Mielestäni myös on ihan älyllisesti rehellistä myöntää se, että Suomella kävi viime keväänä kohtalaisen hyvä tsägä koronan suhteen. Vielä n.10 päivä maaliskuuta 2020 hallituksen asenne oli, että ”ei nyt tehdä tästä numeroa”, kunnes sitten muutaman päivän päästä siitä oli koko maa kiinni.
Ei se nyt pelkkää tuuriakaan ollut. Suomessa on aika vahva yhteiskunnallinen luottamus, joka mahdollistaa sen, että erilaiset toimijat saadaan mobilisoitua rajoitteiden alle. Poliittinen järjestelmä siis toimii.
Suomen onni periferisenä maana oli se, että siinä vaiheessa, kun muualla Europassa ja maailmalla oli jo osunut paska tuulettimeen, niin Suomessa lock-downien avulla epidemia saatiin tyrehtymään heti alkuunsa.
Ei, vaan erona moneen muuhun maahan oli se, että Suomessa asia otettiin pienen alkuhapuilun jälkeen tosissaan. Pelattiin ns. varman päälle.
Esim. Britanniassa ja Brasiliassa vedettiin puolestaan populistijohtajien "kyllä tämä tästä"-taktiikalla, kunnes tartuntoja oli älytön määrä. Briteissä homma meni vihkoon, jolloin kansa "pakotti" BoJon muuttamaan suuntaa. Brasseissa on vähän heikompi demokratia, niin siellä Bolsonaro voi edelleen vakuutella kansalle, että tämähän on vain kausiflunssaa. Reseptiksi miesmäistä käytöstä ja sitten takaisin töihin.
Ruotsissa taas annettiin ruori "asiantuntijoille", joista erityisesti Tegnell luotti sokeasti omaan visioonsa. Tuloksena satoja, ellei tuhansia, turhia kuolemia.
Sillä, että ei ota riskejä, on myös oma arvonsa. Vaikka toki se näyttää hienommalta, kun on joku Hjallis heittelemässä "yes or no" -tason one-linereita ja sen mukaisia päätöksiä. Siihen nähden on varmaan ankeaa kuunnella, kun Suomessa joku täti-ikää lähestyvä on mieli mustana.