Sheddenin ja Jalosen aika Leijonissa

[Shejbal]

Jospa annetaan Jalosen itse kommentoida, niinkuin hän teki HS:ssä

Luuletko, että oikeastaan missään olosuhteissa joukkueeseen kuuluva henkilö kommentoisi kysyttäessä valmentajan/työparin panoksesta, että "öh...tuota noin...niin tota...joo-o"?

Selvähän se on, että sieltä haetaan vaikka väkisin jotain positiviivista. Mielestäni Sheddenin anti ei järin suuri ole jos tuossa on hänen antinsa maajoukkueelle. Edelleen mitään pelillilstä annettavaa hänellä ei ollut ja vieläkin ihmettelen sitä, mikä on se syy miksi Shedden piti tuohon väkisin tuoda. Miksi Jalonen ei voinut "opetella" suoraan ykkösenä.

 

[Tombe76]

Minä en tiedä, mutta tätä varmaan kannattaa kysyä suoraan Jaloselta, sillä noin hän oli itse kommentoinut. Onhan hän aikuinen mies.

Minä tiedän sen verran mitä olen lukenut/kuullut pelaajien kertovan ilmapiiristä/joukkuehengestä silloin kun Jalonen toimi HPK:ssa. Sekä siitä mitä silloin kirjoitettiin Jalosesta valmentajana. Reiluudesta ja vaativuudesta.

Ehkä sitten Shedden teki näissä suhteissa Jalosesta vieläkin paremman. Epäilen kuitenkin vahvasti. Sanotaanko näin, että mielestäni tuo Jalosen kommentti oli aikuisen miehen kohtelias kommentti entistä työpariaan kohtaan.

 

[Wäinö#16]

Takapakkia mielestäni on se, että tappion tullessa ruvetaan puolustelemaan kuinka saatanan hyviä joukkueita niillä muilla oli, ja meillähän oli ihan paskat puolustajat.

J. Grönvall saa vastata myös.

Olisiko sinun mielestäsi realistinen tavoite tuolle joukkueelle ollut maailmanmestaruus ja kaikki muu on epäonnistumista? Pitääkö joukkueen tavoitteet asettaa kaksi vuotta ennen kisoja, ennen kuin tiedetään edes ketkä pelaajat on saatavilla ja ketä muihin joukkueisiin on tulossa? Eikö koskaan pidä katsoa rosteria ja millaisia pelaajia sieltä löytyy? Aina pitää olla ainoana tavoitteena mestaruus? Myös silloin kun lähdetään EHT-pakistolla Venäjän hyökkääjiä vastaan?

Minusta Suomi asetti näihin kisoihin hyvän ja realistisen tavoitteen: välierät ja sitten lähdetään kiusaamaan isompia.

Tuolla pakistolla Suomen suoritus on minusta erinomainen. Samoin Ruotsin suoritus kisoissa oli todella hyvä, ainoastaan tappio pronssipelissä loi vähän turhankin varjon Ruotsin esitykselle. Mikäli Luoma olisi välierässä pelannut maaliinjohtaneen tilanteen fiksummin, olisi Suomi saattanut kiusata Venäjää pidempäänkin.

 

[TwentyThree]

Kisat menivät pelillisesti hyvin, Suomella on äärimmäisen pienet mahdollisuudet voittaa kiekkomaita Kanada ja Venäjä, siis äärimmäisen pienet varsinkin näissä kisoissa, joissa Suomi oli liikkeellä joukkueen kanssa, jossa oli ylivoimaisesti eniten uusia nuoria pelaajia "ottamassa oppia", jota saivatkin päävalmentajan avittamana todella kiitettävästi.

Kisat eivät todellakaan menneet pelillisesti hyvin, Suomen peli ei parantunut kisojen vanhetessa niin kuin olisi pitänyt, kärkihyökkääjämme eivät nousseet tasolleen ja yv ei toiminut. Jos nuo asiat olisivat toimineet olisi Kanada ja Venäjä olleet molemmat lyötävissä.

Mutta ilmeisesti olet "puolesi" valinnut joten onnea vaan maksimaalisesta pronssista.

 

[Gags]

Miten on Gags, oletko sinä tyytyväinen ensi vuonna pronssiin? Entä oletko tyytyväinen, jos Jokerit sijoittuu ensi vuonna kolmanneksi? Sehän on taas "eteenpäin" Sheddenin suorituksista.

Jokaikinen kerta kun Suomi pelaa jääkiekon MM-kisojen välierissä, suoritus on hyvä. Olen ehdottomasti tyytyväinen Suomen pronssiin ensi vuonna. Mitä tulee Helsingin Jokereihin ensi kaudella, niin noin junioripitoisella joukkueella pitäisi pelata lähinnä A-junioreiden SM-liigaa ja noin SM-liigatasolla kokemattomalla valmennuksella pidän suoraa play-offs paikkaa onnistumisena. Pronssi olisi Jokereiden mestaruus.

 

[Johannes]

Samaan aikaan toisaalla:

Veikkaan, että Sihvonen miettii Röngän kanssa juuri nyt kuinka selittävät Venäjän pelitavan finaalissa parhain päin meille pulliaisille tämän viikon Urheilulehdessä vähän laajemmin kuin eilen UL:n nettisivulla. Hetkinen, pitkä syöttö ja tiivis viisikkopeli. No, uskon heidän onnistuvan missiossaan.

Komppaan Gagsia, välieräpaikka on aina menestystä Suomelle isoissa kisoissa. Siksi se riittää tavoitteeksi myös Jukka Jaloselle keväällä 2009 Sveitsissä.

 

[Tombe76]

J. Grönvall saa vastata myös.

Olisiko sinun mielestäsi realistinen tavoite tuolle joukkueelle ollut maailmanmestaruus ja kaikki muu on epäonnistumista? Pitääkö joukkueen tavoitteet asettaa kaksi vuotta ennen kisoja, ennen kuin tiedetään edes ketkä pelaajat on saatavilla ja ketä muihin joukkueisiin on tulossa? Eikö koskaan pidä katsoa rosteria ja millaisia pelaajia sieltä löytyy? Aina pitää olla ainoana tavoitteena mestaruus? Myös silloin kun lähdetään EHT-pakistolla Venäjän hyökkääjiä vastaan?

Minusta Suomi asetti näihin kisoihin hyvän ja realistisen tavoitteen: välierät ja sitten lähdetään kiusaamaan isompia.

Olen vastannut tähän jo monta kertaa.

Mielestäni Suomen pitää lähteä tappelemaan aina ja vain aina mestaruudesta. Jossain World Cupissakin pitää päällimmäisenä mielessä olla voitto, vaikka siellä on lauma joukkueita, joilla on astetta paremmat pelaajat, varsinkin kun viimeksi hävittiin FINAALI 3-2 Kanadalle, jolla oli aika helvetin paljon paremmat pelaajat.

Mielestäni on hölmöä lähteä turnaukseen sillä asenteella, että voitetaan YKSI kova ottelu, ja sitten sen jälkeen ollaan tyytyväisiä. Ja vielä hölmömpi on selitellä sen toisen kovan ottelun jälkeen, häviön jälkeen, että "no, niillä oli tosi kova joukkue ja meidän pakit nyt vaan on aika huonoja".

Meillä ei todennäköisesti koskaan tule olemaan arvoturnauksissa materiaaliltaan parempaa joukkuetta kuin mitä Venäjällä on tai vaikkapa Kanadalla. Monesti Ruotsilla, Tsekeillä ja USA:llakin on paremmat. Mutta lähes aina Suomi on materiaaliltaan lähtökohtaisesti sijoilla 3-5. Pitäisikö meidän siis olla tyytyväisiä päästäkseen välieriin, tai vaikkapa kolmanneksi, tehdä siis ns. nollatulos materiaaliin nähden. Minä en ainakaan ole.

Jarkko Nieminen, joka on sijalla 27. tällä hetkellä tenniksessä maailmassa ei ole koskaan tyytyväinen selvitessään Grand Slam kisoissa 3.kierrokselle (32 parhaan joukkoon). Eikä edes silloin jos pääsee 4.kierrokselle (16 parhaan joukkoon). Tammikuun Australian avoimissa mies oli puolivälierissä (8 parhaan joukossa), ja siitäkin jäi hampaankoloon. Vaikka tuonne välieriin meni astetta kovemmat pelaajat (tappio Nadalille).

Vaikka mies siis oli vasta 26-paras-pelaaja ennakolta tuossa turnauksessa, niin mies halusi enemmän kuin päästä paremmaksi kuin tuo sija. Ja haluaa yhä, VOITTAA mm. olympialaisissa, vaikka sille naureskelee suuri osa Suomen kansasta minä mukaanlukien. Tähän verraten en pidä fiksuna, että pidetään loistavana tuloksena sitä, että ollaan kolmansia, kun pelkän materiaalin perusteella oltaisiin oltu sijoilla 3-5.

Vielä tuosta Niemisestä. Hän siis puhuu vakavissaan voitosta Olympialaisista, vaikka ei ikinä ole ollut missään isossa kisassa paremmalla sijoituksella kuin 5-8. Kummola ja Kurri puhuvat loistavasta suorituksesta kun saadaan pronssia, vaikka ollaan oltu finaalissa lukemattomia kertoja.

 

[palle fontän]

Veikkaan, että Sihvonen miettii Röngän kanssa juuri nyt kuinka selittävät Venäjän pelitavan finaalissa parhain päin meille pulliaisille tämän viikon Urheilulehdessä vähän laajemmin kuin eilen UL:n nettisivulla. Hetkinen, pitkä syöttö ja tiivis viisikkopeli. No, uskon heidän onnistuvan missiossaan.

Hankalaahan tuo on, kun ainut oikea vastaus Venäjän voiton takana on huikea yksilötaito. Pelitapa, johon esim. Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia. Tämä ei taas Sihvosen agendaan sovi millään tapaa, joten sieltä saattaa olla jos jonkinnäköistä meriselitystä tulossa.

 

[Chiesa di Totti]

Nyt puikkoihin pitäisi astua astetta vielä parempi valmentaja, jonka pelikirja on huippuluokkaa. Ja kaikki muukin tekeminen on ilmeisesti Sheddeniä parempaa. Jalosen pelastaa ainoastaan menestys, muuten nämä eräiden asiantuntijoiden kommentit joutuvat varsin hauskaan valoon.

Niin tai sitten Shedden sain joukkueen alisuorittamaan pronssiin. Kaikki muuhan oli jo Jalosen käsialaa paitsi peluutus ja yv. Eli ne asiat mitkä epäonnistuivat. Voidaan hyvin miettiä kenen ansiosta oltiin pronssilla, Sheddenin vai Jalosen? No ottihan Doug Teemun kanssa olutta välieräpelin jälkeen ja ennen pronssimatsia näin ladaten jengin huikeaan kiimaan. Kyllä se on koutsien koutsi.

 

[Moderaattorit]

P.Sihvonen-ketjusta Vapaalta on siirretty viestejä tähän ketjuun siltä osin, kun ne paremmin koskevat tämän ketjun aihetta.

Moderaattorit

 

[FreezingHell]

Curre toi lisäarvoa sen yhden hetken, muuten oli aivan vitsi.

Harmi, että päätökset joudutaan tekemään etukäteen. Paljon kivempi olisi kokeilla kaikkia ja valita jälkeenpäin.

 

[Kiekoton]

Tuolla pakistolla Suomen suoritus on minusta erinomainen.

Sanoisin jopa, että tuon pakiston suoritus oli erinomainen. Vastustajalla meni keskimäärin erä ylivoimaa maalin tekoon. Huimasti parempaa alivoimapelaamista kuin muilla joukkueilla. Toki alivoimassa oli mukana myös hyökkääjiä. Hyvän alivoiman lisäksi voidaan katsoa välieränelikon päästettyjen maalien lukumäärää, joka oli Suomella 20, Venäjällä 18, Kanadalla 21 ja Ruotsilla 27. Vaikka pakisto saattoikin ennalta olla vaatimaton, on sitä muutamien yksilövirheidenkään ansiosta perusteetonta tuomita joukkueen heikoksi kohdaksi. Heikko kohta löytyi sieltä hyökkäyksestä.

 

[palle fontän]

Hyvän alivoiman lisäksi voidaan katsoa välieränelikon päästettyjen maalien lukumäärää, joka oli Suomella 20, Venäjällä 18, Kanadalla 21 ja Ruotsilla 27. Vaikka pakisto saattoikin ennalta olla vaatimaton, on sitä muutamien yksilövirheidenkään ansiosta perusteetonta tuomita joukkueen heikoksi kohdaksi. Heikko kohta löytyi sieltä hyökkäyksestä.

Tällaisten vertailujen tekeminen on yhtä tyhjän kanssa MM-kisoissa, kun alkusarjan peleissä pelaillaan välillä miten sattuu. Koskahan jatkoajassa päästään eroon tavasta, jossa etsitään mitä tahansa tilastoja pönkittämään omaa mielipidettä sen sijaan, että oikeasti mietittäisiin, että mitä niiden tilastojen takana on.

 

[J.Grönvall]

J. Grönvall saa vastata myös.
Olisiko sinun mielestäsi realistinen tavoite tuolle joukkueelle ollut maailmanmestaruus ja kaikki muu on epäonnistumista? Pitääkö joukkueen tavoitteet asettaa kaksi vuotta ennen kisoja, ennen kuin tiedetään edes ketkä pelaajat on saatavilla ja ketä muihin joukkueisiin on tulossa? Eikö koskaan pidä katsoa rosteria ja millaisia pelaajia sieltä löytyy? Aina pitää olla ainoana tavoitteena mestaruus? Myös silloin kun lähdetään EHT-pakistolla Venäjän hyökkääjiä vastaan?

Suomen tavoite on aina kulta. Piste. Kuten olen jo toitottanut niin varsinkin hyökkäyskalusto oli ihan turnauksen kärkeä. Ja kuten tunnettua niin nimenomaan taktisella puolella voidaan kompensoida pelaajamateriaalin puutteita. Tottakai Leijonat kärsi hirmuisesti kun Pitkänen ei tullutkaan ja Numppakin oli nyt poissa. Mutta kyllä edelleen siellä oli kiekollisesti lahjakkaita pelaajia joilla olisi voitu saada etenkin pelillisesti Suomi ihan eri tasolle.

Suomihan pelasi suorastaan huonosti tärkeimmän pelinsä! Ei tässä nyt auta mitkään sössötykset Venäjästä tai Kanadasta. Edelleen: miten Ruotsi pystyi tuolla joukkueella haastamaan nämä kaksi mutta Suomi ei? Eikö tosiaan päävalmentajalla ole tässä mitään osuutta?

Onhan se nyt ihan täysin umpimielisen tyhmää voittaa hopeaa ja sen jälkeen roudata Selänteet ja muut tähdet kisoihin ja asettaa välieräpaikka tavoitteeksi. Motivoi varmasti huikean paljon miehiä jotka ovat olleet kahdessa kaikkien aikojen turnauksessa hopealla, ja jotka tietävät sen että Westerlundilla, ja aikaisemmin Summasella, oli siihen erittäin suuri rooli.

Suomi on koko ajan huipulla ollessaan perustanut menestyksensä nimenomaan joukkuepelaamiseen ja taktiseen huippuosaamiseen. Ei ne joukkueet ole aina olleet huimia (esim. Sveitsi -98) mutta silti on pärjätty. Minusta on suorastaan tyhmää lyödä poikki viimeisin menestysjatkumo jollain nollameriitit omaavalla valmentajalla ja samalla heittää romukoppaan kaikki millä on viime vuosina menestytty.

Jos jotain motivoijaa tai kanadalaista ajattelua tuovaa henkilöä haettiin niin kai hän olisi voinut olla vaikka kolmoskoutsi. Ja vielä huikeamman tästä tekee se, että Shedden ei kuuleman mukaan soveltunut kakkoseksi. Silti mies oli pakko saada mukaan ja heitettiin päävalmentajaksi! Voin kyllä kuvitella Jalosen ajatukset kun hän pääsee urallaan viimein todelliselle huipulle ja sitten revitään ECHL-valmentaja jollain junttapäätöksellä ohi ja sanotaan että: "Harjoittele siinä nyt vuosi, kun me saatiin tää ammattilainen joka on oikein Kanadasta".

Pääpointti koko kaksikossa oli että Jalonen tarjoaa pelikirjan ja suomalaisen osaamisen ja Shedden tuo päälle siihen voittamisen kulttuuria (!) ja oikeanlaista mentaliteettia. Oikein kiva ajatus, mutta ei saatu kuin todellinen sekametelisoppa jossa ei voitettu lopulta kuin äärinihkeä pronssi äärinihkeällä pelillä. Sheddenin taktiset kyvyt nähtiin ja todettiin taas kerran täysin riittämättömiksi ja samalla Suomen huiput kiristelivät kun joutuivat pelaamaan jotain modernin kiekon ja farmikiekon sekoitusta.

Ei ymmärrä ei.

 

[Kiekoton]

Tällaisten vertailujen tekeminen on yhtä tyhjän kanssa MM-kisoissa, kun alkusarjan peleissä pelaillaan välillä miten sattuu. Koskahan jatkoajassa päästään eroon tavasta, jossa etsitään mitä tahansa tilastoja pönkittämään omaa mielipidettä sen sijaan, että oikeasti mietittäisiin, että mitä niiden tilastojen takana on.

Mielestäsi siis Suomen puolustus pelasi huonosti ja hyökkäys hyvin.

Pointtihan tuossa äskeisessä oli se, että Suomella oli kaikilla mittareilla mitattuna hyvä puolustus. Ei varmaan kaunista, eikä täysin virheetöntä, mutta kyllä tulos puhuu puolestaan. Se ei ole mielipideasia.

 

[FreezingHell]

Suomen tavoite on aina kulta. Piste.

Suomen tavoite on nimenomaan aina kulta, mutta se ei aina ole realismia. Näissä kisoissa se ei ollut realismia jälkikäteen tarkastellen, vaikka puikoissa olisi ollut itse Jalonen. Jos se olisikin ollut niin kulta ensi keväänä on aika saletissa, koska silloin on paskemmat jengit kehissä ja Jalosen pelikirja pääsee oikeuksiinsa

 

[Knower]

Harmi, että päätökset joudutaan tekemään etukäteen. Paljon kivempi olisi kokeilla kaikkia ja valita jälkeenpäin.

Mä en enää sen kummemmin jaksa tässä vääntää, koska kuten jossain aiemmassa postauksessani totesinkin, nyt puhutaan monessa mielessä kahdesta eri asiasta. Toinen "leiri", johon myös itse kuulun, peräänkuuluttaa johdonmukaisuutta valmentajavalinnoissa, sitä että valinnat perustuvat johonkin muuhun kuin perstuntumaan ja sinne valtakunnan kiekkoilun kovimmalle paikalle asetetaan valtakunnan kovimmat tekijät. Johdomukaisesti. Toiselle "leirille" on se ja sama miten valitaan ja kuka valitaan, jos satutaan joku mitali raapaisemaan mukaan.

Kysymys vaan tähän liittyen - kummalla tavalla menestys on pitkällä tähtäimellä todennäköisempää ja jatkuvampaa? Ensimmäisellä, jossa valinnat on huolellisesti pohdittu monelta kantilta vai jälkimmäisellä, jossa vedetään fiilispohjalla? Nyt kävi tuuri ja "voitettiin" pronssia. Kaikki on mahtavasti, sillä eihän paremminkaan olisi voinut mennä, kun oli niin epis jaot.

FreezingHelliä lainasin sen takia, että näinhän Kummola tässä tapauksessa toimi. Kokeiltiin ja oho, sattui vähän toimimaan. Silloin ei tarvitse kokeilla, kun valintaprosessi tehdään huolellisesti ja se kestää päivänvalon. Suuremmalla todennäköisyydellä tällöin valinnat osuu kohdalleen. Joskus ei osu, mutta kotiläksyt ja valmistautuminen on ainakin hoidettu kunnolla ja jälkianalyysi + organisaation valintaprosessien kehittäminen on tämän jälkeen mahdollista.

Ihan sama, josko J. Jalonen saisi itse valita taustaryhmäänsä? Se olisi nyt ainakin alku jollekin paremmalle.

 

[Top Gun]

Perintönä Jaloselle.

Kuinka monta kertaa olette nähneet arvokisoissa suomalaisen pääkoutsin, jolla on ollut rohkeutta edes yrittää löytää lisää tehoa joukkueen taktisista tai kokoonpanollisista lähtökohdista?

MM-Hesassa 5-1 alkoi sulaa housuihin. Ei aikalisää. Ei mitään. Ei kuulemma tarvinnut - kaikki meni hyvin. Tämä vain karmein esimerkki.

Nyt ainakin Jalonen näki. mitä EI kannata itse yrittää suomalaisilla taidoilla!

Venäjän neljä hyökkääjää ylivoimassa paras näyte rohkeudesta RATKAISUHETKELLÄ. Koko matsin läpivienti Bykovin mestarillinen suoritus, toki maailman parhailla aseilla.

Nyt Jalosen on vaan käytävä muistonsa huolella läpi ja uskellettava olla uudenlainen pääkoutsi. Vanhojen linjalla - kun ei tee mitää ei tee myöskään virhettä - hänkin on tuomittu epäonnistumaan kullan tuojana.

Se vaan on niin, että Venäjä ei menetä liigastaan parhaita enää rahan takia NHL:ään, ja me ei saada sieltä niitä mitä me tarvitaan. Siinä sitä vaan pelataan viime hetken armonpaloilla a la Selänne ja S.Koivu... Hätäapuina AHL-miehiä, joita ei ole kertaakaan laskettu roosteriin kauden aikana. He tosin selvisivät melkein kaikki kunnialla vaativasta tehtävästään.

Joten näistä lähtökohdista jokainen pronssikin on meille tulevinakin vuosina suuri menestys. Tämän totuuden kanssa sopii opetella elämään ilman stressiä =;0)

 

[siffa]

Suomen tavoite on nimenomaan aina kulta, mutta se ei aina ole realismia. Näissä kisoissa se ei ollut realismia jälkikäteen tarkastellen, vaikka puikoissa olisi ollut itse Jalonen. Jos se olisikin ollut niin kulta ensi keväänä on aika saletissa, koska silloin on paskemmat jengit kehissä ja Jalosen pelikirja pääsee oikeuksiinsa

Suomen kultamitali oli realistinen tämänkin kevään Mm-kisoissa. Viime vuonna voitettiin Erkka Westerlundin johdolla Bykovin kivikova Venäjä Moskovassa välieräottelussa 2-1 ja. Tänä keväänä ei Sheddenin Suomella ollut mitään mahdollisuuksia Bykovin Venäjää vastaan.
Joukkueet toki muuttuivat paljonkin molemmilla viime keväästä. Venäjällä ei ollut tänä keväänä huippupelaajista mukana mm. Jevgeni Malkin, Aleksander Frolov ja Sergei Gontshar. Suomelta puuttuivat vastaavasti Jere Lehtinen, Jarkko Ruutu ja Petteri Nummelin.
Suurin muutos tapahtui Venäjän ja Suomen joukkueiden vertailussa siinä, että Shedden tuli Westerlundin tilalle päävalmentajaksi. Muutos tapahtui myös siinä, että Westerlundin johtama hopea koettiin maajoukkueen johdon taholta katkerana tappiona ja Sheddenin saavuttamaa pronssia on pidetty loistavana saavutuksena.

 

[Salama15]

Näinhän se on nähtävä. Kun Shedden ei tuonut lisäarvoa eikä menestystä...

Top top Maija-Liisa, nyt jäi paita väliin...

Kyllä Shedden toi menestystä pronssimitalin muodossa ja on saanut siitä myös esim. sivuunkirjoittaneelta kiitokset!

Tuosta toisesta voidaan sitten olla montaa mieltä niin kuin täällä on oltukin;-)

 

[PJx]

Suomen tavoite on nimenomaan aina kulta, mutta se ei aina ole realismia. Näissä kisoissa se ei ollut realismia jälkikäteen tarkastellen, vaikka puikoissa olisi ollut itse Jalonen. Jos se olisikin ollut niin kulta ensi keväänä on aika saletissa, koska silloin on paskemmat jengit kehissä ja Jalosen pelikirja pääsee oikeuksiinsa

Ei taida mennä jakeluun sitten millään. Kulta on nykyään aivan realistinen tavoite joka vuosi. Jokainen meistä ymmärtää, ettei aina voi napata ja seuraavaakin kertaan voi kulua vuosia. Se on kuitenkin ihan eri juttu.

Toki olen itsekin sitä mieltä, että pronssi "tyydytti", ei jäänyt paskan maku suuhun tuloksesta. Aneemiset esitykset Kanadaa ja Venäjää vastaan eivät kuitenkaan maistuneet. Piste. Molemmat olisivat olleet haastettavissa, mutta näin ei käynyt. On kunniakasta kaatua saappaat jalassa, mutta nyt peli ei ollut kuosissa.

Onko se niin vaikea ymmärtää, että sitä kultaa kannattaa lähteä kaivamaan, vaikka sitä ei saisikaan?

 

[Wäinö#16]

Toiselle "leirille" on se ja sama miten valitaan ja kuka valitaan, jos satutaan joku mitali raapaisemaan mukaan.

Kysymys vaan tähän liittyen - kummalla tavalla menestys on pitkällä tähtäimellä todennäköisempää ja jatkuvampaa?

En usko, että tällaista leiriä on edes olemassa. Lähinnä on olemassa kaksi leiriä, joista toinen piti Jukka Jalosta valmiina maajoukkueen päävalmentajaksi jo tälle kaudelle ja toinen leiri ei pitänyt. Henk.koht. olisin hyväksynyt myös Jalosen valinnan suoraan, mutta ymmärrän myös kokemattomuuden tuoman riskin.

Ja mitä tulee jatkuvuuteen, niin siihenhän tuli jo iso särö Summasen katkerien potkujen takia ja tämän takia Summasen seuraajat ovat joutuneet olemaan aikamoisessa turbulenssissa, koska teki Kummola mitä tahansa, niin hänen vastavoimansa olivat voimissaan.

Ehkä haavat ovat nyt tarpeeksi arpeutuneet, jotta Jalonen saa kunnon työrauhan? Vai jatkavatko Kummolan vastavoimat kampittamista yhä kaikin voimin niin kuin tähänkin asti?

Ja siffalle, jos kokeneempienkin analyytikoiden mukaan pidemmällä aika välillä mahdollisuudet jo puolivälieräpelissä USA:a vastaan ovat 50-50, niin eikö se tarkoita, että tappioita tulee väkisin vaikka kaikki tehtäisiin hyvinkin? Ja välierässä prosentit tuskin ainakaan kasvavat Suomen hyväksi. Eikö silloin ole realismia, että Suomi pelaisi keskimäärin n. joka 5. tai 6. vuosi finaalissa ja joka toinen vuosi välierissä?

 

[FreezingHell]

Mä en enää sen kummemmin jaksa tässä vääntää, koska kuten jossain aiemmassa postauksessani totesinkin, nyt puhutaan monessa mielessä kahdesta eri asiasta. Toinen "leiri", johon myös itse kuulun, peräänkuuluttaa johdonmukaisuutta valmentajavalinnoissa, sitä että valinnat perustuvat johonkin muuhun kuin perstuntumaan ja sinne valtakunnan kiekkoilun kovimmalle paikalle asetetaan valtakunnan kovimmat tekijät. Johdomukaisesti. Toiselle "leirille" on se ja sama miten valitaan ja kuka valitaan, jos satutaan joku mitali raapaisemaan mukaan.

Kysymys vaan tähän liittyen - kummalla tavalla menestys on pitkällä tähtäimellä todennäköisempää ja jatkuvampaa? Ensimmäisellä, jossa valinnat on huolellisesti pohdittu monelta kantilta vai jälkimmäisellä, jossa vedetään fiilispohjalla? Nyt kävi tuuri ja "voitettiin" pronssia. Kaikki on mahtavasti, sillä eihän paremminkaan olisi voinut mennä, kun oli niin epis jaot.

FreezingHelliä lainasin sen takia, että näinhän Kummola tässä tapauksessa toimi. Kokeiltiin ja oho, sattui vähän toimimaan. Silloin ei tarvitse kokeilla, kun valintaprosessi tehdään huolellisesti ja se kestää päivänvalon. Suuremmalla todennäköisyydellä tällöin valinnat osuu kohdalleen. Joskus ei osu, mutta kotiläksyt ja valmistautuminen on ainakin hoidettu kunnolla ja jälkianalyysi + organisaation valintaprosessien kehittäminen on tämän jälkeen mahdollista.

Ihan sama, josko J. Jalonen saisi itse valita taustaryhmäänsä? Se olisi nyt ainakin alku jollekin paremmalle.

Ymmärrän tämän Kummola-pointin asiassa. Kummola on varmastikin tehnyt paljon hyvää Suomen kiekon eteen, ainakin kabineteissa. Mutta nykyajan kriteerejä tämän kaltainen yksinvaltius ei varmasti täytä, eikä se todennäköisesti tuota parasta lopputulosta. Ymmärrän myös kiukun, jonka onnistuminen herättää, koska se saattaa viivästyttää vallanvaihtoa.

Minun mieleeni vuosi sitten tehty kolmi(?)vuotissuunnitelma kuulosti ihan hyvältä, jopa parhaalta vaihtoehdolta maajoukkueen menestymisen kannalta. (Ei todellakaan Jokereiden, vaikka saatettiin säästää palkkakuluissa.) Jalonen on mielestäni paras suomalainen valmentaja. Häntä oli ihan hyvä suojata liian kovalta ensikosketukselta ja ajattelin Sheddenin palkkaamisen nostavan hieman mahdollisuuksia Kanadan kisoissa. Sheddenin palkkaamisella ei ollut mielestäni mitään huonoja puolia vuosi sitten ts. ei menetetty mitään. Jälkikäteen menetettiin alle 5%:n mahdollisuus voittaa kulta. Edelleenkin niillä "jatkuvan suomalaisen pelityylin kehityksille" vai miten ne meni, voidaan mielestäni pyyhkiä persettä. En koe, että suomalaista maajoukkuetta olisi raiskattu perseeseen tjms., koska ulkomainen luotsi peluutti sitä vuoden ajan huonommin kuin olisi ollut mahdollista, pitäen Suomen mitalikannassa about kahdeksalla ensikertalaisella. Jalosen ei mielestäni, eikä ilmeisesti omastakaan, ole sen huonompi lähteä peluuttamaan omia kuvioitaan.

Tässä tehtiin mielestäni tulokset maksimoiva suunnitelma kolmeksi vuodeksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen voidaan todeta 95%:lla varmuudella, että olemme vielä sillä maksimikaistalla. Pidempiä kuin kolmen vuoden suunnitelmia voi olla aika vaikea käytännössä tehdä.

Tämä kuulostaa mielestäni näillä oletuksilla helvetin perustellulta valinnalta. Jos Jokereiden palkkakustannusten pienentämisen merkitys päätöksessä oli alle 10%, niin päättäjien/ajajien motivaatiota voidaan pitää puhtaina. 10%, koska käytännössä täysin puhtaita päättäjiä on vaikea löytää. Jos ne oli yli, niin helvetin hyvän suunnitelman kehittivät.

Toivottavasti onnistuttu vallanvaihdossa. Siihen löytynee parempiakin keinoja kuin Sheddenin palkkaamisesta avautuminen. Toivottavasti Jutila lähtee samalla ovenavauksella.

 

[FreezingHell]

Suurin muutos tapahtui Venäjän ja Suomen joukkueiden vertailussa siinä, että Shedden tuli Westerlundin tilalle päävalmentajaksi.

Suurempi muutos oli mielestäni Venäjän muutos. Kovin jengi viitentoista vuoteen. Vaikka Venäjä teki vain pari maalia Suomea vastaan, niin finaalissa jokainen näki, että kyllä sieltä niitä vaihteita löytyi lisää.

E: Lisätään hieman perusteluita. Suomi yllätti Venäjän viime vuonna. En muista kertoimia tai muita, mutta arvelisin meidän olleen etukäteen alle 40% suosikki. Jälkikäteenkin olimme muistaakseni huonompi joukkue, joten jälkikäteenkin olimme alle 50%. Tänä vuonna Venäjä oli ihan saatanasti kovempi jengi, joten tn. olisi ollut vajaa 30%.

Finaaleista Suomi on voittanut jotain 1/9 eli jotain 11%. Kanadaa vastaan tn. olisi ollut jotain 20%. Sheddenillä tn. oli jotain enemmän kuin nolla, joten tn. Jalosen mestaruudelle olisi ollut about 5%. Ja tämä siis, jos on suunnilleen yhtä hyvä kuin Westerlund. Ensimmäisissä kisoissa ei välttämättä saa kaikkea irti. Nyt Jalonen on nähnyt kisat sisältä päin, joten ongelma on pienempi ensi vuonna.

 

[FreezingHell]

Onko se niin vaikea ymmärtää, että sitä kultaa kannattaa lähteä kaivamaan, vaikka sitä ei saisikaan?

Ei ole, mutta missä kohtaa sanoin, että sitä ei kannata lähteä kaivamaan, vaikka sitä ei saisikaan. Lainaus riittää vastaukseksi.