu työntekijän oppimisessa). Monella alalla saattaa myös olla että työnantaja voi maksaa ainoastaan sen mikä on pakko maksaa. Tähänkin nollatyösopparit jollain aloilla ainakin perustuvat. Mietitään nyt vaikkapa kampaamoa, paha sinne on Xh/vko sopparilla ketään ottaa, jos ei asiakkaita tule niin työnantaja on sitten syömättä ja maksaa lainarahalla työntekijän palkan? Yrittäjyyden suurin riskihän tulee ensimmäisten palkollisten kautta.
Liittohan on periaatteeltaan loistava, mutta useimpien toiminta ei. Sanotaan että lisää tämän meidän liittomme kaltaisia kaivattaisiin. Vähemmän sitten toisen ääripään, eli AKT:n kaltaisia. Toki he ovat hoitaneet hyvät edut jäsenilleen, mutta joka asiaan lakko/ulosmarssi ei ole ratkaisu. Sitten on noita räksyttäjäliittoja (PAM tulee ensiksi mieleen) ja muita sekasikiöitä.