Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu

[Flonaldo]

"Upskirting" on monissa maissa erikseen rikoslaissa laitonta. Siis kuvaaminen tai sen pyrkimys ottaa kuvia naisten hameiden alta tai muu vastaava seksuaalisviritteinen salakuvaaminen. Esim. omassa asuinmaassani kahden vuoden vankeustuomio maksimissaan.

Selvästi vastaavalle lainsäädännön täydentämiselle olisi Suomessa tarvetta. Ei sen takia, että yksi täyssekopää tällaista tekee, vaan koska yhä liian monelle miehelle tässäkin tapauksessa on jollain tavalla kyse naisen käytöksestä ja tapahtunut on hänen vikansa. Ei ole.

 

[Ötökkä]

"Upskirting" on monissa maissa erikseen rikoslaissa laitonta. Siis kuvaaminen tai sen pyrkimys ottaa kuvia naisten hameiden alta tai muu vastaava seksuaalisviritteinen salakuvaaminen. Esim. omassa asuinmaassani kahden vuoden vankeustuomio maksimissaan.

Selvästi vastaavalle lainsäädännön täydentämiselle olisi Suomessa tarvetta. Ei sen takia, että yksi täyssekopää tällaista tekee, vaan koska yhä liian monelle miehelle tässäkin tapauksessa on jollain tavalla kyse naisen käytöksestä ja tapahtunut on hänen vikansa. Ei ole.

En tiedä onko se urbaanilegenda, mutta mulle on sanottu että tämän takia Japanissa olisi puhelimen kamerassa aina äänet päällä. Ettei voi salakuvata.

 

[finnjewel]

Ei se sama toimintamalli, ei sama tapa puhua toimi kaikkien ihmisten kanssa, ei kaikissa tilanteissa, vaikka toisessa hetkessä joku kommentti menisikin hyväksyttynä läpi. Tilanne ja osallistujat vaikuttaa äärimmäisen paljon.

Juuri näin, ja siksi onkin ikävää, että samanhenkisten kanssakäymisestä kuvatuista videoista revitään vuosia myöhemmin klikkiotsikoita joko rahapalkkion tai poliittisen hyödyn vuoksi.

 

[Ötökkä]

Juuri näin, ja siksi onkin ikävää, että samanhenkisten kanssakäymisestä kuvatuista videoista revitään vuosia myöhemmin klikkiotsikoita joko rahapalkkion tai poliittisen hyödyn vuoksi.

Se, että ns vanhempana tajuaa että sua on teini-iässä groomattu ei ole mitään klikkiotsikoiden hakemista. Itsekin muistan että joskus n. 15-16v tuttuni sai kyseenalaisia viestejä yli kaksikymppiseltä hänen ihailemaltaan muusikolta. Silloinhan tuo toki oli "siistiä ja upeaa", mutta rohkenen epäillä että jälkeenpäin tuo kaverikin asiaa ajatellut eri tavalla. Etenkin kun tuon #punktoo skandaalin aikaa samasta muusikosta oli paljon samanlaista juttua.

Ehkä näitä asioita näkee eri tavalla kun on itse nainen.

 

[finnjewel]

Se, että ns vanhempana tajuaa että sua on teini-iässä groomattu ei ole mitään klikkiotsikoiden hakemista. Itsekin muistan että joskus n. 15-16v tuttuni sai kyseenalaisia viestejä yli kaksikymppiseltä hänen ihailemaltaan muusikolta. Silloinhan tuo toki oli "siistiä ja upeaa", mutta rohkenen epäillä että jälkeenpäin tuo kaverikin asiaa ajatellut eri tavalla. Etenkin kun tuon #punktoo skandaalin aikaa samasta muusikosta oli paljon samanlaista juttua.

Ehkä näitä asioita näkee eri tavalla kun on itse nainen.

En tarkoittanut seksivideoita, vaan asiattomien vitsien ja juttujen taltioimista.

 

[Sanainen arkku]

Kyllähän esim jatkuva kehuminen saattaa olla ahdistavaa ja siten eitoivottavaa työpaikalla. Kyse voi olla myös siitä miten sen tekee ja muustakin käytöksestä.

Itse kun työskentelee naisten kanssa, niin lähtökohtaisesti en kehu mistään ulkomuotoon liittyvästä.

Uuden kampauksen tai silmälasit voin ilmaista havainnoineeni. Kuulijan vastuulle jää sävystä päätellä, pidänkö uudistuksesta vai olenko neutraali sen suhteen.

Jos työkaverillani on "aina" trikoot, saatan kyllä yllättyä ääneen kun hänellä onkin farkut. Tämä on enemmän käytöksen kuin ulkonäön kommentointia.

Vaatteista voi turvallisesti kommentoida hassuja kuoseja, joita päiväkodissa joillakin on, tai satunnaisia hauskoja tilanteita kun joku tiimi (lapsiryhmän kasvattajat) ovat pukeutuneet huomattavan yhdenmukaisesti.

Mitä voisin voittaa jonkun laihtumisen kommentoinnilla tai ilmaisemalla, millaissa vaatteissa kollega miellyttää silmääni? Entä mitä voin hävitä huolimattomalla höpinällä?

En kaipaa flirttiä työpaikalle, vaikka onkin sanottava, että itse joudun kuuntelemaan joskus tyttöjen läppää, joka herkimmille ylittäisi jo häirinnän kokemuksen.

Sellaisiin vastaamaan lähteminen johtaisi herkästi siihen, että alkaisi arvailuja "onko hän niillä jotain sutinaa?".

Jos ei ihmisestä muuta kehumista löydy kuin ulkonäkö, niin aika heikko on tilanne.

 

[peterra]

Eri maiden kulttuurissa voi olla halaukset ja poskisuudelmat normaalia, mutta ei nämä oikein Suomeen sovi.

Koskettamista on tutkittu hyvin vähän, koska aihe usein koetaan epätieteelliseksi. Empiria kosketuksen merkityksestä sen sijaan on hyvin laaja:

Halauksen puute tekee ihmisestä sairaan

Kosketuksen puute on suomalainen kansantauti. Lähes kaikki haluaisivat halata enemmän. Pitäisikö sille tehdä jotain?

www.kodinkuvalehti.fi

Ja tiedän, että Kodin kuvalehti ei todennäköisesti ole se tieteellinen artikkeli, jonka toivot varmentavan asian. Ihan samoin kuin kaikesta muustakin sosiaalisesta toiminnasta, myös kosketuksesta ihminen taantuu. Meillä on toki lukuisia tilanteita kulttuurissa, jossa lupa koskettaa liittyy esimerkiksi perhesuhteeseen yms. muuhun suhteeseen - harva lähtökohtaisesti ylipäätään tekee asiattomia kosketuksia ihmisille, joita ei tunne.

Ihmisten kommunikointi on aina virhealtista. Toisin kuin esim. @rinne, jonka kanssa usein olen samaa mieltä, niin tässä olen hänen kanssaan hyvin eri mieltä. Ei ole olemassa sellaista kommunikaatiota, joka olisi aukotonta ja ihmisen tulkinnasta vapaata. Ei ole myöskään kulttuurisesti jaettua hyvän tavan etikettiä, jossa halaamiseen kysytään lupaa. Jos halaamiseen pitää kysyä tutuilta ihmisiltä lupa niin siinä ei olla kovin tuttuja ylipäätään.

Voi olla, että kuulun juuri @rinne puhumaan ihmisten alalohkoon, jotka tietoisesti vähättelevät häirintää. Toivoisin kuitenkin, etten tähän ihmistyyppiin kuulu, mutta mielestäni se häirinnän raja ei todellakaan ole selvärajainen, vaikken itse koskaan ole asian kanssa vaikeuksiin joutunut (pitkälti siksi, että kuulun ihmisiin, jotka pitävät 2 metriä väliä eivätkä kosketa kuin todella läheisiä ystäviä).

Toisin kuin valtaosa täällä kokee, että on olemassa hyvin selkeät rajat seksuaalisella häirinnällä ja kaikella muulla niin sitten tähän voin oikeastaan vain todeta, että minun elämässäni näin ei ole. Kyllä minusta aikuisen ihmisen velvollisuus on kertoa ihmiselle, joka tekee vääränlaisia kosketuksia, että ei hyväksy tuollaista toimintaa. Meillä oli aikanaan töissä yksi pomo, joka ilmoitti aina uuteen ihmiseen tutustuessaan, ettei hän halua kenenkään koskevan itseään ilman lupaa - edes taputtaa selkää tai mitään muutakaan. Vaikken ko. ihmisestä muuten erityisesti pitänyt niin hän ainakin teki oman reviirinsä ja sopivan käytöksen kaikille muille hyvin selväksi, joka helpotti hänen kanssaan toimimista monella tavalla.

Mielestäni siinä pisteessä ei Suomessa esim. nyt vielä tällä hetkellä olla, että ihmisillä olisi hyvin laajasti jaettu "kysy lupaa, jos aiot koskettaa" (koskien oikeasti jokaista kosketusta) kulttuuri. Jos tällainen kulttuuri on niin ainakin sitä eivät jaa suurin osa minun kanssani toimivista ihmisistä.

 

[Ötökkä]

Koskettamista on tutkittu hyvin vähän, koska aihe usein koetaan epätieteelliseksi. Empiria kosketuksen merkityksestä sen sijaan on hyvin laaja:

Halauksen puute tekee ihmisestä sairaan

Kosketuksen puute on suomalainen kansantauti. Lähes kaikki haluaisivat halata enemmän. Pitäisikö sille tehdä jotain?

www.kodinkuvalehti.fi

Ja tiedän, että Kodin kuvalehti ei todennäköisesti ole se tieteellinen artikkeli, jonka toivot varmentavan asian. Ihan samoin kuin kaikesta muustakin sosiaalisesta toiminnasta, myös kosketuksesta ihminen taantuu. Meillä on toki lukuisia tilanteita kulttuurissa, jossa lupa koskettaa liittyy esimerkiksi perhesuhteeseen yms. muuhun suhteeseen - harva lähtökohtaisesti ylipäätään tekee asiattomia kosketuksia ihmisille, joita ei tunne.

Ihmisten kommunikointi on aina virhealtista. Toisin kuin esim. @rinne, jonka kanssa usein olen samaa mieltä, niin tässä olen hänen kanssaan hyvin eri mieltä. Ei ole olemassa sellaista kommunikaatiota, joka olisi aukotonta ja ihmisen tulkinnasta vapaata. Ei ole myöskään kulttuurisesti jaettua hyvän tavan etikettiä, jossa halaamiseen kysytään lupaa. Jos halaamiseen pitää kysyä tutuilta ihmisiltä lupa niin siinä ei olla kovin tuttuja ylipäätään.

Voi olla, että kuulun juuri @rinne puhumaan ihmisten alalohkoon, jotka tietoisesti vähättelevät häirintää. Toivoisin kuitenkin, etten tähän ihmistyyppiin kuulu, mutta mielestäni se häirinnän raja ei todellakaan ole selvärajainen, vaikken itse koskaan ole asian kanssa vaikeuksiin joutunut (pitkälti siksi, että kuulun ihmisiin, jotka pitävät 2 metriä väliä eivätkä kosketa kuin todella läheisiä ystäviä).

Toisin kuin valtaosa täällä kokee, että on olemassa hyvin selkeät rajat seksuaalisella häirinnällä ja kaikella muulla niin sitten tähän voin oikeastaan vain todeta, että minun elämässäni näin ei ole. Kyllä minusta aikuisen ihmisen velvollisuus on kertoa ihmiselle, joka tekee vääränlaisia kosketuksia, että ei hyväksy tuollaista toimintaa. Meillä oli aikanaan töissä yksi pomo, joka ilmoitti aina uuteen ihmiseen tutustuessaan, ettei hän halua kenenkään koskevan itseään ilman lupaa - edes taputtaa selkää tai mitään muutakaan. Vaikken ko. ihmisestä muuten erityisesti pitänyt niin hän ainakin teki oman reviirinsä ja sopivan käytöksen kaikille muille hyvin selväksi, joka helpotti hänen kanssaan toimimista monella tavalla.

Mielestäni siinä pisteessä ei Suomessa esim. nyt vielä tällä hetkellä olla, että ihmisillä olisi hyvin laajasti jaettu "kysy lupaa, jos aiot koskettaa" (koskien oikeasti jokaista kosketusta) kulttuuri. Jos tällainen kulttuuri on niin ainakin sitä eivät jaa suurin osa minun kanssani toimivista ihmisistä.

Sen vuoksi suosittelenkin olemaan koskematta ihmisiä ennen kuin tunnet heidät sen verran hyvin, että tiedät onko se ok. Miksi esim työkaveria pitäisi koskea? Tavallaan todella surullista että esimiehesinkin on kokenut että tällainen asia täytyy itsestään ensin kertoa.

 

[peterra]

@Ötökkä varmaan aivan turha minun tuohon enää vastata, kun tuskin osaisin kuitenkaan selittää millään lailla asiaa siten, että se jollakin tavalla tätä keskustelua edistäisi. Kysymyksesi on varmasti hyvä, mutta minä en sitä yksinkertaisesti jaksa lähteä avaamaan enkä perustelemaan, koska tuskinpa asia siitä muuksi muuttuisi tai minun käsitykseni asiasta. Tyydyn kohtalooni ja totean, että minä käsitän koskettamisen väärin ja olen virheellisesti pitänyt siitä, että minua joskus taputetaan töissä selkään "hyvin hoidettu!" tai tällaista vastaavaa. Kun oma kokemus on kovin erilainen niin sitä on hyvin vaikea kenellekään selittää, mikä asiassa on niin vaikeaa. Tähän on hyvä todeta, että lopetan jälleen aiheesta keskustelun, koska en usko tuovani pöytään mitään sellaista, joka veisi keskustelua johonkin.

 

[Osmo Rapeli]

Teittinen onkin nyt kommentoinut tuota artikkeliaan koskeneita yleisiä väitteitä/kritiikkiä. Ensimmäisenä kommentoi täälläkin ollutta ihmettelyä tiedonhankinnasta ja myöhemmässä twiitissä tätä ihmettelyä häiriköimättömien huomioonottamisen puutteesta. Näitä nyt on täälläkin jo samoi perusteltu.

Linkki: https://twitter.com/PaavoTeittinen/status/1539713324241281024?s=20&t=XkaZTpjnlHqTZh_-r3Vn5w

 

[Mediakuutio]

Teittinen onkin nyt kommentoinut tuota artikkeliaan koskeneita yleisiä väitteitä/kritiikkiä. Ensimmäisenä kommentoi täälläkin ollutta ihmettelyä tiedonhankinnasta ja myöhemmässä twiitissä tätä ihmettelyä häiriköimättömien huomioonottamisen puutteesta. Näitä nyt on täälläkin jo samoi perusteltu.

Linkki: https://twitter.com/PaavoTeittinen/status/1539713324241281024?s=20&t=XkaZTpjnlHqTZh_-r3Vn5w

Toivottavasti kommentoi myös tätä yhtä vastausta.

Linkki: https://twitter.com/Kalle0622/status/1539720378876153859?t=_6TCdXdxQTHRhfCvAhyyHA&s=19

 

[rinne]

Toisin kuin valtaosa täällä kokee, että on olemassa hyvin selkeät rajat seksuaalisella häirinnällä ja kaikella muulla niin sitten tähän voin oikeastaan vain todeta, että minun elämässäni näin ei ole. Kyllä minusta aikuisen ihmisen velvollisuus on kertoa ihmiselle, joka tekee vääränlaisia kosketuksia, että ei hyväksy tuollaista toimintaa. Meillä oli aikanaan töissä yksi pomo, joka ilmoitti aina uuteen ihmiseen tutustuessaan, ettei hän halua kenenkään koskevan itseään ilman lupaa - edes taputtaa selkää tai mitään muutakaan. Vaikken ko. ihmisestä muuten erityisesti pitänyt niin hän ainakin teki oman reviirinsä ja sopivan käytöksen kaikille muille hyvin selväksi, joka helpotti hänen kanssaan toimimista monella tavalla.

Mielestäni siinä pisteessä ei Suomessa esim. nyt vielä tällä hetkellä olla, että ihmisillä olisi hyvin laajasti jaettu "kysy lupaa, jos aiot koskettaa" (koskien oikeasti jokaista kosketusta) kulttuuri. Jos tällainen kulttuuri on niin ainakin sitä eivät jaa suurin osa minun kanssani toimivista ihmisistä.

Ajattelet tätä jotenkin aivan päin vastaisella lähtökohdalla kuin aika moni muu, tässäkin ketjussa. Noin oletusarvoisesti lähtökohta saisi olla, että ihmiset voivat luottaa koskemattomuuteensa. Ei kenenkään pitäisi joutua pyytämään, ettei joku häntä epäsoveliaaksi koetulla tavalla kosketa. "Epäsovelias" tosin terminä on tässäkin varsin tilannesidonnainen. Toki suotavaa olisi kertoa, jos jostain tapahtuneesta ei pidä, mutta ei koskemattomuuden odotus pyytämättäkin kovin paljon vaadittu ole. Esimerkiksi työpaikoilla lähtöoletuksena voi pitää nollatoleranssia kosketukseen, kun moni niistä tuntemattomien tai puolituttujen kosketuksista ei pidä, ei edes mistään "hyvin tehty" selän taputuksista. Tuttavaporukoissa sitten jotain muuta toimintamallia soveltamaan. Puhutaan sitten työpaikoista, baareista, harrastuksista tai mistä tahansa, ei yksilön oikeus koskemattomuuteensa muutu. Annetaan jokaisen pitää oma tilansa, siihen jokaisella on oikeus. Pyytämättäkin. Ihmiset hyväksyvät eri asioita eri ihmisiltä, suhteesta riippuen. Sellaista se on, kun yksilöt ovat jo lähtökohtaisestikin erilaisia.

Puhutaan sitten fyysisestä kontaktista tai puhetavoista, niin pitäytyminen neutraalissa asiallisuudessa on aina hyvä lähtökohta. Kun sitä vastapuolta oppii edes hieman tuntemaan, voi suhtautumista erilaisiin asioihin ennakoida. Joillekin ihmisille sopii huoletta heittää ronskimpaa läppää kuin toisille, "pukuhuoneläpälle" on aikansa ja paikkansa, mutta ei sitä ehkä julkisesti kannata vetää. Hieman sama juttu on jonkun fyysisen kontaktin kanssa. Ei jonkun tutun halaaminen tai vastaava fyysinen kontakti välttämättä tarkoita mitään, mutta ei sitä silti kannata kylmiltään jonkun tuntemattoman kanssa kokeilla. Ei se silti sitä tarkoita, että ihan konkreettisesti tarvitsisi aina lupa kosketukseen kysyä. Mutta kyllä sitä vastapuolta olisi hyvä edes sen verran tuntea, että osaa edes hieman reaktiota arvioida jo ennakkoon, sen oletetun reaktion olisi syytä olla hyväksyvä.

 

[Dynamo]

Iltalehdessä Jarno Liski on analysoinut Rydmanin vastinetta. Jutussa on muutama aika mielenkiintoinen pointti.

 

[Tombe76]

Iiris Suomela sanoi eilen A-Studiossa että 80% naisista on kokenut häirintää.

Jäin miettimään, että mikä mahtaa olla "häirintää harrastavien prosentti", onko se tuo sama 80%, vai hoitaako 50% miehistä noiden 80% häirinnät? Entä kuinka moni mies on kokenut häirintää?

Sitten mietin sitäkin olenko itse häirinnyt? Ehkä vastaus on sama kuin kysyttäessä koulukiusaamisessta. Olen ollut lievästi vastaanottaja ja varmasti myös lievästi antaja. Kuten tod.näk moni 80-90-luvulla kouluja käynyt. Sama ehkä tuossa häirinnässä. Toki ujona pojuna ehkä vähän vähemmän antajana näissä naisten häirintätapauksissa. Ehkä siinä ollut mukana sitäkin että ollut töissä miesvaltaisilla aloilla. Mutta jos tosiaan kaikki lasketaan niin rasti ruutuun molempiin tilastoihin. Varmasti joskus tokaissut jotain hölmöä

Mitä mieltä muuten tuosta luvusta 80? Ehkä vähän sellainen, että kun luku on noin korkea niin sana häirintä kärsii inflaatiosta ja ne pahimmat tapaukset saattavat jäädä liian vähälle huomiolle. Ehkä 2020-luvulla voisi vähän vähentää tiukkapipoisuutta. Monessa eri asiassa.

 

[Sonny Burnett]

Iltalehdessä Jarno Liski on analysoinut Rydmanin vastinetta. Jutussa on muutama aika mielenkiintoinen pointti.

Liski kirjoitti hyvin siitä mikä tuli noista Rydmanin kuvakaappauksista ensimmäisenä mieleeni.

Osa noista viesteistä on selvästi ns laskelmoitua seivausmatskua, jotka on kirjoitettu juuri tämän varalta kun kakka lentää tuulettimessa. Ei mene läpi.

 

[opelix]

Sointu Borg paljastaa: ei työskentele enää Jaajo Linnonmaalle – sanoo suorat sanat Diilin jälkeisistä tapahtumista

Sointu Borg sai Diilin jälkeen huomata, että ohjelman tarjoamasta näkyvyydestä huolimatta hän joutui ottamaan ohjat visusti omiin käsiinsä.

www.is.fi

Juttu Sointu Borgista. Seuraavaksi lienee tiedossa busineksen puhdistaminen. Jokohan nykypäivänä sikailuista maksat menetettyinä diileinä vai onko niin että röyhkeimmät pärjäävät?

 

[Ötökkä]

Iiris Suomela sanoi eilen A-Studiossa että 80% naisista on kokenut häirintää.

Jäin miettimään, että mikä mahtaa olla "häirintää harrastavien prosentti", onko se tuo sama 80%, vai hoitaako 50% miehistä noiden 80% häirinnät? Entä kuinka moni mies on kokenut häirintää?

Sitten mietin sitäkin olenko itse häirinnyt? Ehkä vastaus on sama kuin kysyttäessä koulukiusaamisessta. Olen ollut lievästi vastaanottaja ja varmasti myös lievästi antaja. Kuten tod.näk moni 80-90-luvulla kouluja käynyt. Sama ehkä tuossa häirinnässä. Toki ujona pojuna ehkä vähän vähemmän antajana näissä naisten häirintätapauksissa. Ehkä siinä ollut mukana sitäkin että ollut töissä miesvaltaisilla aloilla. Mutta jos tosiaan kaikki lasketaan niin rasti ruutuun molempiin tilastoihin. Varmasti joskus tokaissut jotain hölmöä

Mitä mieltä muuten tuosta luvusta 80? Ehkä vähän sellainen, että kun luku on noin korkea niin sana häirintä kärsii inflaatiosta ja ne pahimmat tapaukset saattavat jäädä liian vähälle huomiolle. Ehkä 2020-luvulla voisi vähän vähentää tiukkapipoisuutta. Monessa eri asiassa.

80% kuulostaa omaan silmään jopa alakanttiin olevalta luvulta. Luulen että jo pelkästään niitä pyytämättä saatuja Dick pickejä on saanut suurin osa naisista.

 

[mjr]

Täytyy

Iltalehdessä Jarno Liski on analysoinut Rydmanin vastinetta. Jutussa on muutama aika mielenkiintoinen pointti.

Niin, tuo oli niin laskelmoitu, harhaanjohtava ja manipuloiva "vastine" ettei tosikaan. Syntyvä mielikuva on täysin erilainen kuin itse asian reaalinen substanssi. Itse asia juuri tuo Rydmanin kirjoitus onkin tosi paljastava, joskaan ei siinä mielessä kuin itse on tarkoittanut.

Analyysi: Rydmanin vastine ampuu monta kertaa ohi maalin

Wille Rydman sivuuttaa blogissaan valtaosan niistä konkreettisista asioista, mitä hänen toiminnastaan on tuotu esiin, kirjoittaa toimittaja Jarno Liski

www.iltalehti.fi

 

[Tombe76]

80% kuulostaa omaan silmään jopa alakanttiin olevalta luvulta. Luulen että jo pelkästään niitä pyytämättä saatuja Dick pickejä on saanut suurin osa naisista.

Ei stana. Menee usko miehiin. Niitä en myönnä lähettäneeni enkä edes tiedä että niitä joku tuttuni olisi edes lähettänyt. Vissiin sitten oikeasti yleisempää kuin kuvittelin? Onkohan tämä sukupolvikysymys?

Enkä kyllä ole itsekään saanut mitään vastaavaa. Se naapurin rouvan täysin puskista tullut "kiinnostasko lähteä panemaan"-txt-viestikin reilu 10v sitten oli ilman kuvaa lähetetty.

Tuota en muuten edes muistanut kun mietin noita omia häirintätapauksia. Ehkä otin sen vain imarteluna ja kieltäydyin kohteliaasti. Toki rupesin katselemaan olkani yli koska samassa viestissä rouva ilmoitti oman miehensä kuvittelevan että kovasti nussitaan jo. Tässä ei kyllä päässyt edes testaamaan itseänsä, koska nykyään ex-naapuri ei edustanut omaa naisihannettani. Omalle rouvalleni kyllä viestin näytin melko vikkelään, ihan vain siksi ettei tule vääriä käsityksiä jos huhut lähtevät vellomaan.

 

[Rontti]

Luulen että jo pelkästään niitä pyytämättä saatuja Dick pickejä on saanut suurin osa naisista.

Olen kuullut, että jotkut miehet ovat lähetelleet naiselle kuvia sukupuolielimestään. Eikä siinä mitään, jos tilanne on sellainen, että vastaanottaja selvästikin sellaista haluaa katsella. Mutta kun niitä kuulemma menee ihan tuntemattomille ja ties kenelle.

Mitä ihmettä kuvan lähettäjä oikein tavoittelee? Luuleeko hän, että nyt varmasti nainen innostuu, kun näkee komean kikkelini vai mitä? No, kai siinä jonkinlainen teoreettinen mahdollisuus aina on olemassa, että kuvan vastaanottaja on kovasti haaveillut juuri tämän henkilön intiimialueista ja siis odotellut tätä peniksen kuvaa ja ottaa lähettäjään heti yhteyttä sukupuoliyhteys vahvana mielessä.

Ja enhän minä mistään mitään tosiaan tiedä, mutta jos nyt itse sattuisin saamaan jonkun naisen lähettämän kuvan, joka olisi vahvasti rajattu sukupuolielimen alueelle, niin ottaisin välittömästi yhteyden poliisiin ja vaatisin lähettäjälle ankarinta mahdollista rangaistusta ja lähestymiskieltoa tai ainakin jotain pakkohoitoa. Eihän tuo ihan tervettä touhua ole missään nimessä.

Kukaan nainen ei ole kyllä kertonut saaneensa tällaisia kuvia, että tiedä sitten onko ongelma ihan luokkaa "suurin osa", mutta toisaalta; ei kai tuollaisesta ihan kylillä kaikille kerrotakaan.

 

[El Lude]

Luulen että jo pelkästään niitä pyytämättä saatuja Dick pickejä on saanut suurin osa naisista.

Minkä ikäiset naiset saavat pyytämättään kullikuvia?
Mikä on % osuus naisilla vaikkapa ikäluokassa 45-55 vuotiaat?
Taitaa olla nuoremman sukupolven juttuja.

 

[TosiFani]

Minkä ikäiset naiset saavat pyytämättään kullikuvia?
Mikä on % osuus naisilla vaikkapa ikäluokassa 45-55 vuotiaat?
Taitaa olla nuoremman sukupolven juttuja.

Eiköhän tämä tapa ole nimenomaan diginatiivien juttu, omasta ikäluokastani en ole kuullut tapauksia, ei lähettäjiä, eikä vastaanottajia.

 

[Ötökkä]

En tiedä kuinka paljon asiaa on tutkittu, mutta yli puolet on ainakin niitä saaneet.

How Many Women Have Received "Dick Pics"? According To Research, Over Half Of Millennial Women Have

If you are an 18- to 34-year-old woman with a phone, chances are at some point in your life you’ve been sent a naked photo from a dude. A new survey from YouGov, an internet-based market research company, found 53 percent of millennial women have…

www.bustle.com

 

[Palstalegenda]

Itse olen kokenut jonkin verran seksuaalista häirintää. Häirinnän suorittaneista kaikki ovat olleet miehiä, ja minä olen mies. Onneksi aika on ollut puolellani, joten enää en ole pitkään aikaan häirintää kokenut. Osa häirinnästä on näin jälkeenpäin ajatellen ollut hyvin rajua. Opiskelija-aikoina ja armeija-aikoina muualla kuin armeijassa tapahtuneita. En viitsisi täsmentää noita tapahtumia, etteivät nykyajan herkkämieliset järkyty, mutta täsmennän silti. Nykyäänhän kaikkeen tuollaiseen vastataan nimenomaan, että on järkyttynyt. No itse en silloin aikoinaan järkyttynyt, enkä ole nyttemmin jälkijärkyttynytkään. Se ei toki tarkoita, etteikö joillakuilla muilla olisi oikeus järkyttyä mistä tahansa, sillä elämmehän järkyttymisen aikakautta, ja nyt järkytytään korkojen kanssa kaikki kertyneet asiat. Minä mahdollisesti järkytyn tämän viestin vastauksista, joissa väitetään, että vähättelen otsikon asiaa. En vähättele. Kerron vain miten olen itse suhtautunut. Tuntuu, että näistä saa kertoa vain jos on pahasti järkyttynyt, muut olkoot hiljaa.

Yksi aika mielenkiintoinen herääminen aamuyöllä erään miehen sohvalta oli, kun heräsin siihen, että kylmä liukkari heitettiin paljaalle takalistolleni. Heräsin siis siihen. Siellä se perheellinen mies oli muna kovana valmiina suorittamaan tekosiaan. Kerroin asiallisesti, että tuota minäpä tästä lähden. Ja lähdin. Sittemmin olen saanut hänen elämäkertakirjansa toisaalta ja itse asiassa se on juuri nyt minulla luennassa! En ole kirjaa lukiessani vielä järkyttynyt mistään. Se minulle suotakoot, kuten minäkin suon muille järkyttymisen.

Elämä on kuitenkin eri aikakausina erilaista, hän eli sen aikakauden elämää, ja sellaista se oli, vaikka tuo olikin paha ylilyönti jo sen aikakauden standardeilla. Nyt se on jo vanha ukko, lieköhän vielä jaksaa harrastaa.

Tai kun työpaikan tauolla minun maatessani nurmikolla minua hieman vanhempi mies tuli eteeni sanoen: "mitäs tekisit jos yhtäkkiä kaatuisin sun päälle ja alkaisin kopeloimaan sua, hihi". En tästä järkyttynyt, mutta totesin korostetun rauhallisesti: "ei kai siinä, vetäisin saman tien nyrkin otsaan". Johon hän: "hyvin sanottu, hihi". Teimme kesätöitä viikon yhdessä ja tuo oli viimeinen työpäiväni. Päätti kokeilla.

Ja sitten oli sekin tapaus, kun kerran opiskelijana ollessa päädyin jatkoille homopedofiilin luokse. Tulipa sieltäkin sitten lähdettyä aika pikaisesti.

Tuorein tapaus on tosin vain neljän vuoden takaa, kun eräs kaverini, joka on siis homo, ehdotti baarissa, että menisimme hänen luoksensa, hän ottaisi suihin ja laittaisi minulle silmille jonkun laitteen, josta näkisin samaan aikaan heteropornoa. Vieläkin huvittaa tuo mielikuvituksellisuus. Emme siis lähteneet, heteroksi hän minut tiesi ja tietää. Kai tuonkin joku laskisi häirinnäksi, vaikka en ollutkaan alaikäinen ja alisteisessa asemassa kysyjään, ja vaikka kyse on kaveristani.

Jos nuo muutamat tapahtumat olisivat tapahtuneet 2020-luvulla, niin ehkäpä minäkin olisin järkyttynyt. Olisin aikakauteni nuori. Minusta olisi hyvä tämän oikean rajojen tunnistamisen lisäksi opettaa sitä, miten kohdata asioita, eikä niin herkästi järkyttyä. En nyt puhu alaikäisistä, vaan täysi-ikäisistä. Ikäviä asioita elämässä tapahtuu, maailma on paha, oikeus on tuntea ja järkyttyä, mutta reagointivalikoimaa olisi nähdäkseni syytä harjoituttaa. Kyllä minäkin esim Vilja-Eerikan tapauksesta lukiessani järkytyin. En todellakaan sitä kirjaa lue, liian hirveä ajatuskin. Mutta vaikka kaikki Rydmanista tähän mennessä sanottu olisi totta, niin en minä siitä järkyttyisi. Mutta jos olisin johtava poliitikko, niin ilmeisesti minun kuuluisi sanoa, että olisin järkyttynyt.

Hyvä on ollut suunta näissä asioissa, ettei enää häiritä niin paljoa. Mutta nyt tapahtuu ylilyöntejä toiseen suuntaan. Sellaista se muutos tuppaa aina olemaan.

 

[Ötökkä]

Itse olen kokenut jonkin verran seksuaalista häirintää. Häirinnän suorittaneista kaikki ovat olleet miehiä, ja minä olen mies. Onneksi aika on ollut puolellani, joten enää en ole pitkään aikaan häirintää kokenut. Osa häirinnästä on näin jälkeenpäin ajatellen ollut hyvin rajua. Opiskelija-aikoina ja armeija-aikoina muualla kuin armeijassa tapahtuneita. En viitsisi täsmentää noita tapahtumia, etteivät nykyajan herkkämieliset järkyty, mutta täsmennän silti. Nykyäänhän kaikkeen tuollaiseen vastataan nimenomaan, että on järkyttynyt. No itse en silloin aikoinaan järkyttynyt, enkä ole nyttemmin jälkijärkyttynytkään. Se ei toki tarkoita, etteikö joillakuilla muilla olisi oikeus järkyttyä mistä tahansa, sillä elämmehän järkyttymisen aikakautta, ja nyt järkytytään korkojen kanssa kaikki kertyneet asiat. Minä mahdollisesti järkytyn tämän viestin vastauksista, joissa väitetään, että vähättelen otsikon asiaa. En vähättele. Kerron vain miten olen itse suhtautunut. Tuntuu, että näistä saa kertoa vain jos on pahasti järkyttynyt, muut olkoot hiljaa.

Yksi aika mielenkiintoinen herääminen aamuyöllä erään miehen sohvalta oli, kun heräsin siihen, että kylmä liukkari heitettiin paljaalle takalistolleni. Heräsin siis siihen. Siellä se perheellinen mies oli muna kovana valmiina suorittamaan tekosiaan. Kerroin asiallisesti, että tuota minäpä tästä lähden. Ja lähdin. Sittemmin olen saanut hänen elämäkertakirjansa toisaalta ja itse asiassa se on juuri nyt minulla luennassa! En ole kirjaa lukiessani vielä järkyttynyt mistään. Se minulle suotakoot, kuten minäkin suon muille järkyttymisen.

Elämä on kuitenkin eri aikakausina erilaista, hän eli sen aikakauden elämää, ja sellaista se oli, vaikka tuo olikin paha ylilyönti jo sen aikakauden standardeilla. Nyt se on jo vanha ukko, lieköhän vielä jaksaa harrastaa.

Tai kun työpaikan tauolla minun maatessani nurmikolla minua hieman vanhempi mies tuli eteeni sanoen: "mitäs tekisit jos yhtäkkiä kaatuisin sun päälle ja alkaisin kopeloimaan sua, hihi". En tästä järkyttynyt, mutta totesin korostetun rauhallisesti: "ei kai siinä, vetäisin saman tien nyrkin otsaan". Johon hän: "hyvin sanottu, hihi". Teimme kesätöitä viikon yhdessä ja tuo oli viimeinen työpäiväni. Päätti kokeilla.

Ja sitten oli sekin tapaus, kun kerran opiskelijana ollessa päädyin jatkoille homopedofiilin luokse. Tulipa sieltäkin sitten lähdettyä aika pikaisesti.

Tuorein tapaus on tosin vain neljän vuoden takaa, kun eräs kaverini, joka on siis homo, ehdotti baarissa, että menisimme hänen luoksensa, hän ottaisi suihin ja laittaisi minulle silmille jonkun laitteen, josta näkisin samaan aikaan heteropornoa. Vieläkin huvittaa tuo mielikuvituksellisuus. Emme siis lähteneet, heteroksi hän minut tiesi ja tietää. Kai tuonkin joku laskisi häirinnäksi, vaikka en ollutkaan alaikäinen ja alisteisessa asemassa kysyjään, ja vaikka kyse on kaveristani.

Jos nuo muutamat tapahtumat olisivat tapahtuneet 2020-luvulla, niin ehkäpä minäkin olisin järkyttynyt. Olisin aikakauteni nuori. Minusta olisi hyvä tämän oikean rajojen tunnistamisen lisäksi opettaa sitä, miten kohdata asioita, eikä niin herkästi järkyttyä. En nyt puhu alaikäisistä, vaan täysi-ikäisistä. Ikäviä asioita elämässä tapahtuu, maailma on paha, oikeus on tuntea ja järkyttyä, mutta reagointivalikoimaa olisi nähdäkseni syytä harjoituttaa. Kyllä minäkin esim Vilja-Eerikan tapauksesta lukiessani järkytyin. En todellakaan sitä kirjaa lue, liian hirveä ajatuskin. Mutta vaikka kaikki Rydmanista tähän mennessä sanottu olisi totta, niin en minä siitä järkyttyisi. Mutta jos olisin johtava poliitikko, niin ilmeisesti minun kuuluisi sanoa, että olisin järkyttynyt.

Hyvä on ollut suunta näissä asioissa, ettei enää häiritä niin paljoa. Mutta nyt tapahtuu ylilyöntejä toiseen suuntaan. Sellaista se muutos tuppaa aina olemaan.

Toki Luulen että naisilla osasyy ahdistukseen on se että 95% tapauksista olisimme fyysisesti alakynnessä jos miehelle ei se ei riittäisi.