Käännetäänpäs tämä rahanahneus toisin päin, heräisikö jotain ajatuksia?
- "Sulla on isot tulot, me sosialisoidaan sun tuloista 80 %."
- Mulla on vähemmän nallekarkkeja kuin sulla, joten on oikeudenmukaista, että "anastan", "verotan", "sosialisoin" sun nallekarkit itselleni ja kavereilleni (valitse heittomerkeissä olevista termeistä omasi).
Kukas noissa esimerkeissä on nyt sitten se rahanahne? Ja mikä on se ahneuden oikeuttava peruste? Sosialismi, jossa "oikeat henkilöt" tietävät parhaiten, miten jonkun yksilön rahat kuuluisi käyttää (yleensä sosialistien omaksi eduksi)?
Jokainen voi tuloistaan riippumatta antaa rahansa pois (ainakin ne rahat, jotka jäävät välttämättömien menojen jälkeen säästöön). Se on jokaisen vapaa valinta ja yksilönvapautta, joka kuuluu länsimaiseen kulttuuriin.
(Ja sanottakoon, etten hyväksy / hyväksynyt tuota Portugal-porsaanreiän hyväksikäyttöä, joku raja sentään.)
Tällaisessa keskustelussa unohtuu se, että suurin osa ihmisistä on itsekkäitä/ahneita. Miten ahneus ilmenee on sitten toinen asia. Jotkut välttelevät töitä, kun fatta maksaa elämisen, eikä vapaa-aikaa haluta uhrata töissä käymiselle. Toiset painaa pariakin eri duunia, jotta saisivat rahaa enemmän (kuka mihinkin tarkoitukseen). Jos jollain on isot tulot, ja haluaa niitä käyttää vaikka mahtavien palatsien rakentamiseen, taiteen ostamiseen (tai olla käyttämättä niitä ollenkaan, ja säilöö rahoja käyttötilillä) niin mitä sitten?
- Sitä sitten, että aina löytyy sosialisti, jolla olisi parempaa käyttöä toisen rahoille?