Minun mielestäni tämä matematiikka on periaatetasolla aika yksinkertaista. Jos neljä äitiä hoitaa jokainen omat lapsensa kotona versus siihen että yksi lastentarhan täti hoitaa neljän äidin lapset, niin jälkimmäisessä tapauksessa vapautuu elinkeinoelämän käyttöön kolme työntekijää enemmän.
Njoo, kirjoitin asiasta jo ylempänä. Mutta vielä kerran: Kotiäitien väheneminen ei luo yhtään uutta työpaikkaa. Monella alalla onkin kyse siitä, että äidin jäädessä kotihoidontuelle työn tekee kuitenkin joku toinen. Tämä on aivan yksinkertainen fakta. Työvoimapula pätee vain tiettyihin aloihin, kuten hoitoalaan, mutta sitäkin olisi järkevämpää lähteä ratkomaan esimerkiksi rakenteellista työttömyyttä poistamalla (esim. nyt monesti järjettömät koulutusmäärien kohdennukset).
Sama hölmö logiikka on hallituksen opintotuen leikkauksessa, sekään ei luo yhtään uutta työpaikkaa, mutta valmistuttaa kortistoon, koska ei ole mitään mahdollisuutta jatkokoulutukseen niin, että työllistyminen helpottuisi. Opiskelijat sitä paitsi ovat suurimmalta osaltaan työelämässä jo opiskeluaikanaan.
Kotihoidontuki on sitä paitsi niin pieni menoerä, että rohkenen epäillä, onko työssäkäynti+päivähoito sen edullisempaa yhteiskunnan kannalta...itse asiassa ei. Sitä paitsi suomalaisten naisten työtunnit ovat jo nyt samalla tasolla ruotsalaisten kanssa (tieto Juha Sipilän puheesta). Hallituksen kansantaloustieteen tuntemus on taas ilmeisen ohutta näissä kohdin.
Snakster kirjoitti:
Nythän lapset tulevat päiväkotiin keskimäärin 2 v 2 kk iässä. Jos ajatellaan, että tulevassa mallissa kummallekin vanhemmalle on varattu noin vuosi ja jos ajatellaan, että yksikään isä ei käytä osuuttaan, niin äidit palaavat jatkossa töihin jopa kaksi kuukautta aiemmin kuin tähän asti. Tämäkö nyt sitten on se inhimillinen tragedia.
Sitä paitsi äitihän saa hoitaa lapsia kotona ja antaa vaikka kotiopetusta vaikka lapsen koko loppuelämän, mutta kysymys kai kuuluu, että mihin asti siitä pitää äidille maksaa yhteiskunnan varoin tukea.
Heh, päivähoidon kustannukset ylittävät kotihoidontuen vastaavat. Subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen puuttumisen hyväksynkin tällaisenaan ilman muuta. Sen sijaan näen, että vanhemman (tässä tapauksessa äidin) ja lapsen yhdessäolon arvoa silloin, kun lapsi on pieni, ei voi ihan rahassa mitatakaan. Inhimillinen tragedia tämä ei ole, mutta taloudellisesti hölmö ja arvovalintana väärä päätös.