Jaa shakkia. Reilu vuosi sitten konkari-toveri tuli makeilemaan shakkitaidoillaan ja sehän ei mulle käy. Haastoin välittömästi kolmesta poikki taistoon koska olinhan viimeksi reilut 20 vuotta sitten yläasteella pärjännyt alueellisissa ihan kohtalaisesti saldolla 1-1-1.
Turpaan tuli ovista ja ikkunoista. Kuten kuuluu, vedin herneet nenään. Latasin pienen tutkinnan jälkeen lichessin appin puhelimelle ja aloin reenaamaan. Huomasin nopeasti että oma keskittyminen ja aikataulut ei venyneet normaali-shakin ääreen, vaan painotin harjoitteet pika-shakkiin ja 3min kellolle.
Nyt on pelattuna 7994 peliä, ja olen onnistuneesti voittanut tuon kyseisen "ystävän" pika-shakin maailmassa pystyyn. Vaati muutaman kuukauden intensiivi-jakson ja tietty toverin viemisen pois omalta mukavuusalueeltaan pikashakin maailmaan. Pikashakissahan kun tarpeeks monta kertaa häviää niin motoriikka ja lihasmuisti alkaa olemaan niin iso osa peliä että suurempaa neroa ei vaadita menestymiseen tiettyyn pisteeseen asti. Kuten kaikkeen muuhunkin, niin myös tähän olen jäänyt koukkuun. Ainakun on viis minsaa tyhjää niin tuntuu olevan puhelin kädessä ja pikashakki menossa. Etenkin humalpäiten tulee sitten omat rankingit tuhottua aika raakasti, mutta niitä nyt en jaksa miettiä muutenkaan. Pääasia että tuo pian kettuilun jälkeen todennäköisesti entiseksi ystäväksi jääneen virne tuli murjottua jään rakoon.
Chatti kannattaa ignoorata. Porukka vetää aikalailla itteensä, etenkin kun et luovuta vaikka olet tappiolla. mm. Lapset on uhattu murhata ja kaikkivaltiaan viha on langetettu päälle. Josta kysymykseen!!?
Mielestäni tuo kunkun kaataminen ei kuulu pikashakin etikettiin, koska sinnittelemällä aika voi tuoda sen voiton. Mitä mieltä muut?