Koskettaako tämä asia sinua jotenkin (onko lapsia?) vai lasketko kylmästi rahassa?
....
Onko sen pakko olla tarha? Suomessa on paljon koti-ihmisiä, jotka varmasti voisivat korvausta vastaan tai ilman hoitaa lapsia sinä aikana, kun vanhemmat ovat töissä. Kenties vaimosikin voisi perustaa lastenhoitoa myyvän yrityksen, jossa sitten olisi omat ja vieraat?Miksi haluamme, että poikamme jatkaa tarhassa eikä jää kotiin äitinsä kanssa? Poikamme, nyt 3v, saa tarhassa ikäisensä seuraa, oppii sosiaalisia taitoja ja paljon muitakin asioita. Näiden asioiden pois ottaminen siksi ajaksi kun nuorimmainen menee tarhaa tuntuisi huonolta ajatukselta, niin paljon iloa tarhasta on ollut.
Nämä ovat tietenkin vaikeita juttuja. Meilläkin on nyt juuri tuollainen 9 kk ikäinen poika. Aika vaikealta tuntuisi hänet laittaa tarhaan, eikä aiota laittaakaan. Pojan äiti olisi kotona joka tapauksessa vielä varmaan ainakin puoli vuotta tai vaikka vuodenkin, riippumatta siitä tulisiko siitä tukia vai ei. Toki tätä edesauttaa se, että pärjäämme kyllä minunkin palkallani.Et maksaisi kotihoidosta enää? Vaikka olen tarhaa kehunut, niin ei mekään poikaa 9kk ikäisenä sinne laitettu kun hän ei vielä osannut edes kävellä. Kyllä siinä vaiheessa moni vanhempi miettii ajankohtaa milloin työelämään palataan. Tulot romahtavat muutenkin rajusti etkä tuosta ajasta maksaisi edes kodinhoitontukea vaikka siinä vaiheessa lapsi oikeasti todella monesti tarvitsee vielä vanhempiaan.
Eikös tuollaista yrittäjää kutsuta perhepäivähoitajaksi? Sellaisiahan löytyy kyllä ja varmaan hyvä niin.Onko sen pakko olla tarha? Suomessa on paljon koti-ihmisiä, jotka varmasti voisivat korvausta vastaan tai ilman hoitaa lapsia sinä aikana, kun vanhemmat ovat töissä. Kenties vaimosikin voisi perustaa lastenhoitoa myyvän yrityksen, jossa sitten olisi omat ja vieraat?
Saatetaan kutsua. Eli palvelua on tarjolla ja sinne sekaan vaan yrittämään, jos kysyntää riittää.Eikös tuollaista yrittäjää kutsuta perhepäivähoitajaksi? Sellaisiahan löytyy kyllä ja varmaan hyvä niin.
...Toinen syy on perheen äidin jaksaminen. Ei kodin pyörittäminen mitään helppoa ole. Vauva vaatii todella paljon, ruuat ja pyykit siihen päälle. Pelkona on heti nuorimmaisen jääminen hiukan paitsioon, koska sille jäisi väkisinkin vähemmän aikaa mitä hän vaatii, varsinkin kun sitä vertaa tarhassa saamaan ikätovereidensa seuraan...
...
Mielestäni tämän äidin päivittäinen lepoaika ei ole yhteiskunnan perustehtäviin kuuluva tehtävä vaan se kuuluu äidin turvaverkolle, isälle, sukulaisille, ystäville jne.
Nämä ovat tietenkin vaikeita juttuja. Meilläkin on nyt juuri tuollainen 9 kk ikäinen poika. Aika vaikealta tuntuisi hänet laittaa tarhaan, eikä aiota laittaakaan. Pojan äiti olisi kotona joka tapauksessa vielä varmaan ainakin puoli vuotta tai vaikka vuodenkin, riippumatta siitä tulisiko siitä tukia vai ei. Toki tätä edesauttaa se, että pärjäämme kyllä minunkin palkallani.
Ehkä se peruskysymys kuitenkin on, että onko Suomella varaa näihin järjestelmiin. Jos ei ole, niin minkäs teet. Toki kaikki pitävät juuri sitä itseään koskettavaa leikkausta vääryytenä, mutta jotainhan tässä kai on tehtävä.
Yksinkertaisella matematiikalla voi laskea millaiset ovat vaikka kaksi-vuotiaan ja neljä-vuotiaan lapsen hoitokustannukset a) kotihoidossa, b) päiväkodissa.
Kokonaan toinen kysymys on, tarvitseeko yhteiskunnan tukea lastenhoitoa. Kysymys on poliittinen. Jos vähän rumasti kärjistän, niin päivähoitojärjestelmä on raskas ja kallis DDR- malli, jota tukevat vasemmisto ja feministit, jotka haluavat vapauttaa naiset kodin ja lasten kahleista. Taloudellisuuden kanssa on sillä hyvin vähän tekemistä.
Lainasit koko minun viestiäni, missä osassa siitä nyt tarkalleen ottaen tarkastelin palvelujen ja järjestelmien kustannuksia tai vertailin esimerkiksi kotihoidon ja päivähoidon kustannuksia?On huolestuttavaa, että ihmisten ymmärrys palvelujen ja järjestelmien kustannuksista on näin vajavainen. Samanlainen se on osalla ammattipoliitikoista, osa ymmärtää ajavansa omaa poliittista agendaansa.
Toinen syy on perheen äidin jaksaminen. Ei kodin pyörittäminen mitään helppoa ole. Vauva vaatii todella paljon, ruuat ja pyykit siihen päälle.
Heh, näin juuri. Jos isä tekee normaalihkoa työpäivää, ei lasta hoitavan äidin nyt niin kauheasti tarvitse huolehtia mistään pyykeistä tai siivouksesta, ellei halua. Jos noihin hommiin käyttää tehokkaasti vaikka tunnin tai pari joka päivä, niin luulisi kodin olevan kohtuullisessa kunnossa. Tämän tunnin tai pari voi aivan hyvin tehdä isäkin työpäivän päälle (tai vaikkapa lasten ollessa nukkumassa). Pienten lasten kanssa tietysti tavaroita on aina pitkin poikin, mutta mitä sitten. Viikonloppuisin siivousaikaa on normaalia työviikkoa tekevällä enemmän. Vaihtoehtoisesti siivousapua voi myös palkata mikäli haluaa pitää paikat tip top kunnossa ja mikäli omat rahkeet siihen ei riitä.Sademiehelle vinkkinä, että täällä 2000-luvun Suomessa (tervetuloa, on mukava paikka) myös isä voi osallistua siivoukseen, tiskaukseen, pyykinpesuun ja ruuanlaittoon. Auttaa kummasti äitiä jaksamaan ja usko pois, ainakin ruuanlaitto on jopa hauskaa puuhaa.
Jos oletetaan, että päivn hoidon ansiosta perheen äiti menee yksityiselle sektorille töihin ja tienaa bruttona vaikka 3000 euroa kuukaudessa, paljonko kotihoidon ja päiväkodin hoitokustannaukset nettona eroavat toisistaan?
Järjestelmä on niin säädetty, jos hoidat naapurin lapsia ja hän sinun tenaviasi, niin saatte molemmat paljon suuremmat tuet.
Itse asiassa Suomen ongelma - eikä ihan pienikään ongelma - on se, että muihin pohjoismaihin nähden meillä naisten työsskäyntiaste on liian alhainen. Toki joidenkin muidenkin ryhimien, kuten ikääntyneiden, työssäkäyntiaste on Suomessa liian matala. Tarvitaan enemmän väkeä tekemään töitä ja maksamaan tätä kakkua.
Kotihoidontuen isoin ongelma on se, että pitkäaikaisesti sitä käyttävät naiset joiden työmarkkina-asema on jo ennestäänkin huono (vähän koulutetut) ja pitkäaikainen työmarkkinoilta poissaolo heikentää sitä enitsestään.
Tämä on sitä hokemaa, joka ei pidä kaikilta osin missään nimessä paikkaansa.
No esim. juurikin Ruotsiin verrattuna Suomen alhaisempi työllisyysaste tulee käytännössä naisten ja yli 55-vuotiaiden pienemmästä työllisyysasteesta. Työttömyysasteessa ei ole suurtakaan eroa. Ruotsissa toki työttömiä siivotaan paremmin pois tilastoista.
Äiti ei saa hoitaa lastaan kotona (mikä on omassa arvomaailmassani sellainen asia, jota ei voi ihan rahassa kylmästi edes mitata) ja mahdollisesti työtön korvaaja ei saa töitä. Rakenteelliseen työttömyyteen ei tuolla puututa millään tavalla.
Minun mielestäni tämä matematiikka on periaatetasolla aika yksinkertaista. Jos neljä äitiä hoitaa jokainen omat lapsensa kotona versus siihen että yksi lastentarhan täti hoitaa neljän äidin lapset, niin jälkimmäisessä tapauksessa vapautuu elinkeinoelämän käyttöön kolme työntekijää enemmän.
Snakster kirjoitti:Nythän lapset tulevat päiväkotiin keskimäärin 2 v 2 kk iässä. Jos ajatellaan, että tulevassa mallissa kummallekin vanhemmalle on varattu noin vuosi ja jos ajatellaan, että yksikään isä ei käytä osuuttaan, niin äidit palaavat jatkossa töihin jopa kaksi kuukautta aiemmin kuin tähän asti. Tämäkö nyt sitten on se inhimillinen tragedia.
Sitä paitsi äitihän saa hoitaa lapsia kotona ja antaa vaikka kotiopetusta vaikka lapsen koko loppuelämän, mutta kysymys kai kuuluu, että mihin asti siitä pitää äidille maksaa yhteiskunnan varoin tukea.
Kuten moneen kertaan todettua työpaikkoja tähän maahan syntyy vain, niin että työllistämisen kustannuksia saadaan laskettua. Työllistymisen sivukuluja saadaan laskettua parhaiten laskemalla veroja ja tämä vaatii kustannuksien leikkauksia.
Njoo, kirjoitin asiasta jo ylempänä. Mutta vielä kerran: Kotiäitien väheneminen ei luo yhtään uutta työpaikkaa. Monella alalla onkin kyse siitä, että äidin jäädessä kotihoidontuelle työn tekee kuitenkin joku toinen. Tämä on aivan yksinkertainen fakta. Työvoimapula pätee vain tiettyihin aloihin, kuten hoitoalaan, mutta sitäkin olisi järkevämpää lähteä ratkomaan esimerkiksi rakenteellista työttömyyttä poistamalla (esim. nyt monesti järjettömät koulutusmäärien kohdennukset)