No avataan kun kohteliaasti pyydät. Eli: hallituksen politiikka perustuu tällä hetkellä kahteen asiaan 1. oletukseen huomattavasti nykyistä nopeammasta talouskasvusta ja 2. oletukseen työllisyysasteen nostosta luomalla 60 000 uutta työpaikaa.
Talouskasvuun hallitus pystyisi jossakin määrin vaikuttamaan tekemällä yrityksiä ja investointeja suosimaa politiikkaa. Sen sijaan se on de facto asettunut AY-liikkeen ulosmittauspolitiikan tukimieheksi ja siten aikaansaanut suhteellisen kilpailukyvyn heikkenemistä lähimpiin kilpailijamaihin nähden tai parhaassakin skenariossa kilpailukyvyn ennallaan pysymistä. Tämä johtaa siihen, ettei ole syytä olettaa viennin vetävän lähitulevaisuudessa paremmin. Sitten tulee vielä sellainen pikku yllätys kun julkisen sektorin kulujen karkaaminen käsistä kun niiden työntekijät mittaavat ulos samat korotukset kuin vientiteollisuudessa. Tästä seuraa valtion ja kuntien taloudelle merkittäviä haasteita (mihin ne erityisesti painottuvat riippuu siitä kompensoiko valtio jotenkin kunnille kallista työmarkkinakierrosta, veikkaan, että Marin pesee kätensä ja lasku lankeaa täysimääräisesti kunnille ja veroprosentit nousevat sillä puolella). Julkisen talouden alijäämän kasvu johtaa tarpeeseen kiristää verotusta, joka puolestaan syö kotimaista ostovoimaa ja ajaa yritykset vielä kireämmälle. Sekaan heitetään hieman Vihreiden pyynnöstä haittaverotusta, esim. polttoaineiden raippaverot, joilla kuljetuskustannuksia nostetaan (siirtyy hintoihin, joka syö edelleen ostovoimaa). Tällä kaikella saadaan aikaan negatiivinen kierre.
Työllisyyden kannalta hallituksen keino tähän asti on ollut ulkoistaa ongelma kolmikantaisille työryhmille ja rukoilla sormet ja varpaat ristissä, että sieltä tulee jokin ihmeratkaisu - ei ole tulossa. Kun tämä asia jossain vaiheessa selviää Marinille, seuraa paniikkiluonteisia työllistämistoimia, jotka voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan 1. temppytyöllistämistä väliaikaisiin työsuhteisiin työmarkkinatuella yms. valtion subventiolla ja 2. julkisen sektorin paisuttamista. Nämä heikentävät edelleen yllä mainittua julkisen talouden tilannetta ja aiheuttavat lisää paineita verojen korotukseen, joka puolestaan syö oikeita työpaikkoja yrityksien lyödessä investoinnit jäihin ja leikatessa kuluja irtisanomisten kautta kestääkseen veroruuvin kiristämistä.
Näistä toimista syntyy mainitsemani talouden alamäki. Jyrkkyys riippuu sitten kansainvälisistä suhdanteista. Jos Kiina ja USA saavat kauppasotansa loppuun, Brexit-neuvottelut tuottavat yllättävästi positiivisen tuloksen ja koronaviruspaniikki laantuu, on ihan mahdollista että kansainvälinen talous vuoden säteellä lähtee nopeammalle kasvu-uralle. Se antaisi hieman taustatukea Suomen taloudelle. Tässä skenariossa vasemmistolaisen talouspolitiikan omaan jalkaan ampuminen tekisi edelleen haittaa, mutta valtion talous voisi kuin voisikin kestää sen seuraaviin vaaleihin asti ja sitä kautta (toivottavasti) vastuullisemman hallituksen remmiin astumiseen saakka. Jos taas kv-talous sakkaa perusteellisesti, johtaa Suomen hallituksen valitsema "meidän jälkeemme vedenpaisumus ja rahaa tulee taikaseinästä" -linja syvään lamaan.
Riittääkö? Jos olet, niin kuin varmaan olet, eri mieltä, perustele toki missä kohtaa olen väärässä. Perusteluksi ei riitä EK:n propagandaa ym. samantyyliset one-linerit.