Sen tarkemmin en osaa tuohon työllisyystavoitteiden saavuttamiseen tarvittaviin toimenpiteisiin ottaa kantaa, koska ei kompetenssi ja ymmärrys siihen riitä. Onko sinulla jotain näkemystä, minkälaisia toimia voitaisiin tehdä, että päästäisiin lähemmäksi 75% työllisyystavoitetta vai onko se täysin utopistinen ajatus ylipäätään?"
Näkisin, että nopeasti vaikuttavia toimenpiteitä ei ole käytettävissä, vaan nyt pitää ajatella strategisesti ja pitkän aikavälin toimenpiteiden vaikutusta odotellessa pitää suu säkkiä myöden ( = leikata mieluummin kuin velkaantua). Tässä joitakin ajatuksia ei missään tehokkuus- tai tärkeysjärjestyksessä:
- investointien edistäminen kaikin keinoin (infraa sinne missä sitä oikeasti tarvitaan, verotuksellisten toimenpiteiden vaikutuksen pohtiminen investoinnit edellä esim. hyödyntäen Eestin mallia, jossa verokohtelu suosii investointeja enemmän kuin osingon nostoa), valtion rahastojen esim. Sitra käyttämistä jossain määrin uusien innovaatioiden ja start-uppien pääomittamiseen siten, että valtio-omistus myydään aina tilanteen sen salliessa ulos. Tähän sisältyy riskejä kilpailun vääristymisen suhteen, mutta Suomen yksi suurimmista ongelmista on pääomien puute ja sitä pitäisi jotenkin pyrkiä auttamaan vaikka sitten riskillä).
- työssäkäyntietäisyyden kasvattaminen (subventoidaan työmatkaliikennettä, puututaan tarpeen vaatiessa kuntien toimintaan jos se vaikuttaa pendelöintiin esim. Hämeenlinnan pyrkimys tehdä rautatieaseman ympäristön pysäköinnistä helvetin kallista ja siten efektiivisesti estää pendelöinti osalta ihmisiä)
- huolellisempi koulutuksen suunnittelu suhteessa työvoimatarpeeseen tulevaisuudessa
- kannustinloukkujen purkaminen, työnteko on aina parempi vaihtoehto kuin kotiin jääminen. Ihan aluksi voisi esim. tuplata summan jonka saa ansaita ilman että etuusleikkuri iskee. Myös raippaa tarvitaan, jos ei työ napostele, pitää etuuksia leikata mutta tämä on toteutettava tavalla, joka ei rankaise niitä, jotka töitä oikeasti etsivät vaan niitä, jotka loisivat.
- kilpailua vääristävien ja ympäristölle haitallisten verotukien asteittainen purkaminen (tarvitaan poliitikko, joka ei laske alleen kun tehtaat uhkaavat siirtää tuotannon ulkomaille. Leikata voi asteittain, ei tarvitse heti viedä kaikkea, jolloin kynnys tuotannon siirtämiseen (pieni menetys, iso vaiva) kasvaa.
En usko, että 75% on realistinen tavoite, mutta lohi on sen verran hieno kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan.
"Kuinka Marinin hallitus AY-liikkeen ulosmittauspolitiikan tukimieheksi? Kysyn koska en tiedä. Eikö mielestäsi edellisen hallituksen toimilla ole ollut tämän kierroksen palkkaneuvotteluihin mitään osaa eikä arpaa?"
Kyllä Sipilän kiky tietysti näkyy neuvotteluilmapiirissä, mutta näkisin, että jopa SAK:lta voisi vaatia jonkinlaista vastuullisuutta. Se, että tässä tilanteessa kostetaan työnantajille pelleilylakoilla Sipilän neuvottelutyyliä ei ole kovin järkevää - ainakaan SAK:n jäsenistön kannalta se kun maksaa työpaikkoja. Hallitus, tai oikeastaan Rinteen hallitus asettui melko suoraan työntekijöiden puolelle mm. postin riidassa antaen työmarkkinoille signaalin, että nyt on lupa vaatia. Se on johtanut vientiliittojen osalta niiden kannalta järkevän kokoisiin palkankorotuksiin, mutta kun ne valuvat julkiselle sektorille, ovat seuraukset julkiselle taloudelle tuhoisat. Nyt olisi vientialoilla vaadittu todellista malttia juuri siksi, että ne ovat mittatikku kaikkien alojen korotuksille. Hallituksen olisi pitänyt tätä viestiä rummuttaa, ei kertoa, että piikki on auki. Nyt nähdään Sari Sairaanhoitaja all over again.
"Julkisen sektorin palkankorotusvaateet on kyllä erittäin kovia, ja en oikein tiedä miten niihin pitäisi suhtautua. Hoitajien palkat on kyllä de facto erittäin matalat verrattuna työnkuvaan (tämäkin varmasti mielipide asioita), ja esimerkiksi tiedän useita lähihoitajia jotka joutuvat tietyillä alueilla (suuret kaupungit) tukeutumaan toimeentulotukeen, ihan vain että rahat riittää elämiseen ja esimerkiksi lasten elättämiseen, eli ne rasittaa joka tapauksessa valtion taloutta ja ei sekään minusta ole kestävä tie. Olisko sinulla tähän jotain ratkaisua tai mallia, kuinka saataisiin esimerkiksi hoitajien palkat lähemmäksi mediaanituloa, tai edes siihen pisteeseen, että kaikki voisi elää palkallaan?"
Näkisin, että tässä ei suurin ongelma ole hoitajien palkoissa, vaan pääkaupunkiseudun asuin- ja elinkustannuksissa. 2400 kk ansaitseva hoitaja ei saa montaakaan euroa kuussa vähempää käteen kuin vaikka 2900 ansaitseva yläkoulun opettaja - toinen näistä on oikeasti korkeasti koulutettu. Ratkaisu palkalla toimeentulo-ongelmaan on kaavoittaminen ja sitä kautta asuntotarjonnan lisääminen samoin tuon työmatkaliikenteen tukeminen (Meilahdessa voi käydä duunissa Hämeenlinnasta käsin jos junalippujen hinnat pidetään järkevällä tasolla). Jonkinlainen ratkaisu voisi myös olla maltillinen hajasijoittaminen valtion hallinnon osalta, virastoja voisi sijoittaa sadan kilometrin säteellä Helsingistä oleviin pikkukaupunkeihin ja siten laskea A. valtion kiinteistökustannuksia (= mahdollisuus myydä/vuokrata Helsingin keskustasta kalliilla paikoilla olevaa kiinteistöä) ja siirtää väestöpainetta pois Helsingistä lähialueille (oopperaan, balettiin ja teatteriin pääsee kansaliapäällikkö vaimonsa kanssa Riihimäeltä tai Hyvinkäältäkin, ei ole pakko asua Eirassa). Palkkojen korottaminen yli vientialojen ei yksinkertaisesti julkisen talouden alijäämän ollessa mikä se on ole mahdollista.
"Raskaalle liikenteelle tullaan kompensoimaan veronkiristyksiä, koska tällä hetkellä raskaalla puolella fossiilisille polttonesteille ei juurikaan ole vaihtoehtoja, joten tämä tuskin tulee näkymään kuljetuskustannusindeksissä kovinkaan suurena piikkinä."
Parin prosentin piikki kertautuu aika mukavasti mm. elintarvikkeiden hintoihin kaupoissa, kyse ei ole niin pienestä asiasta kuin näyttää. Sitten, jossain päin maailmaa tarjoillaan myös aitoa porkkanaa esim. suosimalla vähemmän kuluttavia ja saastuttavia autoja sekä ylipäätään autokannan uudistumista, meillä toimitaan pelkän kepin kanssa. Tähän toki ovat syyllistyneet myös edelliset hallitukset. Ero on siinä, että porvarillisille hallituksille verotus on väline, vasemmistolle itseisarvo ja intohimo, joka palautuu pitkälle todellisuudelle vieraalle kateudelle ja herravihalle.
"Kuinka mielestäsi hallituksen pitäisi lähteä ratkaisemaan tätä työllisyysongelmaa, jos em. kolmikantainen työryhmä ei mielestäsi voi tuoda asiaan ratkaisuja? Julkisen sektorin paisuttaminen tulee olemaan, tai oikeastaan raskas julkinen sektori on jo, suuri ongelma, johon en itse osaa ratkaisua sanoa. Yksityistäminenkään ei nähdyn perusteella ole aina se tie auvoon. Esimerkiksi
@Analyzer mainitsema hoitajamitoitus on mielestäni täysin mahdoton toteuttaa vaikka hyväähän sillä tarkoitetaan. En osaa tätäkään yhtälöä ratkaista, että kuinka saisimme vanhuksille ja muille apua tarvitseville asianmukaista hoitoa ja samalla laskea julkisen sektorin kustannuksia. Onko sinulla joku näkemys tähän asiaan?"
Minä edustan sitä kantaa, jonka mukaan suuressa osassa vanhusten hoitoa suurimmat ongelmat eivät löydy hoitajamitoituksesta, vaan 1. työn organisoinnin alkeellisuudesta ja 2. asenneongelmista. Olen nähnyt itse vanhusten luona vieraillessa, että aikaa riittää osalla hoitajista tietokonepasianssin pelaamiseen, muttei esimerkiksi vanhuksen yöpöydällä olevan kaavakkeen, jossa kerrotaan mitä on päivän mittaan syöty ja juotu, täyttämiseen. Monet tekevät duuninsa hyvin ja antaumuksella, mutta joukossa on vapaamatkustajia joiden työpanos pitäisi ensin saada käyttöön. Jos sekään ei riitä, sitten voidaan miettiä rekrytointeja.
"Sanoisin näin, että kansainvälisillä vesillä tuulee Suomen kannalta melko kovasti ja uskon, että seuraavaan kahteen vuoteen tullaan näkemään sellaista max 1% kasvua, hyvässä tapauksessa. Minkälaisilla toimenpiteillä tai minkälaisella hallituskokoonpanolla saataisiin tätä alamäen jyrkkyyttä tasoitettua?"
/img-s3.ilcdn.fi/f991b577c8fb152557fed122f39f7eabb0a26b84e593dad65c8e0afb9bbe95dc.jpg)
