Keskimäärin tällä ikäerolla ollaan todella erilaisessa elämäntilanteessa. Sinulla on fyrkkaa, toinen on persaukinen. Sinulla on jo jonkin verran elämänkokemusta, toisella ei juurikaan. Sinulla on duuni, toinen on melkein ylioppilas. Olen muutamia tällaisia parisuhteita seurannut sivusta, ja helposti syntyy epäreilu asetelma, kun eletään pääosin toisen rahoilla ja hengataan sen vanhemman kaveripiirin kanssa, kun harva 26-vuotias jaksaa 18-vuotiaiden kanssa bilettää.
Ei ole tarkkoja faktoja keskiarvosta, mutta kyllä se parikymppinenkin nainen voi omata aivotoimintaa, määrätietoisuutta, omia haluja sekä itsenäisyyttä.
Tiedän oman kokemukseni lisäksi muutaman muun tapauksen jossa oltu hyvin tarkkoja omasta elämästä. Eli vanhemman osapuolen siivellä oleilu ei kiinnosta ja tärkeimpänä se ettei tuossa iässä se avioliitto ja yhdessä asuminenkaan prioriteetti ole ollut.
Eli kyllä se tärkein on olla kartalla ja tiedostaa suhteen laatu. Minä en ollut viettämässä loppuelämää hänen kanssaan eikä hän minun. Vaikka molemmat toistensa luona yöpyi ja jopa asusteli. Ja tämä vastaava kuvio tullut nähtyä muiden osalta muutaman kerran.
Kummasti tuo vain pahennusta aiheutti, mutta onneksi ei välitetty minuun kohdistetuista "pedohirviö" -asenteista. Asiaan toki vaikutti että tuota hirveyttä olin ihan oikeasti joutunut todistamaan.
Ehkä tässä nyt vain sisäinen feministini nosti päätään ja toin toisen näkökulman. En todellakaan kiellä etteikö pienempikin ikäero voi aiheuttaa sitä että mies haluaa omistaa nuoremman.
Tämä minun tyyppinen skenaario ei vain päädy iltapäivälehtiin posihuomiona. Toki joskus on hienoja tarinoita miten isokin ikäero alussa muuttui yhteiseksi elämäksi.
Viimeksi muokattu: