Demarit yrittivät uudistua Urpilaisen kaudella, jolloin yhteys ay-liikkeeseen oheni. SAK ja ammattillitot eivät asiasta tykänneet ja päättivät valita SDP:n puheenjohtajaksi oman miehensä, Antti Rinteen. Puheenjohtajan vaihdos vahvisti ay-liikkeen asemaa puolueessa.
Ja kuten todettua, Rinne vetosi Juttaan, ettei tämä lähtisi tavoittelemaan ryhmyrin tehtäviä. Minusta tämä kertoo SAK:n vaikutusvallasta puolueessa, kun muistetaan myöskin Demareiden pj.-vaihdos.
Ja kuten todettua, Rinne vetosi Juttaan, ettei tämä lähtisi tavoittelemaan ryhmyrin tehtäviä. Minusta tämä kertoo SAK:n vaikutusvallasta puolueessa, kun muistetaan myöskin Demareiden pj.-vaihdos.
Kyllä mä luulen että Rinteen porukoissa on jo vaali-iltana laskettu että uutta suuntaa lähdetään hakemaan oppositiosta. Urpilainen ei siihen kuvioon sovi vaan ryhmyriksi piti saada oppositiohenkisempi ihminen.
SDP:ssä on paljon ay-ihmisiä(SAK:laisia), jotka varmastikin säikähtivät Urpilaisen suosiota puolueen eduskuntaryhmän sisällä, jolloin Antti Rinne tuli hätiin ja vetosi Urppikseen, jottei Jutta lähtisi ryhmyriksi ja ajaisi erilaista linjaa kuin mitä Rinne ajaa. Urpilainenhan totesi suoraan, että Rinne koki heidän keskinäiset näkemyksensä liian erilaisiksi ja kas kummaa, ryhmyriksi valittiinkin SAK-taustainen Lindtman, minusta Rinne pyrki pönkittämään ay-ihmisten asemaa puolueessa.Miten tämä nyt liittyy mitenkään SAK:hon? Onko Lauri Lyly muka sitten antanut ohjeet Rinteelle, että ei Urppista ryhmyriksi, kiitos? Vai mitä oikein tarkoitat? Siinä ei omaan makuuni ole mitään uutta ja yllättävää, että puolueen puheenjohtaja haluaa saada ryhmyriksi sellaisen henkilön, jonka kanssa hänellä on hyvät henkilökemiat ja samanlainen poliittinen linja. Ihan samalla tavalla neljä vuotta sitten Kiviniemi vetosi, että ryhmyriksi kaivataan tuoretta verta ja tuo oli selkeä ilmaus, että Pekkarista ei kaivata kyseiselle tontille, vaikka Maurilla siihen haluja olisi ollut.
SDP:ssä on paljon ay-ihmisiä(SAK:laisia), jotka varmastikin säikähtivät Urpilaisen suosiota puolueen eduskuntaryhmän sisällä, jolloin Antti Rinne tuli hätiin ja vetosi Urppikseen, jottei Jutta lähtisi ryhmyriksi ja ajaisi erilaista linjaa kuin mitä Rinne ajaa. Urpilainenhan totesi suoraan, että Rinne koki heidän keskinäiset näkemyksensä liian erilaisiksi ja kas kummaa, ryhmyriksi valittiinkin SAK-taustainen Lindtman, minusta Rinne pyrki pönkittämään ay-ihmisten asemaa puolueessa.
Näkemyskysymyksiähän nämä ovat, minä näen ay-siiven sekaantuneen tähän ryhmänjohtajapeliin.
SDP:ssä on paljon ay-ihmisiä(SAK:laisia), jotka varmastikin säikähtivät Urpilaisen suosiota puolueen eduskuntaryhmän sisällä.
En usko lainkaan, että Demareita hallituksessa nähdään. Vaalitulos oli niin surkea, että puolue laskenee porvarihallituksen kovien päätöksien pelaavan SDP:n pussiin, mikä mahdollistaisi Kepu-tempun eli 2019 vaaleissa Demarit nousevat oppositiosta pääministeripuolueeksi. SDP:llä ei ole mitään muuta kuin hävittävää, jos se nyt hallitukseen menee.Minusta tää ei kovin uskottavalta tunnu. Kannattaa tosiaan katsastaa sitä isoa kuvaa. Mikäli Sipilä näkee pragmaattisesti edukkaammaksi punamullan kera persujen, jolloin olisi mahdollisuus sitoa ay-liikettä politiikkaansa ja persut vielä kylkeen apupuolueeksi, voisi todella olla jotain mahdollista saavuttaa uudistustenkin suhteen, kuin jos vertaa, mitä annettavaa kokkareilla muka olisi kepun kannalta poliittisesti. Tässä kuviossa Juttaa ei ole tarvis "säikähdellä", vaan ministerin postilla houkutellen sopii vaikka yhteinen yökin. Mitä enemmän tuota ajattelee, sitä mahdollisemmalta ja järkevimmältä kepun kannalta tuo vaikuttaa. Ainoa kysymysmerkki sitten on mitä demut itse asiasta ajattelee, kiihottaako vastuu mahdollisuudella munata koko puolueen tulevaisuus vai oppositiossa laskettelu varmaan valtaa seuraavissa arpajaisissa, siinä kysymys.
Teoriassa demareiden (+AY-liikkeen) kanssa olisi mahdollista saada uudistuksia aikaan, mutta kun nyt tilanne vain on se, että käytännössä SDP ja AY ovat suurimmat uudistusten vastustajat, niin aika vähän sillä kyvylle tekee. Nämä kaivatut uudistukset kun veisivät nimenomaan AY-liikkeeltä valtaa. Toki myös paikallishallinnossa olisi paljon uudistettavaa, mutta siellä taas Kepu itse on suurin uudistusten vastustaja, niin vaikea on nähdä että niitä nähtäisiin. Persujen näkeminen uudistusten veturina vaatii sitten jo lahjakkuutta.Mikäli Sipilä näkee pragmaattisesti edukkaammaksi punamullan kera persujen, jolloin olisi mahdollisuus sitoa ay-liikettä politiikkaansa ja persut vielä kylkeen apupuolueeksi, voisi todella olla jotain mahdollista saavuttaa uudistustenkin suhteen, kuin jos vertaa, mitä annettavaa kokkareilla muka olisi kepun kannalta poliittisesti.
Miten tämä nyt liittyy mitenkään SAK:hon? Onko Lauri Lyly muka sitten antanut ohjeet Rinteelle, että ei Urppista ryhmyriksi, kiitos? Vai mitä oikein tarkoitat? Siinä ei omaan makuuni ole mitään uutta ja yllättävää, että puolueen puheenjohtaja haluaa saada ryhmyriksi sellaisen henkilön, jonka kanssa hänellä on hyvät henkilökemiat ja samanlainen poliittinen linja. Ihan samalla tavalla neljä vuotta sitten Kiviniemi vetosi, että ryhmyriksi kaivataan tuoretta verta ja tuo oli selkeä ilmaus, että Pekkarista ei kaivata kyseiselle tontille, vaikka Maurilla siihen haluja olisi ollut.
Kai Rinne on luvannut sen sillä varauksella, että Jutasta tulee ministeri, jos SDP on hallituksessa. Minäkin voin tässä ja nyt luvata antavani sinulle sata euroa, kun voitan lotossa miljoona euroa.Antti kuulemma luvannut Jutalle paikan hallituksessa!? WTF? Eikös Sipilä päätä mikä puolue on hallituksessa eikä Rinne? On ne epätoivoisia...
Uskon myös, että pienituloistempien ja vähiten koulutettujen joukossa veronmaksuhalukkuus laskee kuten suurituloisilla ja eniten koulutetuilla. Näin mutulla, perustuen ihan omakohtaisiin anekdootteihin näistä venäjällä ja virossa ostosmatkaavista kansan syvistä riveistä.Minä olen ymmärtänyt, ettei tässä maassa juuri kukaan veroja huvikseen maksa. Toisten mahdollisuudet ja osaaminen niiden kiertämiseen ovat vain paremmat kuin toisten. Mitä olen ymmärtänyt, niin maassamme ei pidetä hirveän pahana asiana että viinat ja bensat käydään ostamassa naapurista.
Sekään ei ole kummallista, että tuloverotuksen progressiivisuus on kaikkein eniten jees niiden mielestä, jotka sitä eivät maksa.
Mielenkiintoista olisi tietää, että kuinka paljon vähemmän verosuunnittelua ilmenisi, jos järjestelmä koettaisiin oikeudenmukaiseksi myös niiden toimesta jotka lystin kustantavat. Mahdollista on, että lähes yhtä paljon kuin nytkin.
Kumpi nyt sitten on parempi osoitus kansan tahtotiloista, gallup jossa he puhuvat hyvää ja kaunista vai vaalit joissa he äänestävät ihan toisin...Siitä huolimatta hyvinvointivaltion kannatuspohja on laaja, tämän taantuman alkuvuosinakin vielä n. 90% kuntalaisista halusi pitää kiinni keskeisistä sote- ja sivistyspalveluista. Koulutusasteeseen, tuloluokkaan ja Kokoomusta lukuunottamatta puoluetaustaankin katsomatta suurin osa oli valmis kiristämään verotusta. 3/4:n mielestä että yksityistämiset johtavat terveydellisen epätasa-arvon ja turvattomuuden lisääntymiseen. (Kunnallisalan kehittämissäätiön ilmapuntari 2009, Suomalaisten hyvinvointi 2010, TNS-Gallup 2011).
Koko nolkytluvun poliittinen eliitti, kaikki kolme suurta puoluetta vuorotellen ja yhteisymmärryksessä, toteutti siis täysin kansan tahdon vastaista politiikkaa keventäessään veroja ja yksityistäessään palveluita!
Samaa mieltä. Verotuksen vastustajat tulevat aina ajamaan verotuksen keventämistä ja verotuksen kannattajat kiristämistä, huolimatta siitä mikä on verotuksen taso tai suhdannetilanne. Lääkäriliitto tulee aina vastustamaan aloituspaikkojen lisäämistä, MTK ympäristönsuojelua, jne. (joitakin teemoja viimeisen puolen tunnin aikana lähettämistäni viesteistä mainitakseni.) Argumentitkaan tuskin vuosien varrella juuri muuttuvat.Kai tämäkin on vähän samanlainen kysymys kuin kehitysapukin. Kumpaakin periaatteessa kannatetaan, mutta käytännössä löytyy aina syitä miksi juuri nyt ei olisi hyvä hetki. Verotuksen vastustajat kertovat mielellään kuinka voisivat maksaa kalliimpiakin veroja jos ei tapahtuisi asioita x,y ja z (kukaan ei väärinkäyttäisi tukia, kaikki osallistuisivat maksamiseen ja järjestelmä olisi tehokas). Samalla tavalla kehitysapuakin voitaisiin maksaa heti kun oman maan "asiat ovat kunnossa". Sellaista hetkeä ei vain maailmassa tule tapahtumaan etteikö jotain valittamista näin isoista asioista löytyisi kun niitä oikein etsitään.
Molemmissa lienee puutteensa, mutta koska äänestyspäätöksiä tehdään niin lukemattomin eri perustein, veikkaisin gallupin olevan parempi osoitus.Kumpi nyt sitten on parempi osoitus kansan tahtotiloista, gallup jossa he puhuvat hyvää ja kaunista vai vaalit joissa he äänestävät ihan toisin...
Puoluekannatuksissa pienet virhemarginaalit, yhden prosenttiyksikön heitto on vaalituloksessa valtava. Jos vastaavan otannan gallupeissa 90% on palvelujen säilyttämisen kannalla tai lähes kaikissa viiteryhmissä kannatetaan verojen kiristystä, niin ei niitä tuloksia mikään gallup-virhe muuksi muuta.Tuohon sentterin juttuun, galluppien mukaan SDP:n piti olla toisiksi suurin, Kokoomuksen kolmanneksi ja Persujen neljänneksi.
Mä ihmettelen sitä, että miksi Urpilainen meni kertomaan tuosta lehdistölle? Minkälainen vääntö siellä mahtaa olla kulissien takana, kun tällaiset asiat eivät pysy piilossa.Tämähän on huvittava tilanne tämä Rinne-Urpilainen. Antti kuulemma luvannut Jutalle paikan hallituksessa!? WTF? Eikös Sipilä päätä mikä puolue on hallituksessa eikä Rinne? On ne epätoivoisia...
Teoriassa demareiden (+AY-liikkeen) kanssa olisi mahdollista saada uudistuksia aikaan.
Totanoin, tiedätkö yhtään miten gallup-tutkimuksista saadaan juuri sellaisia tuloksia kun halutaan? Oletko koskaan kuullut että kysymysten asettelu, koeryhmä, yms asiat vaikuttavat tulokseen? Jos asia voitaisiin todeta oikeasti, voisin lyödä viinapullosta vetoa että tuo luku ei ole lähellekään 90% jos koko kansaa kuultaisiin. Ikävä kyllä tuota ei voida todeta.Puoluekannatuksissa pienet virhemarginaalit, yhden prosenttiyksikön heitto on vaalituloksessa valtava. Jos vastaavan otannan gallupeissa 90% on palvelujen säilyttämisen kannalla tai lähes kaikissa viiteryhmissä kannatetaan verojen kiristystä, niin ei niitä tuloksia mikään gallup-virhe muuksi muuta.
Tämä nyt ei liity mitenkään demareihin, mutta sain Metallin Riku Aallolta ja Matti Mäkelältä pari tekstaria, yhden ennen ennakkoäänestystä ja toisen ennen vaalipäivää. "Annetaan työntekijän äänen kuulua." ja "Käytetään ääntämme tavallisen työntekijän puolesta!"
Eivät kertoneet ketä tai mitä pitäisi äänestää.
Vedin sitten ihan omasta päästäni numeron, melkein tunteella.
Noissa gallupeissa virhemarginaalit ovat tyypillisesti luokkaa +-5 prosenttiyksikköä. Se tarkoittaa, ettei se tulosta ja sitä kautta minun väitettäni muuta vittujakaan, onko kansasta 85 % vai 95 % sitä mieltä, että mainitut hyvinvointipalvelut on säilytettävä, 52 % vai 62 % sitä mieltä, että verotusta on kiristettävä, tai heittääkö tulotason, koulutustaustan ja ammatillisen aseman verrannollisuus hyvinvointivaltion kannatusperustaan muutamalla prosenttiyksiköllä. Kolme eri lähdettä, kolme eri kysymyksenasettelua, vastaavat tulokset. Asiaa on tutkittu jo yli 30 vuotta, vähintäänkin kymmeniä tuhansia henkilötyötunteja, siinä on aika vankkaa tietopohjaa jota ei tuollainen itkupotkuargumentaatio ja käsien levittely paljoa horjuta.Totanoin, tiedätkö yhtään miten gallup-tutkimuksista saadaan juuri sellaisia tuloksia kun halutaan? Oletko koskaan kuullut että kysymysten asettelu, koeryhmä, yms asiat vaikuttavat tulokseen? Jos asia voitaisiin todeta oikeasti, voisin lyödä viinapullosta vetoa että tuo luku ei ole lähellekään 90 % jos koko kansaa kuultaisiin. Ikävä kyllä tuota ei voida todeta.