Ruotsalaisilla ja monilla eurooppalaisilla on vanhaa, perittyä varallisuutta paljon enemmän kuin suomalaisilla. Suomi on nuori maa, joka oli vielä hyvin köyhä ja maatalousvaltainen joku sata vuotta sitten. Silloin sitä omaisuutta ei ole ehtinyt vielä kovin paljon kertyä. Varallisuus myös asuu kaupungeissa, ja kaupungistumisessa Suomi on pitkällä takamatkalla moniin muihin eurooppalaisiin maihin nähden.
Tämä ei ole ihan näin. Ruotsin suurvaltaseikkailut kävivät yli sen voimavarojen, talous taantui, ei kehittynyt. Vielä 1800-luvulla Ruotsi oli köyhä maatalousmaa. Nousu teollisuusmaaksi alkoi todenteolla ensimmäisen maailmansodan aikoihin ja "rikkaaksi" hyvinvointivaltioksi toisen maailmansodan molemmin puolin. Suomen tarina kulkisi samoja ratoja, mutta meillä oli ne sodat (1918, 1939-1945 + sotakorvaukset, alueluovutukset ja siirtolaiset). Idänkaupan ja dynaamisen väestönkasvun turvin kiri oli kova ja 90-luvun kyykkäyksestä huolimatta kirimme kiinni myös lujaa juoksevaa Ruotsia. Vuosituhannen vaihteessa tulimme rinnalle. Vuoden 2008 kriisin jälkeen Ruotsi on painellut menemään ja Suomi on hapottunut paikoilleen. Miksi?
Ruotsi on onnistunut ja epäonnistunut ulkomaalaispolitiikassaan. Sadat tuhannet suomalaiset (jos suomalaisia nyt voi ulkomaalaisiksi laskea, omakohtaista kokemusta), yli satatuhatta puolaistaustaista (Suomi 5000), yli 60 000 balttia (virolaisten ansiosta Suomi pääsee samaan), yli 50 000 saksalaista (Suomi 5000), jne ovat suureksi osaksi työperäistä ja työllistynyttä maahanmuuttajaa (perheineen). Näissä ryhmissä myös naiset työllistyvät kantaväestön tavoin.
Entisen Jugoslavian alueelta on tullut yli 100 000 maahanmuuttajaa, suuri osa humanitaarisista syistä. Tässä ryhmässä työllistyminen on ollut kohtuullista, mutta myös jengiytymistä, eriytymistä esiintyy. Syyriasta ja Irakista on tullut lähes suomalaisia vastaava määrä, eli noin 350 000 henkeä. Näiden joukosta tulee 150 000 hengen assyrialaisten vähemmistö. Kristittyjen assyrialaisten integraatio on onnistunut erinomaisesti, huomattavasti muita syyrialaisia ja irakilaisia paremmin. Haasteellista on ollut yli 60 000 afgaanin ja yli 70 000 somalin integroituminen.
Ruotsissa on jo ennen SD:n nousua politiikan vakavaksi haastajaksi, toteutettu maahanmuuttajien ongelmiin nähden varsin kovaa politiikkaa. Työmarkkinoita on muutettu Suomea joustavammaksi, halpa- ja pätkätöitä sallitaan (osin integroitumisen edistämiseksi), sosiaalietuuksia tehty vastikkeellisemmiksi (osallistuminen koulutuksiin, kielikouluun, jne). Ruotsin hyvinvointivaltio on siirtynyt enemmän amerikkalaiseen suuntaan, vastuullisuus omasta tekemisestä on lisääntynyt. Osin tämä on ollut pakko, koska yhteisen kakun jakajia olisi erityisesti tietyissä maahanmuuttajissa enemmän kuin tekijöitä. Toisaalta tämä aiheuttaa yhteiskunnan eriytymistä, tuloserot kasvavat, mutta niin kasvaa koko kansantalouskin.
Suomi tarvitsee porukkaa ulkomailta, koska meitä ei tunnu lapsenteko kiinnostavan. Mutta koska meillä on todellinen hätä kohta jo eteisessä, meillä ei ole varaa epäonnistua ulkomaalaisten integroimisisessa ja sopeuttamisessa työelämään. Euroopasta ei ukrainalaisia lukuun ottamatta taida olla tungosta Suomeen. Aasiasta kannattaa ottaa kaikki vietnamilaiset, thaimaalaiset, jne tulijat. Heillä on yleensä kova hinku opiskella ja työllistyä. Ja vaikka tämä lause aiheuttaa näppylöitä osassa jatkislaisista, niin Lähi-idästä kannattaa ottaa pakolaisina ja ahdingossa olevia kristittyjä (esim. assyrialaisia, Iranin armenialaisia, libanonilaisia ja palestiinalaisia kristittyjä) . Olen asunut ja työskennellyt alueen eri maissa ja luulen ymmärtäväni jotain sen tilanteesta ja kulttuurista. Tiedän, että sieltä olisi myös tulijoita.
Lisäksi työmarkkinat on uudistettava ja sosiaaliturvaa tehtävä enemmän vastikkeelliseksi. Muuten Viro menee kohta edelle ja Ruotsi ohittaa meidät kierroksella.
/img-s3.ilcdn.fi/6b96d1f7e73c41674a5ce93f6239386372d8a3d416d3dd44a72e2d848f619ccf.jpg)
