Tässä koulujen avaamissäpinässä ei voi välttyä siltä ajatukselta, että toveri Li yrittää nyt kaikin tavoin saada naamaansa enemmän esille mediassa, kun jäi koronapelin myötä nopeasti täysin Sanna söpöläisen varjoon. Opposition aikoinahan media piti jatkuvasti äänessä ollutta Anderssonia jonain punavihreänä menestystarinana ja tulevana akateemisten tyhjäntiedostajien johdattajana pätkätyöläisyydestä luvattuun maahan, mutta hallituksessa onkin sitten ollut aika paljon vaikeampaa. Vasemmiston kannatus junnaa paikallaan, toimittelijoiden huomio menee muille ja tätä menoa omakin asema voi jopa puolueessa vaarantua. Siispä tehdään mitä parhaiten osataan, luodaan konfliktitilanne jonkin asian ympärille ja noustaan ihmisyys velvoittaen barrikadeille. Sen vassari osaa vaikka unissaan ja aatteelle uskollinen toimittelijakuntakin herää. Nyt sitten koulut on avattava vastoin mitään järkeä kahdeksi viikoksi, työläin poikkeusjärjestelyin ja vastoin monen, etenkin kansalaisen tahtoa tahi ymmärrystä. Pohjimmaisena perusteluna toimii ilmeisesti se, että koulujen asema lastensuojelun näkökulmasta on niin tärkeä. Koska ei kai jumankauta kaksi viikkoa voi olla suhteutettuna koko lukuvuoteen mitenkään ratkaisevan mittainen periodi oppimisen kannalta? Ainoa mikä on varmaa, niin se, että yllätysvieraamme Aasian lihatoreilta ja Alppidiscojen lihatiskeiltä kiittää eikä lähde vielä mihinkään. Ah ja voih, toivottavasti tämä tyttöjen vuoro hallitusvastuussa ja vallankäytössä päättyy vielä mahdollisimman opettavaisesti, eli tylysti kuin kanan lento. Järkeä ja kovia arvoja tämä aika kaipaa päivä päivältä enemmän.
