Huhhuh. Tätä tilannetta sopinee kuvaamaan termi
point of no return. Jos TEHY saa vaatimuksensa lävitse tällä taktiikalla, sillä on vakavia seurauksia työtaistelujen keinovalikoiman kannalta. Siten voidaan päätellä, että työnantajaosapuoli tekee kaikkensa, ettei vastapuoli saa tahtoaan lävitse. Tietenkin on yhtä lailla mahdollista, että TEHYlle annetaan olosuhteiden pakosta siimaa, mutta sitä käytetään vastaavasti perusteluna, jos lainsäädäntöön tehdään lex Tehy -muutoksia, joilla pelikenttä muutetaan sellaiseen muotoon, ettei tällaiseen tilanteeseen jatkossa päädytä (pakkosovittelut?).
Jos kiristys menee lävitse ilman mutinoita, se avaa (klisee) Pandoran lippaan, jota on helvetin vaikea saada kiinni. Inflaatio laukkaa kuin 80-luvun parhaina päivinä ja kun devalvaatio ei ole käytössä viennin tukena, niin hauskaa piisaa. Helvettiin mennään, mutta sentään ensimmäisessä luokassa, sanoisivat tanskalaiset. Mutta rahaa saadaan lisää, kun sitä painetaan enemmän, eiks je?
Kun tämä työtaistelu on saatu joskus päätökseen, niin työilmapiiri voi olla...mielenkiintoinen. Naisten käymät sodat olisivat todennäköisesti kaikkein verisimpiä ja pisimpiä sotia. Ehkäpä tämä on alkusysäys terveydenhuollon toimintojen hajauttamiselle (=yksityistäminen), jotta vastaavanlainen toimi ei ole jatkossa mahdollinen - tai ainakaan toteutuessaan yhtä tehokas. Elämme mielenkiintoisia aikoja (pirun helppo sanoa, kun oma perse ei ole - suoranaisesti, välillisesti kai meidän kaikkien on - tulessa).