En tarkastele tietotekniikan ulkoistamista tässä siis minään ideologisena kysymyksenä. Se voi olla järkevää tai vähemmän järkevää, riippuen lähtökohdista ja saatavilla olevista kumppaneista. Poliittista arvokeskustelua tähän on mielestäni turha sotkea, koska se vain *sotkee* asioita. Tietysti tällainenkin kannanotto on kovin vasemmistolaisesti ajattelevan kannalta arveluttava, koska se avaa ovet ulkoistamiselle eikä saatanoi sitä ideologisesti harhaoppisena.
Sekoitat nyt pläkkiselvään asiaan jotakin ideologista kissanhännänvetoa. Jos rajataan ensin asia koskemaan julkisen sektorin ja vaikkapa vain kuntien tietojärjestelmähankintoja, niin huomataan että kunnat ovat hoitaneet itsenäisesti asioita joiden ammattimaisesta organisoinnista pitäisi vastata jonkun aivan muun tahon. Näin on riippumatta siitä, tapahtuuko ulkoistamista vai pelkästään ulkoisten palvelujen hankintaa.
Jos ajatellaan perussovelluksia ja useimpien hallinnonalojen tarvitsemia alakohtaisia sovelluksia, niin useimmat kunnat voisivat käyttää pitkälle standardeja ratkaisuja. Mitä järkeä on siinä että sanotaan vaikka 200 kuntaa ostaa saman tai samantapaisen ratkaisun kukin vuorollaan ja vastaa sitten ylläpidosta ja kehityksestä omin tai ostetuin resurssein kuten parhaiten kykenee, kun hankinnan ja elinkaaren mittaisen operoinnin voi organisoida ääritapauksessa yksikin asiakaspuolen taho? Tämä siis koskien ennen kaikkea sovelluksia, jotka palvelevat melko standardeja prosesseja. Sama pätee tietysti myös silloin, kun sovelluksia ostetaan pilvipalveluna, joskin juuri monet pilvipalvelut ovat joustavia myös kun niitä ostetaan aivan muulla tavoin kuin keskitetysti. Muutoksen tiellä oleva ongelma on tietysti kuntien nykyinen enemmän tai vähemmän kirjava sovellusinfra.
Ajan tällä nyt takaa sitä, että määrätyt infra-asiat pitäisi saada kunnilta kokonaan pois, siten että kunnat ostavat tietyt perusjutut palveluina ja sillä siisti. Loppuu se häröily. Tietenkin ongelmana on se, mistä nuo palvelut sitten ostettaisiin siten, että tähän ostopalvelumalliin ala pesiytyä mitään lieveilmiöitä. Ihanne tietysti olisi, että asiakaspuolen infrastruktuuri muuttuisi standardimmaksi ja ketterämmäksi, ja vaatimuksena että yksikkökustannukset laskisivat huomattavasti jollakin aikavälillä. Myös vaihtoehtoishyödyt eli ajansäästö asiakaspuolella pitää huomioida, kun aikaa säästyy ydinpalvelujen tuottamiseen eikä projektitouhuamiseen.
Tarve tällaiselle muutokselle on puhtaan käytännönläheinen, ei millään tavalla ideologinen tai poliittinen. Tai asioiden käsittely saa tietysti helposti poliittisia sävyjä, kun asioilla ryhdytään tekemään politiikkaa. Tämä puolestaan johtuu asiasta jolle me emme voi mitään - kuntien päätöksentekokoneistossa on keskeinen valta ihmisillä, jotka eivät ymmärrä asioista riittävästi. He eivät ole liikkeenjohtajia tai talousammattilaisia kuin poikkeustapauksissa. Sen sijaan heissä on mm. opettajia, laitosmiehiä, maanviljelijöitä, eläkeläisiä, kansalaisaktivisteja ja sairaanhoitajia.
Sosialismi ja sosialistinen ajattelu on ollut syypää moneen riesaan, mutta ei toki jokaiseen. Jaan näkemyksesi siitä ettei markkinoiden toimintaan voi sokeasti luottaa. Kuinka voisikaan. Vapaa kilpailu on kuitenkin luonnollinen länsimaista yhteiskuntaa määrittävä elementti ja oikein säänneltynä terveen elämänmenon merkki. Kaikki yhteiskuntakokeilut joille on ollut ominaista vapaan kilpailun kieltäminen tai kilpailun laajamittainen rajoittaminen ovat päätyneet joko romahdukseen tai yhteiskuntajärjestelmän merkittävään muutokseen.
Olisi mielenkiintoista tietää ajatteleeko Urpilainen Suomen etua vai omaa/puolueen etua. Tai että onko hänellä oikeasti käsitystä näistä asioista
Jos Urpilainen ajattelisi vain omaa etuaan, niin tokkopa hän olisi niin voimakkaasti ajanut solidaarisuusveroa, sillä hän itse lukeutuu siihen melko pieneen vähemmistöön, jota kyseinen vero rankoo...
UKK sanoisi "saatanan tunarit".
Mites Saksassa mahtaa olla töitä tällä hetkellä?
Ennen sitä pitäisi tehdä ainakin linjapäätöksiä yhteisestä strategisesta tietojärjestelmäkehittämisestä ja mm. virtaviivaistaa sovellusinfraa. Vasta tällainen hallittavissa oleva ja riittävän yhdenmukainen kokonaisuus on johdettavissa palveluna. Kokonaisuus voi sisältää tietysti erilaisten toimittajien ratkaisuja, ja pitääkin sisältää. Muistaakseni julkisen IT:n yhtenä kirjattuna strategisena päämääränä oli muutama vuosi sitten vähentää toimittajariippuvuuksia. Olennaista on kuitenkin saada "palveluviraston" hallinnoimat toiminnot organisaation eri osissa riittävän hyvin samalle viivalle. Muuten keskitetty palveluhankinta ja mahdollinen ylläpito käy taakaksi.Ainoa käytännön ratkaisu tähän, jonka minä osaisin sanoa olisi jonkinlainen valtion tietohallintovirasto/ministeriö, jolta kaikki julkiset toimijat pakotettaisiin hankkimaan välineensä (no, ehkä puolustusvoimille voisi jättää itsenäisyyden). Olisiko sinulla mitään toista ideaa esittää?
Voidaanko tiivistää ettemme käytännössä ole juurikaan eri mieltä, vaan lähestymme asiaa vähän eri suunnista?En kyllä ymmärrä, miten sait kommentistani sen omituisen käsityksen, että olisin olennaisesti eri mieltä siitä, milloin ulkoistuksista on hyötyä. Totesin vain noin empiirisesti, että hyödyt jäävät usein saamatta, kun ei osata. Mistäs kohtaa sinä sitten olet tämän "demaripropagandan" suhteen eri mieltä? Ei vain voida ajatella, että yksityinen sektori hoitaa jonkin tietyn palvelun "automaattisesti" tehokkaammin, koska tälläistä automatiikkaa ei vain ole: yksityinen firma pyrkii täysin ymmärrettävästi maksimoimaan saamansa hyödyn ja minimoimaan toiminnastaan koituvat kustannukset, ja niinpä monesti tuloksena ei ole parantunut palvelu vaan huonontunut laatu, ja yllättävän usein myös kohonneet kustannukset.
Urpilaisen ansaintalogiikka on hieman toinen kuin palkansaajalla. Miellyttämällä valitsemaansa kohdejoukkoa hän pyrkii vahvistamaan omaa asemaansa puolueessaan. Lisäksi hän, kuten moni muukin, saattaa sopivassa kohdassa hypätä pois päivänpolitiikan kuluttavasta keskiöstä johonkin mahdollisesti poliittiseen virkaan. En jaksa uskoa että Urpilainen siirtyisi tulevaisuudessa koulutustaan vastaaviin rivihommiin, vaan jonkinlainen viskaalinpaikka siintää hänelläkin horisontissa.Jos Urpilainen ajattelisi vain omaa etuaan, niin tokkopa hän olisi niin voimakkaasti ajanut solidaarisuusveroa, sillä hän itse lukeutuu siihen melko pieneen vähemmistöön, jota kyseinen vero rankoo.
Ennen sitä pitäisi tehdä ainakin linjapäätöksiä yhteisestä strategisesta tietojärjestelmäkehittämisestä ja mm. virtaviivaistaa sovellusinfraa. Vasta tällainen hallittavissa oleva ja riittävän yhdenmukainen kokonaisuus on johdettavissa palveluna. Kokonaisuus voi sisältää tietysti erilaisten toimittajien ratkaisuja, ja pitääkin sisältää. Muistaakseni julkisen IT:n yhtenä kirjattuna strategisena päämääränä oli muutama vuosi sitten vähentää toimittajariippuvuuksia. Olennaista on kuitenkin saada "palveluviraston" hallinnoimat toiminnot organisaation eri osissa riittävän hyvin samalle viivalle. Muuten keskitetty palveluhankinta ja mahdollinen ylläpito käy taakaksi.
Keskitetty esim. kuntaorganisaatioiden palveluvirasto tai osto-organisaatio, miksi sitä nimitetäänkään, voisi olla hyvä lähtökohta. Puhun tässä esimerkissä kunnista, mutta ajattelua voi laajentaa muuallekin julkishallintoon. Osa ylläpidosta ja operoinnista voisi olla omissa käsissä, mm. strategisen palvelut ja strateginen tietopääoma. Muita osto-organisaatio voisi ostaa palveluna ulkopuolisilta toimittajilta niitä kilpailuttamalla.
Päätöksenteko monissa mainituissa asioissa on pitkälle kunnilla. Siitä ongelmat pääasiassa johtuvatkin. Sopimusteitse voidaan päätyä tilanteeseen jossa lähdetään yhteisen sitoumuksen pohjalta kehittämään it-ympäristöä kohti tavoiteltua, ainakin niiden kuntien osalta joilla on yhteistyöhön tahtoa. Tämä on pehmeä keino. Kovempi keino on että valtio puuttuu peliin ja määrää tietyt puitteet it:n johtamiselle, muuten tulee esimerkiksi taloudellisia seuraamuksia.Kenen pitäisi tehdä näitä päätöksiä? Kaikkien kuntien, julkishallinnon organisaatioiden ja valtion yhdessä ja erikseen? Vai valtion yksipuolisesti? Mikäli tarkoitat ensinmainittua, niin miten tilanne eroaisi nykyisestä?
Jos Urpilainen ajattelisi vain omaa etuaan, niin tokkopa hän olisi niin voimakkaasti ajanut solidaarisuusveroa, sillä hän itse lukeutuu siihen melko pieneen vähemmistöön, jota kyseinen vero rankoo. Muutenkaan en nyt ihan ymmärrä, mitä tällä arvuuttelullasi oikein haet? Urpilainen oman näkemykseni mukaan on melko voimakkaasti laittanut itsensä likoon isänmaansa hyväksi eurokriisin hoidossa samaan aikaan, kun pääministeri on lymyillyt pitkälti vain taustalla. Totta kai Urpilainen ajaa myös puolueensa etua, erikoistahan se olisi jos puolueen puheenjohtaja ei niin tekisi.
Päätöksenteko monissa mainituissa asioissa on pitkälle kunnilla. Siitä ongelmat pääasiassa johtuvatkin. Sopimusteitse voidaan päätyä tilanteeseen jossa lähdetään yhteisen sitoumuksen pohjalta kehittämään it-ympäristöä kohti tavoiteltua, ainakin niiden kuntien osalta joilla on yhteistyöhön tahtoa. Tämä on pehmeä keino.
Kovempi keino on että valtio puuttuu peliin ja määrää tietyt puitteet it:n johtamiselle, muuten tulee esimerkiksi taloudellisia seuraamuksia.
Valtiovetoinen käskyttäminen on jopa realistinen visio. Mitä kusisempaan suuntaan valtiontalous käy, sitä kovemmat paineet tällaisille rakenneuudistuksille on. Tietenkin on myös niin, että toimeen olisi jo pitänyt tarttua ns. hyvän sään aikana. Pääasia on kuitenkin että puututtaisiin suoraan rakenteisiin eikä pahenneta ongelmia entisestään. Kaikenlainen kontrolloimattomuus, hajautettu hallinnonalakohtainen ostovastuu sekä ostamisen ja projektijohtamisen osamattomuus ovat täyttä myrkkyä veronmaksajille. Ynnä turhat palkkaukset.Tämä on se vaihtoehto, johon minä menisin. Sitten tietysti kokonaan eri kysymys olisi se, että mitä nämä "tietyt puitteet" olisivat. Skaala on melkoinen, siitä että valtio palkkaisi porukkaa virkasuhteeseen tekemään koko homman alusta loppuun, aina siihen että määriteltäisiin vain tietyt speksit tiettyihin tilanteisiin ja kunnat sitten tilaisivat niiden pohjalta keneltä huvittaa.
Solidaarisuusvero on tyypillisen kateellisen Neuvostoihmisen ajattelutavan ilmentymä.
Eli meillä on vielä pieni joukko ihmisiä jäljellä, jotka viitsivät maksaa maailman kireintä veroprogressiota, eivätkä ole vielä keinotelleet palkkaansa pääomatuloiksi.
Tällä pienellä joukolla voi olla keinot tehdä vero/palkkasuunnittelua tai keinotella jollain tavalla rahansa ulkomaille.
Riittää, kun pari isompaa yrittäjää toteaa, että tämä oli nyt tässä ja vie firmansa Viroon niin koko solidaarisuusveron tuotto on miinuksella.
Sama koskee kaikkia muitakin veronkorotuksia: tässä taloudellisessa tilanteessa niiden seurauksena talous ja veropohja todennäköisemmin sakkaavat alta niin pahasti, että verotulot putoavat, eivätkä suinkaan kasva.
Tämä ei tietenkään vasemmistolaiselle aukea... koska kantavana motivaattorina on aina kateus, katkeruus ja ahneus toisen ahkeruudella ja kovalla työllä ansaitsemaa omaisuutta kohtaan.
Demareiden (ja muidenkin kommunistien) ajattelutavan voisi hyvin kiteyttää tähän lauseeseen "Mikä on sinun, on myös minun. Mutta mikä on minun, ei varmastikaan ole sinun."
Tämänkaltaisessa vasemmistolaisuuden ja kateuden ilmapiirissä on todella vaikeaa menestyä.
Faktaa verotuksesta
Valtiovetoinen käskyttäminen on jopa realistinen visio. Mitä kusisempaan suuntaan valtiontalous käy, sitä kovemmat paineet tällaisille rakenneuudistuksille on. Tietenkin on myös niin, että toimeen olisi jo pitänyt tarttua ns. hyvän sään aikana. Pääasia on kuitenkin että puututtaisiin suoraan rakenteisiin eikä pahenneta ongelmia entisestään. Kaikenlainen kontrolloimattomuus, hajautettu hallinnonalakohtainen ostovastuu sekä ostamisen ja projektijohtamisen osamattomuus ovat täyttä myrkkyä veronmaksajille. Ynnä turhat palkkaukset.
Siitä olen aika saletti, että jos tuo 500 euron perustulo yhdistettynä 50 % tasaveroon tulisi, niin harmaa talous ainakin kukoistaisi. Siinä tapauksessa 10 euron tuntipalkasta käteen jäisi huikeat 5 euroa. Ja kun tiedetään, että kaikkine sivukuluineen tuo työntekijälle käteen jäävä 5 euron nettopalkka maksaa työnantajalle sen suunnilleen 15 euroa, niin ei hirveä ennustajaeukko tarvitse olla, että helpohkosti nämä osapuolet sopivat, että mitäs jos maksettais palkka kuitenkin pimeänä niin molemmat osapuolet voittais aika rajusti.
Palkkataso on vähintään 25% parempi kuin Suomessa, siis vähintään ja hintataso matalampi kautta linjan.