Suomi mursi Venäjän trapin ihan kiitettävästi, siinä ei ollut häviön ydin, vaan siinä että Suomi ei pystynyt ohittamaan Nabokovia, eli siis laukaukset olivat heikkoja tai/ja Nabokov pelasi tasollaan.
No ei kyllä kovin hyvin murtanut. Saksaa vastaan hyökkäyspeli toimi vielä hyvin, vaikka vastustaja oli erittäin puolustusorientoitunut. Samoin Latvian puolustus pystyttiin murtamaan helposti. Latviaa vastaan vain tämä hyökkääjien henkilökohtainen taitotaso tuli vastaan. Lukuisista hyökkäysalueen tilanteista päädyttiin usein heikkoihin ratkaisuihin tai liian helppoihin laukauksiin. Se viimeinen silaus, taito ja maltti pistää kiekko reppuun puuttui. Ainoastaan kisojen ensimmäisessä ja viimeisessä pelissä Suomi onnistui tekemään enemmän kuin kolme maalia.
Jalonen puhui ihan oikein, että suurimmat tulevaisuuden haasteet on pelinopeuden kasvattamisessa, joka samalla tuo sitten lisää aikaa ratkaisuihin hyökkäysalueella ja maalintekotilanteissa. Ja tämä onnistuu kahdella tavalla, pelaajien henkilökohtaisen taidon, erityisesti syöttötaidon sekä syöttöjen vastaanottamisen taidon kasvattamisella, sekä sitten sillä pelitavan hinkkaamisella.
Mutta kaiken kaikkiaan kieltämättä hieman huonolta näyttää Suomen lähitulevaisuus MM-kisoissa. Suomen materiaali on niin kapea ja edelleen jatkossa osa parhaista pelaajista tulee pelaamaan NHL:ssä. Edes silloin kun Suomi saa kaikki parhaat mukaansa, puuttuu sieltä todella paljon sitä taitoa ja maalintekopotentiaalia. Tästä syystä olisin ehdottomasti ottanut Leinon mukaan kasvatusmielessä kisoihin, sillä hänellä on lähes ainoana edes sitä taitopotentiaalia ja malttia ratkaisutilanteissa, jota tullaan välttämättä tarvitsemaan. Tosin ei Leinokaan ole mikään maalintekijä.
Jos ajatellaan, että Mikko Koivu ja Tuomo Ruutu ovat ne tulevaisuuden tukijalat, niin he molemmat ovat enemmän tällaisia all round -pelaajia ja heidän rinnaltaan puuttuu se huippu maalintekijä. OJ:ta siihen lopussa vähän kaavailtiin näissä kisoissa, mutta ei sekään kovin hyvin onnistunut. Ylipäänsä OJ on kehittänyt itselleen sellaisen pelityylin, että siihen on vaikea ketään vierelle istuttaa. Nykytason Jussi Jokinen ei ole minkään joukkue ratkaisu maalinteko-ongelmiin.
Kovat on Jalosen haasteet ja Suomen vahvuuksia tulevat edelleen olemaan maalivahtipeli sekä hyvä viisikkopeli. Vaikka hyökkäystä on pidetty Jalosen vahvuutena, ei mopolla silti pääse kuuhun, vaikka tukena olisi kuinka hyvä hyökkäyspelitapa.