Oli muuten jännä huomata tässä joku päivä sitten, että yhteisvoimin ministerit lähtivät twitterissä taistelemaan kritiikkiä vastaan. Mukana olivat ainakin pääministeri, opetusministeri ja sosiaali- ja terveysministeri. En nyt jaksa tarkistaa, oliko tarkalleen samalla kellonlyömällä, mutta ainakin feedissäni tulivat suhteellisen samaan aikaan vastaan. Muutenkin ihmettelen, että twitteristä on tullut kovin virallinen viestinnän väline. No, toki itsekin siellä roikun, joten suoraa haittaa ei sinänsä ole.
Lopulta siellä vain on aika pieni piiri. Ja jos mennään "hyökkäys on paras puolustus"-asenteella, tällainen synkronoitu kannanotto ei näytä äärimmäisen fiksulta. Huolimatta siitä, että somekritiikki menee ylitse äyräiden melko korkealta.
Linjasta poikkesi valtionvarainministeri, joka jo huhtikuun lopussa Ylen radiopuolella ilmoitti itsensä ja puolueensa jäsenten loukkaantuneen ajatuksesta, että ravintola-ala ei muka olisi tärkeä. Suora sitaattini ei ole, mutta ajatuksentarkka kyllä: "Meille on erittäin tärkeää, että joskus päästään syömään sinne uloskin".
En nyt halua perunanviljelyn tavoin veistellä liikaa yhdestä lauseesta, mutta lyhyesti totean vain meidän elävän 2020-luvulla. Ulkona syöminen ei ole enää sellainen kuukauden juhlahetki, jolloin hiukset kammataan niin että vihloo, ja nenät niistetään huolella (no se toki on nykyoloissa erityisen tarpeellista). Tiedonanto: ulkona käydään syömässä iltaisin useammin kuin luullaan, tietysti taloustilanteesta riippuen. Lisäksi lounaspaikkojen merkitys on aika suuri sekä palvelijana että työllistäjänä.
Ei kotona syöminen pahasta ole, päinvastoin oikein suositeltavaa, mutta ei siitä tarvitse yrittää tehdä linjausta sen isommin.
