Siis sinähän nimenomaan itse kirjoitit ylisuuresta verotuksesta. Yleensä verotuksen kokonaiskuvaa parhaiten indikoi nimenomaan kokonaisveroaste eikä se, että valikoi randomina jonkun tietyn veron ja arvioi sen ankaruutta tai keveyttä.
Nimenomaisesti kokonaiskuvaa, ei sitä onko Suomessa verotus kovempi vai kevyempi kuin Ruotsissa, joka oli se sinun väitteesi. Kokonaiskuvaan kuuluu esimerkiksi verotettavien tekijöiden määrä, jota pyrin sinulle aikaisemmin esittämään.
Tuota en ymmärrä alkuunkaan, miten Ruotsin korkeampi kokonaisveroaste selittyisi Suomen korkeammilla sosiaaliturvamenoilla. Ensinnäkin väitteen peruste on jo virheellinen, koska Ruotsissa asukasta kohden sosiaaliturvamenot ovat hieman suuremmat kuin Suomessa. Tanskassa sosiaaliturvamenot ovat niin absoluuttisesti kuin suhteessa BKT:hen selvästi suuremmat kuin Suomessa, mutta silti siellä on myös selvästi isompi kokonaisveroaste. Tässä mielessä todellakin on vaikeaa ymmärtää tätä argumenttiasi, että korkeat sosiaaliturvamenot jotenkin johtaisivat alempaan kokonaisveroasteeseen. Eikä korkeat sosiaaliturvamenot myöskään välttämättä vaikuta negatiivisesti työllisyyteen, mistä Tanska lienee huippuluokan esimerkki.
Nyt pitäisi taas ymmärtää vähän pintaa syvemmälle. Sosiaaliturvamenot eivät valitettavasti kerro suhteellisesta hyvinvoinnista kovinkaan paljoa. Valtaosa sosiaaliturvamenoista ovat eläkkeitä ja terveydenhuoltoa. Tästä johtuen kokonaistilaston tarkastelu suhteessa talouden kilpailukykyyn on vähintäänkin huono mittari. Yritin jo aikaisemmissa viesteissä tuoda esille sitä, että kyse on Ensinnäkin siitä kuinka paljon on verotettavia tekijöitä. Korkeat sosiaaliturvamenot ruokkivat työttömyyttä, mutta ylätasolla sen vaikutusta tähän ei juuri edes näy kun suurin osa kategoriasta on eläkkeitä ja terveydenhuoltoa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomessa tulisi kyetä panostamaan terveydenhuoltoon vahvemmin monella eri sektorilla. Nyt vain tarvittaisiin sitä osaa niistä sosiaaliturvamenoista mukaan talkoisiin, joka ei tällä hetkellä vielä ole pihalle tullut rukkaset ja harva kädessä.
Tästähän on paljon tehty tutkimusta, mikä on verokertymän maksimoimisen näkökulmasta paras veroaste. Legendaarinen tuloerotutkija Anthony Atkinson taisi arvioida, että 65 prosenttia olisi optimaalinen veroprosentti kaikista suurimmille tuloille. Talousnobelisti James Mirrles arvioi 56,1 % yhteiskunnalle tuottavimmaksi veroprosentiksi suurituloisille. Suomessa VATT:in tutkijat 2017 arvioivat, että suurimpien ansiotuloverojen kohdalla verojen keventäminen Suomessa ei maksaisi itseään takaisin, vaan heikentäisi verokertymää.
Toki sitten esimerkiksi Päivän Byrokraatti tai Libera ovat eri mieltä, joten kukin voi toki valita itse lähteensä, johon luottaa.
Nyt tässä taas tartutaan aikaisemmin esittelemääni prosenttiperkeleeseen. Ensiksikin olisi hyvä ymmärtää se, että valtio verottaa paljon kaikkea muutakin kuin ansiotuloja. Itseasiassa ansiotuloihin liittyvät verot ovat vain noin 27% Suomen valtion vuosittaisesta verokertymästä.
Eli esittelemälläsi prosenttiperkeleillä on suora vaikutus noin 27% verokertymään ja sitten neutraali tai negatiivinen vaikutus 73% kokonaisuuteen. Eli kysymys on laajempi kuin ainoastaan ansiotuloverotuksen maksimointi.
Pysyn tämänkin esimerkin jälkeen väitteessäni, Suomi kaipaa enemmän verotettavaa (tutkimus ja kehityks) eikä enempää verotusta.
