Sosialidemokraatit – SDP

[MPN]

On se kumma kun ostovoimakorjattuna kummassakin maassa on paremmat ansiot kuin täällä. Ruoka/bensa/yms kallista + Korkea verotus + matalat ansiot (jokainen tienaa saman verran, noin periaatteessa) = Suomen tilanne.

Ensinnäkin tämä erittäin tasa-arvoiset tienestit (joita tasataan verotuksella) tappaa innovaatiot sekä heikentää ihmisten työpanostuksia. Miksi tehdä enemmän töitä kun palkankorotuksen hyödyt vie verottaja? Toiseksi Suomessa on erittäin halvat korkeasti koulutetut ihmiset, joka ei sinänsä kannusta ketään lukemaan korkeampia tutkintoja, tämän kun yhdistää ekan kohtaan voidaan päätellä että kaikkea osaamista ei ulosmitata. Kolmanneksi ay-liike kusee loppujen lopuksi näiden punaisten kanssa loputkin asiat.

Suomessa ei kannusteta siihen että annetaan töissä kaikkensa tai että ruvetaan yrittäjäksi, Suomen nykyinen verotus suosii tasapäistä, samalla palkalla tekevää työväkeä. Joka sinänsä olisi hyvä kilpavaltti jos muuten suomi pystyisi kilpailemaan bulkkituotantomaiden kanssa.

 

[-Kantor-]

Yle-veroon kiristys: +3 € | Uusi Suomi .. Hienoa. Tällä saadaan kansantalous nousuun.

 

[mjr]

Erittäin hyvä teksti. Kokemukseni alan liepeiltä ovat pitkälle samanlaisia. Tietojärjestelmäprojektit ovat erityisen hyvä esimerkki julkisen sektorin organisatorisista ongelmista, jotka tässä tapauksessa liittyvät siihen ettei ostajalla ole riittävää ammattitaitoa ostaa tietojärjestelmiä.

Tämähän on taivahan tosi: julkinen sektori ei osaa kilpailuttaa ulkoistuksiaan. Asian taustallahan on kuitenkin se ideologinen uskomus, että kilpailuttaminen ja ulkoistaminen ovat itsessään autuaaksitekeviä. Eivätkä ne vain satu tässä reaalimaailmassa sitä olemaan. Eivät vain piru ole. Eli voisiko esimerkiksi tällä saralla saada hieman vähemmän ideologisesti motivoitunutta ajattelua ja enemmän reaalimaailman kokemuksista oppinutta toimintaa? Ylipäänsä kyllästyttää suuresti se käsitys, että "sosialismi" on syynä jokaiseen nykymaailman ongelmaan, kun on sangen selvää, että pääomamarkkinoiden liberalisointi on se johtava muutostekijä, mikä on toimintatapoihin vaikuttanut viimeisinä vuosikymmeninä. Onko niin absoluuttisen mahdotonta myöntää, että aina markkinat eivät toimi täydellisesti tai edes rakentavasti?

 

[kristian]

Tämähän on taivahan tosi: julkinen sektori ei osaa kilpailuttaa ulkoistuksiaan. Asian taustallahan on kuitenkin se ideologinen uskomus, että kilpailuttaminen ja ulkoistaminen ovat itsessään autuaaksitekeviä. Eivätkä ne vain satu tässä reaalimaailmassa sitä olemaan. Eivät vain piru ole. Eli voisiko esimerkiksi tällä saralla saada hieman vähemmän ideologisesti motivoitunutta ajattelua ja enemmän reaalimaailman kokemuksista oppinutta toimintaa? Ylipäänsä kyllästyttää suuresti se käsitys, että "sosialismi" on syynä jokaiseen nykymaailman ongelmaan, kun on sangen selvää, että pääomamarkkinoiden liberalisointi on se johtava muutostekijä, mikä on toimintatapoihin vaikuttanut viimeisinä vuosikymmeninä. Onko niin absoluuttisen mahdotonta myöntää, että aina markkinat eivät toimi täydellisesti tai edes rakentavasti?

Et ilmeisesti lukenut lainkaan postejani. On totta, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Nykyiseen katastrofiin jouduttiin nimenomaan suurelta osin sen takia, että investointipankkiirit saivat elää kuin siat pellossa, vailla sääntelyä.

Hongkong on maailman taloudellisen vapauden indeksin mukaan lähimpänä yhteiskuntaa, jossa vallitsee "vapaa markkinatalous". Siitä huolimatta Hongkongin asuntokupla on paisunut yhdeksi maailman suurimmista. Aivan samalla tavalla, kuin enemmän säädellyissä talouksissa.

Ei ole kysymys mistään "ideologiasta", jossa "uusliberalistit" haluavat kyykyttää köyhiä, vaan siitä että rahat ovat loppu ja sossuilua jatketaan pelkällä velkarahalla ja poskettomalla ryöstöverotuksella, joka tappaa kaiken tuottavan toiminnan ja ajaa teollisuuden maanpakoon.

Kun Suomen kansantalous ajetaan tällä politiikalla karille, IMF ja Troikka tekevät sitten tarvittavat "uudistukset".

Sen jälkeen joutilas nuori huume/kaljaveikko ei enää asu Jakomäen tai Koivukylän neukkukuutiossaan mäyräkoiria huolettomasti kotiin kannellen, vaan roskalaatikossa. Tai jos hyvä tuuri käy, jossain kolhoosiparakissa teollisuusalueella.

Sosiaalipolitiikan järkeistys olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Kustannukset ja tulonsiirrot ovat lähteneet täysin lapasesta. Ja vaikka olenkin ehkä kirjoitellut hieman hyökkäävään sävyyn tulonsiirtojen jatkuvasta kasvusta, olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että Pohjoismainen hyysäysyhteiskunta on ollut hyvä järjestelmä. Erityisesti yleisen turvallisuuden kannalta.

Siis niin kauan, kun siihen oli varaa... ja niin kauan, kun sitä ei vedetty täysin "överiksi". Tuen väärinkäyttäjien haaliminen ympäri maailmaa ei ole kovin hyvä bisnesidea, eikä se ole toiminut Ruotsissakaan.

Olisi ollut paljon parempi tehdä järkeistykset itse, kun siihen oli vielä mahdollisuus. Tässä tilanteessa alkaa olla aika samantekevää. Suomen tulevaisuudenkuva on huolestuttava.

Suomessa kaikenlainen puhe tulonsiirtojen kohtuullistamisesta tai massiviseksi paisutetun julkisen sektorin järkeistämisestä tulkitaan "uusliberalistiseksi".

Tulette huomaamaan, että julkisen sektorin viranhaltijoiden ja tulonsiirroilla elävien ongelmat alkavat täsmälleen sillä hetkellä, kuin Suomen AAA-luokitusta lasketaan. Siihen ei mene enää kauaa. Hallitus pelaa vain aikaa... koska ainoana tavoitteena on vallassa pysyminen.

 

[mjr]

Et ilmeisesti lukenut lainkaan postejani.

En vain näe, että tekisit mitään rationaalisia johtopäätöksiä kiistämättömistä empiirisistä havainnoista. Ylivoimaisesti merkittävin muutos sodanjälkeiseen aikaan on ollut pääomien liberalisointi, mitä on seurannut valtaisa luottomarkkinoiden räjähtäminen sekä yhä kevyempi pääoman ja yhä raskaampi työn verotus. Olisiko nyt niin, ettei tästä ihan oikeasti voi enää syyttää "sosialismia" vaan että olisi jotain osaa tällä sokealla ideologisella uskolla siihen, että kaikki liberalisointi ja kaikki valvonnan ja säätelyn purkaminen on hyvästä? Olisiko mitenkään mahdollista myöntää tämä?

 

[kristian]

En vain näe, että tekisit mitään rationaalisia johtopäätöksiä kiistämättömistä empiirisistä havainnoista. Ylivoimaisesti merkittävin muutos sodanjälkeiseen aikaan on ollut pääomien liberalisointi, mitä on seurannut valtaisa luottomarkkinoiden räjähtäminen sekä yhä kevyempi pääoman ja yhä raskaampi työn verotus. Olisiko nyt niin, ettei tästä ihan oikeasti voi enää syyttää "sosialismia" vaan että olisi jotain osaa tällä sokealla ideologisella uskolla siihen, että kaikki liberalisointi ja kaikki valvonnan ja säätelyn purkaminen on hyvästä? Olisiko mitenkään mahdollista myöntää tämä?

Miksi ihmeessä minun pitäisi "myöntää" tällainen asia, jota en ole missään vaiheessa edes kiistänyt... tai päinvastaista väittänyt? Kirjoitin jo, että esimerkiksi taksialan luvanvaraisuudesta luopuminen oli Ruotsissa täydellinen katastrofi. Tai että katsastustoiminnan "vapautus" nosti kuluttajahinnat kolminkertaisiksi (ja A-Katsastuksen tapauksessa vei kuluttajien rahat veroparatiiseihin). Tai yksityistetty terveys- ja sosiaalipuoli, joka on vain nostanut kuntien ja veronmaksajien kustannuksia. Asioita ei missään tapauksessa pidäkään katsoa ideologisten silmälasien läpi, vaan tehdä ratkaisut tapauskohtaisesti.

Olen kirjoittanut Suomen valtion yli varojensa elämisestä, hallituksen surkeudesta ja yksityisen sektorin kantokykyyn nähden aivan liian suuresta julkisesta sektorista. Enkä edes suorittavasta portaasta, vaan hallinnosta. Eivät nämä perustu mihinkään "ideologioihin", vaan faktoihin.

Aivan samalla tavalla kuin 2000 Euroa kuukaudessa bruttona tienaava siivooja ei voi ostaa uutta BMW:tä ja omakotitaloa Jollaksesta tai Espoosta. Suomen valtio kuitenkin elää tällä tavalla. Minusta se on vastuutonta, koska sille tulee loppu ennemmin tai myöhemmin ja lasku tulee olemaan kova.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämähän on taivahan tosi: julkinen sektori ei osaa kilpailuttaa ulkoistuksiaan. Asian taustallahan on kuitenkin se ideologinen uskomus, että kilpailuttaminen ja ulkoistaminen ovat itsessään autuaaksitekeviä. Eivätkä ne vain satu tässä reaalimaailmassa sitä olemaan. Eivät vain piru ole. Eli voisiko esimerkiksi tällä saralla saada hieman vähemmän ideologisesti motivoitunutta ajattelua ja enemmän reaalimaailman kokemuksista oppinutta toimintaa? Ylipäänsä kyllästyttää suuresti se käsitys, että "sosialismi" on syynä jokaiseen nykymaailman ongelmaan, kun on sangen selvää, että pääomamarkkinoiden liberalisointi on se johtava muutostekijä, mikä on toimintatapoihin vaikuttanut viimeisinä vuosikymmeninä. Onko niin absoluuttisen mahdotonta myöntää, että aina markkinat eivät toimi täydellisesti tai edes rakentavasti?

Sekoitat nyt pläkkiselvään asiaan jotakin ideologista kissanhännänvetoa. Jos rajataan ensin asia koskemaan julkisen sektorin ja vaikkapa vain kuntien tietojärjestelmähankintoja, niin huomataan että kunnat ovat hoitaneet itsenäisesti asioita joiden ammattimaisesta organisoinnista pitäisi vastata jonkun aivan muun tahon. Näin on riippumatta siitä, tapahtuuko ulkoistamista vai pelkästään ulkoisten palvelujen hankintaa.

Jos ajatellaan perussovelluksia ja useimpien hallinnonalojen tarvitsemia alakohtaisia sovelluksia, niin useimmat kunnat voisivat käyttää pitkälle standardeja ratkaisuja. Mitä järkeä on siinä että sanotaan vaikka 200 kuntaa ostaa saman tai samantapaisen ratkaisun kukin vuorollaan ja vastaa sitten ylläpidosta ja kehityksestä omin tai ostetuin resurssein kuten parhaiten kykenee, kun hankinnan ja elinkaaren mittaisen operoinnin voi organisoida ääritapauksessa yksikin asiakaspuolen taho? Tämä siis koskien ennen kaikkea sovelluksia, jotka palvelevat melko standardeja prosesseja. Sama pätee tietysti myös silloin, kun sovelluksia ostetaan pilvipalveluna, joskin juuri monet pilvipalvelut ovat joustavia myös kun niitä ostetaan aivan muulla tavoin kuin keskitetysti. Muutoksen tiellä oleva ongelma on tietysti kuntien nykyinen enemmän tai vähemmän kirjava sovellusinfra.

Ajan tällä nyt takaa sitä, että määrätyt infra-asiat pitäisi saada kunnilta kokonaan pois, siten että kunnat ostavat tietyt perusjutut palveluina ja sillä siisti. Loppuu se häröily. Tietenkin ongelmana on se, mistä nuo palvelut sitten ostettaisiin siten, että tähän ostopalvelumalliin ala pesiytyä mitään lieveilmiöitä. Ihanne tietysti olisi, että asiakaspuolen infrastruktuuri muuttuisi standardimmaksi ja ketterämmäksi, ja vaatimuksena että yksikkökustannukset laskisivat huomattavasti jollakin aikavälillä. Myös vaihtoehtoishyödyt eli ajansäästö asiakaspuolella pitää huomioida, kun aikaa säästyy ydinpalvelujen tuottamiseen eikä projektitouhuamiseen.

Tarve tällaiselle muutokselle on puhtaan käytännönläheinen, ei millään tavalla ideologinen tai poliittinen. Tai asioiden käsittely saa tietysti helposti poliittisia sävyjä, kun asioilla ryhdytään tekemään politiikkaa. Tämä puolestaan johtuu asiasta jolle me emme voi mitään - kuntien päätöksentekokoneistossa on keskeinen valta ihmisillä, jotka eivät ymmärrä asioista riittävästi. He eivät ole liikkeenjohtajia tai talousammattilaisia kuin poikkeustapauksissa. Sen sijaan heissä on mm. opettajia, laitosmiehiä, maanviljelijöitä, eläkeläisiä, kansalaisaktivisteja ja sairaanhoitajia.

Sosialismi ja sosialistinen ajattelu on ollut syypää moneen riesaan, mutta ei toki jokaiseen. Jaan näkemyksesi siitä ettei markkinoiden toimintaan voi sokeasti luottaa. Kuinka voisikaan. Vapaa kilpailu on kuitenkin luonnollinen länsimaista yhteiskuntaa määrittävä elementti ja oikein säänneltynä terveen elämänmenon merkki. Kaikki yhteiskuntakokeilut joille on ollut ominaista vapaan kilpailun kieltäminen tai kilpailun laajamittainen rajoittaminen ovat päätyneet joko romahdukseen tai yhteiskuntajärjestelmän merkittävään muutokseen.

 

[mjr]

Sekoitat nyt pläkkiselvään asiaan jotakin ideologista kissanhännänvetoa.

Jaa, kukahan sekoittaa? Minusta on aika ilmeistä, että nimenomaan ideologinen ajattelu kilpailuttamisen ja ulkoistamisen suhteen on johtanut siihen, että niistä on tullut niin suosittuja riippumatta empiirisistä tuloksista. Tottakai on päivänselvää, ettei kilpailuttamisesta ole hyötyä ellei osaa kilpailuttaa. Tai ilmeisesti ei ole päivänselvää ihan kaikille.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jaa, kukahan sekoittaa? Minusta on aika ilmeistä, että nimenomaan ideologinen ajattelu kilpailuttamisen ja ulkoistamisen suhteen on johtanut siihen, että niistä on tullut niin suosittuja riippumatta empiirisistä tuloksista. Tottakai on päivänselvää, ettei kilpailuttamisesta ole hyötyä ellei osaa kilpailuttaa. Tai ilmeisesti ei ole päivänselvää ihan kaikille.

Puhumme varmaan eri asioista. Sinulta tulee nyt jotakin demaripropagandaa ulkoistamisen saatanallisuudesta, mutta en kirjoittanut ulkoistamisesta suoranaisesti lainkaan edellä. No puhutaan nyt sitten ulkoistamisestakin jos välttämättä haluat.

Ulkoistamista, esimerkiksi tietotekniikan ulkoistamista, on tehty eri toimialoilla sen vuoksi että ei-strategisia osaamisia sisältävän raskaan tietohallinto-organisaation pyörittäminen on kustannustehotonta. Tällöin avautuu mahdollisuus hankkia ulkoistamispalveluja, joissa palvelutoimittajalle siirtyy käyttöomaisuutta tai asiakkaan it-henkilöstöä, tai molempia. Voidaan tietysti hankkia it-palveluja ilman näitä siirtoja, mutta silloin kyse on tavanomaisesta palvelujen ostamisesta. Ja toki ulkoistuksen jälkeenkin on mahdollista vaihtaa palvelutoimittajaa, osapuolet vain sopivat millä ehdoilla mitäkin asioita tapahtuu.

IT:n ulkoistamisen kävi firmoille kiinnostavaksi noin 90-luvun jälkipuoliskolla. Toimiala on siis hyvin nuori, kuten koko tieto- ja viestintätekniikka. Ulkoistuksia ja palveluhankintoja on myös ryssitty matkan varrella enemmän ja vähemmän, mutta hiljalleen sekä palveluntarjoajat että palvelujen ostajat ovat tulleet osaavammiksi. No asiakaspuolella tämä näkyy lähinnä vain suurissa organisaatioissa sekä erityisen tietointensiivisillä aloilla kuten finanssisektorilla. Pikkufirmoissa ja julkisella sektorilla osaaminen vaihtelee paljon. Joka tapauksessa on aivan toissijaista sotkea ulkoistamisen ja ulkoisten palvelujen ostaminen jonkilaiseen poliittis-ideologiseen fuulaan, jos katsotaan sitä mitä tuotoksia olemassaolevalla ja kehittyvällä tietotekniikalla pitäisi saada aikaan. Ulkoistaminen ja ulkoisten palvelutoimittajien käyttö ei tietenkään ole automaattinen tie onneen, mutta fiksusti toimimalla tämä on erittäin järkevää. Useiden alojen suurissa suomalaisyrityksissä isot it-ulkoistukset on jo tehty pitkälle viime vuosikymmenen alkupuolella. Miksi? Koska kustannusrakenteet olisivat käyneet sietämättömiksi kilpailijoihin verrattuna, jotka kävivät keventämään tietohallinto-organisaatioitaan. Strategista osaamista on usein jätetty taloon sisälle. Tosin siinä kohtaa jotkut ovat kokeneet menettäneensä liikaa osaamista, kun ulkoistusten jälkeen määrätynlaista projekti- ja osto-osaamista onkin osoittautunut olevan liian vähän. Tietohallinnon ulkoistamisesta ja toimittajavalinnoista löytyy kuitenkin paljon benchmarkeja ja muuta kokemuksen tuomaa osaamista, ja parhaita käytäntöjä eri tilanteisiin on saatavilla runsaasti jopa ilmaiseksi, ja rahalla tietysti konsulteilta.

Julkisenkaan sektorin ei pitäisi päkittää viime vuosisadan rakenteissa. Ulkoistaa vs. ei-ulkoistaa ei kuitenkaan ole jutun ydin. Ydin on siinä, että tietotekniikka kokonaisuutena on ryssitty usein esimerkiksi kunnissa. On ostettu liikaa järjestelmiä, myös päällekkäisiä. On ostettu paisuneita ja ylikalliita projekteja, joiden tuloksena saattaa olla vajavaisesti toimivia ratkaisuja, joita paikkaillaan vuosia ja joista koituu ylimääräistä maksettavaa pitkään. On kaikenlaisia räätälöityjä juttuja yms. joiden kautta ollaan useampaa kautta naimisissa johonkin tiettyyn toimittajaan, ja irtipääsy on hävyttömän vaikeaa. Noissa oloissa esimerkiksi sovellusten ulkoistamispalveluja ei välttämättä voi edes harkita, ja jos harkitaan niin toimittajavaihtoehtoja on ehkä vain yksi, ja lähempi arviointi ei välttämättä puoltaisi asian jatkoselvitystä. Jne. Tästä voisi kirjoittaa pitkästi, mutta joku muu saa jatkaa jos huvittaa.

En tarkastele tietotekniikan ulkoistamista tässä siis minään ideologisena kysymyksenä. Se voi olla järkevää tai vähemmän järkevää, riippuen lähtökohdista ja saatavilla olevista kumppaneista. Poliittista arvokeskustelua tähän on mielestäni turha sotkea, koska se vain *sotkee* asioita. Tietysti tällainenkin kannanotto on kovin vasemmistolaisesti ajattelevan kannalta arveluttava, koska se avaa ovet ulkoistamiselle eikä saatanoi sitä ideologisesti harhaoppisena.

 

[MPN]

Olisi mielenkiintoista tietää ajatteleeko Urpilainen Suomen etua vai omaa/puolueen etua. Tai että onko hänellä oikeasti käsitystä näistä asioista

 

[mjr]

En tarkastele tietotekniikan ulkoistamista tässä siis minään ideologisena kysymyksenä. Se voi olla järkevää tai vähemmän järkevää, riippuen lähtökohdista ja saatavilla olevista kumppaneista. Poliittista arvokeskustelua tähän on mielestäni turha sotkea, koska se vain *sotkee* asioita. Tietysti tällainenkin kannanotto on kovin vasemmistolaisesti ajattelevan kannalta arveluttava, koska se avaa ovet ulkoistamiselle eikä saatanoi sitä ideologisesti harhaoppisena.

En kyllä ymmärrä, miten sait kommentistani sen omituisen käsityksen, että olisin olennaisesti eri mieltä siitä, milloin ulkoistuksista on hyötyä. Totesin vain noin empiirisesti, että hyödyt jäävät usein saamatta, kun ei osata. Mistäs kohtaa sinä sitten olet tämän "demaripropagandan" suhteen eri mieltä? Ei vain voida ajatella, että yksityinen sektori hoitaa jonkin tietyn palvelun "automaattisesti" tehokkaammin, koska tälläistä automatiikkaa ei vain ole: yksityinen firma pyrkii täysin ymmärrettävästi maksimoimaan saamansa hyödyn ja minimoimaan toiminnastaan koituvat kustannukset, ja niinpä monesti tuloksena ei ole parantunut palvelu vaan huonontunut laatu, ja yllättävän usein myös kohonneet kustannukset.

 

[Kampeaja]

Sekoitat nyt pläkkiselvään asiaan jotakin ideologista kissanhännänvetoa. Jos rajataan ensin asia koskemaan julkisen sektorin ja vaikkapa vain kuntien tietojärjestelmähankintoja, niin huomataan että kunnat ovat hoitaneet itsenäisesti asioita joiden ammattimaisesta organisoinnista pitäisi vastata jonkun aivan muun tahon. Näin on riippumatta siitä, tapahtuuko ulkoistamista vai pelkästään ulkoisten palvelujen hankintaa.

Jos ajatellaan perussovelluksia ja useimpien hallinnonalojen tarvitsemia alakohtaisia sovelluksia, niin useimmat kunnat voisivat käyttää pitkälle standardeja ratkaisuja. Mitä järkeä on siinä että sanotaan vaikka 200 kuntaa ostaa saman tai samantapaisen ratkaisun kukin vuorollaan ja vastaa sitten ylläpidosta ja kehityksestä omin tai ostetuin resurssein kuten parhaiten kykenee, kun hankinnan ja elinkaaren mittaisen operoinnin voi organisoida ääritapauksessa yksikin asiakaspuolen taho? Tämä siis koskien ennen kaikkea sovelluksia, jotka palvelevat melko standardeja prosesseja. Sama pätee tietysti myös silloin, kun sovelluksia ostetaan pilvipalveluna, joskin juuri monet pilvipalvelut ovat joustavia myös kun niitä ostetaan aivan muulla tavoin kuin keskitetysti. Muutoksen tiellä oleva ongelma on tietysti kuntien nykyinen enemmän tai vähemmän kirjava sovellusinfra.

Ajan tällä nyt takaa sitä, että määrätyt infra-asiat pitäisi saada kunnilta kokonaan pois, siten että kunnat ostavat tietyt perusjutut palveluina ja sillä siisti. Loppuu se häröily. Tietenkin ongelmana on se, mistä nuo palvelut sitten ostettaisiin siten, että tähän ostopalvelumalliin ala pesiytyä mitään lieveilmiöitä. Ihanne tietysti olisi, että asiakaspuolen infrastruktuuri muuttuisi standardimmaksi ja ketterämmäksi, ja vaatimuksena että yksikkökustannukset laskisivat huomattavasti jollakin aikavälillä. Myös vaihtoehtoishyödyt eli ajansäästö asiakaspuolella pitää huomioida, kun aikaa säästyy ydinpalvelujen tuottamiseen eikä projektitouhuamiseen.

Tarve tällaiselle muutokselle on puhtaan käytännönläheinen, ei millään tavalla ideologinen tai poliittinen. Tai asioiden käsittely saa tietysti helposti poliittisia sävyjä, kun asioilla ryhdytään tekemään politiikkaa. Tämä puolestaan johtuu asiasta jolle me emme voi mitään - kuntien päätöksentekokoneistossa on keskeinen valta ihmisillä, jotka eivät ymmärrä asioista riittävästi. He eivät ole liikkeenjohtajia tai talousammattilaisia kuin poikkeustapauksissa. Sen sijaan heissä on mm. opettajia, laitosmiehiä, maanviljelijöitä, eläkeläisiä, kansalaisaktivisteja ja sairaanhoitajia.

Sosialismi ja sosialistinen ajattelu on ollut syypää moneen riesaan, mutta ei toki jokaiseen. Jaan näkemyksesi siitä ettei markkinoiden toimintaan voi sokeasti luottaa. Kuinka voisikaan. Vapaa kilpailu on kuitenkin luonnollinen länsimaista yhteiskuntaa määrittävä elementti ja oikein säänneltynä terveen elämänmenon merkki. Kaikki yhteiskuntakokeilut joille on ollut ominaista vapaan kilpailun kieltäminen tai kilpailun laajamittainen rajoittaminen ovat päätyneet joko romahdukseen tai yhteiskuntajärjestelmän merkittävään muutokseen.

Ainoa käytännön ratkaisu tähän, jonka minä osaisin sanoa olisi jonkinlainen valtion tietohallintovirasto/ministeriö, jolta kaikki julkiset toimijat pakotettaisiin hankkimaan välineensä (no, ehkä puolustusvoimille voisi jättää itsenäisyyden). Olisiko sinulla mitään toista ideaa esittää?

 

[erku]

Olisi mielenkiintoista tietää ajatteleeko Urpilainen Suomen etua vai omaa/puolueen etua. Tai että onko hänellä oikeasti käsitystä näistä asioista

Jos Urpilainen ajattelisi vain omaa etuaan, niin tokkopa hän olisi niin voimakkaasti ajanut solidaarisuusveroa, sillä hän itse lukeutuu siihen melko pieneen vähemmistöön, jota kyseinen vero rankoo. Muutenkaan en nyt ihan ymmärrä, mitä tällä arvuuttelullasi oikein haet? Urpilainen oman näkemykseni mukaan on melko voimakkaasti laittanut itsensä likoon isänmaansa hyväksi eurokriisin hoidossa samaan aikaan, kun pääministeri on lymyillyt pitkälti vain taustalla. Totta kai Urpilainen ajaa myös puolueensa etua, erikoistahan se olisi jos puolueen puheenjohtaja ei niin tekisi.

 

[jussi_j]

Jos Urpilainen ajattelisi vain omaa etuaan, niin tokkopa hän olisi niin voimakkaasti ajanut solidaarisuusveroa, sillä hän itse lukeutuu siihen melko pieneen vähemmistöön, jota kyseinen vero rankoo...

Solidaarisuusvero on täysi vitsi. Se rankaisee niin, että ketään ei paskaakaan kiinnosta kehen osuu, muuten kun periaatteessa, mistä kulmasta se onkin ihan perseestä. Eikö sen perimiskustannukset ole enemmän kuin tuotto.

Urpiainen ajatteli tässä tapauksessa omaa etuaan poliittisesta näkökulmasta kun kuvittelee, että hänen äänestäjänsä pitävät tuota jotenkin hyvänä. Aika harva pitää.

 

[Black Adder]

UKK sanoisi "saatanan tunarit".

Mites Saksassa mahtaa olla töitä tällä hetkellä?

Aloitin itse Saksassa työskentelyn 1.8. alkaen ja insinööreille töitä on tarjolla pilvin pimein. Kansainvälisissä firmoissa pärjää englannilla ja ainakin täällä Ulmissa nuori väestö puhuu englantia ihan ok. Mutta mm. oma työnantajani järjestää minulle saksan kielen opinnot. Saksalaisissa firmoissa yleensä on vaatimuksena edes välttävä saksan kielen osaaminen työpaikan saamiseksi. Ei muuta kuin paperit sisään ja Saksaan. Palkkataso on vähintään 25% parempi kuin Suomessa, siis vähintään ja hintataso matalampi kautta linjan. Asumisen kustannukset ovat lähes samalla tasolla kuin Suomessa, vuokra/m2, mutta markkinoilla olevat asunnot ovat pääosin isompia. Asuntojen hintakokemus itsellä siis Oulu vs Ulm. Münchenissa ollaan lähempänä Helsingin hintatasoa, mutta ei aivan niin kaameissa hinnoissa kuitenkaan. Lääkäripalvelut jne. ovat helpommin saatavilla ja edullisempia. Toki itse saan senkin työnantajan puolesta. Muuttaminen sinällään maksaa maltaita, jos muuttokuorma on vähänkään isompi, mutta toisaalta täällä firmat usein maksavat jonkinlaisen - muutamia tuhansia euroja - muuttoavustuksen uusille työntekijöille, jotka tulevat ulkomailta.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ainoa käytännön ratkaisu tähän, jonka minä osaisin sanoa olisi jonkinlainen valtion tietohallintovirasto/ministeriö, jolta kaikki julkiset toimijat pakotettaisiin hankkimaan välineensä (no, ehkä puolustusvoimille voisi jättää itsenäisyyden). Olisiko sinulla mitään toista ideaa esittää?

Ennen sitä pitäisi tehdä ainakin linjapäätöksiä yhteisestä strategisesta tietojärjestelmäkehittämisestä ja mm. virtaviivaistaa sovellusinfraa. Vasta tällainen hallittavissa oleva ja riittävän yhdenmukainen kokonaisuus on johdettavissa palveluna. Kokonaisuus voi sisältää tietysti erilaisten toimittajien ratkaisuja, ja pitääkin sisältää. Muistaakseni julkisen IT:n yhtenä kirjattuna strategisena päämääränä oli muutama vuosi sitten vähentää toimittajariippuvuuksia. Olennaista on kuitenkin saada "palveluviraston" hallinnoimat toiminnot organisaation eri osissa riittävän hyvin samalle viivalle. Muuten keskitetty palveluhankinta ja mahdollinen ylläpito käy taakaksi.

Keskitetty esim. kuntaorganisaatioiden palveluvirasto tai osto-organisaatio, miksi sitä nimitetäänkään, voisi olla hyvä lähtökohta. Puhun tässä esimerkissä kunnista, mutta ajattelua voi laajentaa muuallekin julkishallintoon. Osa ylläpidosta ja operoinnista voisi olla omissa käsissä, mm. strategisen palvelut ja strateginen tietopääoma. Muita osto-organisaatio voisi ostaa palveluna ulkopuolisilta toimittajilta niitä kilpailuttamalla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En kyllä ymmärrä, miten sait kommentistani sen omituisen käsityksen, että olisin olennaisesti eri mieltä siitä, milloin ulkoistuksista on hyötyä. Totesin vain noin empiirisesti, että hyödyt jäävät usein saamatta, kun ei osata. Mistäs kohtaa sinä sitten olet tämän "demaripropagandan" suhteen eri mieltä? Ei vain voida ajatella, että yksityinen sektori hoitaa jonkin tietyn palvelun "automaattisesti" tehokkaammin, koska tälläistä automatiikkaa ei vain ole: yksityinen firma pyrkii täysin ymmärrettävästi maksimoimaan saamansa hyödyn ja minimoimaan toiminnastaan koituvat kustannukset, ja niinpä monesti tuloksena ei ole parantunut palvelu vaan huonontunut laatu, ja yllättävän usein myös kohonneet kustannukset.

Voidaanko tiivistää ettemme käytännössä ole juurikaan eri mieltä, vaan lähestymme asiaa vähän eri suunnista?

Ulkoistamisen hyödyt eivät kopsahda kouraan automaattisesti ja sillä että vedetään nimet papereihin. Ulkoinen palvelutoimittaja voi hoitaa ulkoistetun palvelukokonaisuuden aiempaa paremmin suorituskyky- ja talousmittarein, jos case on rakennettu hyvin. Joskus on ulkoistettu ongelmia, ja tämä ei ole yleensä hyvä lähtökohta. Sitten on kokonaisuuksia joiden ulkoistaminen voi olla liian haastavaa ja kannatamatonta, kuten mm. määrätyt ei-standardit sovellusympäristöt, varsinkin pitkän aikavälin kuluessa räätälöimällä rakentuneet sovellukset, sittemmin legacyt. On asioita joita ei voi ulkoistaa teknisistä syistä johtuen, ja on asioita joita ei ole järkevää ulkoistaa strategisten syiden takia.

Esimerkkinä ei-strategisesta it-palvelusta mainitaan usein työasematuki. Aika pitkälle ainakin isot firmat ovat ulkoistaneet työasematuen ja palvelinpuolelta ei-strategisen palvelinhallinnan, joskin myös poikkeuksia löytyy. Julkiset organisaatiot eivät ole tässä mielessä sen kummempia loppukäyttäjiä kuin yksityiset yrityksetkään. Tällaiset helposti ulkoistettavat peruspalvelut on helppoa siirtää palvelutoimittajan vastuulle, kun vain määritellään asiakkaalle riittävä palvelutaso ja tuotetaan palvelua sen mukaisesti. Lähitukea pidetään paikalla vain välttämättömän verran. Mitään poliittista juonnetta tässä ei ole, paitsi tietysti silloin on jos kuntapäättäjät tykkäävät työllistää organisaatiossaan perustason it-tukihenkilöitä ja maksaa tämän työllistämisen veronmaksajien kukkarosta ikään kuin poliittisen tahdon ilmaisuna.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jos Urpilainen ajattelisi vain omaa etuaan, niin tokkopa hän olisi niin voimakkaasti ajanut solidaarisuusveroa, sillä hän itse lukeutuu siihen melko pieneen vähemmistöön, jota kyseinen vero rankoo.

Urpilaisen ansaintalogiikka on hieman toinen kuin palkansaajalla. Miellyttämällä valitsemaansa kohdejoukkoa hän pyrkii vahvistamaan omaa asemaansa puolueessaan. Lisäksi hän, kuten moni muukin, saattaa sopivassa kohdassa hypätä pois päivänpolitiikan kuluttavasta keskiöstä johonkin mahdollisesti poliittiseen virkaan. En jaksa uskoa että Urpilainen siirtyisi tulevaisuudessa koulutustaan vastaaviin rivihommiin, vaan jonkinlainen viskaalinpaikka siintää hänelläkin horisontissa.

 

[Kampeaja]

Ennen sitä pitäisi tehdä ainakin linjapäätöksiä yhteisestä strategisesta tietojärjestelmäkehittämisestä ja mm. virtaviivaistaa sovellusinfraa. Vasta tällainen hallittavissa oleva ja riittävän yhdenmukainen kokonaisuus on johdettavissa palveluna. Kokonaisuus voi sisältää tietysti erilaisten toimittajien ratkaisuja, ja pitääkin sisältää. Muistaakseni julkisen IT:n yhtenä kirjattuna strategisena päämääränä oli muutama vuosi sitten vähentää toimittajariippuvuuksia. Olennaista on kuitenkin saada "palveluviraston" hallinnoimat toiminnot organisaation eri osissa riittävän hyvin samalle viivalle. Muuten keskitetty palveluhankinta ja mahdollinen ylläpito käy taakaksi.

Keskitetty esim. kuntaorganisaatioiden palveluvirasto tai osto-organisaatio, miksi sitä nimitetäänkään, voisi olla hyvä lähtökohta. Puhun tässä esimerkissä kunnista, mutta ajattelua voi laajentaa muuallekin julkishallintoon. Osa ylläpidosta ja operoinnista voisi olla omissa käsissä, mm. strategisen palvelut ja strateginen tietopääoma. Muita osto-organisaatio voisi ostaa palveluna ulkopuolisilta toimittajilta niitä kilpailuttamalla.

Kenen pitäisi tehdä näitä päätöksiä? Kaikkien kuntien, julkishallinnon organisaatioiden ja valtion yhdessä ja erikseen? Vai valtion yksipuolisesti? Mikäli tarkoitat ensinmainittua, niin miten tilanne eroaisi nykyisestä?

 

[kristian]

Solidaarisuusvero on tyypillisen kateellisen Neuvostoihmisen ajattelutavan ilmentymä.

Eli meillä on vielä pieni joukko ihmisiä jäljellä, jotka viitsivät maksaa maailman kireintä veroprogressiota, eivätkä ole vielä keinotelleet palkkaansa pääomatuloiksi.

Tällä pienellä joukolla voi olla keinot tehdä vero/palkkasuunnittelua tai keinotella jollain tavalla rahansa ulkomaille.

Riittää, kun pari isompaa yrittäjää toteaa, että tämä oli nyt tässä ja vie firmansa Viroon niin koko solidaarisuusveron tuotto on miinuksella.

Sama koskee kaikkia muitakin veronkorotuksia: tässä taloudellisessa tilanteessa niiden seurauksena talous ja veropohja todennäköisemmin sakkaavat alta niin pahasti, että verotulot putoavat, eivätkä suinkaan kasva.

Tämä ei tietenkään vasemmistolaiselle aukea... koska kantavana motivaattorina on aina kateus, katkeruus ja ahneus toisen ahkeruudella ja kovalla työllä ansaitsemaa omaisuutta kohtaan.

Demareiden (ja muidenkin kommunistien) ajattelutavan voisi hyvin kiteyttää tähän lauseeseen "Mikä on sinun, on myös minun. Mutta mikä on minun, ei varmastikaan ole sinun."

Tämänkaltaisessa vasemmistolaisuuden ja kateuden ilmapiirissä on todella vaikeaa menestyä.

Faktaa verotuksesta

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kenen pitäisi tehdä näitä päätöksiä? Kaikkien kuntien, julkishallinnon organisaatioiden ja valtion yhdessä ja erikseen? Vai valtion yksipuolisesti? Mikäli tarkoitat ensinmainittua, niin miten tilanne eroaisi nykyisestä?

Päätöksenteko monissa mainituissa asioissa on pitkälle kunnilla. Siitä ongelmat pääasiassa johtuvatkin. Sopimusteitse voidaan päätyä tilanteeseen jossa lähdetään yhteisen sitoumuksen pohjalta kehittämään it-ympäristöä kohti tavoiteltua, ainakin niiden kuntien osalta joilla on yhteistyöhön tahtoa. Tämä on pehmeä keino. Kovempi keino on että valtio puuttuu peliin ja määrää tietyt puitteet it:n johtamiselle, muuten tulee esimerkiksi taloudellisia seuraamuksia.

 

[MPN]

Jos Urpilainen ajattelisi vain omaa etuaan, niin tokkopa hän olisi niin voimakkaasti ajanut solidaarisuusveroa, sillä hän itse lukeutuu siihen melko pieneen vähemmistöön, jota kyseinen vero rankoo. Muutenkaan en nyt ihan ymmärrä, mitä tällä arvuuttelullasi oikein haet? Urpilainen oman näkemykseni mukaan on melko voimakkaasti laittanut itsensä likoon isänmaansa hyväksi eurokriisin hoidossa samaan aikaan, kun pääministeri on lymyillyt pitkälti vain taustalla. Totta kai Urpilainen ajaa myös puolueensa etua, erikoistahan se olisi jos puolueen puheenjohtaja ei niin tekisi.

Ainakin kahvitauoilla laittant kaiken likoon. Tässä tapauksessa taitaa olla vain sellainen juttu että Isänmaan etu ja SDP:n etu ovat vähän ristiriidassa. Urpilainen ei ole käsittääkseni tehnyt mitään ratkaisuja tai edes koittanut ehdottaa niitä jotka auttaisivat tätä tilannetta vielä vaalikauden jälkeenkin. Kaikki Urpilaisen ehdotukset ovat olleet näitä ah niin ihania "hölmöläisten peiton jatkaminen"-tyylisiä

 

[hjalmar]

En ole Urpilaisen kannattaja, mutta nyt nakyy valoa tunnelin paassa. Realismi voittaa, silla loputtomasti emme voi elaa velaksi varsinkaan, kun Suomen vienti tokkii pahasti. Panemalla 200 millia homekoulujen kunnostamiseen ei ratkaise Suomen valtiontalouden yhtaloa.

Hyva Jutta. Nyt jaadaan odottamaan konkretiaa. Mutta omat valittavat. Kansanedustaja Jouko Skinnari suree demarilehdessa sita, etta Urpilaisen ensi vuoden budjetin menot ovat puoli miljardia pienemmat kuin taman vuoden budjetti. Ei ole kriisitietoisuus viela oikein laajalle levinnyt omien keskuudessa.

Linkki Hesarin paakirjoitukseen.

Suomi kuihtui Pohjolan Italiaksi - Pääkirjoitukset - Pääkirjoitus - Helsingin Sanomat

 

[Kampeaja]

Päätöksenteko monissa mainituissa asioissa on pitkälle kunnilla. Siitä ongelmat pääasiassa johtuvatkin. Sopimusteitse voidaan päätyä tilanteeseen jossa lähdetään yhteisen sitoumuksen pohjalta kehittämään it-ympäristöä kohti tavoiteltua, ainakin niiden kuntien osalta joilla on yhteistyöhön tahtoa. Tämä on pehmeä keino.

Minusta tämä on käytännössä sama kuin nykytilanne, en usko että mikään muuttuisi.

Kovempi keino on että valtio puuttuu peliin ja määrää tietyt puitteet it:n johtamiselle, muuten tulee esimerkiksi taloudellisia seuraamuksia.

Tämä on se vaihtoehto, johon minä menisin. Sitten tietysti kokonaan eri kysymys olisi se, että mitä nämä "tietyt puitteet" olisivat. Skaala on melkoinen, siitä että valtio palkkaisi porukkaa virkasuhteeseen tekemään koko homman alusta loppuun, aina siihen että määriteltäisiin vain tietyt speksit tiettyihin tilanteisiin ja kunnat sitten tilaisivat niiden pohjalta keneltä huvittaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tämä on se vaihtoehto, johon minä menisin. Sitten tietysti kokonaan eri kysymys olisi se, että mitä nämä "tietyt puitteet" olisivat. Skaala on melkoinen, siitä että valtio palkkaisi porukkaa virkasuhteeseen tekemään koko homman alusta loppuun, aina siihen että määriteltäisiin vain tietyt speksit tiettyihin tilanteisiin ja kunnat sitten tilaisivat niiden pohjalta keneltä huvittaa.

Valtiovetoinen käskyttäminen on jopa realistinen visio. Mitä kusisempaan suuntaan valtiontalous käy, sitä kovemmat paineet tällaisille rakenneuudistuksille on. Tietenkin on myös niin, että toimeen olisi jo pitänyt tarttua ns. hyvän sään aikana. Pääasia on kuitenkin että puututtaisiin suoraan rakenteisiin eikä pahenneta ongelmia entisestään. Kaikenlainen kontrolloimattomuus, hajautettu hallinnonalakohtainen ostovastuu sekä ostamisen ja projektijohtamisen osamattomuus ovat täyttä myrkkyä veronmaksajille. Ynnä turhat palkkaukset.